Kepit, kepit, kepit ja muitakin treenejä

Meidän keppiprojekti on ollut vireillä pitkän aikaa, mutta nyt, vihdoin ja viimein, ollaan saatu tulosta aikaiseksi, eli kokonaiset 12 keppiä suoritettua ilman mitään lisäapuja! Rakentelin meille kesän alussa verkot, kun silloin niitä ei vielä Ojangossa seuran puolesta ollut (tilanne on nyt korjattu) ja niillä lähdettiin kujan jälkeen helpottamaan pujottelua. Nuukin mielestä kun kujalla tehtiin kyllä, oli se kuinka kapea hyvänsä, mutta suorat kepit, ei vain tajuu. Verkoilla pujotteli aina hyvin ja pian saatiin pudotettua puolet verkoista pois. Mutta siinä sitten aika monta viikkoa tahkottiinkin, kun aina jos otti verkkoja välistä pois, juoksi Nuuk keppien vierellä. Höh. Viime viikonloppu toi kuitenkin tilanteeseen muutoksen, käytiin pe-la-su joka päivä keppejä tekemässä ja lauantaina tehtiin enää kolmella verkolla. Sunnuntaina ei sitten enää verkkoja viritelty, lähetin vain reippaasti kepeille ja sinnehän se meni! Ja uudestaan ja eri kulmistakin! Voi mahtavuutta :) Kyllä varmasti vielä lähitulevaisuudessa aina välillä verkoilla vahvistellaan, ettei tule takapakkia, mutta nyt ainakin näyttää tosi hyvältä.

Lisäksi ollaan tehty ihan hurjan kivoja agitreenejä muutenkin parin viime viikon aikana. Erityisesti viime tiistain Juhan treenit meni järjettömän hyvin, Nuuk kulki kuin juna. Lisäksi tuli ihan käsittämätön yllätys, itsekin osasin suunnilleen ohjata. Vau, olipa kiva fiilis :) Olin jopa päällejuoksussa oikeaan aikaan ja se on historiallista se!

Tokon ohjatuissa treeneissä sitten ei niin kivasti mennytkään, nimittäin meidän piti tehdä kokeenomaisesti muutama liike, mutta me häiriöiltiin oikein kunnolla. Luoksepäästävyys meni ihan hyvin, vähän nuoli tuomarin kättä, mutta ei noussut vastaan tms. Palkkasin. Paikkamakuu (1 min) meni ihan kivasti myös, mutta tässä alkoi jo pää pyöriä agikentän suuntaan ja kävinkin sitten välissä palkkaamassa, kun kuitenkin pysyi. Pudotti lonkalle vasta kun saavuin takaisin vierelle, tätä en ehtinyt korjata, otin sivulle liikkurin käskytyksen mukaan. Sitten tapahtui jotain mystistä, luulen että mua alkoi jännittää ja Nuuk sen jotenkin vaistosi. Tai mitään muuta mä en keksi, koska tätä ennen Nuuk oli ihan kuin aina treeneissä ja heti seuraavaksi ihan pihalla. Pää pyöri ja kontaktista ei ollut tietoakaan. Tehtiin yksilöliikkeistä liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo kokonaisena ja lopuksi pätkä seuruuta. Nää sit meni miten meni. Palautteeksi saatiin, että koira osaa, sen näkee kyllä, mutta nyt oli jotenkin vaan ihan pihalla ja kuikuili kokoajan muualle. Erityisen vaikea asia oli liikkuri-Tiinan läsnäolo. Treeniä siis vaan lisää niin, että joku 'arvostelee' vieressä, jotta me opitaan käyttäytymään normaalimmin myös tällaisissa tilanteissa. Heti 'arvostelun' jälkeen kun kaikki taas sujui ilman ongelmia. Ihme touhua.

Viime viikolla tehtiin myös parit namijäljet (n. 50-60m) nurmelle, ihan vaan noin niinkuin muistuttelun vuoksi. Tauko on tehnyt hyvää, sillä nyt tahti oli paljon rauhallisempi, hihna ei kiristynyt oikeastaan ollenkaan ja ilmekin oli aiempaa keskittyneempi. Näitä vaan lisää nyt niin, että vähennellään vähitellen namien määrää, niin eiköhän me jäljelläkin päästä vähitellen eteenpäin.

Eilen hakutreeneissä Nuukille otettiin ensimmäistä kertaa ukot haamuina. Eli etteivät vaan lähteneet keskilinjalta juoksemaan niin kuin aiemmin, vaan olivat jo valmiiksi metsässä ja näyttäytyivät ja sitten piiloutuivat. Hyvin sujui ja kaikki löytyivät helposti, myös lähetykset onnistuivat ok. Maalimiehet eivät vielä jääneet odottamaan ilmaisua, vaan palkkasivat heti. Keskilinjalla lopuksi haukutettiin ja lyhyen matkaa maalimies juoksi myös metsään, lähetin Nuukin perään ja ilmaisusta palkka. Oikein oli pätevä poika ja hyvät treenit taas!

Kaikkea sitä on näköjään ehditty, ja nyt jo innolla odotellaan ensi viikonlopun leiriä :)

Takaisin arkeen

...vaikkei sitä oikeastaan varsinaisesti lomalla oltukaan. Tai Nuuk oli :) Eli ohjatut treenit pyörähtävät taas vähitellen käyntiin ja pitävät meidän viikot edelleen kiireisinä. Maanantai on pitkästä aikaa 'vapaa' päivä, eli päästään joskus arkisinkin treenailemaan myös itsekseen, mutta tiistaina on sekä Markon tokotreenit Ojangossa että Oreniuksen agit illalla, keskiviikkoisin hakua ja torstaisin Sannan agitreenit Ojangossa. Viikonlopuille sitten ajoittuvat vielä agilityn aluevalmennustreenit silloin tällöin. Mietiskelin tuossa aiemmin kesällä, josko sitä olisi hakenut tokon tehotreeniryhmään, mutta päätin sitten kuitenkin, että olisi kivaa, että jäisi aikaa myös itsekseen treenaamiselle, sekä ehkä sitten myös vähän muullekin elämälle.

Tiistain tokotreeneissä katsottiin millä mallilla on askelsiirtymät ja seuruun käännökset. Ja ihan hyvällä mallilla! Askelsiirtymiä eri suuntiin ei olla vielä erityisen paljon treenailtu, ollaan keskitytty lähinnä siihen yhteen askeleeseen eteenpäin... Peruuttaessa Nuuk helposti hypähtää, samoin vasemmalle tehtävissä askelissa, mutta rauhallisesti tehtynä jo onnistuikin. Siirtymät oikealle onnistui parhaiten. Nuukin seuruu on edistynyt huimasti ja kontakti jo viikossa parantunut, kiitos Lindan viimeviikkoisten vinkkien. Enää Nuuk ei haekaan vasenta kättä vaan oikeasti katsekontaktia (nyt voi jo heilutella käsiä miten vaan ja kontakti pysyy, jee!). Seuruun käännöksiä ollaan viimeisen viikon aikana tehty ja se näkyi jopa moitteettomina käännöksinä treeneissä. Sekä käännös oikealle että vasemmalle. Täyskäännöksen olen toistaiseksi tehnyt kääntyen oikealle, mutta sain kuulla, että vasemmalle tehty täyskäännös on näyttävämpi ja että Nuukin kanssa kannattaa harjoitella molemmat, kun kuitenkin ihan kiitettävästi käyttää takapäätään. Loppuun tehtiin vielä luoksepäästävyys ja paikkamakuu 1min. Luoksepäästävyys meni hyvin, tosin käskytin juuri ennen. Paikkamakuussa meni lonkalleen ja pää kääntyili, kun ihmiset palkkailivat koiriaan ympärillä, mutta ei silti tehnyt elettäkään noustakseen. Eli ihan hyvä.

Oreniuksen agitreeneissä ei taas kerran päästy muutamaa estettä pidemmälle (how surprising!), mutta saatiin aikaiseksi erittäin hyvät ja niin tarpeelliset välistäveto-/ haltuunotto-/ puolivalssitreenit sekä ennen kaikkea se sydäntä lämmittävä onnistuminen loppuun. Nuuk on taitava ja se osaa jo paljon, se hakee esteitä ja sen liikkeisiin on tullut voimaa ja tahtoa mukaan enemmän kuin aiemmin. Se on radalla fyysisempi kuin ennen, jos niin voi sanoa. Olisko se jopa vähän aikuistunut? Ainakin keskittymiskyky on selvästi parantunut, joku voi jopa olla harjoittelemassa kentän toisessa päässä samaan aikaan, kun me tehdään rataa, eikä Nuuk siitä yleensä enää häiriötä ota. Mun sen sijaan täytyisi oikeasti keskittyä vihdoin siihen, että ohjaisin ajoissa ja menisin itse radalla eteenpäin. Nuuk kyllä tekee niin kuin ohjataan, jos vaan ohjaus tulee ajallaan. Tässä on mulle kyllä mietinnän paikka, sillä jotenkin en vieläkään ole sisäistänyt sitä, että mun täytyy ohjata jo seuraavaa estettä oikeasti ennen kuin koira ponnistaa edelliselle esteelle ja luottaa siihen, että koira osaa jo lukea ohjausta, sitä ei tarvitse jäädä varmistelemaan. Kun ei siihen varmisteluun ole mitenkään edes aikaa. Ja vähän tulisi kehittää sitä omaa koordinaatiokykyäkin... Nuuk olisi sen kyllä ansainnut, se antaa kaikkensa joka treeneissä, pitäisi siis ohjaajankin. On se vaan niin hieno!

Keskiviikkona oli hakutreenit pitkästä aikaa. Alkuun haukutettiin ja leikittiin keskilinjalla. Hyvin Nuuk lähti taas haukkumaan. Sitten otettiin pari ukkoa peräänjuoksuina. Tässä tapahtui pieni työtapaturma, sillä maalimiehet eivät kaikki tienneet, että Nuuk on vasta niin tuore tapaus, että ei olisi tarvinnut jäädä odottelemaan ilmaisua, vaan palkata saman tien. Seurauksena oli Nuukin selvä epäröinti ja ehti jo lähteä tulemaan maalimieheltä poispäin. Tästä kuitenkin lähti maalimies liikkeelle ja kun Nuuk lähti perään, niin palkkaus. Viimeinen tehtiin sitten vaan suoraan palkaten ja hyvin onnistui. Kivat treenit taas, vaikka alkuun olikin aika vaikea päästä treenipaikalle, sillä ajoin useita kymmeniä kilometrejä harhaan, kiitos Google Mapsin! No, ehdittiin onneksi kuitenkin vielä treeneihin :)

Tokoilua

Viikko sitten tokoiltiin yksi ilta Lindan opissa Heurekan nurmikoilla, mukana olivat myös Sari ja Kitty. Saatiin vinkkiä vähän joka juttuun, aloitettiin kontaktista ja jatkettiin seuruulla ja käännöksillä. Kontaktia tulisi Nuukin kanssa edelleen treenata ja palkkailla aktiivisesti, ettei laiskistu sen suhteen. Huomattiin jälleen, että Nuuk on pitkälti kiinni edelleen vasemmassa namittavassa kädessä ja kerroinkin, että olen palkkaillut välillä oikeasta, jotta pääsisi irti vasemmasta. No, se ei ole tuottanut toivottua tulosta, sillä herkästi Nuuk kiertyy eteen oikean käden puoleen ja sitä ei kannata tietenkään vahvistaa. Palattiin siis siihen, että palkka tulee vasemmasta kädestä, mutta kättä liikutetaan kauemmas, jolloin palkataan siitä, kun koira siirtää katseen kädestä edes vilkaisun verran kasvoihin. Tää oli aluksi vaikeaa, Nuuk jopa hyppi koskettaen nenällä kättä ennen kuin ymmärsi siirtää katseen kasvoihin. Mutta sitten se tuntuikin olevan helppoa. Näitä nyt vaan lisää.

Siirryttiin seuruuseen ja yllättäen saatiin kommenttia, että ihan kohtuullisen siistiltähän se näyttää. Tehtiin vain lyhyitä pätkiä, niinkuin tavallista. Käännöksiä otettiin ensin vain paikallaan ja nämä meni ihan ok, tehtiin neliötä, jossa aina käännöksen jälkeen pysähdys ja palkka. Ja mehän osattiin! Hienosti teki Nuuk hommia. Ekan setin loppuun tehtiin vielä vauhtiluoksetuloja ja sit tauolle.

Toisen setin alkuun tehtiin hyvässä häiriössä (vieressä oli toinen tokoporukka treenaamassa) vielä lisää seuruuta ja luoksetulon loppuosaa. Tämä oli vaikeaa, kun häiriö oli käydä ylivoimaiseksi, mutta onnistui kuitenkin. Loppuun jälleen vauhtiluoksetulo ja rallatteluleikit.

Mukavat treenit, kiitos Linda!

Uimamaisterin lomakuulumiset

Viime kesän perusteella en olisi ikinä uskonut, että Nuukista koskaan kuoriutuisi kovin innokasta vesipetoa, mutta ha, väärässäpä olin:

Kaislikossa suhisee :)

Tähän ei tarvittu kuin yksi kuuma viikonloppu heinäkuun lopussa, joka vietettiin mummulassa järven rannalla. Ainahan Nuuk on mielellään vedessä kahlaillut, mutta edes houkuteltuna ei oikein mielellään kovin syvälle ollut aiemmin rohjennut. Nyt sitten mummulan hiekkapohjaisessa tasaisesti syvenevässä rannassa kepin perässä ei muuta olisi tehnytkään kuin polskinut menemään. Piti pitää ihan huoli, ettei uiteta kerrasta liikaa, sillä Nuuk ei itse kyllä olisi hommaa lopettanut ollenkaan, niin riemukkaana se veteen päristeli :)

Puli puli!

Uimamaisteri <3

Ei kai me nyt jo lopeteta?!

Ollaan sittemmin käyty myös Munkkiniemessäkin uimassa, kun siellä sivummassa on myös hyvin rantaa, jota ihmiset ei käytä ja joka tosin on hyvin kivikkoista, mutta paremman puutteessa menettelee. Sinne alkoi kuitenkin kertyä sinilevää, niin nyt on uinnit ollut vähän tauolla.

Nuuk tähystää järvelle kesäyössä mummulan laiturilla, josko sitä vielä iltauinnille?

 Uimamaisterista Nuuk vaihtoi roolia suvereenisti laivakoiraksi, kesä ei tietenkään ole oikea kesä ilman purjehdusta :)

Johan kallistaa...

Matkantekotorkut

Ja vihdoin satamassa!