Maanantai-iltana huristeltiin jälleen Ojankoon tokottelemaan. Tehtiin alkuun sellainen temppurata, jossa jokaisen rastin kohdalla piti tehdä joko maahanmeno, istuminen tai seisominen, lähettää koira tolpankiertoon, kiertää yhdessä koiran kanssa merkkejä ja tehdä lopuksi hyppy. Tarkoitus oli, että pitäis olla vauhtia ja kivaa. Ja meillä oli! Taustalla kaiketi oli ajatus siitä, ettei tokotreenit tarvitse aina olla sitä matalatempoista jonkin pienen tekniikkajutun hinkkaamista, vaan tarkoitus on myös, että treenaaminen on hauskaa. Rohkenin pitää tässä Nuukin vapaana, eikä mitään ongelmaa ollut häiriön suhteen.
Seuraavaksi tehtiin ohitusharjoituksia, kurssilla kun on selkeästi Nuukia nuorempaakin väkeä. Nämä eivät meillekään ole haitaksi, mutta kuten arvelinkin, ei treenikentällä ohitusharjoitukset ole lainkaan sama juttu kuin ohitukset lenkillä. Kaveri napotti tiukkaa kontaktia koko ajan, vaikka toinen koira olisi tullut suoraan kohti, eikä minkäänlaisia reaktioita havaittavissa muihin koiriin nähden. Hyvä sinänsä, kunhan vastaava välinpitämättömyys saatais myös sinne hihnalenkeille... Eipä silti, on nekin ohituksetkin nykyään jo ihan toista kuin muutama kuukausi sitten.
Loppuun otettiin luoksetulon tekniikkaa ja tämä oli meille se päivän varsinainen anti. Kuten olen aiemminkin maininnut, Nuukilla menee ajoittain sekaisin 'tule' (luoksetulon käsky, joka tarkoittaa eteentuloa) ja 'sivu' (perusasentokäsky). Tämä johtunee siitä, että olen jossain vaiheessa vahvistanut sivulletuloa niin, että jätin koiran muutaman askeleen päähän ja kutsuin siitä sivulle. Samalla tavalla muutaman askeleen päähän jätettynä ollaan treenattu myös eteentuloa, jossa on ollut aina vahva käsiapu. Tästä käsiavusta ollaan nyt luovuttu, niin pasmat meni kerrasta sekaisin. Pahimmillaan Nuuk tulee sellaiseen 45 asteen kulmaan kyljittäin muhun nähden... Pitäis varmaan tarkentaa kriteerejä :D Mutta nyt siis saatiin neuvoja, joista ensimmäinen oli se, että annetaan Nuukin aina ensin yrittää ilman käsiapua ja jos tulee vinoon tai on menossa täysin väärin, autetaan kädellä, mutta ei itse liikuta mihinkään (mulla on jostain tullut tapa ottaa askel taakse). Eli koira korjaa, en minä. Toinen neuvo oli se, että koska koira yrittää hakeutua aina vähän mun vasemmalle puolelle, eli vaikka tulisikin eteen, tulee usein vasemmalle vinoon, laitetaan vasen jalka hieman edemmäs, jolloin koira ohjautuu helpommin eteen. Tämä toimi! Ja samoin todettiin, että se etäisyyden jättäminen ajoittain eteentulossa johtuu vain ja ainoastaan koiran epävarmuudesta, kun se ei vielä ole ihan varma, että miten tässä nyt pitikään olla. Eilen eteentulon paikka oli kuitenkin hyvä. Eli nyt vaan sit treeniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti