keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ykköset pakettiin ja muuta puuhastelua

Jaahas, sitä on sitten hetki edellisestä postauksesta jo vierähtänytkin! Ei hätää, ei me näin kauan olla lomailtu, vaikka blogissa hiljaista on ollutkin. Agilityn saralla on itse asiassa tapahtunut paljonkin, Nuuk on noussut kakkosiin ja me päästiin mukaan oman seuramme agilityn Tehoryhmään. Kyllä siellä ykkösissä muutama startti tahkottiinkin (jos tarkkoja ollaan, niin ei enempää tai vähempää kuin 18 starttia, hui!), ja aina välillä meinasi usko loppua, että tehdäänkö me niitä nollia ikinä. Moni rata oli kyllä niiiiin lähellä, mutta aina jotain pientä kämmiä onnistuttiin sinne aikaan saamaan. Sieltä ne kuitenkin vaan lopulta tuli! Ja startattiin saman tien myös kakkosten radalla, eikä se mitenkään liian haastavalta meille tuntunut, päinvastoin. Aika mukavaa, kun oli vihdoin pari käännöstäkin matkassa. Hylky siltä tosin otettiin, käänsin turhaan rintamasuuntaa väärää estettä kohti ja siellähän se Nuuk jo sitten viiletti väärällä hypyllä. No mut muuten oli kivaa tekemistä!

Tehoryhmä aloitti treenit elokuun puolivälissä ja ne on joka toinen viikko. Nyt syyspuolella valmentajina on Janne Karstunen ja Sami Oksa. Treenit on ollut tähän asti ihan perusteisiin keskittyvää, on kellotettu kontakteja, keppejä ja erilaisia ohjauksia. Hyvä niin, on tullut huomattua monia niin vähälle treenille jääneitä juttuja, kuten vaikka kontaktien häiriötreeni. Nuuk tekee kivat ja ripeät kontaktit, mutta ei kestä vielä(kään) juurikaan erilaisia liikehäiriöitä, erityisesti jos jään taakse Nuuk helposti himmaa tai jopa pysähtyy tai jos mä pysähdyn ja lähden liikkeelle, lähtee Nuuk 100% varmuudella kontaktilta. Jep. Mutta nää on nyt treenin alla ja kävin tuossa viime viikonloppuna Janita Leinosen Agilityn perusteet-luennolla ja sieltä sain paljon hyviä ideoita erilaisten häiriötreenien toteutukseen. Eli intoa on tullut nyt myös omatoimitreeneihin ja oon ihan ajatellut laatia jonkinlaisen pidemmän tähtäimen treenisuunnitelmankin, jottei enää jää joitain asioita treenaamatta ihan vaan siksi koska ei ole muistanut niitä treenata.

Tokoa ollaan tehty ihan itseksemme koko kesä ja nyt viime viikonloppuna käytiin kisaharkassa vähän katsastamassa miten se avoimen luokan kokonaisuus etenee. Lopputulema vähän harmittaa, sillä ollaan kyllä taas niin perusasioiden äärellä myös tässä. Meillä on klassinen 'kyllä se kotona osaa'-ongelma. Tai no, itse asiassa se ongelma on mun vielä toistaiseksi heikko taito motivoida Nuukia koetilanteessa, kun muuta kuin sosiaalista palkkaa ei ole tarjolla. Teknisesti Nuuk kyllä osaa kaikki liikkeet, mutta intoa ja iloa saisi olla rutkasti lisää. Ja se seuruu on kyllä kamalaa. Paikka on hyvä, mutta kontaktia Nuuk ei pidä, ei sit niin millään. Alunperin lähdin opettamaan seuruuta imuttamalla ja siinä namikädessä Nuuk on kiinni edelleen. Jos nami on, ei ole mitään ongelmaa, heti kun se puuttuu, pudottaa Nuuk kontaktin. Olenkin etsinyt tähän uusia keinoja ja viimeisimpänä on lelu kainalossa-menetelmä ja se ehkä on jo ihan parilla treenillä vienyt ajatusta eteenpäin. Saa nyt nähdä. Mutta syksy näyttää tokonkin osalta kivalta, koska päästiin kivaan treeniryhmään, ja saadaan nyt sitten muitakin katsastamaan meidän tekemistä. Ettei ole ainaista yksinään puurtamista tämä toko.

Hakumetsässäkin ollaan käyty, Nuukille on selvästi tullut itsevarmuutta lisää, vauhtia riittää ja rulla tulee jo kivasti mulle, vaikka joutuisi jo oikeasti etsimäänkin. Pitkään me tehtiin pelkkää rullantuontikuviota metsässä, jotta saatiin varmuutta Nuukin tekemiseen ja sitten huomattiinkin, että kun maalimies meni piiloon, etsi Nuuk nenän sijasta selvästi silmillään. No siitä on sitten vähitellen edetty lisäämällä haastetta niin, että maalimiehet ovat ihan oikeasti piilossa, eikä ne enää löydy silmillä, ja samalla tästä ongelmasta ollaan aika hyvin päästy.

Alun perin oli tarkoitus johonkin näyttelyynkin tässä loppukesästä mennä pyörähtämään, mutta eihän sitä kaikkea vaan yksinkertaisesti ehdi. Sitten joskus taas.