maanantai 30. huhtikuuta 2012

AGILITY = VAAN NIIN KAIKISTA PARASTA!!!

Siinä tärkein (ja ainoa?) Nuukin osaama matemaattinen kaava. Torstaina käytiin aksaamassa HSKH:n treeneissä ja voi että, niin kuin otsikkokin sanoi, kivaa oli! Pitkästä aikaa agilitytreenit! Saisko aina vaan aksata, eikä tähdä mitään muuta? Siihen on niin helppo löytää motivaatiota niin koiran kuin ohjaajankin ja molemmilla on suupielet korvasta korvaan aina treenin jälkeen :)

Treenattiin radanpätkää, jossa keskityttiin itsenäisiin takaakiertoihin, eli ohjaaja lähtee liikkeelle mahdollisimman nopeasti lähetettyään koiran takaakiertoon. Luontaisesti olisin ohjannut niistolla koiran tässä tilanteessa, mutta miksi ihmeessä jäisin esteelle odottamaan kun Nuuk näköjään tekee esteen ihan itsenäisesti ja vieläpä nopeammin, kunhan ohjaaja vaan muistaa pitää liikkeen jatkuvana eikä töksähtele varmistelemaan. Eli hyvin meni!

Sanna veti vielä meidän tunnin perään teoriapainotteisen tunnin kontakteista kaikille halukkaille ja jäätiin vielä kuuntelemaan josko jotain uutta tulisi esille. No, eipä tullut juuri uutta asiaa, mutta kertaus on opintojen äiti. Yleisesti puomin ja A:n kontaktit on meillä aika hyvin hanskassa, tosin kun Nuukilla radalla kierrokset ja vauhti kasvaa, saattaa se singota liian lujaa alastulolle pysähtyäkseen napakasti ja valuu takajalat maahan asti, pysähtyy kyllä. Mutta tän korjaus on vaan toistojen määrästä kiinni, luulisin. Keinuahan olen tässä jo useampaan otteeseen manaillut ja katsottiin sitä yhdessä Sannan kanssa sitten eilen. Edellisen kerran tehdessä Nuuk jopa hyppäsi pois keinulta kesken, mutta nyt teki kuin tekikin sen kunnolla. Vähän hidas se on, ei voi mitään, sillä siirtää painoa taakse keinun keikautuksen ajaksi (niin kuin näkee monen kisaavankin koiran tekevän), mutta riemuvoitto on se, että se teki sen turhia hermoilematta. Sitten tehtiin Sannan avustamana puolivälistä alas asti useita toistoja, näissä ei mitään ongelmaa. Ensi kerralla otetaan putkelta vauhtia ja kerätään muutenkin rohkeutta, niin eiköhän se sieltä ala löytyä. Onhan ne muutkin esteet löytyneet :)

Perjantaina käytiin tekemässä jälki samoille niityille kuin viimeksikin. Edelleen namit joka askeleella, askeleet vähän pidempiä kuin viimeksi, tarkoitus oli keskittyä tarkemmin omaan liinatyöskentelyyn. Jäljen pituus noin 70m ja annoin vanhentua n. 30min. Eli taas oli haastetta vähän enemmän viime kertaan nähden. Nyt teki heti alkuun paremmin ja rauhallisemmin töitä, eli rynnimistä oli selkeästi vähemmän kuin edellisellä kerralla. Kuitenkin sitten kun astui pari askelta harhaan jäljeltä, alkoi ihan vimmatusti pyöriä ja yritti palata jälkeä takaisinpäin. Tästä kuitenkin aina autoin takaisin nenän menosuuntaan ja annoin uuden käskyn, mistä lähti etenemään taas hyvin. Nuuk keskittyi kaikenkaikkiaan hyvin ja ainoastaan kerran nosti nenän maasta kun Okko liikkui kameran kanssa vieressä.

Viikonloppuna käytiin vielä aksailemassa ja tehtiin taas keinua. Ensimmäisen kerran teki hyvin ja reippaasti, mutta keinu oli taas erilainen kuin viimeksi ja rämähti alastullessa niin, että seuraavilla kerroilla selvästi himmasi taas. Höh. Mutta muuten kiva treeni. Nostin ensimmäistä kertaa rengastakin ylemmäksi ja hyvin teki, ei mitään sivuista tai ali hyppimisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti