keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Toipilas jäljestää

Kyllä ne mun ensifiilikset ihan totta olivat, eli antibioottien myötä Nuuk on jo selvästi pirteämpi ja puuhailee jo entiseen malliin. Kyllä mulla jo ikävä tätä touhukasta kaveria olikin <3 Ja happeakin riittää meidän asunnossa paremmin, eli suolistokaasut ovat eläinlääkärin lupauksen mukaan vähentyneet :)

Maanantaina illalla Nuuk oli jo niin virtaa täynnä, että jotain tekemistä piti keksiä. Kovinkaan pitkälle lenkille kun ei toipilaan kanssa oikein viitsinyt lähteä, käytiinkin sitten vähän muistelemassa miten se nenä toimii, eli tein pari lyhyttä jälkeä golfkentän reunaan. Aluksi Nuuk ihmetteli mistä oikein oli kyse, mutta nopeasti homma kuitenkin muistui mieleen ja sama vauhti ja vimma oli päällä kuin viime syksynäkin. Eli aikamoista ryysimistä, nenä pysyy kyllä maassa, mutta puolet nameista jäisi kyllä syömättä, jos Nuukin vauhdin mukaan menisi. Teinkin sitten niin, että kun vauhti kasvoi minusta liikaa, otin Nuukin luokse ja odotin, että rauhoittui, sitten päästin uudelleen jäljelle. Valitettavasti tein vähän liian lyhyet jäljet, sillä juuri kun vähän niin kuin oikeaa menoa alkoi löytyä, jälki loppui. Mutta tää olikin nyt vaan ihan mielenvirkistämiseksi.

Eilen jätettiin agilitytreenit väliin sattuneesta syystä ja tehtiin sitten taas nurmelle pari jälkeä, tällä kertaa vähän pidempiä, mutta vieläkin lyhyitä (n.15-20m). Namit on siis edelleen joka askeleella ja askeleet ovat lyhyellä etäisyydellä toisistaan, eikä jälki ole ehtinyt muutamaa minuuttia pidempään juurikaan vanhentumaan. Nuuk oli ihan into piukeana, eikä meinannut millään malttaa odottaa. Ja saman tien sellainen neliveto käyttöön, kun pääsi jäljelle. Eli motivaatio on kyllä kohdillaan, mutta mitenkäs se rauhallinen työskentely? Käytössä oli sama taktiikka kuin edellisenä päivänä, eli koira luokse ja kun rauhoittui, niin uudelleen jäljelle. Tää ei kuitenkaan tietenkään saa muodostua tavaksi, että sen kuin ryysit ja sit välillä otan sut rauhoittumaan ja sit taas ryysit. Ei hyvä. Ehkäpä parempi tapa olisi tehdä jäljestä suosiolla jo heti vähän vaikeampi, ettei se ole koiralle niin itsestäänselvä, että sen kuin pyyhkii menemään ja saa loppupalkan? Kokeillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti