torstai 24. helmikuuta 2011

Niin, onhan se paimenkoira...

Eli meillä on täällä alettu ihan oma-aloitteisesti treenaamaan paimennusta. Meillä kun yhtäkkiä toinen kissoista on muuttunut lampaaksi. Nuuk kuljettelee sitä tyylikkäästi haluamiinsa suuntiin pitkin olohuonetta... Asiaan on haasteellista puuttua, kun Uma hakeutuu ihan itsenäisesti tähän tilanteeseen. Ehkä se on sisäisesti tuntenut aina olevansa lammas. Tai sitten se haluaa leikkiä myös. Se pääsee kyllä hyvin pennulta pakoon niin halutessaan ja tilanteen kuumetessa saa pentuun etäisyyttä sähisemällä, mutta siitä seuraa sitten haukkukonsertti. No, ollaan yritetty opetella 'jätä'-käskyä ja vähitellen Nuuk alkaa sen oppiakin. Luoksetulo on jo aika vahvasti hallussa, joten sillä myöskin saa Nuukin hyvin pois tilanteesta. Ja leikki mun kanssa voittaa kissan paimennuksen hienosti. Eli sitkeästi vaan...


Nuukilla oli tässä parin päivän jakso, ettei ruoka maittanut vanhaan malliin ja melkein joka kerralla kuppiin jäi ruokaa. Eilen taas kuitenkin kuppi tyhjeni vauhdilla. En tiedä joko sitä pitäis siirtyä antamaan ruokaa kolmesti päivässä neljän sijasta, jos ei oikein tunnu alas menevän. Katsellaan nyt. Ainakin se tuntuu kasvavan, kun en enää kovin kauaa sitä yhdellä kädellä jaksa kantaa!


Me ollaan kylmästä huolimatta käyty sisukkaasti ulkona ja pentu tuntuu kestävän jo nyt paremmin pakkasta kuin tullessaan. Riemulla se peuhaa ja pomppii lumessa. Ja onhan sillä tietenkin supercool-villasukkapaita. Voilà, pentujen kevätmuotia 2011!


Jonkun verran ollaan matkusteltu autolla ja se sujuu ilman mukinoita. Nuuk nukahtaa lähes samantien, kun moottori käynnistyy. Samoin ollaan myös vierailtu mm. eläinkaupassa ja siskon luona ja nähty autoja ja ratikoita. Eläinkaupassa oli aika jännää, mutta namit maistuivat silti hyvin, eivätkä ne mallinukkekoirat sitten lopulta niin pelottavia ollutkaan. Siskon luona taas oli sellainen raivokas kissa, jolle ei ollut koskaan tullut mieleen, että maailmassa on muunkinlaisia otuksia kun vain kissoja ja ihmisiä. Nuuk toipui alkujärkytyksestä kuitenkin nopeasti ja pian jo leikki kissan leluilla. Iltaruoka syötiin myös siellä ja hyvin maistui. Reipas poika Nuuk kyllä on, ja jos jokin jännittääkin, niin äkkiä siitä päästään yli.


Kotona ollaan edelleen jatkettu perusasioiden opettelua, naksuteltu kontaktia ja vähän istumistakin. Ja erityisen paljon leikitty. Sisällä ja ulkona. Kahden lelun leikki on pennun mielestä superkivaa ja ylpeänä se kanniskelee ja jäytää lelua leikin loputtua. Yksinoloa ollaan harjoiteltu myös. Aluksi portin taakse jäädessään vinkuu ja vikisee hetken aikaa, mutta sitten asettuu. Pisin aika yksin on toistaiseksi ollut kauppareissu. Aina takaisin tullessa Nuuk on ollut hiljaa, joko mennyt nukkumaan tai sitten puuhaillut omiaan. Yöt sujuvat edelleen loistavasti, pentu rauhoittuu hyvin, eikä herättele ennen aamua.

6 kommenttia:

  1. Suloinen Nuuk. Sillä on noussut myös molemmat korvat pystyyn! Ihan kelpien näköinen otus jo :)

    VastaaPoista
  2. Ja jalat ovat venyneet tosi paljon! Tuntuuko vaan vai vääristääkö kamera, mutta korvat ovat aikas isot ;)

    VastaaPoista
  3. Minä katsoin kans korvia, ne näyttää tuplaten suuremmilta kuin mitä Rialla on :) Mut kelpiellä kuuluukin olla kunnon korvat :D Ihana Nuuk!

    VastaaPoista
  4. Kyllä ne korvat ovat oikeastikin aika isot :D Etujalkoja saattaa tuo yksi kuvakulma vähän pidentää, mutta vauhdilla pentu kyllä tuntuu kasvavan..!

    VastaaPoista
  5. Sillähän oli koko ajan pentueen suurimmat korvat :)

    Mutta tuosta ruokailusta... ehdottomasti kolme kertaa päivässä! Meillä ollaan annettu heti ensimmäisestä päivästä alkaen kolme ruokaa päivässä ja hyvin riittää hieman vajaa dl kuivamuonaa turvotettuna x 3 siis. Ja ruokaa kannattaa antaa sen verran että pennulle jää vielä ehkä vähän nälkä, jotta se on ruokailujen välissä nälkäinen ja namit tehoaa vielä paremmin palkkana.

    Isäkoirahan on ihan pakkomielteinen edelleen meidän kissan kyttäämisessä ja paimentamisessa ja kissa on meillä ollut jo kohta 5 vuotta. Ei se sille kuitenkaan mitään pahaa tee ja suurimman osan aikaa antaa kissan olla, mutta onpahan jotain viihdykettä jos on tylsää :) Nelson ei välitä suuresta mustasta varjosta mitään...

    VastaaPoista
  6. Ruokailusta kommentoin minäkin sen verran, että pudotin Rian ruokintakerrat kolmeen jokunen päivä sitten. Syynä yksinkertaisesti se, että päivällä ruoka ei maistunut. Alunperin ruoka-ajat olivat noin klo 8, 13, 18 ja 22-23. Kaksi keskimmäistä ruokaa jäi monesti melko huonolle syönnille... Nyt ruokaa tulee aamun ja illan lisäksi päivällä klo 14-15, ja kuppi tyhjenee jo parempaa kyytiä. Edelleenkään päivällä ei maistu niin hyvin kuin aamuin ja illoin. Syynä voi olla sekin, että Ria syö töissä päivän aikana luita, joten maha täyttyy osittain myös niillä. Täytyykin joskus testata jättämällä päiväluut pois, että onko sillä todellisuudessa millainen vaikutus.

    Outi

    VastaaPoista