Lauantaina käytiin aamupäivällä Ojangossa vähän puuhailemassa agikentällä. Ja nimenomaan puuhailemassa, koska sitä se sanan todellisessa merkityksessä oli. Se niin kutsuttu keskittyminen oli jätetty kotiin ihan molempien, ohjaajan ja koiran toimesta. Tehtiin takaaleikkauksia ja lähtötreeniä, eli paikallaan pysymistä. Takaaleikkauksissa tarkoitus oli tehdä ihan yhdellä kahdella esteellä ja palkata usein heti koko ajan ja paljon, kun onnistumisia tulee. Ajoittain toimi ihan mukavasti, mut jotenkin vähän haahuilua oli ilmassa. Paikallaan pysymiset onnistui yllättävän hyvin yleiseen keskittymistasoon nähden. Lopuksi tehtiin vähän puomin kontakteja. Tähän asti ollaan tehty leveällä ja tavallista matalammalla vauvapuomilla ja nyt ajattelin kokeilla oikealla puomilla, joka on puinen ja jämäkkä, eikä siis heilu ja huoju. No tää olikin nyt sit yhtäkkiä aika jännä paikka, Nuuk ei aluksi meinannut kiivetä ollenkaan. Et joo en oo tulossa, hiukka epäilyttävää, juoksenpa tästä ohi suoraan tuonne namialustalle. Häh, mitä? Ei sille palkalle niin sitten kuitenkaan päästykään ja hetken tuumittuaan Nuuk päättikin rohkaista mielensä ja mun kovasti vieressä kannustaen se hiippaili puomin alastulokontaktille, jossa pidettiin sit hirmuset bileet. Pakkohan sitä oli sit vielä toistamiseen koittaa ja sit rallateltiin jo riemulla, kato täähän on ihan vanha juttu! Ja sit pidettiin vielä suuremmat bileet ja lähdettiin metsään lenkille.
Sunnuntai starttasi aamuseitsemältä Purinalla, olin HSKH:n kisoissa töissä ja otin Nuukin sit mukaan, ajatuksena, että saan sen kanssa treenailla kontaktia ja leikkiä superhäiriössä, kunhan työvuoro päättyy. Tämä toimikin hyvin ja Nuuk keskittyi hienosti, kun tekemistä oli tarjolla. Mut rauhoittumaan se ei kyllä pystynyt hetkeä pidempään kisaradan vierellä, kun tekeminen loppui. Marika ja Naxe oli paikan päällä kisailemassa ja jäätiin katsomaan vielä niiden ekaa rataa. Hieno nolla sieltä tulikin! Käytiin vielä yhdessä pienellä lenkillä ja Nuuk sai temmeltää Naxen kanssa.
Illalla tokoiltiin kennelpiirin kurssilla, missä tehtiin ihan perusjuttuja, jotka Nuuk jo käytännössä hallitsee. Kontaktia, perusasentoa, istumisia ja maahanmenoa sekä hyppyä. Ei siis mitään uutta, mutta erityisen suurta iloa tuotti hyvin käyttäytyvä nuori herra, joka ei välittänyt muista hallissa lainkaan. Tällä kertaa se keskittyminen siis tuli kotoa otettua mukaan :) Erityiskehut saatiin Nuukin hissitekniikasta seiso-maahan vaihdoissa. No, näitä ollaankin treenailtu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti