Huhuu, onko täällä ketään?

Ollaan me täällä joo, vaikkei meistä blogin puolella mitään ole hetkeen kuulunutkaan.

Pääsiäisviikonloppuna käytiin Liedossa Kaisan luona paimentamassa. Tämä ei kyllä tällä kertaa juurikaan sujunut, sillä Nuuk kävi jotenkin ihan ylikierroksilla, enkä saanut kuin hetkittäin laskettua sen virettä riittävästi, jotta olisi pystynyt työskentelemään. Apuna mukana ollut narttukoira Heilikin kiinnosti Nuukia välillä vähän liikaa. Teimme lenkin metsässä lampaiden kanssa, jonka jälkeen koira autoon tauolle. Kun lampaat kuljetettiin lampolaan, hain Nuukin uudelleen mukaan ja siellä pystyi jo rauhoittumaan, vaikka lampaita ja koiria lähellä olikin. Nyt täytyy ottaa time out tän paimennuksen suhteen. Kun osataan paremmin rauhoittua, voidaan lampaitakin taas mennä katsomaan.

Aksailtu me ollaan ahkeraan, ja edistyttykin. Kepit on edelleen työn alla, samoin kuin keinu, joka on vaikeista vaikein. Aina välillä Nuuk tekee sen jo hyvin, ja sitten tas seuraavassa hetkessä himmailee. Oreniuksen tiistai-illan treeneissä ollaan edelleen käyty ja käydään jatkossakin. Tuntuu, että ne treenit on niitä tehokkaimpia, jotka vievät meidän agilityä erityisesti ohjaajan kannalta eniten eteenpäin. Me päästiin myös aluevalmennusryhmä Target 2 Learning to Train-ryhmään, niin kuin taisin aiemmin jo mainitakin. Meidän valmentajaksi valikoitui Niina-Liina Linna ja Niinun treenejä alkaa nyt sitten toukokuusta lähtien olemaan kerran tai kaksi kuukaudessa. Jännää.

Tokoilut on nyt vähän ollut viime aikoina niin ja näin. Seuruu ei oikein edisty. Kun namit on kädessä, tekee hyvin, kun namit on esim. toisessa kädessä, kontakti lopahtaa ja seuruusta tulee väljää tms. Pöh. Varmaan tarvitsisi tehdä vaan enemmän. Tällä hetkellä ei olla missään ryhmässä treenaamassa ja se sit jotenkin näkyy, kun en aina tiedä, miten veisin mitäkin asiaa eteenpäin. Noutokapulan kanssa ollaan pidennetty pitoaikaa ja yritetty keskittyä rauhallisuuteen, Nuuk mielellään nostaa kapulan, mutta sylkäisee sen sit pois jos ei lupaa(=naksua) heti kuulu. Tää on kuitenkin edistynyt, sillä nyt Nuuk jo malttaa istua kapula suussa sekunteja sekunninsadasosien sijaan. Luoksetulossa tulee eteen muuten ihan kivasti, mutta jättää kunnon välin. Ollaan tehty aika paljon ihan lähietäisyydeltä tehtäviä 'tiivistämisiä', näissä tulee hyvin lähemmäs.

Viime lauantaina me piipahdettiin SBCAK:n järjestämässä Match Showssa. Tarkoitus oli mennä paikalle vaan olemaan koiratapahtumassa, Nuukin kanssa kun edelleen on tekemistä siinä rauhoittumisessa ja ihan vaan käyttäytymisessä, kun muita koiria on paikalla. Väkeä oli kuitenkin sen verran vähän, että ajattelin, että miksikäs ei ja ilmoitin meidän mukaan. Nuuk sai ensimmäisessä kehäpyörähdyksessä sinisen nauhan: muuten hyvä, mutta 'liikkui sidotusti'. Toisessa sessiossa Nuuk seisoi niin kauniisti, vaikka jengiä oli kehässä vaikka kuinka. Ja sit me saatiinkin juosta monta kertaa kehää ympäri, sillä lopullinen sijoitus oli sinisten 2. Oho, ja siitä sai vielä palkinnoksi narulelun! (Ja jotain pokaaleita ja ruusukkeita, mutta mitäs niillä tekis...) Hyvä päivä, seuraava ei sit niinkään.

Nimittäin, niinkuin me luultiin jo sairasteluista päässeemme, niin Nuukin kanssa vietettiin eilinen aamupäivä ja osa iltapäivästäkin Mevetin odotushuoneessa. Nuukilla on ollut vatsan kanssa vaihtelevasti ongelmia nyt pari viikkoa ja viimeksi lauantaina Maijan kanssa oli puhetta, että joo sellaista on liikkeellä. Nuukilla on ollut vatsa löysällä ja vaisuhko se on ollut ajoittain myös, mutta sitten heti seuraavassa hetkessä kuitenkin innolla menossa mukana. Anaalit sillä oli täyttyneet ja ne tyhjensin, kun välillä takapäätään jotenkin vähän kummallisesti kannatteli. Ajoittaiseen vaisuuteen se ei kuitenkaan tuntunut vaikuttavan. Eilen aamulenkillä Nuuk sitten meni kesken kaiken maahan ja alkoi vinkua. Ei liikkunut mihinkään, vaikka nameilla yritin houkutella. Ei siinä sit mitään, koira syliin ja kodin kautta lääkäriin. Pitkän odottelun, verikokeiden ja enemmän kuin mielenkiintoisen 'otapa koiralta pissanäyte'-seikkailun jälkeen diagnoosiksi saatiin pitkittynyt suolistotulehdus, kun tulehdusarvot olivat koholla. Antibiootit ja Antepsinit lääkkeeksi ja kotiin parantumaan. Olisi siis pitänyt mennä vaan aikaisemmin lääkäriin... Lääkäri totesi myös, että Nuukin eturauhanen oli isohko. Nuukhan on ollut viime ajat todella kiinnostunut tytöistä ja hajuista ja lääkäri sanoi, että toisinaan nuorillakin uroksilla saattaa esiintyä eturauhasvaivoja, jos hormonitoiminta on erityisen vilkasta. Ja eturauhasvaivat taas saattavat aiheuttaa anaalirauhasten täyttymisen. Nyt kuitenkin anaalirauhaset olivat ok, eikä tunnusteltaessa myöskään aristanut eturauhasia. Lääkäri totesi, että kannattaa seurailla tilannetta niiden osalta.

En tiedä olenko vain yltiöpositiivinen, mutta mun mielestä jo illalla Nuuk oli selkeästi pirteämpi. Eli antibiootit näyttäisivät auttavan. Mitään sen kummempaa syytä tähän tulehdukseen lääkäri ei keksinyt, aiemmin sairastetusta kennelyskästä alentunut vastustuskyky tietty saattaa olla osasyyllinen. No, nyt on kotona potilas-Nuuk, joka muuten päästelee ihan järjettömän pahan hajuisia pieruja, tuntuu että henki salpautuu. Nuuk itsekin vaihtaa huonetta hajun takia! Lääkäri rauhoitteli, että suolistokaasut vähenevät heti, kun bakteerikanta vähenee. Sitä odotellessa...