Pentupainit

Sunnuntaina tapasimme siskoja Narria ja Q:ta pentupainien merkeissä. Yllättävän pitkään pennut jatkoivat telmiä, reippaasti yli tunnin aurinkoisessa ja pitkästä aikaa aika lämpimässä talvisäässä. Kiitos siskoille kivasta seurasta! Kotiin palattuamme Nuuk oli ihan väsy ja nukkuikin sitten lähes koko illan. Välillä heräsi, mutta oli niin tokkurassa, että palasi saman tien unille. Illalla vierailulla ollut anoppi saikin epätodellisen rauhallisen kuvan Nuukista..!

Nuuk jäi tänään ensimmäistä kertaa pidemmäksi aikaa eli noin viideksi tunniksi yksin kotiin. Kotiin tullessani pentu oli ihan rauhassa portin takana, eikä ollut edes tehnyt pissoja poissaollessani. Me so happy :)

Yhtä suurta seikkailua

Eilen oli supersosiaalistamispäivä. Lähdimme heti aamulla bussilla keskustaan. Nuuk otti busseilun aika rauhassa, nukkui samantien syliin. Punavuoreen päästyämme kävelimme mun työpaikalle esittäytymään ja Nuuk käveli hihnassa kuin vanha tekijä. Toki matkalla ohitetut kovaa meteliä pitäneet tiekarhut kyllä jännitti, mutta namit kiinnostivat kuitenkin enemmän. Hissi oli ihan no big deal ja töissä oli monta vierasta ihmistä, jotka moikattiin iloisesti häntää heiluttaen. Suunnattiin vielä Okonkin työpaikalle, joka oli siinä matkalla ratikalle ja siellä kans pusutettiin iloisesti ja riemastutettiin työpäivää oikein urakalla. Ratikassa sit taas nukuttiin, eikä välitetty yhtään ympäröivistä äänistä ja ihmisistä. Päivällä käytiin sit vielä Starkilla ja sielläkös oli kaikki kassat ympärillä silittelemässä. Leikittiin myös vauhdikkaasti ja hyvällä asenteella. Ja kotona sit taas nukuttiin :)

Me siirryimme eilen kolmeen ruokailukertaan. Hyvin näyttäisi toimivan, Nuuk vaan raastaa väliaikoina namit mun käsistä sellaisella raivolla, että taitaa olla välillä kovakin nälkä..! Mut eipähän tarvitse pelätä, että jäisi ruokakuppiin jämiä. Nuuk muuten hikkaa ihan valtavasti. Se ahmii niin vauhdilla, että ruoan jälkeen on lähes aina hikka.

Onneksi tänään on pitkästä aikaa vaan muutama aste pakkasta ja ulkona voi riekkua vähän pidempiäkin aikoja. Taidetaankin lähteä käymään jäällä, jos siellä pikkukelpi pystyisi kulkemaan.

Niin, onhan se paimenkoira...

Eli meillä on täällä alettu ihan oma-aloitteisesti treenaamaan paimennusta. Meillä kun yhtäkkiä toinen kissoista on muuttunut lampaaksi. Nuuk kuljettelee sitä tyylikkäästi haluamiinsa suuntiin pitkin olohuonetta... Asiaan on haasteellista puuttua, kun Uma hakeutuu ihan itsenäisesti tähän tilanteeseen. Ehkä se on sisäisesti tuntenut aina olevansa lammas. Tai sitten se haluaa leikkiä myös. Se pääsee kyllä hyvin pennulta pakoon niin halutessaan ja tilanteen kuumetessa saa pentuun etäisyyttä sähisemällä, mutta siitä seuraa sitten haukkukonsertti. No, ollaan yritetty opetella 'jätä'-käskyä ja vähitellen Nuuk alkaa sen oppiakin. Luoksetulo on jo aika vahvasti hallussa, joten sillä myöskin saa Nuukin hyvin pois tilanteesta. Ja leikki mun kanssa voittaa kissan paimennuksen hienosti. Eli sitkeästi vaan...

Nuukilla oli tässä parin päivän jakso, ettei ruoka maittanut vanhaan malliin ja melkein joka kerralla kuppiin jäi ruokaa. Eilen taas kuitenkin kuppi tyhjeni vauhdilla. En tiedä joko sitä pitäis siirtyä antamaan ruokaa kolmesti päivässä neljän sijasta, jos ei oikein tunnu alas menevän. Katsellaan nyt. Ainakin se tuntuu kasvavan, kun en enää kovin kauaa sitä yhdellä kädellä jaksa kantaa!

 

Me ollaan kylmästä huolimatta käyty sisukkaasti ulkona ja pentu tuntuu kestävän jo nyt paremmin pakkasta kuin tullessaan. Riemulla se peuhaa ja pomppii lumessa. Ja onhan sillä tietenkin supercool-villasukkapaita. Voilà, pentujen kevätmuotia 2011!

Jonkun verran ollaan matkusteltu autolla ja se sujuu ilman mukinoita. Nuuk nukahtaa lähes samantien, kun moottori käynnistyy. Samoin ollaan myös vierailtu mm. eläinkaupassa ja siskon luona ja nähty autoja ja ratikoita. Eläinkaupassa oli aika jännää, mutta namit maistuivat silti hyvin, eivätkä ne mallinukkekoirat sitten lopulta niin pelottavia ollutkaan. Siskon luona taas oli sellainen raivokas kissa, jolle ei ollut koskaan tullut mieleen, että maailmassa on muunkinlaisia otuksia kun vain kissoja ja ihmisiä. Nuuk toipui alkujärkytyksestä kuitenkin nopeasti ja pian jo leikki kissan leluilla. Iltaruoka syötiin myös siellä ja hyvin maistui. Reipas poika Nuuk kyllä on, ja jos jokin jännittääkin, niin äkkiä siitä päästään yli.

Kotona ollaan edelleen jatkettu perusasioiden opettelua, naksuteltu kontaktia ja vähän istumistakin. Ja erityisen paljon leikitty. Sisällä ja ulkona. Kahden lelun leikki on pennun mielestä superkivaa ja ylpeänä se kanniskelee ja jäytää lelua leikin loputtua. Yksinoloa ollaan harjoiteltu myös. Aluksi portin taakse jäädessään vinkuu ja vikisee hetken aikaa, mutta sitten asettuu. Pisin aika yksin on toistaiseksi ollut kauppareissu. Aina takaisin tullessa Nuuk on ollut hiljaa, joko mennyt nukkumaan tai sitten puuhaillut omiaan. Yöt sujuvat edelleen loistavasti, pentu rauhoittuu hyvin, eikä herättele ennen aamua.

Voi mikä pentu..!

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet lähinnä ihmetellessä miten hieno ja fiksu pieni pentu voikaan olla. Olemme harjoitelleet ihan perusjuttuja kuten omaa nimeä, katsekontaktia ennen ruokaa ja luoksetulon alkeita. Nuuk on keksinyt nopeasti mistä on kyse ja on ihan intoa täynnä mukana mitä ikinä tehdäänkään.

 
Kissat ovat pikkukelpin mielestä todella kiinnostavia ja kivoja, ja pikkukelpi taas ei ihan niin kiva kissojen mielestä. Uma (nuorempi kissa) kyllä on kiinnostunut ja käy haistelemassa uutta tulokasta aina kun se nukkuu, mutta hereillä ollessaan Nuukin vauhdikas meno on tällekin kissalle liikaa. Amos (se vanhempi kissa) taas on majoittautunut ikkunalaudoille ja näyttää siltä, että se laskee sataan jo sadatta kertaa. Jahtausleikkeihin kun ei Nuukia päästetä, niin homma sujuu hienosti. Ja haukkumistakin yritetään välttää. Onneksi pennun huomio on hyvin helposti käännettävissä positiiviseen tekemiseen.

Hihnassa kulkemista ollaan myöskin treenailtu, sekä sisällä että ulkona. Hienosti on sujunut, tänään uskaltauduttiin jo piipahtamaan reippaasti kotipihan ulkopuolellakin. Omalla pihalla ollaan kuitenkin pääosin juoksenneltu ihan vapaana. Ja lähes kaikki hädät ollaan saatu tehtyä ulos. Joitakin pissoja on myös sisälle kyllä tullut.

Olin varustautunut jotenkin siihen, että yöt voi olla aika hankalia aluksi, mutta mitä vielä! Laitoimme makuuhuoneen koiraportin yöksi kiinni ja Nuuk nukkui kanssamme makuuhuoneessa omalla viltillään. Ei pienintäkään valitusta, siihen se köllähti heti kun valot sammuivat. Pentu nukkui ensimmäisenä yönä seitsemän tuntia putkeen ja siihen aamuruoan ja -pissojen jälkeen vielä kaksi lisää. Ja samalla linjalla ollaan sittemmin jatkettu, toivottavasti jatkossakin. Loistopentu :)

Nuuk on täällä!

Vihdoin! Pitkän odotuksen jälkeen, kovien etsintöjen tuloksena ja tietenkin myös himppusen onnenkantamoisena haimme tänään kotiin pienen (tai oikeastaan aika ison...) suklaisen kelpiepojan, joka on saanut nimekseen Nuuk ja jonka seikkailuja voi tulevaisuudessa tästä blogista lueskella.

Kotimatka sujui Nuukilta hienosti, vaikka ehkä hieman jännittikin. Uuteen kotiin saapuessaan pennulta kesti noin sekunnin kotiutua, jonka jälkeen saattoi leikit ja rallit alkaa. Kovin on reipas poika. Hetken Nuuk ihmetteli myös kissoja, ne kun olisivat niin kivoja, paitsi että ne murisee ja sähisee, eivätkä (ainakaan toistaiseksi) edes leiki. Sittemmin kissat on saanut olla aika lailla rauhassa, mitä nyt välillä on täytynyt niille vähän haukahdella.


Kovasta pakkasesta huolimatta käytiin lyhyesti piipahtelemassa myös ulkona. Saatiin monet hädät sinne jo tehtyäkin. Ja kuono lumeen tietty. Kuten ison pienen pojan koosta saattoi jo etukäteenkin päätellä, ruoka-aikaan ollaan oltu kotona - ja aiotaan selvästi olla tulevaisuudessakin :) Eli hyvällä halulla on kupit vedelty tyhjiksi. Ja unillekin ehditty.

Ihana.