Tokoilua kelpieporukalla Lahdessa

Vaikka me ollaankin yritetty ottaa vähän niin kuin loman kannalta tässä pari viikkoa, kun erinäiset ohjatut treenit on kesätauolla, niin huristelimme kuitenkin Nuukin kanssa viime lauantaina Lahteen tokoilemaan kelpieporukalla. Mukana olivat kelpeistä Nuukin lisäksi Ken (Cefeus Genius Ken), Kipinä (Ahmakulman Boogie Woogie), Ama (Ahmakulman Amalia) ja Pipa (Ahmakulman Bepop), Yello (Kelmi Hervoton Hepuli) ja Yarra (Cefeus Great Yarra) sekä lisävahvistuksena nahkacollie Tara (Tanning Ultra Bra).

Me tehtiin Nuukin kanssa kaikkea pientä ja kertoilin meidän tekemisestä ja ajoittaisesta motivaation tai oikean asenteen puutteesta. Nuukhan tekee kotona tai tutulla treenikentällä yksin ollessaan todella hyvin keskittyen, mutta vieraalla kentällä vieraiden läsnäollessa hömmäilee helposti omiaan, haistelee tms. Saatiinkin Ansulta sekä myös Terhiltä, joka paikalla piipahti, monia hyviä vinkkejä, millä voidaan viedä hommaa eteenpäin. Ehkä tärkeimpänä huomiona on pilkkoa liikkeet entistä pienempiin palasiin ja suunnitella tarkkaan treenit, ettei Nuuk edes mitenkään ehdi puuhailla muuta. Nuuk on oppinut hömmäilemään kentällä omiaan, koska minäkin teen niin, kun en aina ihan ole ollut selvillä että mitäs nyt treenattaisiin. Eli jatkossa lyhyitä etukäteen tarkkaan mietittyjä treenejä ja paljon onnistumisia. Nuuk tulee kentälle ainoastaan tekemään ne parit suunnitellut liikkeet ja sitten kokonaan kentältä pois tai kiinni kentän reunalle. Joka tapauksessa selkeä ero tekemisen ja tekemättömyyden välillä. Tähän samaan olin itsekin päätynyt jo aiemmin, mutta toteutus on edelleen ontunut.

Ja se mustavalkoisuus, on vain yksi oikea suoritustapa, josta palkataan. Vaihtoehtona ei ole 'suunnilleen' tai 'sinnepäin', se on oltava just eikä melkein. Tämä tietty vaatii sen, että treenit on suunniteltava niin, että koiran on mahdollista onnistua. Me ollaan ehkä liian nopeasti harpattu liikkeissä eteenpäin, kun olen itse sokeutunut sille mitä koira osaa ja mitä ei. Nuukhan älyää nopeasti juttuja ja omaksuu, mistä se palkka tulee, toisin sanoen se vaikuttaa siltä, että se osaa enemmän kuin se ehkä oikeasti osaakaan. Kuitenkin se, että saadaan varmuutta vaatii paljon enemmän toistoja ja paljon enemmän palkkauksia. Ja kun pilkotaan liikkeet entistä pienempiin palasiin, saadaan enemmän palkattua koiraa ja senkin mielestä tää homma alkaa olla aika kivaa muulloinkin kuin silloin kun on ihan jäätävä nälkä.

Joo, ja sittenhän on vielä se vire. Eli pitäisi lukea tarkemmin koiraa ja sen viretilaa, jotta saadaan onnistumisia ja jotta koirakin jaksaa treenata. Ja pitää osata lopettaa treenit ajoissa.

Tästä nyt tuli tällainen saarna itselle, mutta hyvähän se on laittaa asioita muistiin ;)

Tehtiin siis vähän seuruuta, johon tarvittaisiin hiukan iloista asennetta lisää, erityisesti liikkeellelähtöihin, joissa Nuuk herkästi pudottaa kontaktin. Se ottaa kontaktin jälleen kyllä parin askeleen jälkeen, mutta haluaisin, että pitäisi kontaktin tietysti myös liikkeellelähdöissä. Tähän vinkkinä: enemmän seuruita niin, että kutsun seuruuseen jo itse liikkeellä ollessani tai kutsun perusasentoon, mutta lähdenkin liikkeelle ennen kuin Nuuk ehtii asennon ottaa. Tällöin Nuuk on aktiivisempi kontaktin suhteen. Ja oikea-aikainen palkkaus. Jääviä myös otettiin, sillä liikkeestä seisominen on meille ollut selkeästi hankala juttu. Joko valuu tai ei pysähdy lainkaan. Ollaan treenattu tätä niin, että liikkeestä käännyn Nuukin eteen pysäyttämään sen. Mutta mutta, Ansun idea liikkeen harjoittamiseen kuulosti kivemmalta, eli ensin haetaan oikeaa reaktiota ihan sillä, että liikutaan takaperin koiran edellä (etäisyyttä koiraan pari metriä) ja käskysanalla 'seis(o)' lentää pallo koiran taakse. Tästä koira oppii pysähtymisreaktion. Vähitellen voi pidentää aikaa ennen kuin pallo lentää ja koira odottaa seisten. Sitten voidaankin siirtää sama toiminto seuruuseen. Tämä otettiin nyt sit työn alle. Liikkeestä maahanmeno oli ihan hyvä, mutta tähänkin saatiin muistutuksena, että palkataan sitä koiraa myös vaan ihan siitä maahanmenosta välillä, ettei aina tarvitse tehdä kokonaista liikettä, vaikka Nuuk sen jo aika hyvin osaakin. Niinpä.

Oli tosi kiva ja aurinkoinen päivä (huomasin vasta illalla, kuinka järjettömän pahasti olkapääni poltinkaan!), kivaa oli nähdä myös erilaisia kelpejä ohjaajineen. Ja ennen kaikkea kivaa oli saada paljon hyviä neuvoja ja ajattelemisen aihetta tulevia treenejä silmällä pitäen.

Kuvat © Sirpa Virtanen, Ahmakulma