perjantai 18. marraskuuta 2011

Viikon sekoilut eli tokoa ja agia

Nyt tuulee kelpin korvissa ja on tuullut jo hetken aikaa, ainakin viime sunnuntaista lähtien. Nuuk on nyt viimeisen viikon ollut niin häiriöherkkä, ettei oikeen mistään tule mitään. Ne on vaan ne hormonit ja nyt on vaan tällainen vaihe, onhan?

Viime sunnuntaina oli ohjatut tokotreenit ja tehtiin alkuun luoksepäästävyys, mikä meni ihan ok, pikkupusut piti kuitenkin antaa. Tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Me ei kovin pitkiä pätkiä vielä ole Nuukin kanssa seuruuta tehty, siihen nähden meni tosi hyvin, sillä kontakti piti ja paikka pysyi. Palkkailin tasaisesti namilla, vaikka suurimman osan ajasta namikäsi on kyllä jo pois nenästä ja liikkeessä. Liikkeestä maahanmenot meni kans joo, mutta näissä se keskittymisen puuttuminen alkoi näkymään, sillä meni hitaasti (vaikka osaa mennä jo reippaastikin) ja vilkuili jatkuvasti muualle, samoin kuin paikallaoloharjoituksissa. Kuitenkin teki ja paikallaolossakin pysyi, mutta sellaista turhautuneisuutta oli ilmassa. Kun loppuun tehtiin vielä luoksetuloja, niin niissä ei sit malttanut enää jäädä ollenkaan paikalleen, vaan yritti lähteä aina mun perään. Ihmettelin vähän touhuja, joihin sisältyi myös tasaisesti turhautumishaukkua heti kun ei mitään tehty ja muuta yleistä sekoilua, mutta ATD:n halli on pienehkö ja siellä on koiria vieri vieressä, niin en pitänyt tätä kuitenkaan muuta kuin vähän huonona päivänä, sattuuhan niitä koirillekin.

No, eiliset ja tämän syksyn viimeiset ohjatut agit ennen hallin valmistumista menikin sitten ihan kummallisissa merkeissä. Nuuk otti heti ekan setin jälkeen lelulta lentolähdön parin kentän päähän Ripan kanssa leikkimään?!? Täh? Onneksi Ripa ja ohjaajansa Hanne tunsi Nuukin, mutta siltikin kiukutti ja nolotti. Toisen setin jälkeen Nuuk lähti uhoamaan kentän ohi kävelleelle terrierille ja välissä vielä karkasi kontaktista(!?) kentälle ilman lupaa kun vesikoira Teppo kerran haukahti kentällä. Että näin. Varsinaisesti treenit menivät hyvin, jos mitään edellä mainittua ei olisi tapahtunut. Todettiin, että Nuuk seuraa nyt todella tarkasti mun liikkeitä ja reagoi nopeasti. Jopa niin, että kääntyi juuri ennen estettä seuratakseen mun kääntynyttä rintamasuuntaa, kun käsi oli (epähuomiossa) alhaalla, eikä vienyt siis hypylle. Mutta laiha lohtu sen kaiken sekoilun jälkeen.

Ja jotta nää sekoilut ei jää tähän, niin Nuuk on viimeisen viikon ajan huudellut pimeässä lenkillä koirille, ihmisille, lehdille, jäniksille ja ihan ei millekään. Ja aina keesi pystyssä. Tästä on seurannut se, että hihnalenkit on lyhennetty niin lyhyiksi, että kulkee käytännössä seuruussa koko lenkin, jotta päästään kunnialla ja huutamatta muiden ohi, koirapuistoon oon päästänyt riekkumaan, mutta tuossa tilassa en kerta kaikkiaan vapaaksi uskalla tätä sekoilijaa päästää, ties mitä saa päähänsä.

Ai niin, ja naapuri ei uskaltanut tulla meidän kanssa samalla oven avauksella sisään, kun tää pelottava vahtikoira oli mukana. Sellasta. No, se ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Nuukin vika, vaan naapurin mielenliikkeilläkin oli tässä asiassa tehtävänsä.

Viikonlopun näyttelyitä odotellessa. Hohhoijaa.

2 kommenttia:

  1. Luulenpa hyvinkin, että ikään liittyvää "pelleilyä" tuo Nuukin hassuttelu ;) Ehkä itse tekisin nyt suht helppoja juttuja treenirintamalla, eli suunnittelisin lyhyen ja nopeatempoisen treenin jonka pyrkisin toteuttamaan niin, ettei mitään ylimääräistä yksinkertaisesti pääse tapahtumaan; sillä siis minimoisin kaikki ei-toivotut -tilanteet eli karkailut, turhan haukkumiset jne. Tavoitteena saadan se tunne, että sinä viet tilanteen alusta loppuun saakka hallitusti läpi ja molemmille jää hyvä fiilis :) Näitä ajatuksia tuli mulle, viisaammat kertokoon lisää. Tsemppiä harjoituksiin nuoren urhon kanssa! Nuuk on ihan huippu, sillä on asennetta :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos Outi tsempistä ja treeni-ideoista! Jotakuinkin vastaavaan johtopäätökseen tulin itsekin ja eiköhän se siitä, kun tosiaan lyhennetään treenejä ja tehdään niistä entistä intensiivisempiä. Lisää harjoitusta :)

    VastaaPoista