Meillä on kotona Tiikeri!

Tuttavallisesti ihan Tikru tai Tiki vaan, ajoittain puskee pintaan myös alterego Stig-Göran. Tikru on nyt 9kk ja se on yhteensä viisi viikkoa meillä hoidossa, kun sen emäntä seikkailee Chilessä. Tikru on melkoinen tapaus. En ole noin avointa kaveria ennen tavannut, se tuli meille ja oli niinkuin olisi meillä aina ollutkin. Nuuk sanoi sille kerran mitkä säännöt meidän talossa on ja sen jälkeen niillä ei ole keskenään ollut mitään epäselvyyksiä. Nuuk pitää oman tilansa, mutta toisaalta se on milloin tahansa valmis leikkimään Tikrun kanssa. Tikru on myös ehkä maailman kiltein otus.

Kahden koiran kanssa touhuamisessa on omat lisähaasteensa, mutta hienosti tämä parivaljakko yhdessä toimii. Hihnalenkitkään eivät ole tuottaneet alun jälkeen ongelmia, siinähän nuo vierekkäin kulkevat siinä missä Nuuk yksinkin. Isoimmat haasteet on ollut yksinoloissa, Tiki kun tykkää yksinjäädessään jodlailla ja lauleskella. Ja lisäksi vähän puuhastella omiaan. Nuuk ja Tiki on alusta pitäen jääneet samaan tilaan keskenään yksinollessaan, mikä varmasti on helpottanut yksinjäämistä ja vähentänyt huutelua. Stig-Göran nostaa kuitenkin päätään aina välillä, kun Tiki jää yksin ja näin ollen se on mm. yrittänyt syödä lounaaksi meidän sängyn. Kahdesti. Mur. Tiki on tuntunut olevan Stig-Göranin tekosista täysin tietämätön aina kun olen palannut töistä kotiin...

Tikin kanssa ollaan kotona harjoiteltu näiden parin viikon aikana lähinnä yksinoloa, rauhoittumista ja odottamista. Jotain pientä temppuiluakin ollaan puuhasteltu. Lisäksi ollaan käyty aina pari kertaa viikossa pyörimässä myös agilityesteiden seassa ja opeteltu erilaisia ohjauksia. Lisäksi ollaan harjoiteltu leikkimistä, ja yhdessä tekemiseen keskittymistä. Erityisen kivaa Tikin mielestä on ollut olla etsintäaluetta tallaamassa hakutreeneissä, siellä kun on voinut humputtaa menemään pitkin poikin metsää ja aina törmätä johonkin kivaan ihmiseen matkan varrella. Lisäksi Tiki on ihan maailman mainioin kisaturisti!

Tikin tultua meille Nuukista on tullut a-i-k-u-i-n-e-n. Se osaa tehdä kaiken o-i-k-e-i-n. Eikä varsinkaan sählää tai hötkyile, niinkuin p-e-n-n-u-t tekee. Oikeasti olen nyt ensimmäistä kertaa kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen miten paljon Nuuk oikeasti osaa, kuinka älyttömän helppo ja rauhallinen se on arjessa, kuinka mielettömän mahtavaa sen kanssa on treenata, kuinka se jo pienestä vihjeestä tietää, mitä siltä pyydetään. On se vaan niin hieno ja ihana ja pätevä ja rakas.

Ihan vaan vähän maaniset poseerausilmeet kavereilla...

Smile!

Kolmoset kutsuu!

No niinhän siinä sitten kävi, että vaikka olin ilmoittanut meidät neljälle radalle Lietoon lauantaille, ei päästy kisaamaan kuin yksi. Nollarata ja sijoitus 2. Melkein jopa harmitti, että nolla tuli heti ensimmäisellä radalla, sillä olisi ollut kiva ottaa useampi startti kun nyt sinne asti ajeltiin. Mutta olennaista tietenkin oli, että kolmosiin noustiin!

Rata ei tällä kertaa ollut todellakaan mitään kaunista katseltavaa, olin ihan tosi myöhässä keppien jälkeen ja aikamoiseksi pelasteluksi se meni, kun koira katosi selän taakse. No tuli ainakin todettua, että hyvin Nuuk kuuntelee, vauhdistaan huolimatta, sillä sieltä se vielä tuli oikealle hypylle, vaikka oli jo ihan toista hyppyä kohti menossa. Lisäksi Nuuk meni ja varasti A:n kontaktilta, joten nyt on taas kontaktitreeniä tiedossa ja rutkasti.

Nyt otetaankin sitten yksi viikonloppu välissä lepoa kisoista ja palataan sitten oman seuran kisoissa taas kisakentälle ja kolmosiin. Hui!

Viikonlopun kisat

Lauantaina käytiin taas kisaamassa ja tällä kertaa ohjelmassa oli kaksi starttia ja vielä omassa hallissa Ojangossa. Tuomarina radoilla oli Leena Rantamäki-Lahtinen. Molemmat radat oli hyvin suoraviivaisia kakkosten radoiksi, taisi sinne yksi takaakierto mahtua mukaan... Mutta siis, perusajatus oli se että lujaa mentäisiin, kun Nuuk kerran saa luukuttaa niin pitkiä suoria.

Ekalla radalla sorruin hätäilemään ja yliohjaamaan ja sain sitten sillä aikaiseksi yhden pudonneen riman ja täysin turhan keppien sisäänmenovirheen, kun ihan väkisin työnsin Nuukin keppien väärälle puolelle. No mut onneksi oli se toinen rata jäljellä. Sinne mentiin paljon rennommalla otteella ja tuloskin oli sen mukainen. Tehtiin kiva rata, muistin antaa tilaa kepeillä ja ensimmäistä kertaa onnistui ajoittaa oikein myös valssi niin, että Nuuk oikeasti kääntyi hyvin (este 10). Todistetusti se kääntyminen siis on mahdollista kisoissakin..! Ja sit tietysti koska jotainhan on aina keksittävä, onnistuin liukastumaan kesken kaiken lähettäessäni Nuukia hypylle. Nuuk ei tästä kuitenkaan hämääntynyt vaan hyppäsi hypyn puhtaasti ohjaajan kohelluksesta huolimatta. Napattiin sitten nolla ja toinen luva, ja sit vielä voitettiin. Nuuk vaan on ihan super!

Kaikki on yksinkertaista ja helppoa, jos vaan tietää mitä on tekemässä

Viime aikoina treenit on keskittyneet oikein urakalla maailman yksinkertaisimpiin asioihin. 

Näistä numero 1 on perusasento. Tottahan Nuuk tietää mitä tarkoittaa 'sivu'-käsky, onhan se tehnyt perusasentoja pennusta pitäen. Vai tietääkö? Ryhdyin miettimään meidän ongelmia seuruussa ja yllätin itsenikin tekemällä havainnon, että olen vahingossa ja huomaamattani ollut äärimmäisen epäjohdonmukainen opettaessani Nuukille perusasentoa ja siitä seuraamaan lähtemistä ja niihin liittyviä kriteereitä. Ensiksikin perusasennossa olen vahvistannut kontaktia niin, että olen itse ihan mutkalla ja katson alas, jolloin Nuuk on oppinut, että kun sillä on katsekontakti mun silmiin, se pitää kontaktin, heti kun käännän pääni eteenpäin, Nuuk pudottaa kontaktin. Ihan loogista, jos joka kerta palkka tulee vain siitä kun tuijottaa silmiin, miksi vaivautuisi pitämään kontaktia jossain muussa tilanteessa? Kyllä mä oon kuullut puhuttavan siitä peilin edessä tehtävästä perusasentotreenistä, mutta oonko koskaan tehnyt niin? No en. Tämä toistuu sitten seuruuseen lähdettäessä, kun en vaan voi olla katsomatta eteenpäin kun kävelen, niin kontakti putoaa saman tien. Toiseksi ei olla tehty k-o-s-k-a-a-n mitään häiriötreeniä perusasennossa, saati seuruussa. Kun se jo tiedetään, että häiriöt on Nuukille iso juttu, niin herääkin kysymys, että miksei olla? No niinpä.

Paitsi että nyt on! Koska Nuuk on fiksu pieni eläin, se ymmärsi hyvin pian mitä siltä halutaan, kun sille asetetusta kriteeristä pidettiin kiinni. Peilin avulla kontaktin korjaus perusasennossa oli yllättävän helppoa, nyt kontakti on ja pysyy. Me ollaan laitettu myös meidän kemi (Okko ei suostu kutsuttavan itseään kepoksi, joten jos se siitä on kiinni, niin olkoon kemi :D ) töihin ja tehty paljon paljon paljon häiriötreeniä perusasennossa. Alkuun pienikin kutsu, hiljainen käsky tai liike sai Nuukin pudottamaan kontaktin ja/tai liikkumaan. Nyt on pari viikkoa keskitytty tähän ja mitä huikeita tuloksia aiempaan verrattuna ollaan saatu aikaan! Nuuk pitää intensiivisesti kontaktin ja häiriöiden edessä oikein pinnistelee, että en vilkuile, en kuuntele, mä tiedän tän homman! Lisäksi liikkeellelähdöt onnistuu (kotona) mahtavasti, kontakti pysyy ja asenne on hyvä. Nyt vaan siirretään tää kuvio sinne treenikentälle, niin hyvä tulee. Namikädet on siis unohdettuja murheita.

Numero 2 on noutokapulan nosto. Jotta saadaan hyvä ote kapulasta heti ensi yrittämällä ja noutokapula-roikkuu-yhdestä-kulmahampaasta-palautukset jäisi pois meidän repertuaarista. Tästä hommasta ei ainakaan intoa puutu ja pääsen helposti puuttumaan myös kapulalle syöksyyn, jossa Nuuk niin mielellään työntää kapulaa nenällään ennen tarttumista. Kun Nuuk kerran on kunnolla kapulaan tarttunut, se onneksi pitää sitä hyvin, ei pureskele tms.

Numero 3 on kääntyminen. Ja valssit, niin ennakoivat kuin tavallisetkin. Kyllä Nuuk vaan heti roiskaisee kaaret laajoiksi, jos en tiukasti ole kääntämässä ja etenkin jos en ole ajoissa. Käännöstreeniä siis aina vaan, niin koiralle kuin ohjaajallekin :)

Käytiin muuten treenaamassa Nuukin kanssa myös ensimmäistä kertaa metristä hyppyä. Lähdettiin liikkeelle jostain 70cm apuohjaaja palkkaamassa esteen toisella puolen ja ei ongelmaa, nosteltiin vähitellen se ihan sinne metriin asti Nuukin hypittyä yli hyvänoloisella hyppytekniikalla. Nuukin mielestä tää oli superkivaa ja se olisi hyppäämistä jatkanut vaikka kuinka, piti oikein sanoa sille, että nyt riittää..!

Lisäksi myös ammuttiin Nuukille ensi kertaa. Namittelin Nuukia kentän toisella laidalla kuin mistä ammuttiin ja kun ensimmäinen laukaus kuului, säntäsi Nuuk ihan miljoonaa kentän puoliväliin karvat pystyssä huutamaan. Tiesin jo ennalta, että Nuuk reagoi varmasti, mutta että ihan noin hurja piti olla! Kutsuin Nuukin takaisin ja jatkoin namittelua, seuraava laukaus sai enää Nuukin kääntymään äänen suuntaan ja kolmanteen reagoitiin vain vilkaisulla. Terhi totesikin, että luonnetestissä tuolla reaktiolla voisi todeta koiran olevan paukkuärtyisä. Mutta tästä on hyvä jatkaa, tärkeintä että seuraaviin laukauksiin reaktiot vähenivät. 

Parin viikon takaisissa hakutreeneissä tehtiin pitkästä aikaa esineruutua ja totesinkin, että tän vois ottaa kanssa vähän aktiivisempaan treeniin. Mehän ei olla tehty sitä käytännössä ollenkaan, kun lähes kaikki esine-etsinnät on olleet lenkillä pudotettuja esineitä. Eli nyt ollaan muutamat itsenäiset esineruudut käyty tekemässä niin, että olen tallannut noin 5m leveän ja 50m syvän kaistan, jonne olen vienyt esineen Nuukin katsoessa ruudun laidalla. Kun olen palannut takaisin Nuukin luo, seurautan pienen pätkän ja lähetän. Ei ole irtoamisen ja tarpeeksi syvälle uppoamisen suhteen ainakaan ongelmaa. Järjettömästä vauhdista huolimatta myös nenä on pysynyt auki, esineet löytyneet ja takaisin palautuneet :)

Nuukista juokseminen on vaan niin siistiä, esim. kallioilla. Tai esim. missä vaan.

Metsäretkellä

Pari viikkoa sitten vietettiin viikonloppu Isojärven kansallispuistossa retkeillen. Ilmat olivat upeat, luonto niin kaunis ja nuotion ääressä syödyt evääthän vaan maistuvat niin parhaalta!

Mut jos Nuukilta kysyy, parasta taitaa silti olla juoksuhepuli suolla :)

Me ollaan tulessa!

Pitkästä aikaa päästiin taas kisaamaan agia, kaksi starttia oli tiedossa Agryn kisoissa Purinalla. Tuomarina oli Ritva Herrala, eikä radat olleet helpoimmasta päästä, mistä kertovat jo tuloksetkin, sillä koko kakkosluokista (minit, medit ja maksit) A-radalta vain kaksi tulosta, B-radalta muutama enemmän. Ekan radan alku oli vähän lennokas ja taas kerran ne käännökset olisi voineet (ja pitäneet!) olla paljon tiukemmat, mutta hyvin Nuuk teki töitä, kontaktit ja kepit oli priimaa. Porukan nopein nolla ja voitto! Samalla saatiin ensimmäinen luva kakkosista!

Toisella radalla oli jo alkuun tiedossa hankaluuksia A:n jälkeen mun ehtimisen suhteen, ja hienoisen kiireen takia siinä se virhe sitten tehtiinkin, Nuuk kiersi A:n jälkeisen esteen. Olisi pitänyt muistaa ottaa haltuun paremmin. Jatkettiin rata kuitenkin puhtaasti loppuun asti. Yhtäkään nollaa ei tullut, joten voitto vitosella siis tältäkin radalta! Tää rata tuntui tekemisen suhteen paremmalta kuin ensimmäinen, Nuuk teki taas hyvät kontaktit ja kepit, mutta se myös keskittyi paremmin ja kääntyikin tiukemmin. Mahtava fiilis, kun tuntuu että vähitellen pystyy luottamaan koiraan radalla ja tekemisen varmuus kasvaa koko ajan!

Ykköset pakettiin ja muuta puuhastelua

Jaahas, sitä on sitten hetki edellisestä postauksesta jo vierähtänytkin! Ei hätää, ei me näin kauan olla lomailtu, vaikka blogissa hiljaista on ollutkin. Agilityn saralla on itse asiassa tapahtunut paljonkin, Nuuk on noussut kakkosiin ja me päästiin mukaan oman seuramme agilityn Tehoryhmään. Kyllä siellä ykkösissä muutama startti tahkottiinkin (jos tarkkoja ollaan, niin ei enempää tai vähempää kuin 18 starttia, hui!), ja aina välillä meinasi usko loppua, että tehdäänkö me niitä nollia ikinä. Moni rata oli kyllä niiiiin lähellä, mutta aina jotain pientä kämmiä onnistuttiin sinne aikaan saamaan. Sieltä ne kuitenkin vaan lopulta tuli! Ja startattiin saman tien myös kakkosten radalla, eikä se mitenkään liian haastavalta meille tuntunut, päinvastoin. Aika mukavaa, kun oli vihdoin pari käännöstäkin matkassa. Hylky siltä tosin otettiin, käänsin turhaan rintamasuuntaa väärää estettä kohti ja siellähän se Nuuk jo sitten viiletti väärällä hypyllä. No mut muuten oli kivaa tekemistä!

Tehoryhmä aloitti treenit elokuun puolivälissä ja ne on joka toinen viikko. Nyt syyspuolella valmentajina on Janne Karstunen ja Sami Oksa. Treenit on ollut tähän asti ihan perusteisiin keskittyvää, on kellotettu kontakteja, keppejä ja erilaisia ohjauksia. Hyvä niin, on tullut huomattua monia niin vähälle treenille jääneitä juttuja, kuten vaikka kontaktien häiriötreeni. Nuuk tekee kivat ja ripeät kontaktit, mutta ei kestä vielä(kään) juurikaan erilaisia liikehäiriöitä, erityisesti jos jään taakse Nuuk helposti himmaa tai jopa pysähtyy tai jos mä pysähdyn ja lähden liikkeelle, lähtee Nuuk 100% varmuudella kontaktilta. Jep. Mutta nää on nyt treenin alla ja kävin tuossa viime viikonloppuna Janita Leinosen Agilityn perusteet-luennolla ja sieltä sain paljon hyviä ideoita erilaisten häiriötreenien toteutukseen. Eli intoa on tullut nyt myös omatoimitreeneihin ja oon ihan ajatellut laatia jonkinlaisen pidemmän tähtäimen treenisuunnitelmankin, jottei enää jää joitain asioita treenaamatta ihan vaan siksi koska ei ole muistanut niitä treenata.

Tokoa ollaan tehty ihan itseksemme koko kesä ja nyt viime viikonloppuna käytiin kisaharkassa vähän katsastamassa miten se avoimen luokan kokonaisuus etenee. Lopputulema vähän harmittaa, sillä ollaan kyllä taas niin perusasioiden äärellä myös tässä. Meillä on klassinen 'kyllä se kotona osaa'-ongelma. Tai no, itse asiassa se ongelma on mun vielä toistaiseksi heikko taito motivoida Nuukia koetilanteessa, kun muuta kuin sosiaalista palkkaa ei ole tarjolla. Teknisesti Nuuk kyllä osaa kaikki liikkeet, mutta intoa ja iloa saisi olla rutkasti lisää. Ja se seuruu on kyllä kamalaa. Paikka on hyvä, mutta kontaktia Nuuk ei pidä, ei sit niin millään. Alunperin lähdin opettamaan seuruuta imuttamalla ja siinä namikädessä Nuuk on kiinni edelleen. Jos nami on, ei ole mitään ongelmaa, heti kun se puuttuu, pudottaa Nuuk kontaktin. Olenkin etsinyt tähän uusia keinoja ja viimeisimpänä on lelu kainalossa-menetelmä ja se ehkä on jo ihan parilla treenillä vienyt ajatusta eteenpäin. Saa nyt nähdä. Mutta syksy näyttää tokonkin osalta kivalta, koska päästiin kivaan treeniryhmään, ja saadaan nyt sitten muitakin katsastamaan meidän tekemistä. Ettei ole ainaista yksinään puurtamista tämä toko.

Hakumetsässäkin ollaan käyty, Nuukille on selvästi tullut itsevarmuutta lisää, vauhtia riittää ja rulla tulee jo kivasti mulle, vaikka joutuisi jo oikeasti etsimäänkin. Pitkään me tehtiin pelkkää rullantuontikuviota metsässä, jotta saatiin varmuutta Nuukin tekemiseen ja sitten huomattiinkin, että kun maalimies meni piiloon, etsi Nuuk nenän sijasta selvästi silmillään. No siitä on sitten vähitellen edetty lisäämällä haastetta niin, että maalimiehet ovat ihan oikeasti piilossa, eikä ne enää löydy silmillä, ja samalla tästä ongelmasta ollaan aika hyvin päästy.

Alun perin oli tarkoitus johonkin näyttelyynkin tässä loppukesästä mennä pyörähtämään, mutta eihän sitä kaikkea vaan yksinkertaisesti ehdi. Sitten joskus taas.

0-voitto!

Lähdettiin tänään Purinalle kisaamaan sillä ajatuksella, että haetaan hyvää fiilistä ja katsotaan josko ne kepitkin siinä sivussa onnistuis. No nehän onnistu! Muutenkin Minna Räsäsen rata oli kivan suoraviivainen, tuntui helpolta ohjata, vaikka yksi valssi siellä vähän myöhässä olikin... Joka tapauksessa lujaa mentiin, Nuukin etenemä oli 4,99m/s, alitettiin ihanneaika 15,37s ja 56 muutakin koirakkoa radan teki, joten ei voi olla kuin tyytyväinen!

Nyt on hyvä jäädä pienelle kesätauolle, ainakin pariksi viikoksi, lomailla ja ottaa irtiotto arjesta ja sitten palata keppisulkeisten muodossa takaisin treenikentille. Toiselta radalta otettiin nimittäin jälleen kepeiltä sisäänmeno- tai pikemminkin -menemättömyysvirhe ja näin ollen täytyy ryhtyä tekemään nyt korkean vireen keppitreenejä, jotta ongelmaan päästään puuttumaan myös treeneissä. Toiselta radalta tuli vielä se viimeinen rimakin alas, mutta sen otan ihan omaan piikkiin huonon linjauksen vuoksi. Harmi, kun tän päivän ratoja ei tullut otettua videolle. Kisaamista en liian pitkäksi aikaa kepeistä huolimattakaan jätä, sillä kisoista saadaan molemmat hyvää kokemusta ja myös rutiinia kisatilanteisiin. Nyt me lähdetään kuitenkin lomille, moido!

Voihan kesä ja kepit!

Jaahas, blogi on ollut kinosten alla, vaikka kesä on jo pitkällä. Mitään erityistä ei tässä välissä ole juuri tapahtunutkaan, treenit rullailee normaaliin tahtiin ja vasta tällä viikolla pitkästä aikaa sain lähdettyä Nuukin kanssa agikisoihin. Maanantaina käytiin Purinalla iltakisoissa ja tuomisina oli kaksi hylkyä, yksi huono ja toinen hyvä. Ensimmäinen startti meni ihan penkin alle Nuukin tullessa toisen esteen ohi ja saaden samalla mun rytmin ihan sekaisin. Se startti siis rämmittiin vaan sitten joten kuten loppuun. Erityishuomiona, ei hakenut kepeille, vaikka tilaa olisi ollut. Tästä videota ei kannata edes julkaista. Toinen startti sen sijaan meni aika kivasti nollana loppusuoralle asti, jolla kuitenkin tapahtui jonkunlainen työtapaturma ja Nuuk hyppäsi toiseksi viimeisenä esteenä olleen renkaan ohi. Siis täh?! Ei koskaan treeneissä! Noh näitä sattuu, vai miten se meni..?

Tänään oltiin Järvenpäässä kisoissa, ohjelmassa kolme starttia, joista jokainen rata oli enemmän kuin tehtävissä, mutta kuinkas sitten kävikään, tuloksena oli 5, 10 ja 10. Jokaisella radalla ongelmana oli kepit, jälleen. Kahdella viimeisellä Nuuk päätti skipata ne kokonaan, ensimmäisellä rytmi meni kovavauhtisen sisääntulon takia sekaisin. Toisella yrittämällä teki tietenkin kaikilla radoilla ihan puhtaasti. Ja niin, näinkään ei käy koskaan treeneissä..! Lisäksi kahdella viimeisellä radalla pudotti yhden riman, toisella radalla vielä ensimmäisen esteen riman. Että huh huh. Musta tuntuu, että Nuuk on kisoissa niin paljon enemmän kierroksilla, että ei vaan malta mennä kepeille ja koko ajan on vähän liian kiire, mikä näkyy sitten alastulleina rimoina. En tiedä auttaisiko kepeille, jos vaan lopettais homman sitten siihen, jos ei mene ensimmäisellä, niin sitten ei mennä ollenkaan. Nyt täytyy tätä vähän mietiskellä, mutta se on selvää, että tää peli ei vetele, varsinkaan kun kyse ei ole siitä, etteikö Nuuk sinne kepeille osaisi hakea, kunhan kaahaa ohi. Oli niissä radoissa toki paljon hyvääkin, mutta jotenkin mielessä on nyt vaan ne kepit...

Jos agilityn suhteen ei kisoissa nyt oikein ole onnistanut, niin jotain hyvää kuitenkin, sillä päästiin HSKH:n HaastajaTehoryhmään ensi kaudeksi. Tehiksen kouluttajina toimivat Sami Oksa ja Janne Karstunen. Mielenkiinnolla odotan elokuussa alkavia treenejä!

Muuten me ollaankin ehditty nautiskelemaan kesästä purjehtien ja mökkeillen jo nyt, vaikka lomatkin on vasta edessäpäin. Kuvat kertoo kaiken oleellisen :)

Toukokuussa piipahdettiin myös sateisessa erkkarissa Jämsässä ja EH taskussa tultiin pois. Mitään kovin negatiivista ei arvostelussa ollut, mutta australialaistuomari taisi tykätä hieman raskaammasta tyypistä. Eilen oltiin Järvenpäässä jälleen näyttelyssä, tuomarina oli Päivi Eerola, joka arvioi Nuukin seuraavasti: ' Tyypillinen. Koon ylärajoilla. Erinomainen sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet, Karkea pää. Hieman lyhyt lantio. Keskipitkä askel. Tilava rintakehä. Erinomainen eturinta. Kauniisti esitetty.' ERI SA AVK2 PU4

© Kaisu Henttonen

© Kaisu Henttonen

Tokokoe alokasluokka 5.5.

Nuukin kanssa vihdoin ja viimein uskaltauduttiin 5.5. tokokokeeseen. Pitkään Nuuk on alokkaan liikkeet jo osannut, mutta se paikkamakuu on aiheuttanut päänvaivaa niin etten aiemmin ole kokeeseen lähtenyt. Mitään suuria tulostavoitteita kokeeseen mennessä ei ollut, kunhan saataisiin kivalla fiiliksellä tehty koe. Tuomarina oli Pirkko Bellaoui, joka aiemmin seuraamieni ylempien luokkien perusteella oli aika tiukka arvosteluissaan.

1. Luoksepäästävyys 10
Oho! Treeni on tuottanut tulosta, vähän piti tuomarin kättä lipaista, mutta siinä se istui paikallaan perusasennossa.

2. Paikkamakuu 10
Toinen oho! Ihan täpäkkänä kaikki 2 min korvat pystyssä. Vähän ehkä siirsi painoa puolivälin tienoolla, mutta ihan suorassa se kuitenkin oli, kun palasin koiran viereen.

3. Seuraaminen kytkettynä 7,5
Treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Tuomarin kommentti oli, että silloin kun keskittyy, tekee tosi hyvää seuruuta, mutta loppua kohti kontakti herpaantuu, Nuuk haahuilee ja perusasennotkin olivat ajoittain tosi hitaat. Eli vire laski ihan liikaa. Seuruut oli pidemmät mitä me ollaan ikinä koskaan tehty, ja palkattomuustreeniä olisi pitänyt tehdä alle paljon enemmän.

4. Seuraaminen vapaana 7,5
Ihan sama tilanne kuin kytkettynäkin seuraamisessa.

5. Liikkeestä maahanmeno 9
Olisi voinut mennä nopeamminkin maahan. Ja vähän taisin itse kurkkia.

6. Luoksetulo 9,5
Nuuk painui etupainoiseksi odottaessaan lähtölupaa. Mutta muuten tosi priima, eteentulokin ilman törmäystä!

7. Liikkeestä seisominen 9
Nuuk teki ihan hyvin, seuruu nyt oli mitä oli. Itse vilkaisin tottumuksesta, että jäihän se varmasti, tästä pistemenetys.

8. Hyppy 8
Kopautti takatassuilla estettä, rontti. Muuten hyvä.

9. Kokonaisvaikutus 8
Tuomarin kommentti oli, että vähän levottomuutta oli ilmassa, mutta liikkeet on teknisesti hyvin hallussa ja nyt vaan lisää kokemusta hankkimaan, niin hyvä sitä tulee :)

Kokonaispisteet 173,5 1-tulos, sijoitus 3/11

Sekä ohjaajan että koiran ihka ensimmäinen tokokoe siis takana ja superhyvä mieli kuitenkin jäi! Samalla me sanottiin heiheit alokkaalle ja ryhdytään keskittymään avoimen keskeneräisiin liikkeisiin ja siihen seuruun pidempään kestoon ja parempaan intensiteettiin.

Viime viikkojen puuhastelut

Viime viikot ollaan tehty paljon pientä tokotreeniä tähtäimenä ensimmäinen koe. Erityisesti ollaan keskitytty paikkamakuuseen erilaisissa häiriöissä, sekä liikkeiden ketjuttamiseen ja palkattomuuteen. Nyt näin kokeen käyneenä olisi voinut keskittyä myös pidentämään sitä seuruuta...

Agilityä ollaan treenattu tietysti myös, kuinkas muuten. Onnistuin jotenkin ensimmäisillä kisakäynneillä pistämään pirstaleiksi meidän puomin alastulokontaktin (no näkeehän sen videoltakin, että kannattaisi vaatia se kunnollinen kontakti kisoissakin, eikä vapautella miten sattuu...), eli siihen ollaan etsitty nyt sitä korjaussarjaa jo usemmankin treenin verran. Ongelmahan oli, että Nuuk alkoi himmailla alastuloja, mutta hyvin on alkanut homma taas muistua mieleen ja vauhti on palannut jo miltei ennalleen. Kontaktitehotreenit jatkuvat kuitenkin siis tulevaisuudessakin. Samoin keppien avokulmat on ollut erityistreenissä, sillä niissä Nuuk usein menee vasta toiseen väliin. Näitä ollaan treenailtu verkkoavusteisesti. Muita juttuja, joihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota on vastaiseen käteen paremmin reagoiminen ja vedot, joihin Nuuk tietyissä tilanteissa aika huonosti lähtee mukaan. Ai niin, ja se ainainen kääntyminen! Treenattavaa siis riittää :D Mutta kuitenkin viime  Juhan treeneissä tehtiin taas hyvällä menolla lopulta nollarata, että kyllä se tästä. Josko me kohta taas joihinkin kisoihinkin ilmottauduttais... 

Vietettiin Nuukin kanssa eilen mukava helatorstai agilityn ja muiden pentuesisarusten kanssa Liedossa. Sonjan koutsaamana tehtiin rataa, joka osoittautui samaksi kuin mitä Juhalla oltiin aiemmin tehty, mutta vähän eri estekulmilla ja välimatkoilla siinä oli enemmän kuin tarpeeksi tekemistä. Jälleen saatiin vinkkiä kääntymisiin ja samoin myös keppitreeniin. 'Jälleen' siis siksi, että ollaan oltu tässä kevään mittaan Sonjan valmennusryhmässäkin ja saatu joka treenissä käännöksiin vinkkejä, ne kun meillä eniten menoa hidastavat. Vähitellen näissäkin edistytään, varsinkin kun muistaisin kehuilla merkitä Nuukille ne radalla hyvin tehdyt tiukat käännökset.

Hakutreeneissä ollaan oltu vasta parit treenit metsässä. Sitä ennen tehtiin aika monet ilmaisutreenit kentällä (ja Okkokin lähti maalimieheksi!). Nyt siis ollaan siirretty sama rullantuontikuvio kentältä metsään ja hyvin toimii! Itse olen sählännyt kerran jos toisenkin, mutta Nuukilla ei ollut häivähdystäkään niistä viime syksyisistä epävarmuuksista, jee!

Paimentamassakin käväistiin Maiskis-porukalla Hilskan Kaisan luona, tällä kertaa mukana oli meidän lisäksi Lasse ja Lassen ja Nemin lapset Kalle, Bria, Paavo ja Tore, pieni Musca-bortsu sekä kelpiet Aulis ja Onni ja bortsu Safira. Hienoa oli taas nähdä eritasoisia koiria työskentelemässä lampailla. Mikä parasta, Nuukillakin se tasapaino sieltä alkoi löytymään ja vähän jo oikea etäisyyskin pyöröaitauksessa lampaita ympäri juostessa :) 

Käytiin tuossa huhtikuun loppupuolella viettämässä myöhäistä hiihtolomaa Pallaksen hienoissa maisemissa. Nuuk pääsi nauttimaan tunturien erämaaladuista sekä vetohiihtäen että ihan vaan vapaana juosten. Mahtavaa oli myös se, että kun lähdettiin kotia kohti, huomattiin, että mitä etelämmäs päästiin, sitä vähemmän näkyi lunta enää missään. Kevät oli tullut! Kauhean kivaa on ollut sittemmin siirtyä ulos treenailemaan pitkän hallikauden jälkeen. Jotenkin tuntuu, että virtaa treenaamiseen riittää taas myös itsellä vaikka kuinka! Nuukillahan meno näyttää yhtä vauhdikkaalta, on vuodenaika mikä hyvänsä :D

Pääsiäiskisat

Piipahdettiin pääsiäisenä ATD:n kisoissa Purinalla. Tehtiin kolme rataa, mutta tällä kertaa nolla jäi vain haaveeksi, vaikka lähellä se kahdella viimeisellä radalla olikin. Uusi paikka toi selvästi vähän jännitystä sekä ohjaajan että koiran puntteihin ja ekalle radalle mennessä Nuuk kävikin erityisen kuumana. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että jouduttiin odotuskarsinassa katselemaan edellisen koirakon menoa. Seuraaville kahdelle radalle odoteltiinkin sitten ulkona ja tultiin aivan juuri ennen meidän vuoroa vasta sisään.

Ensimmäinen rata vaikutti kaikin puolin kivalta tutustuessa, mutta jotenkin multa jäi kuitenkin huomaamatta se kuinka sivuun kolmantena esteenä ollut putki syötti ja näin ollen sitä seuraavan renkaan Nuuk roiskaisikin sitten miten sattuu, kun tuli esteelle niin vinossa kulmassa. No sen jälkeisille kepeille ei sitten suorilta rytmiä löytynyt, tokalla yrittämällä ok. Muuten loppurata meni ihan jees, mutta toiseksi viimeisen esteen rima tuli alas vielä päälle päätteeksi. Höh. Tuloksena 15vp. Kontaktit oli superit ja lähtöön 'jääminen' aivan kamala.

Toinenkin rata vaikutti mukavan selkeältä, mutta joku klikki ohjaajan aivoissa sai vetämään koiran ihan vaan väkisin kepeillä sinne toiseen väliin. Nuuk teki just niinkuin pitikin, mun pitäis vaan osata ohjata. Muuten ihan tosi hyvää tekemistä. Niin, paitsi se lähtö... No, tältä radalta siis 5 vp.

Kolmannelle radalle vaihtui tuomari Nybergistä Wütrichiksi, mutta rata oli edelleen mukavan oloinen. Pieni lipsahdus sinnekin piti kuitenkin aikaiseksi saada, olin vaan totaalisen myöhässä ohjauksessa ja Nuuk syöksyi esteen ohi. Tästä siis kielto, muuten puhdas rata ja radan nopein aika pienestä lisälenkistä huolimatta, mutta tästäkin siis se 5vp.

Lähdöt olivat selvästi vaikeat vieraassa paikassa, kuten videoista näkee. Nuuk hiippailee tai pikemminkin reippailee ihan kunnolla. Tästä täytyy taas erikseen muistutella treeneissä. Toinen asia, mikä jäi päällimmäiseksi vaivaamaan oli kepit. Mulla itsellä ei vielä ole varmuutta siitä, että Nuuk ne hyvin hakee ja siitä sitten johtunee nää kaikki ihme säädöt. Heti kun viimeisellä radalla annoin Nuukille tilaa itse hakea kepeille, hyvin sujui. Että lisätreeniä kepeille kaivataan, erityisesti ohjaajalle, mutta toki myös koiralle. Kaikesta huolimatta, hyvä mieli jäi kisoista. Ohjaus sujui ajoittain ihan hyvinkin ja tehtiin kuitenkin periaatteessa ehjiä ratoja, tosin pienillä lisämausteilla ;)

Hieno päivä!

Tässä yksi päivä aurinko paistoi ja tuntui ihan keväältä, vaikka pakkasta oli ihan kunnolla. Aurinko sai myös erään koiraeläimen mielen iloiseksi ja se juoksi ja pomppi päättömästi pitkin poikin lumikasoja ylös ja alas. Pyysin kauniisti, josko tämä hepuloitseva kengurun sukulaissielu malttaisi hetkeksi seisahtaa, jotta kuvaan saataisiin jotain muutakin kuin pelkkä ohi viuhahtava häntä. No Nuukhan otti sitten ihan asiaksi sen seisomisen ja poseerauksen.

Mä meen eka ylös ja sit mä meen alas ja sit mä meen ylös ja sit mä...

Okei okei, paikka paikka, onks tää hyvä?

Vai olisko istuen parempi?

Jos mä vaan vähän niinku chillailen tässä? 

Toinen kylki vielä. Ja katse kaukaisuuteen. Valmis!

Vähän leikkimielisyyttä vielä kehiin. Jep jep. Alkaisko nää olla nyt purkissa?

No okei, vielä yks yhteiskuva joo. 

Joko saa mennä? Saaks jo mennä?

'No mee nyt sit.' Jiihaa! On tässä nimittäin vähän muutakin puuhaa!
Esimerkiks juosta eka ylös ja sit juosta alas ja sit... 

Voi kun tällaisia päiviä olis enemmän!

Kisaura korkattu!

Lauantaina avattiin meidän kisaura oman seuran kisoissa Ojangossa. Ensimmäinen rata oli hyppäri, joka osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Heti alkusuoran päätteeksi päästin Nuukin lipsahtamaan väärään päähän putkea ja myöhemmin keppien hakeminen osoittautui myös vaikeaksi, eli Nuuk vaan juoksi ihan reippaasti ohi. Hyvin korjattiin kuitenkin toisella yrittämällä ja loppurata tehtiinkin ihan siististi loppuun.

Toinen rata oli agirata ja se vaikutti jo tutustumisessa aika hyvältä. Ihan tarkoituksella päätin päästää Nuukin hyppäämään keppejä edeltävän hypyn vähän pitkäksi, jotta keppien haku olisi tällä kertaa mahdollisimman helppo. No sehän sujuikin hyvin ja muu rata olikin sitten puhdas, eli ensimmäinen 0-rata ja luva, sijoituskin oli hienosti 2! Jee! Kovasti on kontakteissa ja kepeissä vielä tekemistä, mutta hyvä mieli kyllä jäi näistä kisoista, nyt vaan treenaamaan ja katsastamaan kisakalenteria uusien starttien toivossa :)

Hakukoira harjoittelee

Viime lauantain hakutreeneissä jatkettiin edelleen rullantuontikuvion vahvistamista. Oltiin jälleen Teknopoliksen parkkiksella, kun metsä on vielä niin täynnä lunta. Maalimiehiä oli yhteensä neljä (kaksi siirtyvää) ja kaikki kömpivät umppareihin, toki piilot oli vielä ihan auki. Nuuk oli ensimmäisellä piilolla vähän varautunut mm:n palkatessa (ei siis rullaa hakiessa), mutta kaikilla muilla tosi reipas ja paineeton. Toisella mm:llä haki rullan, mutta sylkäisi sen saman tien pois ja meni maahan odottaen palkkaa. Tyhmä paljon työtä tekee..! Kun maalimies oli vaan passiivinen, nappasi rullan suuhun ja toi mulle. Tästä ei kuulemma kannata olla huolissaan, moiset tempaukset pitäisi jäädä pois kuvioista kun koira oppii ja sisäistää rullatuonnin paremmin. Kerran Nuuk myös pudotti rullan pari metriä ennen mun luo tulemista, kun minä pysähdyin, eli toistaiseksi mun pitää pysyä liikkeessä ihan siihen asti kunnes Nuuk on mun luona. Kaksi jälkimmäistä maalimiestä menikin sitten mainiosti ja viimeiseltä mm:ltä saatu lelu toimi taas hyvin loppupalkkana saaden aikaan oikein hyvät leikit :)

Meillä oli treeneissä perusporukan lisäksi vierailemassa Laura ja mudi Luksi. Lauralla oli treeneissä mukana myös kamera, eli kerrankin hyviä kuvia treeneistä! Kaikki postauksen kuvat ©Laura Lindeman.

On kyllä niin mukava käydä hakutreeneissä nyt, kun Nuuk ei enää paineistu treeneissä ollenkaan kuten viime syksynä, vaan on keskittynyt, iloinen ja innokas oma itsensä!

Epiksissä

Käytiin eilen kolmen startin verran kisaamassa oman seuran epiksissä. Tuloksena oli kolme hyväntuulista hyllyä :)

Ensimmäisenä ratana oli putkiralli, jossa nimensä veroisesti oli pelkkiä putkia. Muuten meni hyvällä meiningillä, mutta pääsi se Nuuk kuitenkin lipsahtamaan selän taakse väärään putkeen, kun ei tullut niin voimakkaasti mun vastaisen käden vetoon kuin olin kuvitellut (eikä se kyllä kovin kummoinen se veto näin jälkikäteen videolta katsottuna ollutkaan..). Videoiden laatu ei edelleenkään päätä huimaa, mutta parempi se on kuin ei mitään.

Toinen rata oli möllirata, joka vaikutti ihan mukavalta tutustumisessa ja myös rataa tehdessä. Taas kerran, muuten meni hienosti, mutta radan loppupuolella mulla oli hypyllä valssi vähän myöhässä, mikä saatiin vielä pelastettua, mutta siitä johtuen en enää ehtinyt ajoissa ohjata Nuukia oikeaan putkeen, vaan se sujahti sitten suoraan siihen nenän edessä olevaan. Jälleen ohjauksena oli se vastaiseen käteen tuleminen ja vetäminen. Virheestä huolimatta tehtiin rata vielä kunnialla loppuun.

Kolmantena oli kisaavien rata ja tässä jo tutustumisessa mietin, että on meille aika vaikea A tulossa, kun joudun ottamaan sivuetäisyyttä jonkun verran ja myös hankala keppikulma. Rata hyllytettiin jo kuitenkin aiemmin, sillä Nuuk tuli putkesta (4) niin lujaa suoraan, etten ehtinyt yrityksistäni huolimatta kääntää sitä tarpeeksi seuraavalle hypylle, vaan se sit kaarsi hypyn taakse ja hyppäsi väärästä suunnasta. No, tämän jälkeen meni hienosti sinne A:lle asti ja A:nkin Nuuk haki hyvin ilman mitään ongelmaa mun sivuetäisyydestä huolimatta (jee!), mutta sit se keppikulma... Päätin, että en lähde tekemään mitään pelastusyrityksiä, vaan ohjaan, niin kuin se mun mielestä parhaiten olisi radan kannalta kannattanut tehdä ja no, eihän me vielä sitä osattu. Näin jälkikäteen ajateltuna olis varmaan kannattanut jäädä itse keppien toiselle puolen, mutta mitäs sitä nyt enää murehtimaan. Jouduttiin ottamaan sit ihan ehkä ja vaan viidesti keppien aloitus uudestaan, sillä meni aina toiseen tai kolmanteen väliin. Lopulta saatiin sisäänmeno onnistumaan ja sen jälkeen loppurata kunnialla maaliin asti. Viimeiseltä putkelta sain kuin sainkin käännettyä Nuukin sillä vastaisella kädellä kahdelle viimeiselle esteelle. 

Päivän plussat:

- mua ei oikeastaan sit lopulta jännittänytkään niin hirveästi ja pystyin pitämään oman ohjauksen ainakin melkein kasassa :)

- muistin radat, vaikka möllit ja kisaavat kisasivat sekaisin samalla radalla

- kontaktit oli hyvät! Myös keinu, jos ei ota huomioon sitä, että himppasen sieltä varasti. Mutta ei siis lentokeinua!

- radalla tehdyistä virheistä huolimatta saatiin tehtyä radat loppuun asti

Treenattavaa erityisesti näiden starttien perusteella:

- keppikulmat

- vedot ja vastaiseen käteen tuleminen
- kontaktien vahvistaminen edelleen

- lähdöt, joissa hieman yritti hiippailla joka startissa...

Videoista näkee että joo, vähän rämpimistähän se oli, varsinkin viimeinen rata, mutta mulle jäi hyvä mieli näistä starteista kuitenkin. Ja paljon saatiin myös hienoja pieniä onnistumisia. Hei, nää oli meidän ekat kisat, epäviralliset, mut kuitenkin!

Mitä ihmettä, onnistunut paikkamakuu?!

Sunnuntaina hiihdetystä 45km:n Puoli-Pirkasta (minä) ja raskaasta hommasta kokopäiväisenä kisaturistina (Nuuk) selvinneenä me maanantaina taas tokoiltiin.

Aluksi treenattiin merkkiä, jota ei Nuukin kanssa ole oikeastaan vielä aiemmin treenattukaan. Nopeasti se tajusi idean ja löysi hyvin paikan merkin takaa, nyt vaan otetaan tämäkin treeniin myös kotona.

Tehtiin myös jääviä niin, että itse liikuttiin takaperin koirasta poispäin ja annettiin i-m-s-käskyjä sekalaisessa järjestyksessä ja pyrittiin olemaan tarkkana palkan ajoituksen kanssa. Liikkeestä istuminen on meillä vielä hyvin hyvin vaiheessa, mutta saatiin me siitäkin pari onnistunutta toistoa. Maahan Nuuk menee hyvin, tosin nopeamminkin se voisi mennä ja seisahduksen terävyyteen saatiin vinkkinä, että palkka lentää heti käskyn jälkeen, jolloin seisahdus on nopeampi. Olen tähän asti aina odottanut, että molemmat etutassutkin on paikallaan, mutta tämä on johtanut siihen, että seisahtuu aika hitaasti ja ottaa etutassuilla käskyn jälkeen aina sen tap-tap, kaksi askelta. Nyt kuitenkin saatiin täpäköitä pysähdyksiä, miksi en ole tajunnut palkata näin aiemmin?

Sit tehtiin kehääntulo, luoksepäästävyys ja  paikkamakuu 2 min. niin, että maahanmenot jokainen erikseen merkistä, samoin sivulletulot. Kehääntulo ok ja luoksepäästävyydessä nousi taas seisomaan, mutta paikkamakuussa Nuuk oli ihan pro! Toki kävin palkkaamassa vielä pari kertaa välissä ja välimatkaa vaihtelin, mutta ei mitään epävarmuuden merkkejä, vaan korvat pystyssä tarkkaavaisena se siellä odotti. Voi että olin tyytyväinen! Tuli taas uskoa siihen, että kyllä me vielä joskus saatetaan sinne kokeeseenkin päästä.

Ruokavalioremontti ja hierontaa

Vaihdoin Nuukin pari viikkoa sitten barffille ja ainakin toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen tähän päätökseen. Vaihto tapahtui kertaheitolla, eli nappulaa ei sittemmin ole syöty. Vähitellen ollaan totuteltu erilaisiin lihoihin ja sisäelimiin, lihaiset luut ovat toistaiseksi olleet vielä kaikki broileria, joko siipeä tai kaulaa. Ostin näin alkuun jonkin verran Murren omia liha-kasvisateriamixejä arkea helpottamaan, mutta jo nyt totesin, että taidetaan kuitenkin tehdä kasvissoseet itse pakkaseen, niin saa sitten ostaa vaan pelkkiä lihatuotteita Murresta.

Aluksi Nuuk tuijotteli aika pitkäänkin ruokakuppia, ennen kuin se tyhjeni, mutta nyt ruoka uppoaa jo vauhdilla. Luita syöttelin sille muutaman illan kädestä, ettei hotkisi liian isoja paljoja kerralla, mutta sittemmin on syönyt nekin jo ihan itse. Siipiä Nuuk rouskuttelee aika pitkäänkin, mutta kauloissa ei kauaa nokka tuhise.

Lisäravinteena olen antanut merilevää ja oluthiivaa, öljyinä on ollut lohiöljyä ja pellavaöljyä. Välillä on mukana ollut myös kananmunaa sekä raejuustoa ja piimää vatsaa tasapainottamaan.

Ilmavaivoja ei ole ollut, ja jätösten määrä on pienentynyt aiemmasta noin puoleen. Alkuun oli luiden syönnin jälkeen usein vähän kovalla vatsa, mutta sekin on sittemmin hävinnyt.

Eli ei muuta kuin isompaa pakastinta metsästämään, että koiranruokien lisäksi sinne mahtuisi jotain vielä ihmisillekin!

Nuuk kävi myös pari viikkoa sitten osteopaatilla. Mun mielestä se on venytellyt viime aikoina hieman enemmän ja kun edellisestä kerrasta oli jo aikaa, niin mentiin tapaamaan Johannaa (Uudenmaan Osteopatia). Edelliskerrasta poiketen Nuuk asettui aika pian aloilleen ja tällä kertaa se oikeasti rentoutui niin, että silmät lupsui kiinni ja se hengitti oikein syvään Johannan hieroessa. Ei siis tietoakaan ensimmäisen käynnin jännityksistä ja pystyynpyrkimisistä. Oli tainnut tuntua loppujen lopuksi se ensimmäinenkin kerta hyvältä.. :) Vähän oli kuulemma kaulan ja niskan seudulla jumia, samoin alaselässä. Nämä saatiin auki, eli ei mitään sen ihmeempää kuitenkaan. Nuukin jalkojen liikkuvuutta Johanna kovasti kehui ja muutenkin rakenne on edelleen hyvä (ei liian raskas), vaikka miehistynyt Nuuk kuulemma viime käynnistä olikin. Ja onhan se ;)

Meidän maanantai eli tokoa ja hiihtoa

Jopas jopas, tänään tuli tokotreeneissä ajattelemisen aihetta. Nimittäin mulle ei ole juolahtanut mieleenkään, että pitäisi sitä palkattomuuttakin joskus treenata. Meillä oli tänään kisanomaiset treenit, tarkoittaen, että oikeasti ei saanut kehässä palkata, sen ulkopuolella heti kylläkin. Heti oli vaikeampi saada Nuukin tekemisvaihde päälle, kun ei sitä palkkaa saman tien kuulunutkaan. Tehtiin luoksepäästävyyden ja paikkamakuun lisäksi lyhennetty alokkaan kaavio seuruuta, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Musta tuntui kentällä, että meni ihan penkin alle, mutta onneksi oli kuvaaja mukana ja eihän se sitten kuitenkaan videolta niin pahalta näyttänyt kuin siellä kentällä tuntui.

Kehääntulo sujui ihan mallikkaasti, luoksepäästävyydessä nousi sivulta seisomaan. Paikkamakuu kesti vain yhden minuutin ja seisoin vain parin metrin päässä Nuukista, mutta koko aika meni palkkaamatta ja pari kertaa Nuuk haisteli lattiaa, mutta pysyi kuitenkin hyvin, eli jes, edistystä!

Seuruussa Nuuk oli selvästi tavallista väljempi ja jotenkin vähän haahuili, edistikin välillä, mitä yleensä ei tee. Myös perusasento lopussa oli vino. Ei siis keskittynyt kunnolla tai edes tavanomaisesti. Ja itse voisin opetella tekemään koirankin kannalta jotenkin järjellisen täyskäännöksen...

Liikkeestä maahan meni muuten ihan ok, mutta edelleen seuruu oli yhtä haahuilua ja lopun perusasento jälleen vähän vino, vaikka yleensä on tehnyt perusasennot priimaa.

Luoksetulossa ennakoi ja videolta näkyy kuinka jopa liikahtaa vähän eteenpäin ennen kuin käännyn. Mur. Lisäksi ehkä myös kevyesti törmäsi eteentullessa. Että semmoista.

Tässä sitä siis taas pureksittavaa! Mutta ihan mahtavaa, että järjestetään myös kisaharkkoja, koska niissä huomaa ihan toisella tavalla omat ja koiran puutteet. Nyt vaan sit taas treenaamaan!

Tokohallilta mentiin vielä Paloheinään hiihtämään, aluksi lenkki ilman Nuukia ja lopuksi Nuukin kanssa. Tyytyväistä porukkaa oli auto täynnä, kun ajettiin kotiin :)

Hakua

Lauantaina oli taas hakutreenit ja oltiin nyt kolmannen kerran peräkkäin Teknopoliksen parkkiksella. Samalla tämä oli myös kolmas kerta kun harjoiteltiin rullatyöskentelyä. Erona kahteen edelliskertaan oli se, että maalimiehet menivät (Nuukin nähden) umpparin taakse piiloon, kun aiemmin ne juoksivat vaan jonkin matkan päähän ja menivät kyykkyyn. Nuukilla oli ihan alusta asti selvät sävelet, se lähti ihan täysillä maalimiehelle, nappasi rullan, toi sen lähes suoraan mulle (eikä pudottanut kertaakaan!) ja vielä luovuttikin kivasti! Rullan luovutuksen jälkeen leikin vähän aikaa Nuukin kanssa rullalla, ennen kuin lähetin näytölle, mutta Terhi sanoi, että sen leikin voisi jo jättää pois, kun Nuuk niin hyvin tuo rullan mulle. Näytölle se paineli tietysti miljoonaa, vielä en yritäkään roikkua liinan päässä, katsotaan sitä sit myöhemmin. Selvästi oli ajatus muhinut Nuukilla viimeisen viikon aikana, minkäänlaista sähläystä ei ollut havaittavissa. Ja myös ohjaajakin alkaa toimia vähitellen oikein..!

Nyt tuntuu myös, että ollaan saatu palkkaukseenkin järkeä; maalimieheltä saatu ruokapalkka tuntuu toimivan aika kivasti, Nuuk rauhoittuu hyvin maahan siksi aikaa kun maalimies syöttelee sitä. Ja mikä parasta, nyt ensimmäistä kertaa viimeiseltä maalimieheltä saatuna loppupalkkana lelu toimi ihan mahtavasti, Nuuk oli rento oma itsensä, toi lelua kaikille maalimiehille ja leikki, repi ja haki lelua ihan kunnolla! Tulipa superhyvä fiilis näistä treeneistä :)

Meidän viime lauantain hakutiimi: Miska, Ihku, Prima, Muru ja Nuuk
© Terhi Multamäki

Uskaltaisko? Joko? Nytkö? Saako jo?

Että niinkuin kisaamaan agilityssä?! Justhan mä mainostin, kuinka me vielä treenataan sitä ja tätä ja tota ennen kuin ustaltaudutaan kisakentille... Mutta nyt oli taas niin järjettömän mahtavat treenit Juhalla tiistaina, että alkoi kyllä kisaaminen kutkuttamaan..! Nuuk oli ihan tykki ja luki ohjausta taas niin mahtavasti ja minäkin pysyin ajantasalla ohjauksissa ja omat liikkeellelähdötkin oli kohdallaan, kerrankin! Ihan niin paljon tosiaan alkoi kisakentät houkuttaa, että kävin jo vähän kurkkaamassa josko niitä kisoja tässä lähiaikoina olis tarjolla... :) No, onhan niitä, mutta ehkä me pitäydytään suunnitelmassa ja startataan kuitenkin edes ne yhdet epikset ensiksi ja siltä pohjalta katsotaan sit virallisia kisoja.

Tätä ennen ehditään ottamaan vielä muutamat hyvät kontaktisulkeiset, kontaktit on nimittäin päässyt vähän lipsumaan. Voi tätä kauhun tasapainoa... Mutta tällä hetkellä ne on ainakin nopeat!

Hakua ja ensimmäinen esineruutu

Pitkästä pitkästä aikaa me päästiin viime viikonloppuna hakutreeneihin. Edellisen kerran sitä oltiinkin sitten marraskuussa... Tässä on niin monta viikkoa mennyt niin, että kun me oltaisiin aikataulujen puolesta treeneihin päästy, on ollut liian kova pakkanen ja treenit on peruttu ja sit kaikenlaista viikonloppumenoa on ollut myös aika paljon, niin että kun pakkanen on treenit sallinut, ei me olla oltu paikkakunnalla ollenkaan. No, mutta nyt me siis päästiin.

Meidän haut jäi viimeksi silloin marraskuussa siihen vaiheeseen, että kovasti mietin, mitä tästä oikein tulee ja tuleeko mitään, kun Nuuk tuntui kovasti paljon paineistuvan maalimiehillä. Aina se kuitenkin rentoutui treenien loppua kohden ja leikit ja haukutukset keskilinjalla (ja lähellä mua) sujuivat ihan hyvin. Koutsimme Terhin kanssa asiasta jälleen treenien alkuun juteltiin ja Terhi ehdottikin, että mitä jos ryhdyttäis miettimään ilmaisun vaihtoa haukusta rullaan. Vaikka haukku irtoaakin Nuukilta hyvin, lopputulemana voi olla koira, joka haukahtaa muutaman kerran maalimiehellä ja lähtee sieltä paineistuessaan liian aikaisin ohjaajan luo. Rullalla Nuukilta ei vaadittaisi niin suurta rohkeutta maalimiehellä, vaan löydön tehtyään se saakin lähteä takaisin mun luo. Tää tuli tosi äkkiä ja jotenkin olen itse aina ajatellut, että rullakoiran koulutus on jotenkin vaikeeta ja voi että. Mutta niin paljon hyviä perusteluja tuli, että kokeillaan nyt sitten.

Treenit oli Teknopoliksen parkkiksella, jossa oli helppo alkaa opettaa rullatyöskentelyä. Kun saatiin ohjaajallekin käsitys, miten tää homma oikein toimii, niin se toimi tosi hyvin! Tehtiin kahdessa setissä ja Nuuk tajusi homman hienosti. Ja mikä parhainta, siitä paineistumisesta ei ollut tietoakaan, vaan Nuuk oli iloinen ja rento :) Tästäkin huolimatta se jätti välissä leikkimättä vieraan kanssa välillä ja siksi päätinkin, että otan sille vastedes ruokaa palkaksi maalimiehille ja loppupalkkana vasta lelu, jolla voi leikkiä sit vaikka mun kanssa, jos ei maalimiehen kanssa halua. Ainakin toistaiseksi, katsotaan mihin suuntaan tää nyt tästä kevään mittaan lähtee.

Rullailun lisäksi tehtiin vielä loppuun elämämme ensimmäinen esine-etsintätreeni. Olin aivan varma (miksi ja millä perusteella?!), ettei Nuuk todellakaan hae esinettä ja tuo sitä mulle (osaahan se toisaalta noutaa sitä noutokapulaakin..), mutta mitä vielä! Sieltähän se esine tuli ihan riehakkaalla laukalla ja käteen asti, kun vaan muistin vaatia. Eli mitä opimme tästä: usko siihen, että koira osaa ja muista vaatia :)

Mutta että oli kivat treenit, tästä voi jatkaa taas hyvillä mielin!

Turku KV

Perjantaina illalla pienten agikirmailujen (jee, Nuuk kääntyi valsseilla hyvin!) ja metsälenkin (-30 asteen pakkasessa!) jälkeen lähdettiin ystäviemme luo Turkuun. Ajatus oli, että seuraavana päivänä ei niin aikaisin tarvitse sitten lähteä ajamaan näyttelypaikalle, kun ollaan jo valmiiksi paikkakunnalla. Rento meininki siis.

Kelpiet oli kehänsä viimeinen arvosteltava rotu, joten aikaa oli enemmän kuin hyvin totutella näyttelyhulinaan ja vähän treenailla sitä kehäkäytöstäkin. Nuuk käyttäytyi kaikin puolin hyvin ja rennosti kehän ulkopuolella, leikkikin kivasti. Kehässä sitten pieni jännitys iski Nuukiin treenailuista huolimatta, kun tuomari lähestyi. Ei se väistänyt tai mitään, mutta mulkoili epäluuloisesti. Tuomari käsitteli koiraa rauhallisesti ja Nuukkin rauhoittui ja seisoi lopulta ihan hienosti.

Meidän komistus <3

Sveitsiläistuomari Barbara Müllerin arvostelu Nuukista:
"Ruskea uros, jolla hyvärakenteinen pää. Silmien väri ok. Kaulan pituus hyvä. Erittäin hyvä alalinja ja takakulmaukset. Selkälinjan pitäisi vielä kehittyä. Lennokkaat liikkeet. Yleisilmeeltään ei vielä täysin kehittynyt." ERI SA AVK1 PU2, VASERT, CACIB

Take it easy, just be cool

Näyttelyn jälkeen ajeltiin vielä mummulaan illaksi saunomaan ja tänään palauduttiin viikonlopun viiletyksestä tekemällä pitkä kävelylenkki jäällä ja syömällä mummun 80-vuotissyntymäpäiväkakkua.

Paljon agilityä ja pitkästä aikaa vähän tokoakin

Vuoden alun treenit ovat pitkälti olleet agilitypainotteisia, kun hakutreenitkin on peruuntuneet pakkasen takia aina silloin kun me muuten oltais päästy mukaan.

Viime viikolla Juhan treeneissä tehtiin lopulta ihan hyvää rataa, vaikka alku olikin tahmainen. Mulle vaikea juttu oli alun valssien jälkeen ohjata Nuuk viidennen esteen jälkeen kuudennelle, sillä yritin tunkea itse hypyn 5 ja 11 välistä ja tällä liikkeellä työnsin Nuukin aina kuudennen ohi. Mieleeni ei siis todellakaan itselle olisi tullut leijeröidä hyppyä 11, kun tuntui, että etäisyys koiraan kasvaa niin paljon, etten pysty sitä enää ohjaamaan, mutta vielä mitä! Kun lopulta sitten näin tehtiin, sujui ohjaus ihanmahtavasti ja Nuukilla oli ihan mahdottoman hyvä vauhti esteeltä 4 putkeen asti. Muuten rata sujui kivasti, kepeillevienti oli alkuun haastava, mutta siitäkin pienellä maltilla lopulta selvittiin.

Sannan treeneissä oli aivan mahtava fiilis ja tehtiin kivasti puhdasta rataa, kun saatiin saksalainenkin toimimaan esteillä 9 ja 21.

Viime viikolla oli vielä lisänä myös Niinun aluevalmennustreenit ja niinpä me herättiinkin sunnuntaina aikaisin ja reippaina lähdettiin aamutreeneihin. Tehtiin kahta radan pätkää, molemmissa tuli keskittyä liikkeen rytmittämiseen ja ohjauksen ajoittamiseen. Ensimmäisellä radan pätkällä taas kerran alun sähläilyjen jälkeen tehtiin oikein hienoa työtä ja saatiin homma toimimaan hyvin. Toinen olikin sitten vaikeampi, mutta pätkissä saatiin sekin rämmittyä läpi. Hyvä mieli jäi kuitenkin, sillä Nuuk toimii just niinkuin ohjaan, täytyy vaan keskittyä ohjaamaan tarkemmin. Ja lisänä oli vielä se, että treeniryhmässä oli kaksi juoksuista narttua mukana ja mä olin niin tyytyväinen, kun herra N ei ollut näistä millänsäkään, vaan teki töitä totuttuun tapaan :)

Rata 1

Rata 2

Maanantaina oli meidän uuden tokoryhmän ensimmäiset treenit. Tehtiin kontakti- ja perusasentotreeniä, katseltiin millä mallilla on jäävät ja loppuun tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Alkuun Nuuk keskittyi hurjan hyvin, mutta loppua kohden alkoi intensiteetti hiipua. Tunti on aika pitkä aika treenata putkeen, joten ensi kerralla me pidetään välissä enemmän taukoja.

Perusasennon paikka oli just hyvä, ja jäävät meni meiltä kuten kotitreenissäkin. Eli alokkaan jäävät on ihan hanskassa, liikkeestä maahan mennessä pystyn hyvin kävelemään myös Nuukin taakse, mutta seisominen ei vielä kestä kuin vierelle tulon. Mun kävellessä ohi Nuuk kääntyy etujaloilla, kun kuikuilee, että mihin se menee. Kokeiltiin pari kertaa etupalkalla ja sujui hyvin muuten, muttei enää malttanut oikein seurata kunnolla, kun palkka oli edessä. Tämä siis nyt treeniin. Luoksepäästävyys meni namittaen ja näin ollen hyvin, tästä vähitellen häivytetään namitus niin hyvä tulee. Ja paikkamakuun otin varman päälle, kun oli eka kerta ja vieraat koirat ja vieras paikka, niin pidin etäisyyden vain parissa kolmessa metrissä ja välipalkkailin. Pysyi hyvin, eikä edes herpaantunut, vaikka vieressä oli kovasti kiinnostava göötti Dusty. Kivaa oli ja häiriöitäkin enemmän kuin tarpeeksi, sillä oman kentän koirien lisäksi viereisillä kentillä pyöri agitreenit.