lauantai 22. joulukuuta 2012

Iloista Joulua!


Tää vuosi alkaakin olla paketissa

Kotiuduttiin Balilta pari kuukautta sitten, mutta tässä on niin kiireessä menty, että blogin kirjoittaminen ei ole päässyt prioriteettilistalla edes top 10:in. Nyt kuitenkin vihdoin on aikaa ja onhan tässä kaikkea kerrottavaakin kertynyt.

Ensiksikin, meillä oli aivan ihana matka Balille ja Gili-saarille! Kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siksi, kuukausi lämpimän ja niin kesäisen auringon alla koirattomana teki kuitenkin tehtävänsä ja sai mut jo ikävöimään syksyä, treenejä ja metsälenkkejä Nuukin kanssa :)


Nuukin seikkailukuukausi siskon hoivissa sujui pienten alkukankeuksien jälkeen mainiosti. Alkuun Nuuk oli vähän huudellut perään, kun jäi yksin kotiin, mutta pienten harjoitusten jälkeen homma oli toiminut hienosti. Kiva oli myös kuulla, että vaikka aktiviteetit vähenivät radikaalisti meidän normaaliarkeen nähden, ei Nuuk ollut silti ryhtynyt hyppimään seinille :) Vatsa sillä oli kyllä ollut ajoittain sekaisin ja ilmavaivat sen mukaiset, että sisko valitteli asunnossa vallitsevaa happivajetta... Nuukilla on tapana reagoida stressiin vatsallaan ja vaikka vatsa kyllä rauhoittui kun se palasi kotiin, niin entistä enemmän nämä tapahtumat vahvistivat ajatusta, että voitaisiin oikeasti siirtyä barffille, jos se vaikka helpottaisi vatsan tasapainoista toimintaa. Josko joulun jälkeen kokeiltais..?

Nuuk kävi lokakuussa myös ensimmäistä kertaa osteopaatilla. Johanna Mankinen kävi Nuukin ihan perusteellisesti läpi ja joitain jumeja löytyi, mutta ei mitään, mitä ei oltaisi saatu auki. Nuukin oli aika vaikea rentoutua hoidettaessa ja joihinkin jumikohtiin se reagoi aika voimakkaastikin. Ensimmäinen kerta siis jännitti, mutta tammi-helmikuussa mennään taas uudestaan, sitten on varmaan jo helpompaa.

Agility oli mennyt kuukauden tauon aikana paljon eteenpäin. Ehkäpä siellä kahden suuren korvan välissä oli ajatukset ehtineet muhimaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää edelleen, mutta aina silloin tällöin käy jo sellainen vahinko, että saadaan yhdessä rytmistä kiinni ja mennään rataa jo aika kivastikin. Melkein (..!) nollalla mentiin jo kerran Juhan treeniratakin, toka vikalla esteellä ohjasin Nuukin väärään putken päähän. Mutta se oli kyllä ihan tän vuoden huippuhetkiä :) Kepit ja kontaktit vaativat vielä varmuutta radalla, mutta ne on työn alla, joten eiköhän se siitä. Monet ovat meiltä kyselleet, että jokos pian on ajatus suunnata kisakentille, mutta me mennään kuitenkin kisaamaan vasta siinä vaiheessa, kun mulla on sellainen olo, että siihen nollaan olisi oikeasti ihan realistiset mahdollisuudet ja toistaiseksi on kyllä vielä niin monta keskeneräistä juttua, että treenaillaan nyt ihan rauhassa muutama kuukausi.


Hakutreenejä on mahtunut muutamat tähän syksyyn ja todeta täytyy, että me ollaan oltu sen suhteen hieman hukassa. Syyskuun alun kesäleirin jälkeen Nuukilla meni jotenkin ihan pasmat sekaisin, eikä sillä ollut oikein minkäänlaista hajua mitä siellä metsässä pitäisi tehdä. Ja maalimiehet muuttuivat yhtäkkiä tosi jännittäviksi ja jopa vähän kamaliksikin, ja sitten maalimiehille mentiinkin tosi varovaisesti. Todettiin, että tärkeintä Nuukille olisi saada nyt vain jännittelyt ohi ja niinpä seuraavat treenit Nuuk vaan leikki metsässä maalimiesten kanssa. Tarkoitus oli pitää leikkisessiot lyhyinä ja kivoina, niin että koiralle jää pelkästään positiivisia mielikuvia maalimiehistä. Myös heräsi ajatus, että pitäisiköhän kokeilla myös ruokaa palkkana. Joka tapauksessa palkkausta pitää miettiä uudestaan ja tehdä se niin, että Nuuk oikeasti myös palkkautuu. Saatiin paljon tähän ajatuksia niin treenikavereilta kuin myös Miralta, kiitos! Näiden ajatusten myötä ollaan ryhdytty harjoittelemaan taas enemmän ihan pelkkää leikkimistä uusissa ja erilaisissa paikoissa ja saatukin siihen uutta intoa muuallakin kuin agikentällä :) Kyllä Nuuk on mun kanssa kivasti leikkinyt aiemminkin, mutta leikkimistä ei varmasti voi vahvistaa liikaa.

Jälki jäi taas vähän unholaan meidän matkan jälkeen, käytiin vaan parit jäljet tekemässä, mutta sitä jatketaan kyllä sit taas kun lumet keväällä sulaa.

Tokoa ollaan treenailtu tämä syksy ihan vaan kahdestaan ja pääosin olohuoneessa / takapihalla, kun ei saatu kesän jälkeen ryhmäpaikkaa. Se olisi kyllä ollut tarpeen, sillä vaikka alokkaan liikkeet käytännössä ovat kotitreeneissä valmiit ja avo-liikkeetkin hyvällä mallilla, häiriötreeniä me tarvitaan ja paljon. Paikkamakuu on se vaikein juttu ja kaikenlaiset häiriöt se suurin kompastuskivi. Mutta nyt keväälle me saatiin taas oman seuran ryhmäpaikka ja tammikuun puolivälistä alkaen treenaillaan muiden kanssa hallissa, joten sitä kaivattua häiriötreeniä on siis luvassa, jee!
2-vuotisposeeraus

Yleisesti ottaen kovasti on vielä murrosikäinen meidän Nuuk, vaikka ensi viikolla kaksi vuotta tuleekin mittariin. Herkistelyä ja epävarmuutta on aina ajoittain ilmassa, mutta tasaisesti me ollaan kuitenkin oikeaan suuntaan menossa ja ehkä joskus vielä pikkupojasta isoksi kasvamassa :)

perjantai 21. syyskuuta 2012

Se olis sitten loma!

Ja kunnon loma onkin, nimittäin lähdetään kuukaudeksi Balille! Nyt kai voi jo vähän hypettää, kun illalla lähtee lento :) Otetaan siis ihan kunnon irtiotto myös treeneistä Nuukin kanssa ja palataan treenikentille sitten erittäin levänneinä ja motivaatiota keränneinä. Ei sillä, että se motivaatio jotenkin hukassa olisi nytkään, sillä ihan mahtitreenejä ollaan vedelty aksakentällä. Mä oon edelleen ihan ihmeissäni, miten hienosti Nuuk kulkee ja lukee rataa. Keppejä ollaan jo otettu osana rataa, välillä lipsahtaa toiseen väliin, mutta yleensä pienellä muistutuksella on korjannut seuraavalla toistolla. Valssitkin on saatu sujumaan kohtalaisesti (Nuukilta ne on sujunut koko ajan, mun oma ajoitus on vaan ollut jotenkin hakusessa) ja niistot meni viimeksi niin näppärästi, vaikka hetki sitten niiden kanssa jouduttiin jumppaamaan.

Tokoteltukin ollaan ja hyvällä mallilla alkaa alo-liikkeet olla. Paikkamakuuta pitäis vielä treenata häiriössä enemmän. Seuruussa intensiteetti säilyy paljon aiempaa pidempään, eli lyhyistä iloisista seuruutreeneistä on selvästi ollut hyötyä. Jäävätkin alkaa jo mennä kivasti, tosin seisomaan jätettäessä helposti steppaa etujaloilla, kun tulen vierelle. Eli näitä siis lisää loman jälkeen.

Nuuk menee nyt sitten siskolle hoitoon, eli kiva loma sillekin on tulossa, ainakin paljon lenkkejä luvassa :)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Hyppytekniikkaa

Me oltiin aluevalmennusporukalla Vappu Alatalo hyppytekniikkakurssilla koko sunnuntaipäivä Ojangossa. Heti alkuun Vappu totesi, että kai te kaikki olitte olleet luennolla, muuten hän ei yleensä harjoituksiin mukaan ota. No, ei olla oltu luennolla, mutta ei meitä silti pois potkittu, lupasin kyllä mennä heti kun tilaisuus tulee.

Ensimmäinen harjoitus oli perussarja, eli viiden hypyn sarja (kuuden askeleen välit), rimat 15cm. Tässä ensimmäisen kerran tehdessä hyppäsi viimeiset kaksi hyppyä kerralla, muuten oikein siistiä tekemistä. Siirrettiin palkkaa toiseksi viimeiseen väliin, sitten seuraavalla toistolla viimeiseen ja lopulta tehtiin taas koko sarjaa, nyt tarkemmin hypäten ja onnistuneesti.

Seuraavaksi tehtiin kasvavaa sarjaa, välit 6-7-8-9 askelta, rimat edelleen 15cm. Tässä teki heti hyvin, tehtiin vain kaksi toistoa ja sitten tauolle.

Kolmas harjoitus oli set point. Eli lähdettiin speed pumpin takaa ja yhden askeleen vauhdilla hypättiin okseri. Tässä käytti alkuun voimakkaasti niskaa, mutta tekniikka parani toistoilla.

Ruokatauolla Vappu näytti oman koiransa kanssa temppuja, joilla parannetaan koiran lähtöasentoa pystymmäksi, jolloin sillä paremmat edellytykset hypätä hyvin. Käytännössä ihan perinteinen käsikosketus, joka kohottaa koiraa istuma-asennossa ylöspäin toimii hyvin. Tämän Nuuk jo hyvin osasikin. Toinen oli sheippaamalla opetettava etujalkojen nosto. Olen opettanut Nuukille jo aiemmin 'pupu'-asennon, jossa se istuu etujalat ylhäällä, mutta nyt vaan täytyy opettaa se siihen, että laskee myös jalat nopeasti maahan. Eli siis hypähtää etujaloilla ja kohottautuu parempaan ryhtiin istuessa.

Neljäs harjoitus oli korkeuden arviointi, eli kolme hyppyä (väleissä kuusi askelta), yhdeksän askelen väli ja okseri, jonka korkeutta vähitellen toistoilla kasvatettiin. Nuukilla rima kävi korkeimmillaan 60cm, jonka jälkeen laskettiin jälleen vähitellen takaisin lähtökorkeuteen. Nuukin tekniikka parani, mitä korkeammalle hypyn korkeutta nostettiin. Ja kun alettiin korkeutta laskea, alkoi Nuuk roiskia menemään miten sattuu. Ei toki pudottanut rimoja, mutta ei keskittynyt enää yhtä hyvin, eikä työstänyt kropalla yhtä hyvin, vaan 'retkautti' kuulemma selkää 'kelpiemäisesti' hypyn päällä. Kommenttina tähän tulikin, että fiksuna koirana Nuuk 'tietää jo miten tää menee' eli ennakoi, ja siitä syystä olisikin tärkeää, että sillä harjoitteluun tulisi paljon vaihtelua, jotta tältä ilmiöltä vältyttäisiin. Samalla lähtöön tuli enemmän kyttäystä ja koko koira painui etukenoon, vaikka kuinka palkkailin sitä istuessa ylöspäin.

Viides ja viimeinen harjoitus sisälsi alkuun set pointin ja sen jälkeen kaksi hyppyä, välit 6-9-9. Tämä oli selvästi harjoituksista haastavin, erityisti kun koira oli jo aika väsynyt tässä vaiheessa päivää. Alkuun käytti taas niskaa voimakkaasti, eikä hypännyt okseria hyvin. Tuotiin taas palkkaa lähemmäs ja jaksoi kuin jaksoikin työstää myös okserin kuntoon. Hieno Nuuk!

Yleisesti Vappu kommentoi, että hän kyllä Nuukista tykkäsi ja Nuuk hyppää oikein kivasti kelpieksi, niillä kun kuulemma näkee aina välillä melkoisia hyppytekniikoita. Kaiken lisäksi Nuuk ei kuumunut niin paljon, ettei olisi pystynyt työskentelemään, vaikka menohaluja tyypilliseen tapaan riittikin. Itsenäisessä jatkoharjoittelussa saadaan tehdä kaikkia edellä mainittuja harjoitteita, erityisesti set pointtia. Vauhditta hypätessä riman korkeus max. 45cm ja vauhdilla huoletta aina 65cm saakka. Erityisesti kannattaa keskittyä siihen, että koira oikeasti kokoaa itsensä ja hyppää niin, että hyppy lähtee paino takajaloilla, ettei painu turhan etupainoiseksi. Oikein hyvä ja varmasti tarpeellinenkin koulutuspäivä, kiinnitän varmasti jatkossa enemmän huomiota siihen kuinka koira hyppää.

We love agility

Nyt on joku lamppu syttynyt mun ja Nuukin yhteistyön suhteen rataa tehdessä. En tiedä onko se syttynyt mun vai kelpin päässä, mutta tärkeintä on, että se palaa! Ollaan sekä Oreniuksen Juhan että Sannan treeneissä tehty parina viime viikkona niin hyvää radanpätkää, ettei ikinä! Ensimmäistä kertaa mulla on ollut sellainen fiilis, että ehdin ihan hyvin tehdä suunnitellut ohjaukset ja Nuuk kulkee kuin ajatus. Vitsi miten siistiä! Juhaltakin saatiin kehuja, että kyllä nyt on edistystä tapahtunut ja se on paljon se. Nuukin vauhti on kuulemma ihan huippuluokkaa, kun se pääsee kunnolla vauhtiin. Kyllähän mä sen oon huomannut, että Nuuk kulkee joo lujaa, kun itse ei millään meinaa ohjauksissa perässä pysyä, mutta että ihan niin lujaa?!

Mut että oujee ja vaikka kuinka mahtava fiilis!!!

Leirillä

Viime viikon viikonloppu vietettiin Maiskis-kelpieiden kanssa leireillen. Leiri alkoi jo torstaina, mutta me päästiin mukaan vasta perjantaina työpäivän ja aluevalmennuskoulutuksen jälkeen. Niinun treeneissä katsottiin miten kepit sujuu (sujui hyvin!) ja tehtiin takaaleikkaus- ja valssiharjoituksia. Takaaleikkaukset sujuivat hyvin kun vaan olin ajoissa, mutta valsseja sitten hinkatiinkin. Ohjauksen ajoitus vaan oli kokoajan myöhässä ja kun loppua kohti paransin ohjausta, paukutteli Nuuk henkseleitään ja pisteli menemään vanhaan malliin, eli jälleen tuli esiin Nuukin ennakointi, jonka ansiosta se ei pystynytkään muuttamaan liikettään ohjauksen mukaan, kun 'näinhän tää tehtiin'. Vaihtelee treeniä vaan ja oikein ajoitettuja ohjauksia. Illaksi ajettiin sitten Västerkvarngårdiin iltapalalle.

Lauantaina startattiin leiri Hilskan Kaisan vetämillä hakutreeneillä, tämä olikin meille sitten jotain ihan uutta. Tehtiin hajuhakuina kaikki neljä ukkoa, Nuuk oli niin pihalla alkuun. Ei tultukaan rai rai metsään juoksemaan, vaan availtiin nenää, josko se haju siltä löytyisi. Löytyihän se sitten lopulta, ja ukotkin löytyivät, tosin välissä motivaatio jo hieman laski, eikä Nuuk enää oikein mielellään leikkinyt kuin näön vuoksi vieraiden kanssa metsässä, kun oli niin kummallista kaikki. Tämä oli ihan täysin vastakkainen koulutustapa, millä me on Terhin ryhmässä tehty. Kaisa oli sitä mieltä, että koira täytyy ensiksi opettaa etsimään nenällä, josta sitten vähitellen syntyy voimistuva motivaatio maalimiehille, sillä väsyessään koira turvautuu aina lopulta siihen mitä on ensiksi oppinut ja haussa olisi tärkeää, että nenä käy. Tämän jälkeen on helppo alkaa suoristamaan pistoja, sillä kyllähän kelpie juosta osaa. Terhi taas on sitä mieltä, että alkuun luodaan koiralle voimakas maalimiesmotivaatio selkeillä avuilla (haamut, ääniavut), kyllä se nenä sieltä sitten aukeaa, kun harjoitukset muuttuu haastavammiksi ja avut häivytetään. No, niin tai näin, varmasti molemmilla tavoilla voi hakukoiraa kouluttaa. Me ollaan kuitenkin nyt Terhin ryhmässä, joten pääosin niillä opeilla mennään. Siitä huolimatta ajattelin ottaa kepon käyttöön ja pistää sen kuusen alle istumaan ja sitten tehdään Nuukin kanssa hajuhakuja ihan vaan tuosta noin ja huomaamatta. Jatketaan siis myös sitä nenän availua ja pyritään hakutreeneissä vähentämään apuja (erityisesti näköaistiin liittyviä) mahdollisuuksien mukaan, eikä ainakaan tehdä enää niitä peräänlähtöjä. Siinä sitä suunnitelmaa.

Sunnuntaina jäljestettiin Juha Korrin opissa pellolla. Tallasin Nuukille noin 50-60m namijäljen, jossa nameja joka askeleella. Alkuun oli Nuukin jäljestys vähän katkonaista, kun nameille oli kiipeillyt jotain ikäviä ötököitä, mutta kun edettiin pidemmälle, loppuivat ötökät ja Nuuk pääsikin paremmin rytmiin. Sain oikein kädestä pitäen opetusta Juhalta, kuinka ja missä vaiheessa mun tulee nypyttää liinaa, jotta Nuuk oppii tarkentamaan ja hitto vie, sehän onnistui. Nuukilla tuli jo monen askeleen pätkiä, joissa ei tarvinnut puuttua yhtään ja pienellä nypytyksellä tarkensi hienosti! Jes, se näytti ajoittain jo ihan jäljestykseltä :)

Kiitos taas Maijalle ja Lindalle ja muillekin leiriä järjestäneille oikein antoisasta leiristä, paljon tuli ajatuksia hauduteltaviksi ja oli niin kivaa nähdä kaikkia!

torstai 30. elokuuta 2012

Kepit, kepit, kepit ja muitakin treenejä

Meidän keppiprojekti on ollut vireillä pitkän aikaa, mutta nyt, vihdoin ja viimein, ollaan saatu tulosta aikaiseksi, eli kokonaiset 12 keppiä suoritettua ilman mitään lisäapuja! Rakentelin meille kesän alussa verkot, kun silloin niitä ei vielä Ojangossa seuran puolesta ollut (tilanne on nyt korjattu) ja niillä lähdettiin kujan jälkeen helpottamaan pujottelua. Nuukin mielestä kun kujalla tehtiin kyllä, oli se kuinka kapea hyvänsä, mutta suorat kepit, ei vain tajuu. Verkoilla pujotteli aina hyvin ja pian saatiin pudotettua puolet verkoista pois. Mutta siinä sitten aika monta viikkoa tahkottiinkin, kun aina jos otti verkkoja välistä pois, juoksi Nuuk keppien vierellä. Höh. Viime viikonloppu toi kuitenkin tilanteeseen muutoksen, käytiin pe-la-su joka päivä keppejä tekemässä ja lauantaina tehtiin enää kolmella verkolla. Sunnuntaina ei sitten enää verkkoja viritelty, lähetin vain reippaasti kepeille ja sinnehän se meni! Ja uudestaan ja eri kulmistakin! Voi mahtavuutta :) Kyllä varmasti vielä lähitulevaisuudessa aina välillä verkoilla vahvistellaan, ettei tule takapakkia, mutta nyt ainakin näyttää tosi hyvältä.

Lisäksi ollaan tehty ihan hurjan kivoja agitreenejä muutenkin parin viime viikon aikana. Erityisesti viime tiistain Juhan treenit meni järjettömän hyvin, Nuuk kulki kuin juna. Lisäksi tuli ihan käsittämätön yllätys, itsekin osasin suunnilleen ohjata. Vau, olipa kiva fiilis :) Olin jopa päällejuoksussa oikeaan aikaan ja se on historiallista se!

Tokon ohjatuissa treeneissä sitten ei niin kivasti mennytkään, nimittäin meidän piti tehdä kokeenomaisesti muutama liike, mutta me häiriöiltiin oikein kunnolla. Luoksepäästävyys meni ihan hyvin, vähän nuoli tuomarin kättä, mutta ei noussut vastaan tms. Palkkasin. Paikkamakuu (1 min) meni ihan kivasti myös, mutta tässä alkoi jo pää pyöriä agikentän suuntaan ja kävinkin sitten välissä palkkaamassa, kun kuitenkin pysyi. Pudotti lonkalle vasta kun saavuin takaisin vierelle, tätä en ehtinyt korjata, otin sivulle liikkurin käskytyksen mukaan. Sitten tapahtui jotain mystistä, luulen että mua alkoi jännittää ja Nuuk sen jotenkin vaistosi. Tai mitään muuta mä en keksi, koska tätä ennen Nuuk oli ihan kuin aina treeneissä ja heti seuraavaksi ihan pihalla. Pää pyöri ja kontaktista ei ollut tietoakaan. Tehtiin yksilöliikkeistä liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo kokonaisena ja lopuksi pätkä seuruuta. Nää sit meni miten meni. Palautteeksi saatiin, että koira osaa, sen näkee kyllä, mutta nyt oli jotenkin vaan ihan pihalla ja kuikuili kokoajan muualle. Erityisen vaikea asia oli liikkuri-Tiinan läsnäolo. Treeniä siis vaan lisää niin, että joku 'arvostelee' vieressä, jotta me opitaan käyttäytymään normaalimmin myös tällaisissa tilanteissa. Heti 'arvostelun' jälkeen kun kaikki taas sujui ilman ongelmia. Ihme touhua.

Viime viikolla tehtiin myös parit namijäljet (n. 50-60m) nurmelle, ihan vaan noin niinkuin muistuttelun vuoksi. Tauko on tehnyt hyvää, sillä nyt tahti oli paljon rauhallisempi, hihna ei kiristynyt oikeastaan ollenkaan ja ilmekin oli aiempaa keskittyneempi. Näitä vaan lisää nyt niin, että vähennellään vähitellen namien määrää, niin eiköhän me jäljelläkin päästä vähitellen eteenpäin.

Eilen hakutreeneissä Nuukille otettiin ensimmäistä kertaa ukot haamuina. Eli etteivät vaan lähteneet keskilinjalta juoksemaan niin kuin aiemmin, vaan olivat jo valmiiksi metsässä ja näyttäytyivät ja sitten piiloutuivat. Hyvin sujui ja kaikki löytyivät helposti, myös lähetykset onnistuivat ok. Maalimiehet eivät vielä jääneet odottamaan ilmaisua, vaan palkkasivat heti. Keskilinjalla lopuksi haukutettiin ja lyhyen matkaa maalimies juoksi myös metsään, lähetin Nuukin perään ja ilmaisusta palkka. Oikein oli pätevä poika ja hyvät treenit taas!

Kaikkea sitä on näköjään ehditty, ja nyt jo innolla odotellaan ensi viikonlopun leiriä :)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Takaisin arkeen

...vaikkei sitä oikeastaan varsinaisesti lomalla oltukaan. Tai Nuuk oli :) Eli ohjatut treenit pyörähtävät taas vähitellen käyntiin ja pitävät meidän viikot edelleen kiireisinä. Maanantai on pitkästä aikaa 'vapaa' päivä, eli päästään joskus arkisinkin treenailemaan myös itsekseen, mutta tiistaina on sekä Markon tokotreenit Ojangossa että Oreniuksen agit illalla, keskiviikkoisin hakua ja torstaisin Sannan agitreenit Ojangossa. Viikonlopuille sitten ajoittuvat vielä agilityn aluevalmennustreenit silloin tällöin. Mietiskelin tuossa aiemmin kesällä, josko sitä olisi hakenut tokon tehotreeniryhmään, mutta päätin sitten kuitenkin, että olisi kivaa, että jäisi aikaa myös itsekseen treenaamiselle, sekä ehkä sitten myös vähän muullekin elämälle.

Tiistain tokotreeneissä katsottiin millä mallilla on askelsiirtymät ja seuruun käännökset. Ja ihan hyvällä mallilla! Askelsiirtymiä eri suuntiin ei olla vielä erityisen paljon treenailtu, ollaan keskitytty lähinnä siihen yhteen askeleeseen eteenpäin... Peruuttaessa Nuuk helposti hypähtää, samoin vasemmalle tehtävissä askelissa, mutta rauhallisesti tehtynä jo onnistuikin. Siirtymät oikealle onnistui parhaiten. Nuukin seuruu on edistynyt huimasti ja kontakti jo viikossa parantunut, kiitos Lindan viimeviikkoisten vinkkien. Enää Nuuk ei haekaan vasenta kättä vaan oikeasti katsekontaktia (nyt voi jo heilutella käsiä miten vaan ja kontakti pysyy, jee!). Seuruun käännöksiä ollaan viimeisen viikon aikana tehty ja se näkyi jopa moitteettomina käännöksinä treeneissä. Sekä käännös oikealle että vasemmalle. Täyskäännöksen olen toistaiseksi tehnyt kääntyen oikealle, mutta sain kuulla, että vasemmalle tehty täyskäännös on näyttävämpi ja että Nuukin kanssa kannattaa harjoitella molemmat, kun kuitenkin ihan kiitettävästi käyttää takapäätään. Loppuun tehtiin vielä luoksepäästävyys ja paikkamakuu 1min. Luoksepäästävyys meni hyvin, tosin käskytin juuri ennen. Paikkamakuussa meni lonkalleen ja pää kääntyili, kun ihmiset palkkailivat koiriaan ympärillä, mutta ei silti tehnyt elettäkään noustakseen. Eli ihan hyvä.

Oreniuksen agitreeneissä ei taas kerran päästy muutamaa estettä pidemmälle (how surprising!), mutta saatiin aikaiseksi erittäin hyvät ja niin tarpeelliset välistäveto-/ haltuunotto-/ puolivalssitreenit sekä ennen kaikkea se sydäntä lämmittävä onnistuminen loppuun. Nuuk on taitava ja se osaa jo paljon, se hakee esteitä ja sen liikkeisiin on tullut voimaa ja tahtoa mukaan enemmän kuin aiemmin. Se on radalla fyysisempi kuin ennen, jos niin voi sanoa. Olisko se jopa vähän aikuistunut? Ainakin keskittymiskyky on selvästi parantunut, joku voi jopa olla harjoittelemassa kentän toisessa päässä samaan aikaan, kun me tehdään rataa, eikä Nuuk siitä yleensä enää häiriötä ota. Mun sen sijaan täytyisi oikeasti keskittyä vihdoin siihen, että ohjaisin ajoissa ja menisin itse radalla eteenpäin. Nuuk kyllä tekee niin kuin ohjataan, jos vaan ohjaus tulee ajallaan. Tässä on mulle kyllä mietinnän paikka, sillä jotenkin en vieläkään ole sisäistänyt sitä, että mun täytyy ohjata jo seuraavaa estettä oikeasti ennen kuin koira ponnistaa edelliselle esteelle ja luottaa siihen, että koira osaa jo lukea ohjausta, sitä ei tarvitse jäädä varmistelemaan. Kun ei siihen varmisteluun ole mitenkään edes aikaa. Ja vähän tulisi kehittää sitä omaa koordinaatiokykyäkin... Nuuk olisi sen kyllä ansainnut, se antaa kaikkensa joka treeneissä, pitäisi siis ohjaajankin. On se vaan niin hieno!

Keskiviikkona oli hakutreenit pitkästä aikaa. Alkuun haukutettiin ja leikittiin keskilinjalla. Hyvin Nuuk lähti taas haukkumaan. Sitten otettiin pari ukkoa peräänjuoksuina. Tässä tapahtui pieni työtapaturma, sillä maalimiehet eivät kaikki tienneet, että Nuuk on vasta niin tuore tapaus, että ei olisi tarvinnut jäädä odottelemaan ilmaisua, vaan palkata saman tien. Seurauksena oli Nuukin selvä epäröinti ja ehti jo lähteä tulemaan maalimieheltä poispäin. Tästä kuitenkin lähti maalimies liikkeelle ja kun Nuuk lähti perään, niin palkkaus. Viimeinen tehtiin sitten vaan suoraan palkaten ja hyvin onnistui. Kivat treenit taas, vaikka alkuun olikin aika vaikea päästä treenipaikalle, sillä ajoin useita kymmeniä kilometrejä harhaan, kiitos Google Mapsin! No, ehdittiin onneksi kuitenkin vielä treeneihin :)

Tokoilua

Viikko sitten tokoiltiin yksi ilta Lindan opissa Heurekan nurmikoilla, mukana olivat myös Sari ja Kitty. Saatiin vinkkiä vähän joka juttuun, aloitettiin kontaktista ja jatkettiin seuruulla ja käännöksillä. Kontaktia tulisi Nuukin kanssa edelleen treenata ja palkkailla aktiivisesti, ettei laiskistu sen suhteen. Huomattiin jälleen, että Nuuk on pitkälti kiinni edelleen vasemmassa namittavassa kädessä ja kerroinkin, että olen palkkaillut välillä oikeasta, jotta pääsisi irti vasemmasta. No, se ei ole tuottanut toivottua tulosta, sillä herkästi Nuuk kiertyy eteen oikean käden puoleen ja sitä ei kannata tietenkään vahvistaa. Palattiin siis siihen, että palkka tulee vasemmasta kädestä, mutta kättä liikutetaan kauemmas, jolloin palkataan siitä, kun koira siirtää katseen kädestä edes vilkaisun verran kasvoihin. Tää oli aluksi vaikeaa, Nuuk jopa hyppi koskettaen nenällä kättä ennen kuin ymmärsi siirtää katseen kasvoihin. Mutta sitten se tuntuikin olevan helppoa. Näitä nyt vaan lisää.

Siirryttiin seuruuseen ja yllättäen saatiin kommenttia, että ihan kohtuullisen siistiltähän se näyttää. Tehtiin vain lyhyitä pätkiä, niinkuin tavallista. Käännöksiä otettiin ensin vain paikallaan ja nämä meni ihan ok, tehtiin neliötä, jossa aina käännöksen jälkeen pysähdys ja palkka. Ja mehän osattiin! Hienosti teki Nuuk hommia. Ekan setin loppuun tehtiin vielä vauhtiluoksetuloja ja sit tauolle.

Toisen setin alkuun tehtiin hyvässä häiriössä (vieressä oli toinen tokoporukka treenaamassa) vielä lisää seuruuta ja luoksetulon loppuosaa. Tämä oli vaikeaa, kun häiriö oli käydä ylivoimaiseksi, mutta onnistui kuitenkin. Loppuun jälleen vauhtiluoksetulo ja rallatteluleikit.

Mukavat treenit, kiitos Linda!

Uimamaisterin lomakuulumiset

Viime kesän perusteella en olisi ikinä uskonut, että Nuukista koskaan kuoriutuisi kovin innokasta vesipetoa, mutta ha, väärässäpä olin:

Kaislikossa suhisee :)
Tähän ei tarvittu kuin yksi kuuma viikonloppu heinäkuun lopussa, joka vietettiin mummulassa järven rannalla. Ainahan Nuuk on mielellään vedessä kahlaillut, mutta edes houkuteltuna ei oikein mielellään kovin syvälle ollut aiemmin rohjennut. Nyt sitten mummulan hiekkapohjaisessa tasaisesti syvenevässä rannassa kepin perässä ei muuta olisi tehnytkään kuin polskinut menemään. Piti pitää ihan huoli, ettei uiteta kerrasta liikaa, sillä Nuuk ei itse kyllä olisi hommaa lopettanut ollenkaan, niin riemukkaana se veteen päristeli :)

Puli puli!
Uimamaisteri <3
Ei kai me nyt jo lopeteta?!
Ollaan sittemmin käyty myös Munkkiniemessäkin uimassa, kun siellä sivummassa on myös hyvin rantaa, jota ihmiset ei käytä ja joka tosin on hyvin kivikkoista, mutta paremman puutteessa menettelee. Sinne alkoi kuitenkin kertyä sinilevää, niin nyt on uinnit ollut vähän tauolla.

Nuuk tähystää järvelle kesäyössä mummulan laiturilla, josko sitä vielä iltauinnille?
 Uimamaisterista Nuuk vaihtoi roolia suvereenisti laivakoiraksi, kesä ei tietenkään ole oikea kesä ilman purjehdusta :)
Johan kallistaa...
Matkantekotorkut
Ja vihdoin satamassa!

torstai 26. heinäkuuta 2012

Tokoilua kelpieporukalla Lahdessa

Vaikka me ollaankin yritetty ottaa vähän niin kuin loman kannalta tässä pari viikkoa, kun erinäiset ohjatut treenit on kesätauolla, niin huristelimme kuitenkin Nuukin kanssa viime lauantaina Lahteen tokoilemaan kelpieporukalla. Mukana olivat kelpeistä Nuukin lisäksi Ken (Cefeus Genius Ken), Kipinä (Ahmakulman Boogie Woogie), Ama (Ahmakulman Amalia) ja Pipa (Ahmakulman Bepop), Yello (Kelmi Hervoton Hepuli) ja Yarra (Cefeus Great Yarra) sekä lisävahvistuksena nahkacollie Tara (Tanning Ultra Bra).

Me tehtiin Nuukin kanssa kaikkea pientä ja kertoilin meidän tekemisestä ja ajoittaisesta motivaation tai oikean asenteen puutteesta. Nuukhan tekee kotona tai tutulla treenikentällä yksin ollessaan todella hyvin keskittyen, mutta vieraalla kentällä vieraiden läsnäollessa hömmäilee helposti omiaan, haistelee tms. Saatiinkin Ansulta sekä myös Terhiltä, joka paikalla piipahti, monia hyviä vinkkejä, millä voidaan viedä hommaa eteenpäin. Ehkä tärkeimpänä huomiona on pilkkoa liikkeet entistä pienempiin palasiin ja suunnitella tarkkaan treenit, ettei Nuuk edes mitenkään ehdi puuhailla muuta. Nuuk on oppinut hömmäilemään kentällä omiaan, koska minäkin teen niin, kun en aina ihan ole ollut selvillä että mitäs nyt treenattaisiin. Eli jatkossa lyhyitä etukäteen tarkkaan mietittyjä treenejä ja paljon onnistumisia. Nuuk tulee kentälle ainoastaan tekemään ne parit suunnitellut liikkeet ja sitten kokonaan kentältä pois tai kiinni kentän reunalle. Joka tapauksessa selkeä ero tekemisen ja tekemättömyyden välillä. Tähän samaan olin itsekin päätynyt jo aiemmin, mutta toteutus on edelleen ontunut.

Ja se mustavalkoisuus, on vain yksi oikea suoritustapa, josta palkataan. Vaihtoehtona ei ole 'suunnilleen' tai 'sinnepäin', se on oltava just eikä melkein. Tämä tietty vaatii sen, että treenit on suunniteltava niin, että koiran on mahdollista onnistua. Me ollaan ehkä liian nopeasti harpattu liikkeissä eteenpäin, kun olen itse sokeutunut sille mitä koira osaa ja mitä ei. Nuukhan älyää nopeasti juttuja ja omaksuu, mistä se palkka tulee, toisin sanoen se vaikuttaa siltä, että se osaa enemmän kuin se ehkä oikeasti osaakaan. Kuitenkin se, että saadaan varmuutta vaatii paljon enemmän toistoja ja paljon enemmän palkkauksia. Ja kun pilkotaan liikkeet entistä pienempiin palasiin, saadaan enemmän palkattua koiraa ja senkin mielestä tää homma alkaa olla aika kivaa muulloinkin kuin silloin kun on ihan jäätävä nälkä.

Joo, ja sittenhän on vielä se vire. Eli pitäisi lukea tarkemmin koiraa ja sen viretilaa, jotta saadaan onnistumisia ja jotta koirakin jaksaa treenata. Ja pitää osata lopettaa treenit ajoissa.

Tästä nyt tuli tällainen saarna itselle, mutta hyvähän se on laittaa asioita muistiin ;)


Tehtiin siis vähän seuruuta, johon tarvittaisiin hiukan iloista asennetta lisää, erityisesti liikkeellelähtöihin, joissa Nuuk herkästi pudottaa kontaktin. Se ottaa kontaktin jälleen kyllä parin askeleen jälkeen, mutta haluaisin, että pitäisi kontaktin tietysti myös liikkeellelähdöissä. Tähän vinkkinä: enemmän seuruita niin, että kutsun seuruuseen jo itse liikkeellä ollessani tai kutsun perusasentoon, mutta lähdenkin liikkeelle ennen kuin Nuuk ehtii asennon ottaa. Tällöin Nuuk on aktiivisempi kontaktin suhteen. Ja oikea-aikainen palkkaus. Jääviä myös otettiin, sillä liikkeestä seisominen on meille ollut selkeästi hankala juttu. Joko valuu tai ei pysähdy lainkaan. Ollaan treenattu tätä niin, että liikkeestä käännyn Nuukin eteen pysäyttämään sen. Mutta mutta, Ansun idea liikkeen harjoittamiseen kuulosti kivemmalta, eli ensin haetaan oikeaa reaktiota ihan sillä, että liikutaan takaperin koiran edellä (etäisyyttä koiraan pari metriä) ja käskysanalla 'seis(o)' lentää pallo koiran taakse. Tästä koira oppii pysähtymisreaktion. Vähitellen voi pidentää aikaa ennen kuin pallo lentää ja koira odottaa seisten. Sitten voidaankin siirtää sama toiminto seuruuseen. Tämä otettiin nyt sit työn alle. Liikkeestä maahanmeno oli ihan hyvä, mutta tähänkin saatiin muistutuksena, että palkataan sitä koiraa myös vaan ihan siitä maahanmenosta välillä, ettei aina tarvitse tehdä kokonaista liikettä, vaikka Nuuk sen jo aika hyvin osaakin. Niinpä.


Oli tosi kiva ja aurinkoinen päivä (huomasin vasta illalla, kuinka järjettömän pahasti olkapääni poltinkaan!), kivaa oli nähdä myös erilaisia kelpejä ohjaajineen. Ja ennen kaikkea kivaa oli saada paljon hyviä neuvoja ja ajattelemisen aihetta tulevia treenejä silmällä pitäen.

Kuvat © Sirpa Virtanen, Ahmakulma

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kesä on aina kesä

Sieltä se vain tuli. Kesä. Nyt on jo parit aksatreenitkin vedelty niin kuumissa olosuhteissa, että huh huh. Tänä vuonna ei kesällä lomailla ei, mutta ei se mitään, öisinhän sitä muutenkin helteillä treenataan ;) Syksyn reissu Balille siintää silmissä, se mielessä jaksaa istua yksinään toimistolla.

Kesämies ja sen kieli
Viikko sitten pidettiin pikaiset sisarustreffit Cintan ja Narrin kanssa. Maija ja Kallion Maria olivat myös mukana ja Maria katsasti vähän, että millä mallilla meidän toko on ja opasti eteenpäin. Nuuk keskittyi ihan kivasti, mutta jälleen kerran uusi paikka ja ihmiset toivat selkeää epävarmuutta, sillä se ei mm. leikkinyt oikein kunnolla, vaikka leluun tarrasikin kiinni. Täytyy vaan lisätä leikki- ja treenipaikkoja, ettei se että treenataan tarkoita aina automaattisesti Ojangon treenikenttiä, vaan missä tahansa voidaan treenailla. Lähdettiin tokoilujen jälkeen lenkille pellolle ja kuinkas ollakaan, autoille palatessa ei löytynyt mun taskusta auton avainta! Sinne se oli peltoon pudonnut, eikä löytynyt, vaikka etsijäkoira-Riinakin sitä sieltä oli etsimässä. Aika loppui, kun Miran täytyi lähteä, mutta hienosti Riina kyllä teki töitä. No, onneksi Saralla oli aikaa meitä heittää edestakaisin ja saatiin kotoa haettua vara-avain. Kiitos Sara ja kaikki muutkin etsijät!

Tiistaina Juhan agitreeneissä puuhailtiin jälleen kerran rataa pätkissä, Nuuk teki jotenkin erityisen kivalla asenteella ja Juhakin kommentoi, että draivia tuntuu löytyvän. Kontakteja tulisi vahvistaa edelleen, aina välillä osana rataa kun tuppaa unohtumaan, miten se nyt kuuluikaan tehdä. A:lta siis juoksi ensimmäisellä kerralla maahan asti ennenkuin pysähtyi, loput toistot ok. Treenailtiin putkijarrutusta, jota ei Nuukin kanssa ennen ole oikeastaan tehtykään. Eli just ennen kuin koira syöksyy putkeen tehdään pieni oman liikkeen hidastus ja suhina-äänellä voi vielä tehostaa jarrutusta, jolloin koira kääntyy näppärästi putken jälkeen. Nuuk tajusi homman juonen nopeasti ja kääntyi sähäkästi seuraavalle hypylle, jes :)

Tän viikon hakutreeneissä maalimiehet leikitti Nuukia alkuun ja sitten otettiin pari ukkoa niin, että Nuuk näki kun maalimiehet juoksivat piiloon ja kun Nuuk rauhoittui, lähetin sen etsimään. Hienosti juoksi suoraan maalimiehille ja leikki hyvin, kivaa oli! Oli aika lämmintä, joten pidettiin treenit kohtuullisen lyhyinä.

Torstaina aksailtiin viimeistä kertaa ennen kesätaukoa Sannan treeneissä Ojangossa, vuorossa oli putki-puomierottelua ja pakkovalssia. Onnistuttiinkin ajoittain, vaikka taas välillä tuntui, että kiire on järjetön, vaikkei se kai sit kuitenkaan edes niin ole, kun malttais vaan tehdä kaiken sen söheltämisen sijasta vain sen olennaisen... Mutta hyvillä mielin kesätauolle, nyt vois keskittyä hetken ihan estetreeniin, eli meidän tapauksessa keinuun ja keppeihin. Ja kontakteihin.

Nyt viikonloppuna tuli verkot askarreltua kepeille. Totesin, että kujaa on nyt tehty niin kauan ja niin kapeana, että jotenkin pitäisi siitä päästä eteenpäin. Pujotteluideaa suorille kepeille kun Nuuk ei oikein ole kuitenkaan vielä tajunnut ja millään en haluaisi mennä kädellä sille pujottelua keppi kerrallaan näyttämään. No tänään päästiin kokeilemaan ja jätin jo parin toiston jälkeen muutamat verkot välistä pois ja hyvin pujotteli edelleen! Tää on nyt meidän tapa, vähitellen poistetaan verkkoja yksi kerrallaan ja toivottavasti meillä on lopputuloksena itsenäinen suoritus kepeillä.

Tässä vielä kuvakooste Nuukin alkukesän telttaretkestä.


Hei hyvää kesää kaikille, se on nyt!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Harrastuksia, juhannus ja hakutreenit!

Ennen juhannusta oli viimeinen aluevalmennuskerta nyt hetkeen, heinäkuussa kun ei Niinun treeneihin päästä. Olipa kyllä kiva treeni, alkuun otettiin rengasta. Ei tehty vielä ihan täyskorkeana, kun ei olla hetkeen sitä taas tehty. Nuuk teki ihan mahtavasti, ei tullut kertaakaan ohi tai välistä tai mitään. Edes erilaiset lähestymiskulmat eivät vaikuttaneet, vaan hyvin haki aina ponnistuspaikan. Loppuaika tehtiinkin sit ratatreeniä, testailtiin koiran radanlukutaitoa ja aika kivasti me tästäkin selvittiin. Alkuun vähän räpellettiin, kun en millään ehtinyt ohjaamaan viidettä estettä, kun jäin turhaan odottelemaan matkalle, lopuksi kokeiltiin myös putkelle (3) irtoaminen leijeröitynä niin, että itse tulinkin puomin oikeaa puolta ja hyvin toimi myös tämä. Viidettä hyppyä jouduttiin hetki palkkailemaan, sillä se sijaitsi aika lähellä seinää ja itse kiireessä herkästi suuntasin juoksulinjani jo kohti kuudetta, jolloin Nuuk tuli viidennestä ohi. Saatiin kuitenkin toimimaan ja lopulta saatiin myös päällejuoksu kuudennellekin esteelle onnistumaan! Jee, tyytyväisiä oltiin :)


Juhannus kului leppoisissa merkeissä mökkeillen Rymättylässä. Nuuk kirmaili innoissaan veteen, kahlasi ja kurlasi, mutta edelleenkään se ei kyllä ainakaan oma-aloitteisesti ui. Kepin perässä kyllä menee, jos itsekin kahlaa sen mukana vähän syvemmälle. Ja kateushan on tunnetusti kantava voima, toisen koiran perässä menee kuin meneekin, vaikka vähän taitaa jännittää. Myös viime vuonna hankitut pelastusliivit otettiin käyttöön veneretkelle ja hyvin mahtuivat edelleen, vaikka on se poika vuodessa kasvanut aika lailla kun vertasi viime syksyn liivien säätöihin, iso mies :)

Tiistaina missattiin Juhan agitreenit mun työkiireiden takia ja siispä alkuviikko ollaankin otettu aika rauhallisesti, lenkkeilty ja leikitty, tehty muutamat namijäljet. Jäljillä edelleen yritti ajoittain hötkyillä, vaikka liina oli todella lyhyellä ja käytännössä itse olin ihan koiran vieressä.

Eilen oltiinkin sitten ensimmäistä kertaa hakutreeneissä. Päästiin Saran avustuksella Multamäen Terhin hakuryhmään, missä Sara ja Narrikin treenaa ja olipahan taas paljon uutta ja jännää. Nuuk pääsi heti alkuun mukaan tallaamaan aluetta ja juoksemaan suursnautseri Paavon ja bordercollie Coxin kanssa, hyvin tulivat pojat juttuun keskenään. Muut koirat treenailtiin ensiksi ja itsekin pääsin maalimieheksi. Ryhmässä on hyvin eritasoisia koirakoita, toiset on vasta ihan aloittelijoita ja toiset jo ihan konkareita. Olikin mielenkiintoista seurata, miten harjoitukset eri tasoisille koirille rakennettiin ja mitä asioita painotettiin. Narrille tehtiin muutamat haamut ja se oli oikein pätevä pieni kelpie-eläin, vaikka vähän kuumuikin lähtölupaa odotellessa.

Nuuk oli jengin viimeinen ja sen kanssa lähinnä testailtiin, että miten se vieraiden ihmisten kanssa toimii ja toimihan se! Kovasti ennalta mietin, että mitenkähän se lähtee vieraiden kanssa leikkimään, mutta tässä ei ollut mitään ongelmaa. Nuuk leikki ihan kaikkien kanssa vetoleluilla ja oikein riehakkaastikin, jopa murisi. Kahden lelun leikki toimi myös hyvin. Samoin myös namit kelpasivat kaikilta tietysti. Ainoa mitä se vähän jännitti oli tuo pelottava tapaus Sara sadeviitan kanssa. Viittaa se siis heti alkuun vähän säpsähti, mutta se unohtui nopeasti leikin tiimellyksessä. Tästä todettiin, että kannattaa kuitenkin huomioida, että näin alkuun kun maalimies tulee esiin viittansa alta, niin ei turhaan säikytä Nuukia, vaan tulee iloisesti ja reippaasti ja alkaa heti leikkiä. Testailtiin myös Nuukin haukkua ja tosi nopeasti se tajusi idean, että haukkumalla se lelu lentää vieraaltakin. Olen haukuttanut Nuukia joskus 'sano, sano'-käskyllä, joten ihan uudesta asiasta ei ollut kyse. Kauhean mukavaa oli Nuukin mielestä, se oli ihan tohkeissaan leikeistä vieraiden kanssa :) Lopuksi mentiin vielä kelpie-mudi-jengillä metsään lenkille, niin olihan kiva reissu! Ensi viikolla uudestaan. Ja kiitos vielä Sara, että päästiin mukaan!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Jäljestämässä! Ja vähän erkkarissa ja tokotreeneissäkin

Aurinkoisena lauantaiaamuna lähdettiin Nuukin kanssa Luukkiin tekemään jälkeä pitkästä aikaa. Ensimmäistä kertaa muiden kanssa, nimittäin Reinon saksanpaimenet Dino ja Ape sekä myös Mian bortsu Elli olivat mukana treenaamassa. Sainkin oikein perusteellisen opetuksen Reinolta jäljen tekemisestä, sillä tallasin Apelle jäljen pitkähköksi kasvaneelle pellolle. Nuukille tehtiin vajaa satametrinen namijälki lyhyelle nurmelle, jonka keskivaiheilla oli parin askeleen namittomiakin pätkiä. Nuuk teki kyllä innolla töitä, namit maistui hyvin, mutta vauhtia on edelleen liikaa, myös Reinon mielestä. Reino kauhisteli Nuukin reaktionopeutta, eli helposti käy niin, että olen aina vähän liian myöhässä ohjaamassa, pitäisi pystyä paremmin ennakoimaan ohjaamalla sen sijaan että jatkuvasti rankaisee liinalla ja pahimmillaan keskeyttää jäljestyksen. Tähän vinkiksi sainkin, että tehdään alkuun vielä lyhyitä namijälkiä ihan lyhyellä liinalla (käsi kiinni liinassa jopa koiran alla, kuitenkaan paineistamatta), jolloin ainakin teoriassa mun pitäis ehtiä paremmin ohjaamaan ja rauhoittamaan koiraa jäljelle. Paras pätkä Nuukilla jäljellä oli siinä keskivaiheella, kun nameja ei ollutkaan joka askeleella. Siinä se työskenteli selvästi tarkemmin. Ja sitten todettiin, että esineitä voisi ottaa jo aika nopeasti jäljelle mukaan, jotta Nuuk saisi aina välillä lepohetken namipurkin muodossa. Eikä Nuukin kuulemma välttämättä tarvitse vielä edes osata esinettä ilmaista, vaan voin ihan hyvin ohjata Nuukin lempeällä käskyllä maahan, jonka jälkeen palkka ja hetken lepo, mistä jatketaan taas jälkeä. Kuitenkin on hyvä muistaa, että liian pitkiä jälkiä ei vielä tässä vaiheessa kannata tehdä ja joskus jäljen voi jättää keskenkin, jos on mennyt erityisen hyvin ja haluaa siitä koiran palkita. Paljon hyviä ajatuksia tuli ja mukavaa oli, kiitos Reino ja Mia!

Sunnuntaina auto starttasi klo 5.30 kohti Lappeenrantaa, eli piipahdettiin siis erkkarissa. Annan itselleni ja Nuukille täyden kympin käyttäytymisestä ennen kehää, Nuuk rauhoittui kaikista edestakaisin juoksentelevista koirista huolimatta ja oli kivasti kuulolla. Tehtiin muutamat juoksu- ja seisotustreenit vielä ennen kehää, mahtavasti meni. Todella hyvällä mielellä oltiin menossa kehään ja jo seistiinkin siinä rivissä, mutta kuin taikaiskusta, kun Nuukin taakse tuli seuraava uros vähän turhan lähelle, niin se iloinen ja keskittynyt fiilis oli sit siinä. Se yritti nykiä taaksepäin, sanoin painavan sanan ja sain sen kyllä juoksemaan, mutta jotenkin tosi apaattisesti, se jäi musta jälkeen ja arvostelussakin luki, että 'needs more drive'. Just se juoksuhan on Nuukin paras puoli. Se jotenkin otti paineita ihan älyttömästi yksilöarvostelussakin, seisoi huonosti ja korvat liimattuna takaraivoon. EH:han sieltä sit tuli. Vähän harmitti, olisi ollut varmaankin ihan hyvät mahdollisuudet ERI:in, jos olisin sen saanut paremmin esiintymään, sillä arvostelu oli taas ihan hyvä. Mentiin kuitenkin vielä sit kilpailuluokkaan ja olin jo vähän sillä asenteella, että nyt ei sit oo mitään väliä, kunhan seisot, niin siinähän se oli oikeinkin jämäkästi ja juoksikin hyvin. Just. Nuuk taitaa reagoida aika voimakkaasti mun mielentiloihin, sillä yritin ihan tietoisesti olla jännittämättä tai ainakaan välittämättä sitä jännitysfiilistä koiralle, mutta taisi se sen silti bongata... Mutta hauskaa oli muuten, eikä edes kastuttu sateessa, kun päästiin kotimatkalle ajoissa. Kiitos siskolle matkaseurasta!

Maanantaina oli viimeiset Heidin vetämät tokotreenit, tehtiin alkuun taas luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Luoksepäästävyys ihan ok, vähän nousi. Paikkamakuussa rohkenin pitää vähän pidempiä palkattomia pätkiä (tehtiin koko 2min) ja hyvin sujui! Lonkalleen se valui kyllä jossain vaiheessa, tämän kävin korjaamassa. Sit tehtiin muutamat ohitusharjoitukset, ei mitään reaktioita saatu taaskaan esiin, Nuuk piti tiukasti kontaktia koko ajan. Tällä viimeisellä kerralla jokainen sai omaa aikaa noin 10min kouluttajan kanssa, että voitiin käydä läpi mahdollisia haasteita ja vaikeita juttuja. Itse otin esiin seuruun ja vapaanaolon epävarmuuden (yleisestikin, mutta myös seuruussa). Nyt on nimittäin tullut selvästi esiin, että hihnassa seuraa paremmin kuin vapaana. Olennaisin syy tähän on se, että itse olen epävarma ja jännitän, että tekeeköhän se nyt hyvin vai ei. Eli pitäisi harjoitella itse sitä rentoutta ja myös hakea koiralle sitä fiilistä, ettei se kontrolli ole siitä hihnasta kiinni. Heidi ehdotti myös katkaistua lyhyttä näyttelyhihnaa tms, minkä avulla voisi vähitellen häivyttää hihnakontrollia. Tärkeimpänä pointtina ehkä kuitenkin oli se, että tehdään lyhyitä ja iloisia seuruita niin hihnassa kuin vapaanakin ja lelupalkalla. Jokainen seuruupätkä voi olla erilainen, eri tempoja, käännöksiä, yhdistävänä tekijänä iloinen mieli ja harjoituksen lyhyys. Näillä eväillä siis eteenpäin.

Ollaan edistytty hurjan paljon viimeisen kuuden viikon aikana tokossa, kun ollaan oltu Heidin kurssilla, joten harmi, että se nyt päättyi. Täytyy yrittää päästä syksylle johonkin ryhmään, joka mahdollisesti jatkaisi vähän pidempään yhdessä. Katsotaan.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Aluevalmennustreenit

Keskiviikkona oli kolmannet Niinun vetämät aluevalmennustreenit. Tällä kertaa tehtiin rataa, jolla tehtiin pakkovalssia, takaaleikkausta ja lopuksi takaakiertoa yhdistettynä valssiin. Ja meidän tapauksessa myös hypylle irtoamista, sillä en vaan mitenkään ehtinyt juosta niin pitkälle kuin kuvittelin (esteellä 5). Mutta eihän mun siis tarvinnutkaan, koska Nuuk kävi hienosti suorittamassa hypyn ja luki mun takaaleikkauksenkin hyvin, vaikka ohjaus olikin aina vähän myöhässä. Erityisesti Niinu sanoi, että mun pitäisi rohkeammin vaan lähteä ohjauksista liikkeelle, eikä jäädä odottamaan koiraa. Kyllä se koira mut nimittäin kiinni ottaa. Yleensä tämä johtaa vaan siihen, että olen seuraavalla esteellä auttamattomasti myöhässä. Tää kommentti on nyt saatu jo niin monelta taholta ja blogiinkin olen tästä kirjoittanut useampaan otteeseen, että olisikohan aika uskoa..? Nuukille on selvästi tullut enemmän varmuutta ja se osaa oikeasti jo lukea ohjausta ja suorittaa esteitä itsenäisemmin, eli nyt vaan ohjaaja on hyvä ja ottaa ne jalat alleen vähän reippaammin.

Aluksi siis kakkoselle pakkovalssia. Merkkausharjoitukset sujuivat meiltä tosi huonosti, Nuuk oli taas aluksi vähän pihalla, mutta sitten kun päästiin siitä jatkamaan eteenpäin, meni se pakkovalssikin matkalla tosi hyvin. Kunhan muistin lähteä ajoissa liikkeelle. Vaihtoehtoisesti tähän tehtiin myös takaakierto-valssi-yhdistelmää, tosin tämä tuntui meille (mulle) selvästi hankalammalta, kun helposti jäin koiran tielle. Oma juoksulinja oli tärkeä välillä 3-5, sillä pari kertaa työnsin omalla linjallani Nuukin muurin oikealta puolen. Viidennellä esteellä sitten se takaaleikkaus, tää sujui muuten hyvin, Nuuk luki ohjausta ja kaikkea, mutta usein ohjaus oli usein vähän myöhässä. Hyvin Nuuk kuitenkin irtosi esteelle, vaikka se oli aika lähellä seinää. 6-9, ei mitään ihmeellistä, kiire tuli välillä juosta tekemään pakkovalssia ysille, joten seiska jäi ohjaamatta kunnolla. Loppua kohden alkoi Nuukskin jo väsyä, ja tuli seiskalta ohi vaikka kuinka ohjasin. Loppuun onnistumiset ja se oli siinä.



keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Vaihteeksi hyvää mieltä treenikentillä

No nyt on hymyilty poskilihakset kipeiksi viimeisten parin päivän aikana, niin kivoja treenejä on ollut! Maanantaina tokotreeneissä tehtiin alkuun jälleen kehään meno, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Oikeastaan tää oli ihan viime viikon toisinto, kehään mentäessä yritti antaa pusuja Heidille, uusi yritys ja namit ja onnistui paremmin. Luoksepäästävyydessä malttoi kuin malttoikin, toki namit oli lähellä. Paikkamakuun kesto oli koko 2min. Heti alkuun vierestä lähti koira haukkuen(?) juoksemaan ja Nuuk nousi, mutta ei kuitenkaan lähtenyt mukaan, mikä oli mieltä ylentävää :) Palautin takaisin ja välipalkkailin aika tiheästi. Jälleen korjasin pari kertaa lonkalta takaisin. Muuten ei käännellyt juurikaan päätään tai haistellut tms.

Tämän jälkeen harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa. Seisomiseen on edelleen varmuus hakusessa, koska välillä menee istumaan tai valuu askeleen tai pari. Mutta yleisesti ottaen ihan hyvä, lisää vaan toistoja. Ollaan tehty myös niin, että jätän Nuukin seisomaan (ei liikkeestä) ja kierrän itse koiran ympäri ja hyvin pysyy näissä. Liikkeestä maahanmenot voisivat olla nopeampia ja tässä mietittiinkin, että myös tekniikka voisi olla toisenlainen ja ehkä käskykin. Olen opettanut Nuukille maahanmenon ainoastaan hissitekniikalla kaukoja silmällä pitäen. Liikkeestä maahanmenossa voisi kuitenkin olla parempi, jos tekisi maahanmenon 'syöksymällä eteenpäin'. Ja tähän voisi ottaa myös uuden käskyn, koska tekniikka on erilainen. Samoin huomasin omituisuuden perusasennosta maahanmenossa, Nuuk siirtää mielellään takapäätään taaksepäin sen sijaan, että siirtäisi etujalkoja eteenpäin. Hmm, pureksitaan tätä nyt vähän aikaa, jospa niihin maahanmenoihin saataisiin jotain järkeä.

Loppuun tehtiin vielä hyppyä, Nuuk irtoaa hyvin ja kääntyy heti hypättyään nenä tulosuuntaan. Nyt seuraava askel on oma siirtyminen koiran vierelle, toistaiseksi Nuuk ei malta rauhassa odottaa, vaan mielellään hyppäisi takaisin, mutta käsiavulla saatiin onnistumaan.

Kaikenkaikkiaan oli hyvä treeni ja tosi hyvää keskittymistä Nuukilta. Ylipäätään tokoillessa on nyt löytynyt jonkinlainen rauha myös niihin toimettomiin hetkiin, mistä olen iloinen. Enää ei haukuta, pyöritä ja haistella ympäriinsä, jes!

Eilen oli sitten taas ihan MAHTAVAT agitreenit Juhan luona! Ja me tehtiin onnistunut välistäveto! WUHUU!!! Tää ei oo onnistunut niinkuin ikinä! Muutenkin oli jotenkin hyvä meininki kaikin puolin. Tehtiin pätkissä 1-5, 7-10, 12-16, 17-21 ja 18-24. Ekalla pätkällä suurin haaste oli saada Nuuk kääntymään kolmannen esteen jälkeen napakasti neljännelle. Mutta siis onnistui! Ja välistäveto vitoselle onnistui! Tuuletin :) 7-10 ei mitään ihmeellistä, 12-16 aluksi takaaleikkasin 14:sta liian tiukasti ja Nuuk kääntyi ennen muuria jo puomille, toisella yrityksellä onnistui. Muurin palikat pysyi ylhäällä ja puomin kontakti oli napakka. Välillä 18-21 sai juosta aika lujaa, mutta hyvin Nuuk irtosi parin palkkauksen jälkeen 21:lle, vaikka vähän jälkeen jäinkin. 23:lla Nuuk kaarsi vähän turhan kaukaa ennen kuin kääntyi, mutta muuten hyvin. Takaaleikkauksia vois treenata enemmänkin.


Tässä rata


 Treenin loputtua tehtiin vielä reilun puolen tunnin lenkki kaatosateessa aivan mielettömältä tuoksuvassa metsässä, kukkia oli ihan kaikkialla. Kumpikin hymyili, minä ja koira!

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Viime viikon treenit pakettiin

Tässä ollaan viime viikko pistetty elämää uuteen järjestykseen uusien työkuvioiden myötä ja niinpä blogissa on ollut hiljaista.

Viime viikon maanantaitokot sujui ihan mukavasti, aloitettiin kehään menolla, luoksepäästävyydellä ja paikkamakuulla. Kehään tai kentälle menoa pitäisi harjoitella enemmän, ei riekkumista tai ylimääräistä sähläämistä, vaan jostakin täytyisi löytyä se rauhallinen mielentila. Ensimmäisen pusukohtauksen jälkeen siinä sitten hetki odoteltiin ja otettiin uusiksi. Paremmin onnistui, eikä hihnakaan enää kiristynyt. Mun pitäisi nyt vihdoin oppia vaatimaan, sillä kyllähän Nuuk osaa käyttäytyä, varsinkin jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Luoksepäästävyydessä namit oli kädessä, eikä pahemmin hötkyillyt, halunnut olisi kyllä. Paikkamakuuta tehtiin koko 2min. mutta välipalkkailin ja pari kertaa korjasin lonkaltakin. Nuuk löpsähtää lonkalle tosi helposti kun aikaa pidennetään. Ehkä sitä sitten on pidennetty liian nopeasti. Etäisyyden olen pitänyt edelleen aika lyhyenä, kun ryhmässä tehdään, ihan muutamassa askeleessa. Mutta siis pysyy kuitenkin hyvin, vähän pitäisi saada asenne skarpimmaksi tähänkin, niin ettei ihan nukahda ja unohda, että ollaan töitäkin tekemässä... Tehtiin myös luoksetulon tekniikkaa ja vauhtiluoksetuloja. Nyt eteentulot hyviä, avut ovat jo aika minimaaliset, samoin sivulletulot. Vauhtiluoksetuloissa Heidi piti kiinni Nuukista ja siitähän Nuuk kuumui, kun itse juoksin poispäin. Tästä siis järjetön huuto, joka ei ottanut loppuakseen, vaikka varmaan minuutin olin jo vain paikallani seissyt. Kun viimein hetken hengähdystauko tuli, kutsuin ja yllätys yllätys, tuli vauhdilla...

Juhan agitreeneissä tiistaina tehtiin jo vähän pidempää pätkää (jopa seitsemän estettä, joka on meille siellä paljon!). Nuuk ohjautui hyvin ja haki esteitä paremmin kuin varmaan koskaan ennen. Itsekin taisin saada onnistuneita ajoituksia ohjausten suhteen. Täyskorkea muuri osana rataa oli meille vaikea, kun muutenkaan ei olla muuria niin paljon tehty ja kulmakin oli aika haastava, tältä pudotti herkästi. Siitäkin selvittiin sekä tiukista käännöksistä, vaikka putkensuu siellä kovasti kelpiä houkuttikin. Tosi hyvän mielen intensiivitreeni, Nuuk oli ihan loppu treenin jälkeen.

Torstaina Ojangossa puuhailtiin jälleen pientä radan pätkää. Erityisesti keskityttiin taas siihen, että askeltakaan ei oteta, kun esteen taakse jätetään. Laitettiin hihna merkiksi etujalkojen eteen ja aika hyvin toimi. Nuuk haki hyvin jälleen esteitä, mun pitäis vaan itse olla rohkeampi eikä viedä kädestä pitäen joka esteelle, koska ei Nuuk sitä oikeasti tarvitse. Ja koska tästä useimmiten seuraa se, että seuraavalla esteellä ollaan sitten auttamattomasti myöhässä...

Näissä treeneissä sitten tuli myöskin jälleen eteen se, mistä ollaan yritetty sitkeästi päästä eroon, mutta näköjään ei edelleenkään onnistuttu. Palkalta Nuuk näki kentän laidalla toisten koirien temmeltävän ja syöksyi sinne. Mua niin turhauttaa tää, koska kutsut kuuluu kyllä niin kuuroille korville tämän jälkeen, eikä mun auta kun hakea se sieltä pois. Mä en kertakaikkiaan tiedä, miten mun pitäis toimia erilailla, sillä tilanne tulee niin nopeasti, että oma reaktionopeus ei yksinkertaisesti riitä. Tähän päivään mennessä en ole keksinyt mitään palkkaa tai houkutinta, mikä voittais sen, että pääsee toisten koirien kanssa temmeltämään. Ja kun joka kerta kun se karkaa, se myös pääsee temmeltämään ja siis palkkautuu, samalla tää toiminta vaan vahvistuu kerta toisensa jälkeen. Ja nyt musta tuntuu, että siitä on tullut jo jonkinlainen tapa. Jos jollain on tähän joku idea, millä tän toiminnan saa oikeasti keskeytettyä, niin kertokaa ihmeessä. Ja siis kyse ei ole siitä, että Nuuk menisi rähjäämään, onneksi, vaan vain moikkaamaan, leikkimään, haistelemaan tai muuten vaan sekoilemaan. Koskaan se ei ole vielä keneltäkään nenilleen saanut, mutta olen ihan varma, että sekin päivä koittaa, jos tää toiminta ei lopu. Kaikki muut koirat kun eivät välttämättä siedä tuollaista yltiösosiaalista iholletunkijaa. Varsinkaan agilitykentällä.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Erittäin hyvä

...muttei täydellinen. Piipahdettiin Nuukin kanssa Lohjan ryhmänäyttelyssä sunnuntaina Maija Sylgrenin tuomaroitavana. Ennen kehää ehdittiin vähän harjoitella juoksemista ja seisomista yhdessä australianpaimenkoirien kanssa, eikä mitään ongelmaa, hienosti seisoi ja juoksi hihna löysällä. Minäkin sain kasteltua kengät tässä vaiheessa, sillä koko ajan satoi, ja kehät oli nurmella.

Kehä alkoi kelpeillä ja niitähän olikin kokonaiset kolme kappaletta. Me mentiin toisen uroksen kanssa kehään ja siinä vaiheessa Nuuk oli jo ihan venkura, ei keskittynyt kunnolla. Sain sen kuitenkin juoksemaan ihan ok, mutta tuomarin vinkupallo seisoessa oli sit jo liikaa, Nuuk yritti hötkyillä sinne ja tänne, enkä saanut sitä rauhassa enää seisomaan. Voi nolo. EH tuli, mutta arvostelu oli viimeistä lausetta lukuunottamatta ihan mukavaa luettavaa. Heti arvostelun jälkeen kehän laidalla otettiin pieni seisomistreeni, eikä mitään ongelmaa, Nuuk oli kuin patsas. Good timing, I would say. Jäätiin kakkoseksi sille toiselle urokselle sitten kilpailuluokassa. ERIä ei toisaalta saanut kukaan kelpeistä, joten linjakin oli tiukahko.

'2v5kk oikeat rungon mittasuhteet omaava nuori uros jolla selvä sukupuolileima. Hyvä uroksen pää. Oikea purenta. Hieman kookkaat korvat. Hyvä kaula. Hyvin kehitt. rintakehä. Tasap. kulmaukset. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Riittävällä askelpituudella. Hyvä häntä. Köyr. hieman ylälinjaansa liikkeessä. Käytös saa vielä varmentua.' EH NUK2

Toivon, että tuo arvosteluun kirjattu ikä oli vain kirjaajan moka, eikä tuomari oikeasti kuvitellut Nuukin olevan 2v5kk, sillä mielestäni hyvin selvästi koiran iän hänelle kerroin. No, whatever.

Iltapäivällä mentiinkin sit Ojankoon treenaamaan keppejä Lauran ja Anskun kanssa. Viriteltiin verkot kepeille ja kokeiltiin. Nuukilla ongelmana on ollut se, että kapealla kujalla (kujan leveys 10cm) pujottelee tosi hyvin, mutta suoria ei oikein tunnu tajuavan. Ajattelin, että jos kujan lisäksi tekisi parit treenit verkoilla, saattaisi se oikea toimintatapa löytyä suorille kepeille kuin itsestään. Ja todellakin! Nuuk teki kepit ihan hurjalla vauhdilla! Se sukelsi kepeille mistä kulmasta ja miltä etäisyydeltä vaan, ja pää alhaalla pujotteli hyvällä rytmillä. Olin ihan äimistynyt. Jotenkin unohtui se aamun näyttelysekoilu samoin tein. Kuka niistä kauneuskilpailuista piittaa, kun voi tehdä agilityä :)

torstai 31. toukokuuta 2012

Kyllähän se poispäin juoksee...

Tiistaina Juhan treeneissä tehtiin pari onnistunutta radanpätkää (ja myös onnistunutta ohjausta!) ja todettiin, että kun ohjaus on kohdallaan ja lähetän Nuukin esteelle poispäin musta menee se miljoonaa ja hurjalla draivilla. Mutta. Kun esimerkiksi lähdöstä kutsun koiraa ja pysyn hetken paikallani, alkaa pieni epäröinti ja himmailu. Tulee siis kyllä, mutta hitaammin kuin musta poispäin. Eli käteentulotreeniä tarvittais, jotta Nuukista olis myös superkivaa ja mahtavaa tulla tarvittaessa radalla mua kohti. Nyt rata alkoi pakkovalssilla ja tässä nämä epäröinnit tulivat esiin. Tosin ei olla taas hetkeen tehty pakkovalssejakaan, että olisiko sekin ollut unohduksissa? No, joka tapauksessa saatiin viimein alkukin kohdilleen ja voi että mentiin lujaa! Palkalle Nuuk sitten teki sellaisen hienon voltin ja kuperkeikan välimuodon pyörähtäen niskan kautta kiinni leluun. Pohdittiinkin, että välttämättä lelun heittäminen ei aina ole se paras palkkaustapa, kun korkeilla kierroksilla käyvältä koiralta voi olla täysin holtti pois, kun syöksyy palkalle. Mutta ei siis mitään sen kummempaa, pienet ravistelut ja homma jatkui taas.

Keskiviikkona oli toinen aluevalmennuskerta ja koska vaihdoin edellisellä kerralla ryhmää, niin meillä oli jälleen aiheena kontaktit. No, eipä siinä mitään, eivät ne vielä niin kunnossa ole, että lisäharjoitus huonoa tekisi. Tehtiin jälleen samoin kuin viikkoa aikaisemminkin, eli apuohjaaja palkkaa puomin päässä ja toisella apuohjaajalla on edessä lelupalkka, jolle vapautetaan, kun katse siirtyy sinne. Nää meni ihan tosi hyvin! Selvästi oli viikossa saatu idea paremmin haltuun. Ainoa jumitusongelma tuli, kun mentiin puomi toisinpäin ja siellähän olikin u-putki vastassa. Nuuk hiippaili askel kerrallaan alastulon puolivälistä asti... Tästä ei palkkaa, käännettiin putken suut poispäin, eikä ongelmaa. Seuraavaksi käännettiin putken suut taas näkyville ja vapautus tulikin putkeen, voi riemua! Hieman himmasi vauhtia alastulolla, mutta ei kuitenkaan hiippaillut tai jumittanut, katse kyllä oli tiukasti putken suulla. Nuuk palkkautuu kyllä mahtavasti siitä, että saa jatkaa rataa.

Loppuun vielä saatiin Niinulta vinkki tähän Nuukin mua kohti tulemisongelmaan, eli paljon vaan yhdellä hypyllä treeniä niin, että lähden itse juoksemaan lujaa poispäin, kun koira on lukinnut esteen. Aluksi Nuuk yritti hakea seuraavaa hyppyä omatoimisesti, eikä sen linja ollut ollenkaan suora mun perään lähtiessä, vaan ennemminkin banaanin muotoinen. Muutamalla toistolla kuitenkin tajusi idean ja tuli suoraan mun kädessä olleeseen leluun kiinni.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Maanantain tokot

Maanantai-iltana huristeltiin jälleen Ojankoon tokottelemaan. Tehtiin alkuun sellainen temppurata, jossa jokaisen rastin kohdalla piti tehdä joko maahanmeno, istuminen tai seisominen, lähettää koira tolpankiertoon, kiertää yhdessä koiran kanssa merkkejä ja tehdä lopuksi hyppy. Tarkoitus oli, että pitäis olla vauhtia ja kivaa. Ja meillä oli! Taustalla kaiketi oli ajatus siitä, ettei tokotreenit tarvitse aina olla sitä matalatempoista jonkin pienen tekniikkajutun hinkkaamista, vaan tarkoitus on myös, että treenaaminen on hauskaa. Rohkenin pitää tässä Nuukin vapaana, eikä mitään ongelmaa ollut häiriön suhteen.

Seuraavaksi tehtiin ohitusharjoituksia, kurssilla kun on selkeästi Nuukia nuorempaakin väkeä. Nämä eivät meillekään ole haitaksi, mutta kuten arvelinkin, ei treenikentällä ohitusharjoitukset ole lainkaan sama juttu kuin ohitukset lenkillä. Kaveri napotti tiukkaa kontaktia koko ajan, vaikka toinen koira olisi tullut suoraan kohti, eikä minkäänlaisia reaktioita havaittavissa muihin koiriin nähden. Hyvä sinänsä, kunhan vastaava välinpitämättömyys saatais myös sinne hihnalenkeille... Eipä silti, on nekin ohituksetkin nykyään jo ihan toista kuin muutama kuukausi sitten.

Loppuun otettiin luoksetulon tekniikkaa ja tämä oli meille se päivän varsinainen anti. Kuten olen aiemminkin maininnut, Nuukilla menee ajoittain sekaisin 'tule' (luoksetulon käsky, joka tarkoittaa eteentuloa) ja 'sivu' (perusasentokäsky). Tämä johtunee siitä, että olen jossain vaiheessa vahvistanut sivulletuloa niin, että jätin koiran muutaman askeleen päähän ja kutsuin siitä sivulle. Samalla tavalla muutaman askeleen päähän jätettynä ollaan treenattu myös eteentuloa, jossa on ollut aina vahva käsiapu. Tästä käsiavusta ollaan nyt luovuttu, niin pasmat meni kerrasta sekaisin. Pahimmillaan Nuuk tulee sellaiseen 45 asteen kulmaan kyljittäin muhun nähden... Pitäis varmaan tarkentaa kriteerejä :D Mutta nyt siis saatiin neuvoja, joista ensimmäinen oli se, että annetaan Nuukin aina ensin yrittää ilman käsiapua ja jos tulee vinoon tai on menossa täysin väärin, autetaan kädellä, mutta ei itse liikuta mihinkään (mulla on jostain tullut tapa ottaa askel taakse). Eli koira korjaa, en minä. Toinen neuvo oli se, että koska koira yrittää hakeutua aina vähän mun vasemmalle puolelle, eli vaikka tulisikin eteen, tulee usein vasemmalle vinoon, laitetaan vasen jalka hieman edemmäs, jolloin koira ohjautuu helpommin eteen. Tämä toimi! Ja samoin todettiin, että se etäisyyden jättäminen ajoittain eteentulossa johtuu vain ja ainoastaan koiran epävarmuudesta, kun se ei vielä ole ihan varma, että miten tässä nyt pitikään olla. Eilen eteentulon paikka oli kuitenkin hyvä. Eli nyt vaan sit treeniä!

maanantai 28. toukokuuta 2012

Puomia ja keppejä

Eilen käytiin Narrin ja Saran kanssa Ojangossa aksakentällä pyörähtämässä. Aurinko paistoi, oli kuuma ja koirat oli hetkessä ihan läkähdyksissä. Ennen treeniä ei annettu koirien leikkiä, vaan mentiin heti kentälle. Tehtiin kentällä aluksi yhtäaikaisesti toinen toisessa päässä ja toinen toisessa. Nuuk yllätti, olin varma, että karkaa Narrin luokse, mutta ei! Vilkuili välillä palkkauksen jälkeen, mutta ei lähtenyt ja teki hienosti pientä kuviota parin hypyn ja putken kanssa. Tauon jälkeen tehtiin puomia Niinun ohjeilla ja Sara avusti palkkailemalla namilla puomin päähän ja mä yritin sijoittua aina vähän eri kohtaan. Hieman se mun mielestä nytkin aina himmaili puomin lopussa, jos jäin taka-alalle, kuten viimeksi Satulinnassakin. Malttoi kuitenkin hyvin kontaktilla, kun heitin lelun eteen ja katseesta palkkaan vapautus. Nuuk syöksyi vapautuksesta kyllä aina lelulle, mutta ei välttämättä tarttunut siihen, itse menin perässä ja leikittiin. Viimeisellä toistolla sitten tarttui ja ravisteli raivokkaasti, jes! Lopuksi tehtiin vielä parit kujakepit (kuja tosi kapeana), jotka Nuuk pujotteli hyvin. Tästä treenistä jäi hyvä mieli :)

perjantai 25. toukokuuta 2012

Teinieläin harjoittelee

Nuuk on niin teini. Se  r-a-k-a-s-t-a-a  tyttöjä ja hajuja ja kaikkea, mikä saa sen pään pyörälle ja sydämen tykyttämään. Siksi me ollaan radikaalisti helpotettu agilitytreenejä, jos on koirahäiriötä näköpiirissä. Ja sitähän usein on. Totesin, että mitäpä sitä nyt suotta kiirehtimään ja vaikeuttamaan treenejä, kun Nuuk ei siihen selvästikään ole vielä valmis. Agilityssä Nuukilla kierrokset nousee herkästi ja silloin se myös saattaa reagoida oma-aloitteisemmin häiriöön. Häiriötön tilanne on sitten asia erikseen, koska silloin treenikentälle astelee hyvin toisenlainen, jopa ajoittain vakavasti otettava Harrastuskoira. Tokotreeneissä ei myöskään ainakaan samoissa mittasuhteissa olevaa häiriöreagointia ilmene. Mun tulkinnan mukaan silloin vire on matalammalla ja mun sana tarvittaessa painaa enemmän, jos hötkyilyä suuntaan tai toiseen ilmenee.

Helpotetut treenit ovat tuottaneet jo hieman tulosta, sillä hetkittäin se ennen niin tuttu keskittymisilme on palannut teinieläimen naamalle myös agilitykentällä. Menin eilen torstain ryhmätreeneihin paikalle hyvin ajoissa, jotta ehdittiin harjoittelemaan luopumista ja leikkimistä ennen varsinaista treeniä muiden koirien läheisyydessä. Ja treeneissä me sit tehtiin jo ihan kivasti keskittyen, vaikka kentän laidalla ryhmän muut koirat odottelivat vuoroaan ja kaikilla ympäröivillä kentillä oli treenit menossa. Tällä hetkellä mun suurin tehtävä on vaan muistaa pitää huomio koirassa myös palkkauksen jälkeen, koska se on se todennäköisin hetki, kun Nuukin keskittyminen yhdessä tekemiseen herpaantuu ja se saattaa lähteä omille seikkailuilleen, joko rallattelemaan itsekseen esim. putkeen tai johonkin toiseen putkeen tai sit moikkaamaan kaverikoiraa.

Eilisen treenin aiheena oli pitkät suorat, ja itsenäinen eteneminen. Se itsenäisyys ei ole Nuukille ongelma, päinvastoin. Mietinkin jopa, ettei meidän ole syytä näitä treenejä kovin paljon tehdä, vaan edelleen enemmänkin sitä käteen tulemista ja ohjauksen tarkkaa seuraamista, sitä kääntymistä. Sillä se tiukka käännös monen esteen suoran päätteenä olleen suoran putken jälkeen valui kyllä reippaasti huudoista huolimatta. Treenin loppuun tehtiin kujalla keppejä (12) ja lyhyempää pätkää suoria keppejä (6). Hyvin haki ja pujotteli!

Keskiviikkona oli meidän ensimmäiset aluevalmennusryhmän treenit. Niinu piti meille kontaktisulkeiset puomilla. Nuukilla on mun mielestä ollut puomi hyvin hallussa, mutta nyt ilmeni epävarmuutta alastulokontaktilla. Vieras halli saattoi vaikuttaa myös, sillä jos teinieläin olisi saanut valita, olisi se juossut hallia ympäri uusien hajujen perässä. Niinun mielestä namialustasta olisi syytä luopua mahdollisimman nopeasti, sillä Nuuk on siinä aika kiinni. Kun namialustaa ei ole, Nuuk seuraa liikaa mun liikettä ja kääntää voimakkaasti etuvartaloaan mun suuntaan, jos jään taaemmas. Harjoituksia tulisikin jatkaa apuohjaajan kanssa niin, ettei namipalkka kontaktilla tule koskaan minulta vaan apuohjaajalta, ja loppupalkka (lelu) niin, että heitän sen eteen (Nuuk ei edelleenkään aina innostu paikallaan olevasta lelusta) ja vapautan koiran lelulle, kun sen katse on minun sijaan lelussa. Saatiin näin muutamat hyvät toistot ja näillä neuvoilla nyt edetään.

Maanantain tokossa tehtiin seuruuta ja nyt meillä on ohjelmassa namikädestä eroon pääseminen, oikeasti. Jotain pieniä välähdyksiä oikeasta seuruusta saatiin jo ilmankin namikättä, joten nyt vaan lisää treeniä, niin eiköhän se siitä vähitellen. Luoksepäästävyydessä pus-pus-pusukoira ei millään olisi malttanut olla pusuttamatta. Paikallamakuut sujuivat myös hyvin muuten, paitsi että lonkalle siirtyy helposti ajan pidentyessä. Tässä ei ottanut häiriötä rivin muista koirista yhtään! Pisteet Nuukille myös siitä, että nyt pystyi 'vain hengaamaan' siinä välissä, kun mitään ei tehty.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Agitreenit ulkona, jee?

Joo, kysymysmerkki otsikon perässä ei ollut vahinkolyönti, vaan todellakin eilen oltiin aksailemassa ekaa kertaa HSKH:n yhteistreeneissä ulkokentällä ja oli sitten surkeimmat treenit ikinä. Niinkuin oikeesti ikinä ikinä. Tätä pohjustettiin jo hyvin sillä, että nähtiin Narri ja Sara sattumalta ennen treenejä ja jos Nuukin pää ei jo muuten ollut pyörällä niin hetken peuhaamisen jälkeen Narrin kanssa oli varmasti. Mutta ihana oli pitkästä aikaa nähdä siskolikkaa! Nuuk näytti niin isolta Narrin rinnalla, vaikkei se kuitenkaan mikään jätti kelpieksi ole itsekään.

Nuukilla ei ollut eilen siis keskittymiskykyä ei sitten yhtään. Tai oli, mutta se suuntasi sen täysin naapurikentän koiriin ja sain mm. houkutella sitä putkeen. Siis mitä?! Se on sitten hieno olo se, kun on koiralle kentällä kuin ilmaa. Ja juu, olis voinut lopettaa ne treenit siihen. No me ei lopetettu vaan keskityttiin sit radan sijaan treeneissä keskittymiseen, kohtalaisen huonolla menestyksellä, tehtiin siis vaan jotain ihan pientä räpellystä, josta oli agility kaukana. Voi huokaus. Mä jo luulin, että meidän häiriöherkkyys olis vähän helpottamassa, kun maanantain tokot sujui niin hienosti ja hallissa ei ole ongelmia viime aikoina enää ollut. Mutta siellä onkin ollut umpiaidat ratojen välillä... Eli voi huokaus. No, jotain hyvää kuitenkin, sillä Nuuk istui kentän laidalla vuoroa odotellessa kohtalaisen nätisti, ei riekkunut ja rellestänyt ollenkaan. Ja hei, ennen varsinaisia treenejä me tehtiin suorat kepit! Tai siis 6 keppiä, mutta suorat ja hienosti! Se on sentään juhlan aihe se.
Niin kai se on, että kaks askelta eteen ja kolme taakse, vai miten se meni? Ainahan sitä täytyy välillä käydä pohjalla, että olis sitten jotain tavoittelemisen arvoista jatkossa...

tiistai 8. toukokuuta 2012

Tokoa

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa HSKH:n MT0-tokokurssilla. Kouluttajana meillä on Heidi Vilkman. Tehtiin perusasentoa, luoksepäästävyys- ja käsittelyharjoituksia, kosketusalustaleikkiä ja hyppyä.

Perusasento meillä muuten kuulemma hyvä, mutta aavistuksen kiertää takapäätään mun selän taakse. Pitäis treenata enemmän peilin kanssa, niin huomaisin itsekin tällaiset pikkumokat. Tähän neuvoksi saatiin pieni vasemman jalan kantapään nosto, jolloin Nuuk tuli heti suorempaan. Loppuun tehtiin pari jo ilmankin kantapäätä ja suorassa oli. Hakeutui perusasentoon tosi hyvin ja innokkaasti.

Luoksetulo- ja käsittelyharjoitukset oli tosi pusipusi, tätä täytyis enemmän harjoitella.

Kosketusalusta meillä oli jo ennestään hallussa, joten me tehtiin sen avulla irtoamisharjoitusta: heitettiin alustaa ja koira juoksee tekemään alustalle tassukosketuksen, josta palkka. Mutta palkata sai vain jos tassu pysyi alustalla. Tässä piti kiirettä, sillä Nuuk juoksi alustan perään, läiskäsi alustaa tassulla ja oli helposti jo puolivälissä takaisin ennenkuin ehdin palkkaamaan... Mutta onnistumisiakin saatiin.

Hypyssä malttoi pysyä perusasennossa, jes. Ei vielä annettu pysähtymiskäskyä, vain hyppykäsky ja hyppäämisestä palkka. Ei mitään ihmeellistä.

Tunnin lopuksi kyselin vähän neuvoja meidän levottomaan yleisilmeeseen, eli siihen, etten mielestäni saa koiraa tarpeeksi rauhalliseen vireeseen tekemisen välissä ja se mm. komentelee ja vaatii tekemistä ja huomiota haukkumalla. Treenattiin tätä hetki Nuukille jo ennestään tutulla 'käy siihen'-käskyllä niin, että käännän koiralle kokonaan aina selkäni ja olen juttelevinani kouluttajan kanssa, samalla kouluttaja tarkkaili koiraa ja ilmoitti, jos yritti nousta tai kiinnostui liikaa viereisen kentän agitreeneistä. Tämä toimi hyvin! Kerran yritti nousta ja palautin uudella käskyllä, jonka jälkeen pysyi taas hyvin. Ja haukkumiseen puututaan tylysti, kaikki tekeminen lakkaa ja koira pois kentältä, jos haukkuu.

Tosi hyvä fiilis jäi tästä treenistä ja vaikka itse tehtävät oli meille aika helppoja, häiriöstä tuli kuitenkin haastetta.

Tässä vielä tsekkauslista, jossa meidän tän hetken tilanne alokkaan liikkeissä:

1. Luoksepäästävyys
No, kuten arvata saattaa, pusipusi ja halihali-ilmiötä ilmenee. Namien kanssa yleensä ok.

2. Paikkamakuu
Ei olla häiriössä juurikaan tehty pitkiä pätkiä. Lyhyitä 10-20 s pysyy kyllä myös häiriössä, yksinään pidemmätkin ok. Tosin koskaan en ole aikaa ottanut, eli luultavasti ollaan tehty vielä liian lyhyitä kuitenkin. Se 2min. kun on yllättävän pitkä...

3. Seuraaminen kytkettynä
Nameja kun löytyy, niin hyvin menee. Nameitta paljon huonommin. Tiiviimpi saisi edelleen olla. Käännökset mun mielestä ihan kohtuullisen ok, samoin tempon vaihdot.

4. Seuraaminen vapaana
Sama homma kuin kytkettynäkin.

5. Liikkeestä maahanmeno
Menee yleensä hyvin.

6. Luoksetulo
Jää hyvin ja tulee vauhdilla, mutta välillä jättää herkästi väliä eteentullessa tai sitten tulee sivulle. Käsiavulla (kädellä merkitsen paikan edessä) tulee hyvin. En tiedä olenko jotenkin sekoittanut Nuukin pään, sillä tosiaan välillä se tulisi mielummin suoraan sivulle. Olen kuitenkin ajatellut, että haluaisin sen tulevan luoksetulossa ja noudoissa eteen pk-tottistakin silmällä pitäen. Nyt ihan viimeaikoina ollaan tehty lyhyeltä etäisyydeltä luoksetuloja niin, että mun kädet on sivummalla (ei kuitenkaan vielä täysin sivulla) ja homma sujuu paremmin.

7. Liikkeestä seisominen
Usein askeleen viive ja epävarmuutta, että olikohan se oikeasti seiso vai sit kuitenkin se kivempi maahan.

8. Estehyppy
Hyppää oikein mielellään joo ja nykyisin pysyy kuin pysyykin myös perusasennossa (tiukka etukeno kylläkin), mut en oo vielä saanut kerrottua mikä on agilityhypyn ja tokohypyn ero. Eli sinkoaa miljoonaa namialustalle ja jää pyörimään, että missä se seuraava este on...

Eli tekemistä riittää!

maanantai 30. huhtikuuta 2012

AGILITY = VAAN NIIN KAIKISTA PARASTA!!!

Siinä tärkein (ja ainoa?) Nuukin osaama matemaattinen kaava. Torstaina käytiin aksaamassa HSKH:n treeneissä ja voi että, niin kuin otsikkokin sanoi, kivaa oli! Pitkästä aikaa agilitytreenit! Saisko aina vaan aksata, eikä tähdä mitään muuta? Siihen on niin helppo löytää motivaatiota niin koiran kuin ohjaajankin ja molemmilla on suupielet korvasta korvaan aina treenin jälkeen :)

Treenattiin radanpätkää, jossa keskityttiin itsenäisiin takaakiertoihin, eli ohjaaja lähtee liikkeelle mahdollisimman nopeasti lähetettyään koiran takaakiertoon. Luontaisesti olisin ohjannut niistolla koiran tässä tilanteessa, mutta miksi ihmeessä jäisin esteelle odottamaan kun Nuuk näköjään tekee esteen ihan itsenäisesti ja vieläpä nopeammin, kunhan ohjaaja vaan muistaa pitää liikkeen jatkuvana eikä töksähtele varmistelemaan. Eli hyvin meni!

Sanna veti vielä meidän tunnin perään teoriapainotteisen tunnin kontakteista kaikille halukkaille ja jäätiin vielä kuuntelemaan josko jotain uutta tulisi esille. No, eipä tullut juuri uutta asiaa, mutta kertaus on opintojen äiti. Yleisesti puomin ja A:n kontaktit on meillä aika hyvin hanskassa, tosin kun Nuukilla radalla kierrokset ja vauhti kasvaa, saattaa se singota liian lujaa alastulolle pysähtyäkseen napakasti ja valuu takajalat maahan asti, pysähtyy kyllä. Mutta tän korjaus on vaan toistojen määrästä kiinni, luulisin. Keinuahan olen tässä jo useampaan otteeseen manaillut ja katsottiin sitä yhdessä Sannan kanssa sitten eilen. Edellisen kerran tehdessä Nuuk jopa hyppäsi pois keinulta kesken, mutta nyt teki kuin tekikin sen kunnolla. Vähän hidas se on, ei voi mitään, sillä siirtää painoa taakse keinun keikautuksen ajaksi (niin kuin näkee monen kisaavankin koiran tekevän), mutta riemuvoitto on se, että se teki sen turhia hermoilematta. Sitten tehtiin Sannan avustamana puolivälistä alas asti useita toistoja, näissä ei mitään ongelmaa. Ensi kerralla otetaan putkelta vauhtia ja kerätään muutenkin rohkeutta, niin eiköhän se sieltä ala löytyä. Onhan ne muutkin esteet löytyneet :)

Perjantaina käytiin tekemässä jälki samoille niityille kuin viimeksikin. Edelleen namit joka askeleella, askeleet vähän pidempiä kuin viimeksi, tarkoitus oli keskittyä tarkemmin omaan liinatyöskentelyyn. Jäljen pituus noin 70m ja annoin vanhentua n. 30min. Eli taas oli haastetta vähän enemmän viime kertaan nähden. Nyt teki heti alkuun paremmin ja rauhallisemmin töitä, eli rynnimistä oli selkeästi vähemmän kuin edellisellä kerralla. Kuitenkin sitten kun astui pari askelta harhaan jäljeltä, alkoi ihan vimmatusti pyöriä ja yritti palata jälkeä takaisinpäin. Tästä kuitenkin aina autoin takaisin nenän menosuuntaan ja annoin uuden käskyn, mistä lähti etenemään taas hyvin. Nuuk keskittyi kaikenkaikkiaan hyvin ja ainoastaan kerran nosti nenän maasta kun Okko liikkui kameran kanssa vieressä.

Viikonloppuna käytiin vielä aksailemassa ja tehtiin taas keinua. Ensimmäisen kerran teki hyvin ja reippaasti, mutta keinu oli taas erilainen kuin viimeksi ja rämähti alastullessa niin, että seuraavilla kerroilla selvästi himmasi taas. Höh. Mutta muuten kiva treeni. Nostin ensimmäistä kertaa rengastakin ylemmäksi ja hyvin teki, ei mitään sivuista tai ali hyppimisiä.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Ensimmäiset HPH:n keskiviikkotottikset

Mehän mentiin! Eli seikkailtiin Nuukin kanssa Taliin HPH:n tottistreeneihin. Ja ihan mahdottoman jännää oli. Olen tainnut mainitakin, että joo joo, häiriöherkkyyttä on noin ylipäätäänkin ilmassa. No eilen sitten mentiin paikalle Talin treenikentälle ja huomasin ensimmäisenä, että Vermossa on ravit ja raviratahan on ihan miltei kentän vieressä. Joo ja sit seuraava huomio oli, että tosiaan frisbeegolfrata kulkee treenikentän ympäri. Ja sit lisäks kenttä oli vielä hieman mutainen ja märkä, eli summa summarum, huipputottista oli meiltä odotettavissa... Nuuk on alkanut reagoimaan (uuden vuoden jälkeen...) enemmän tai vähemmän erilaisiin ääniin ja frisbeegolfkorin kilahdukset ja Vermon kuulutukset ei sitten olleet niitä kaikkein tutuimpia. Eli pöhistiin vähän niille ja kerran karattiinkin kentän laidalle haukkumaan epäilyttävälle golffarille. Ja sit se samaan aikaan paikallaolossa ollut narttukin olisi kiinnostanut. Voi nolo, tuli hieman lannistunut olo. Mutta saatiin kyllä hyviä vinkkejä ja rohkaisua, että kyllä se siitä asettuu, pitää vaan saada koiralle se tekemisen meininki, mikä siltä kyllä myös onneksi löytyy.

Tehtiin siis perusasentoja, seuruuta ja liikkeestä maahan- ja istumaanmenoja, sekä lopuksi luoksetuloa. Seuruun imutukseen saatiin vinkiksi, että pitää kääntää kättä ulospäin namia annettaessa, jottei koira ala poikittamaan. Poikittamista en tietty ole yksinään treenaillessa oikein huomannut, joten keskitytään jatkossa tähän. Liikkeestä istumiset meni hyvin, tehtiin siis vain niin, että peruutetaan koirasta poispäin, koira liikkuu vapaasti mukana, ja tästä käsky. Maahanmenot tehtiin samoin, nämä myös hyvin, mutta palkkaus pitäisi saada nopeammaksi niin, ettei koira ehdi juuri ennen palkkaa nostaa kyynäriä ylös maasta. Menee maahan ja pysyy siis hyvin, mutta palkkaa annettaessa nousee vähän. Luoksetulossa mun tulisi keskittyä pääsemään käsimerkistä eroon. Nuuk ei vieläkään yhdistä käskyä 'tule' oikeaan toimintaan, vaan ennemminkin kädet toimivat sille merkkinä mitä tehdään. Tähän saatiin ideoita muuttamalla palkkausta namista leluun niin, että esim. pallo leuan alle ja kädet sivulle. Palkka siis tulee edelleen oikeasta suunnasta ja käsillä ei enää olekaan merkitystä. Tämä toimi ihan hyvin muuten, paitsi Nuuk jätti mielellään vähän liikaa väliä, eli ei tullut yhtä tiiviisti kuin namilla. Saatiin kuitenkin selkeitä ja konkreettisia neuvoja, joilla on hyvä jatkaa.

Ja just kun valittelin, että meillä ei ole tokoryhmää, niin nyt niitä treenipaikkoja tulee sitten ovista ja ikkunoista. Päästiin HSKH:n kisaamaan tähtäävien tokoryhmään, joka aloittaa nyt toukokuun alusta. Ja pari päivää myöhemmin saatiin ilmoitus, että meille on varattu treenipaikka kennelpiirin tokolupaukset-ryhmässä. Treenit olisi kuitenkin samana päivänä samaan aikaan, joten valittiin nyt oman seuran koulutus, kun olin sen jo ehtinyt vahvistaa. Eli nyt on sitten koulutuksia, kunhan ehtii itse välissä treenatakin...

Ja nyt on myös antibiootit loppu, eli vähitellen voitaneen jatkaa taas aksatreenejäkin, jos näyttää, että koira pysyy koossa.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Agikisaturisti

Viikonloppu kului mun osalta HSKH:n agikisoissa töissä ollessa, kumpanakin päivänä. Nuuk pääsi mukaan fiilistelemään halliin, seuraamaan kisoja ja treenaamaan rauhoittumista. Rauhoittuminen sujui jo paremmin, vaikka edelleen välillä sinkoili hihnassa, kun vieressä toiset kiiti radalla. Ja ne tutut ihmiset ovat niitä pahimpia, minkäs teet kun ei vaan pysty olemaan rakastamatta..!

Ja käytiin me vähän piipahtamassa agikentälläkin siinä sivussa, mutta ihan vähän vaan. Antibioottikuuri kun on vielä meneillään, niin ei mitään hurjia revittelyjä tehty, mutta muutama toisto niistoja, keppejä ja puomin kontakteja. Ja pari kertaa taas niin pelottavaa keinua. Pentukeinu (leveä ja matalampi, pinta liukua estävää huopaa) sujui ihan ok, mutta vaneripintainen oikeissa mitoissa oleva keinu... Ei vaan pysty. Vähän matalana ja hiljaa, niin just ja just. Tää otetaan kyllä nyt kesäkauden avajaisten kunniaksi tehotreeniin keppien ohella, heti kun saadaan Nuuk terveeksi. Keskittyminen oli tällä kertaa ihan priimaa, eikä viereisten kenttien koiriin kiinnitetty mitään huomiota, hyvä.

Loppuun vielä terveyspäivitys, Nuuk on tosi pirteä ja reipas, eikä sen olemuksesta enää huomaa mitenkään, että se sairas olisi, mutta silti edelleen vatsa on löysällä. Antibioottikuuria on vielä pari päivää jäljellä, joten seuraillaan tilannetta, josko se siitä sitten rauhoittuisi, kun kuuri loppuu.