Hakua ja ensimmäinen esineruutu

Pitkästä pitkästä aikaa me päästiin viime viikonloppuna hakutreeneihin. Edellisen kerran sitä oltiinkin sitten marraskuussa... Tässä on niin monta viikkoa mennyt niin, että kun me oltaisiin aikataulujen puolesta treeneihin päästy, on ollut liian kova pakkanen ja treenit on peruttu ja sit kaikenlaista viikonloppumenoa on ollut myös aika paljon, niin että kun pakkanen on treenit sallinut, ei me olla oltu paikkakunnalla ollenkaan. No, mutta nyt me siis päästiin.

Meidän haut jäi viimeksi silloin marraskuussa siihen vaiheeseen, että kovasti mietin, mitä tästä oikein tulee ja tuleeko mitään, kun Nuuk tuntui kovasti paljon paineistuvan maalimiehillä. Aina se kuitenkin rentoutui treenien loppua kohden ja leikit ja haukutukset keskilinjalla (ja lähellä mua) sujuivat ihan hyvin. Koutsimme Terhin kanssa asiasta jälleen treenien alkuun juteltiin ja Terhi ehdottikin, että mitä jos ryhdyttäis miettimään ilmaisun vaihtoa haukusta rullaan. Vaikka haukku irtoaakin Nuukilta hyvin, lopputulemana voi olla koira, joka haukahtaa muutaman kerran maalimiehellä ja lähtee sieltä paineistuessaan liian aikaisin ohjaajan luo. Rullalla Nuukilta ei vaadittaisi niin suurta rohkeutta maalimiehellä, vaan löydön tehtyään se saakin lähteä takaisin mun luo. Tää tuli tosi äkkiä ja jotenkin olen itse aina ajatellut, että rullakoiran koulutus on jotenkin vaikeeta ja voi että. Mutta niin paljon hyviä perusteluja tuli, että kokeillaan nyt sitten.

Treenit oli Teknopoliksen parkkiksella, jossa oli helppo alkaa opettaa rullatyöskentelyä. Kun saatiin ohjaajallekin käsitys, miten tää homma oikein toimii, niin se toimi tosi hyvin! Tehtiin kahdessa setissä ja Nuuk tajusi homman hienosti. Ja mikä parhainta, siitä paineistumisesta ei ollut tietoakaan, vaan Nuuk oli iloinen ja rento :) Tästäkin huolimatta se jätti välissä leikkimättä vieraan kanssa välillä ja siksi päätinkin, että otan sille vastedes ruokaa palkaksi maalimiehille ja loppupalkkana vasta lelu, jolla voi leikkiä sit vaikka mun kanssa, jos ei maalimiehen kanssa halua. Ainakin toistaiseksi, katsotaan mihin suuntaan tää nyt tästä kevään mittaan lähtee.

Rullailun lisäksi tehtiin vielä loppuun elämämme ensimmäinen esine-etsintätreeni. Olin aivan varma (miksi ja millä perusteella?!), ettei Nuuk todellakaan hae esinettä ja tuo sitä mulle (osaahan se toisaalta noutaa sitä noutokapulaakin..), mutta mitä vielä! Sieltähän se esine tuli ihan riehakkaalla laukalla ja käteen asti, kun vaan muistin vaatia. Eli mitä opimme tästä: usko siihen, että koira osaa ja muista vaatia :)

Mutta että oli kivat treenit, tästä voi jatkaa taas hyvillä mielin!