sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kylässä Jyväskylässä...

... eli viikonlopullinen koiranäyttelyitä takana. Lauantaina lähdettiin ajamaan klo 5.00 (käsittämättömän epäinhimillistä toimintaa!) kohti Jyväskylää. Keli oli hirveä, oli pimeää, satoi räntää ja väsytti... Pysähdyttiin Heinolassa aamukahville, ettei kuskilta, joka tällä kertaa olin minä, loppuisi virta. ABC:llä oltiin sitten me ja kaksi muuta rekkakuskia ;) Kelpieiden  arvostelu alkoi jo klo 9.30 ja paikalla oli tarkoitus olla ajoissa. Ajoissa oltiinkin, muttei ehkä kuitenkaan tarpeeksi. Kehään ehdittiin hyvin, mutta Nuuk oli just viettänyt sen kolme ja puoli tuntia autossa nukkuen, eli virtaa oli pojassa enemmän kuin olisi ollut tässä tilanteessa tarvetta. Ainoana juniorluokan uroksena me mentiin tietysti ensimmäisenä kehään. Lähdin esittämään sellaista kengurun sukulaiseläintä, joka riekkui edestakaisin ja jota en ensi yrittämällä saanut todellakaan juoksemaan nätisti. Belgialaistuomari Rita Reyniers sentään antoi meille toisen kierroksen, joka sitten jo menikin paremmin. Seisominen meni kohtuullisesti, vaikka jonkinmoista venkoilua siinäkin esitettiin. Arvostelu oli seuraava:

'10 months. Correct bite. Well proportioned young dog. Typical head. Brown eyes. Must become more level in the back. Could have slightly more forechest & must become deeper in brisket. The good coat is already coming. Well set tail. Just enough angulated. Good feet. In movement bit narrow in hocks & he could have slightly more drive. Must become stable in front.' EH

Arvostelu oli ihan ok ja kun myöhemmin huomattiin jaettavan enemmänkin EH:ta ja jopa H:takin, ei se sitten kuitenkaan älyttömän huonostikaan mennyt. Varsinkin suhteutettuna tilanteeseen. Esiintymisessä oli kuitenkin selvästi parannettavaa ja Maija briiffasikin meitä seuraavan päivän kehää varten ja antoi rutkasti arvokkaita vinkkejä.

Seuraavana päivänä edellisestä oppineena tultiin paikalle jo pari tuntia ennen omaa kehää, jotta saatiin Nuuk totutettua tilanteeseen ja heti aamulla päästiin tyhjään kehäänkin treenaamaan juoksemista. Nyt Nuuk suhtautui jo paljon rauhallisemmin koko paikkaan, olihan se myös jo tuttu, ja kun meidän kehä alkoi, vein sinne tällä kertaa eilistä kengurueläintä paljon rauhallisemman koiraeläimen :) Nuuk esiintyi hienosti, seisoi jämäkästi paikallaan ja ravasi kauniisti. Sveisiläistuomari Laurent Pichardin arvostelu:

'Exc. breed type. 10 months. Good size. Scissor bite. Well set ears with proper skull. Slightly round eyes. Ribcage ok for the age. Nice temperament. Slightly narrow behind. Moves ok.' ERI JUK1 SA

Kuvan laatu ei päätä huimaa, mutta PU-kehässä mentiin korvat aerodynaamisesti muotoiluina :)

PU-kehässä ei sitten enää sijoituttu, mutta sielläkin Nuuk keskittyi ja juoksi hyvin, vaikka kehässä oli muitakin. Jäi oikein hyvä mieli, kun parannettiin esiintymistä edellisestä päivästä niin huimasti ja arvostelukin oli mukavaa luettavaa. Viikonloppu oli myös mitä parhainta sosiaalistamis-keskittymis-luopumis-rauhoittumisharjoittelua, ja Nuuk olikin molempien päivien jälkeen ihan poikki. Rankkaa tuo misseily :)

perjantai 18. marraskuuta 2011

Viikon sekoilut eli tokoa ja agia

Nyt tuulee kelpin korvissa ja on tuullut jo hetken aikaa, ainakin viime sunnuntaista lähtien. Nuuk on nyt viimeisen viikon ollut niin häiriöherkkä, ettei oikeen mistään tule mitään. Ne on vaan ne hormonit ja nyt on vaan tällainen vaihe, onhan?

Viime sunnuntaina oli ohjatut tokotreenit ja tehtiin alkuun luoksepäästävyys, mikä meni ihan ok, pikkupusut piti kuitenkin antaa. Tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Me ei kovin pitkiä pätkiä vielä ole Nuukin kanssa seuruuta tehty, siihen nähden meni tosi hyvin, sillä kontakti piti ja paikka pysyi. Palkkailin tasaisesti namilla, vaikka suurimman osan ajasta namikäsi on kyllä jo pois nenästä ja liikkeessä. Liikkeestä maahanmenot meni kans joo, mutta näissä se keskittymisen puuttuminen alkoi näkymään, sillä meni hitaasti (vaikka osaa mennä jo reippaastikin) ja vilkuili jatkuvasti muualle, samoin kuin paikallaoloharjoituksissa. Kuitenkin teki ja paikallaolossakin pysyi, mutta sellaista turhautuneisuutta oli ilmassa. Kun loppuun tehtiin vielä luoksetuloja, niin niissä ei sit malttanut enää jäädä ollenkaan paikalleen, vaan yritti lähteä aina mun perään. Ihmettelin vähän touhuja, joihin sisältyi myös tasaisesti turhautumishaukkua heti kun ei mitään tehty ja muuta yleistä sekoilua, mutta ATD:n halli on pienehkö ja siellä on koiria vieri vieressä, niin en pitänyt tätä kuitenkaan muuta kuin vähän huonona päivänä, sattuuhan niitä koirillekin.

No, eiliset ja tämän syksyn viimeiset ohjatut agit ennen hallin valmistumista menikin sitten ihan kummallisissa merkeissä. Nuuk otti heti ekan setin jälkeen lelulta lentolähdön parin kentän päähän Ripan kanssa leikkimään?!? Täh? Onneksi Ripa ja ohjaajansa Hanne tunsi Nuukin, mutta siltikin kiukutti ja nolotti. Toisen setin jälkeen Nuuk lähti uhoamaan kentän ohi kävelleelle terrierille ja välissä vielä karkasi kontaktista(!?) kentälle ilman lupaa kun vesikoira Teppo kerran haukahti kentällä. Että näin. Varsinaisesti treenit menivät hyvin, jos mitään edellä mainittua ei olisi tapahtunut. Todettiin, että Nuuk seuraa nyt todella tarkasti mun liikkeitä ja reagoi nopeasti. Jopa niin, että kääntyi juuri ennen estettä seuratakseen mun kääntynyttä rintamasuuntaa, kun käsi oli (epähuomiossa) alhaalla, eikä vienyt siis hypylle. Mutta laiha lohtu sen kaiken sekoilun jälkeen.

Ja jotta nää sekoilut ei jää tähän, niin Nuuk on viimeisen viikon ajan huudellut pimeässä lenkillä koirille, ihmisille, lehdille, jäniksille ja ihan ei millekään. Ja aina keesi pystyssä. Tästä on seurannut se, että hihnalenkit on lyhennetty niin lyhyiksi, että kulkee käytännössä seuruussa koko lenkin, jotta päästään kunnialla ja huutamatta muiden ohi, koirapuistoon oon päästänyt riekkumaan, mutta tuossa tilassa en kerta kaikkiaan vapaaksi uskalla tätä sekoilijaa päästää, ties mitä saa päähänsä.

Ai niin, ja naapuri ei uskaltanut tulla meidän kanssa samalla oven avauksella sisään, kun tää pelottava vahtikoira oli mukana. Sellasta. No, se ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Nuukin vika, vaan naapurin mielenliikkeilläkin oli tässä asiassa tehtävänsä.

Viikonlopun näyttelyitä odotellessa. Hohhoijaa.

lauantai 12. marraskuuta 2011

A niinkuin Agility

Torstaina käytiin taas aksailemassa, tällä kertaa poikkeuksellisesti ilman kouluttajaa. Tehtiin Nuukin kanssa isoa puomia, kääntymistreeniä hyppyneliöllä ja kujakeppejä.

Isoa puomia tehtiin jo kuin vanha tekijä, vaikkakin pari kertaa 'kiipeä'-käskystä huolimatta ajatteli ohittaa puomin ja oikaista namialustalle. Kuitenkin silloin kun lähti kunnolla, myös teki vauhdilla, eli alun jännäilyistä ollaan päästy. Nyt vaan lisää toistoja, jotta päästään noista puomin ohijuoksuista eroon.  Hyppyneliöllä tehtiin takaaleikkauksia ja takaakiertoja. Sain Nuukin kääntymään terävästi, kun muistin itsekin tehdä tiukat käännökset. Hyvä! Kepit on jääneet jotenkin viime aikoina unholaan, joten ajattelin, että niitä voisi vähitellen ryhtyä viemään eteenpäin. Hyvin jo opitut jutut kuitenkin sieltä pienen mielen syövereistä löytyivät ja kulmistakin (tosin loivista sellaisista) tuli onnistuneita sisäänmenoja. Kujalla nyt siis treenailemme ja vähitellen saa varmasti alkaa kujaa jo kaventamaan. Ajattelin kuitenkin vielä pari treeniä vahvistella tauon jälkeen kepeille hakemista, ennen kuin ryhdytään tutustumaan pujottelun ihmeelliseen maailmaan.

Tänään mentiin heti aamusta tekemään pikatreenit Ojankoon. Puomi tehtiin ihan vaan pari kertaa, tällä kertaa meni hyvin. Hyppyneliöllä jälleen jatkettiin niitä takaaleikkauksia ja takaakiertoja. Ja nyt tehtiin hienosti! Nuuk luki kaikki takaaleikkaukset hyvin, eikä tullut ollenkaan epäröintejä. Lopuksi tehtiin taas kujakepeillä kulmia, nyt vähän vaihtelevalla menestyksellä, pari kertaa sujahti kepeistä 'läpi'. Mutta loppuun saatiin kuitenkin myös monta priimaa toistoa. Sattui sitten vielä yksi huonosti mietitty, huonosti tehty-hetkikin kun Nuuk karkasi kentän laidalta huilitauolta leikkimään kentän läpi tulleen spanielin kanssa. Eikä sit tietty kuunnellut yhtään, kun pääsi leikin makuun... No, ei sen puoleen kuunnellut kyllä tuo spanielikaan. Mutta näitä ei tarvitsisi tulla ollenkaan. Oma moka kun en ollut tilanteen tasalla, että olisin ehtinyt Nuukille murahtaa ennen koko pyrähdystä. Kyllä se sit sieltä tietty lopulta tuli luokse, mutta ärsyttävän kauan siinä meni. Mitä opimme tästä? Luoksetulo tehotreeniin. Ja entistä enemmän keskittymistreeniä myös. Kaiken kaikkiaan jäi silti hyvä fiilis treenistä, kun jotain oltiin taas opittu.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Viikonlopun touhut

Lauantaina käytiin aamupäivällä Ojangossa vähän puuhailemassa agikentällä. Ja nimenomaan puuhailemassa, koska sitä se sanan todellisessa merkityksessä oli. Se niin kutsuttu keskittyminen oli jätetty kotiin ihan molempien, ohjaajan ja koiran toimesta. Tehtiin takaaleikkauksia ja lähtötreeniä, eli paikallaan pysymistä. Takaaleikkauksissa tarkoitus oli tehdä ihan yhdellä kahdella esteellä ja palkata usein heti koko ajan ja paljon, kun onnistumisia tulee. Ajoittain toimi ihan mukavasti, mut jotenkin vähän haahuilua oli ilmassa. Paikallaan pysymiset onnistui yllättävän hyvin yleiseen keskittymistasoon nähden. Lopuksi tehtiin vähän puomin kontakteja. Tähän asti ollaan tehty leveällä ja tavallista matalammalla vauvapuomilla ja nyt ajattelin kokeilla oikealla puomilla, joka on puinen ja jämäkkä, eikä siis heilu ja huoju. No tää olikin nyt sit yhtäkkiä aika jännä paikka, Nuuk ei aluksi meinannut kiivetä ollenkaan. Et joo en oo tulossa, hiukka epäilyttävää, juoksenpa tästä ohi suoraan tuonne namialustalle. Häh, mitä? Ei sille palkalle niin sitten kuitenkaan päästykään ja hetken tuumittuaan Nuuk päättikin rohkaista mielensä ja mun kovasti vieressä kannustaen se hiippaili puomin alastulokontaktille, jossa pidettiin sit hirmuset bileet. Pakkohan sitä oli sit vielä toistamiseen koittaa ja sit rallateltiin jo riemulla, kato täähän on ihan vanha juttu! Ja sit pidettiin vielä suuremmat bileet ja lähdettiin metsään lenkille.

Sunnuntai starttasi aamuseitsemältä Purinalla, olin HSKH:n kisoissa töissä ja otin Nuukin sit mukaan, ajatuksena, että saan sen kanssa treenailla kontaktia ja leikkiä superhäiriössä, kunhan työvuoro päättyy. Tämä toimikin hyvin ja Nuuk keskittyi hienosti, kun tekemistä oli tarjolla. Mut rauhoittumaan se ei kyllä pystynyt hetkeä pidempään kisaradan vierellä, kun tekeminen loppui. Marika ja Naxe oli paikan päällä kisailemassa ja jäätiin katsomaan vielä niiden ekaa rataa. Hieno nolla sieltä tulikin! Käytiin vielä yhdessä pienellä lenkillä ja Nuuk sai temmeltää Naxen kanssa.

Illalla tokoiltiin kennelpiirin kurssilla, missä tehtiin ihan perusjuttuja, jotka Nuuk jo käytännössä hallitsee. Kontaktia, perusasentoa, istumisia ja maahanmenoa sekä hyppyä. Ei siis mitään uutta, mutta erityisen suurta iloa tuotti hyvin käyttäytyvä nuori herra, joka ei välittänyt muista hallissa lainkaan. Tällä kertaa se keskittyminen siis tuli kotoa otettua mukaan :) Erityiskehut saatiin Nuukin hissitekniikasta seiso-maahan vaihdoissa. No, näitä ollaankin treenailtu.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Keskiviikosta torstaihin

Meidän agiryhmä vaihtui. Samalla vaihtui päivä ja kouluttaja, nyt käydään torstaisin treeneissä Ojangossa Sanna Lehtosen opastama ja ainakin eilisen treenin jäljiltä jäi kyllä todella hyvä mieli! Vaikkakin kaikki muut ryhmässä taitavat olla jo kisaavia koirakoita, eli me ollaan ehdottomasti pahnan pohjimmaisena. Nuukin kanssa otettiin kuitenkin ihan vain pientä meille sopivaa osaa radasta, jota muut tekivät kokonaisena. Hienoa oli, että itse pääsin tutustumaan koko rataan ja miettimään muiden mukana ohjauskuvioita ja kuulemaan Sannan ohjeita myös pidemmällä oleville koirakoille.

Nuukin kanssa teimme hyppykuviota, joka sisälsi takaaleikkausta ja poispäinkäännöstä. Yleisesti ottaen meni tosi hyvin ja poispäinkäännöksetkin onnistuivat hienosti, vaikkei niitä oikeastaan olla juurikaan aiemmin tehty. Alkuun menivät myös takaaleikkaukset, kunnes Nuuk ryhtyi oikomaan. Saatiinkin kotiläksyksi paljon palkattuja onnistuneita takaaleikkauksia yhdellä esteellä.

Suurin anti treenissä oli kuitenkin se, että tajusin vasta nyt miten Nuuk reagoi oikeasti mun rytmin vaihdoksiin. Ei se kaahota menemään, jos mä en kaahota ja hosu sen vieressä! Sehän hidasti ja oli tosi hyvin kuulolla, kunhan mä vaan maltoin tehdä rauhassa. Enkä tarkoita nyt sitä, että me radalla käveltiin, vaan silloin kun aikaa tarvittiin, saatoin sitä sen puoli sekuntia ottaa ja hyvin toimi. Ensimmäistä kertaa tuntui, että ehdin tehdä kaiken mitä pitikin ja koirakin ymmärsi, jes!

Lisäksi saatiin lähdössä varasteluun paljon vinkkejä. Kun jätän koiran, olen aina toiminut just eikä  melkein samalla tavalla ja niinpä koira ennakoi lähdön usein. Nyt vapautetaan mitä erilaisimmilla tavoilla eri paikoista ja liikkeessä ja paikallaan ja ja... Ja niitä toistoja paljon paljon, jottei Nuuk enää osaa ennakoida just sitä tiettyä liikettä ja katsetta. Näillä eteenpäin.

Saatiin kutsu myös kennelpiirin toko 1:seen, joka alkaa ensi sunnuntaina ja jatkuu sit seuraavat kuusi viikkoa. Kivaa.