Yhtä suurta seikkailua

Eilen oli supersosiaalistamispäivä. Lähdimme heti aamulla bussilla keskustaan. Nuuk otti busseilun aika rauhassa, nukkui samantien syliin. Punavuoreen päästyämme kävelimme mun työpaikalle esittäytymään ja Nuuk käveli hihnassa kuin vanha tekijä. Toki matkalla ohitetut kovaa meteliä pitäneet tiekarhut kyllä jännitti, mutta namit kiinnostivat kuitenkin enemmän. Hissi oli ihan no big deal ja töissä oli monta vierasta ihmistä, jotka moikattiin iloisesti häntää heiluttaen. Suunnattiin vielä Okonkin työpaikalle, joka oli siinä matkalla ratikalle ja siellä kans pusutettiin iloisesti ja riemastutettiin työpäivää oikein urakalla. Ratikassa sit taas nukuttiin, eikä välitetty yhtään ympäröivistä äänistä ja ihmisistä. Päivällä käytiin sit vielä Starkilla ja sielläkös oli kaikki kassat ympärillä silittelemässä. Leikittiin myös vauhdikkaasti ja hyvällä asenteella. Ja kotona sit taas nukuttiin :)

Me siirryimme eilen kolmeen ruokailukertaan. Hyvin näyttäisi toimivan, Nuuk vaan raastaa väliaikoina namit mun käsistä sellaisella raivolla, että taitaa olla välillä kovakin nälkä..! Mut eipähän tarvitse pelätä, että jäisi ruokakuppiin jämiä. Nuuk muuten hikkaa ihan valtavasti. Se ahmii niin vauhdilla, että ruoan jälkeen on lähes aina hikka.

Onneksi tänään on pitkästä aikaa vaan muutama aste pakkasta ja ulkona voi riekkua vähän pidempiäkin aikoja. Taidetaankin lähteä käymään jäällä, jos siellä pikkukelpi pystyisi kulkemaan.