Teinieläin harjoittelee

Nuuk on niin teini. Se  r-a-k-a-s-t-a-a  tyttöjä ja hajuja ja kaikkea, mikä saa sen pään pyörälle ja sydämen tykyttämään. Siksi me ollaan radikaalisti helpotettu agilitytreenejä, jos on koirahäiriötä näköpiirissä. Ja sitähän usein on. Totesin, että mitäpä sitä nyt suotta kiirehtimään ja vaikeuttamaan treenejä, kun Nuuk ei siihen selvästikään ole vielä valmis. Agilityssä Nuukilla kierrokset nousee herkästi ja silloin se myös saattaa reagoida oma-aloitteisemmin häiriöön. Häiriötön tilanne on sitten asia erikseen, koska silloin treenikentälle astelee hyvin toisenlainen, jopa ajoittain vakavasti otettava Harrastuskoira. Tokotreeneissä ei myöskään ainakaan samoissa mittasuhteissa olevaa häiriöreagointia ilmene. Mun tulkinnan mukaan silloin vire on matalammalla ja mun sana tarvittaessa painaa enemmän, jos hötkyilyä suuntaan tai toiseen ilmenee.

Helpotetut treenit ovat tuottaneet jo hieman tulosta, sillä hetkittäin se ennen niin tuttu keskittymisilme on palannut teinieläimen naamalle myös agilitykentällä. Menin eilen torstain ryhmätreeneihin paikalle hyvin ajoissa, jotta ehdittiin harjoittelemaan luopumista ja leikkimistä ennen varsinaista treeniä muiden koirien läheisyydessä. Ja treeneissä me sit tehtiin jo ihan kivasti keskittyen, vaikka kentän laidalla ryhmän muut koirat odottelivat vuoroaan ja kaikilla ympäröivillä kentillä oli treenit menossa. Tällä hetkellä mun suurin tehtävä on vaan muistaa pitää huomio koirassa myös palkkauksen jälkeen, koska se on se todennäköisin hetki, kun Nuukin keskittyminen yhdessä tekemiseen herpaantuu ja se saattaa lähteä omille seikkailuilleen, joko rallattelemaan itsekseen esim. putkeen tai johonkin toiseen putkeen tai sit moikkaamaan kaverikoiraa.

Eilisen treenin aiheena oli pitkät suorat, ja itsenäinen eteneminen. Se itsenäisyys ei ole Nuukille ongelma, päinvastoin. Mietinkin jopa, ettei meidän ole syytä näitä treenejä kovin paljon tehdä, vaan edelleen enemmänkin sitä käteen tulemista ja ohjauksen tarkkaa seuraamista, sitä kääntymistä. Sillä se tiukka käännös monen esteen suoran päätteenä olleen suoran putken jälkeen valui kyllä reippaasti huudoista huolimatta. Treenin loppuun tehtiin kujalla keppejä (12) ja lyhyempää pätkää suoria keppejä (6). Hyvin haki ja pujotteli!

Keskiviikkona oli meidän ensimmäiset aluevalmennusryhmän treenit. Niinu piti meille kontaktisulkeiset puomilla. Nuukilla on mun mielestä ollut puomi hyvin hallussa, mutta nyt ilmeni epävarmuutta alastulokontaktilla. Vieras halli saattoi vaikuttaa myös, sillä jos teinieläin olisi saanut valita, olisi se juossut hallia ympäri uusien hajujen perässä. Niinun mielestä namialustasta olisi syytä luopua mahdollisimman nopeasti, sillä Nuuk on siinä aika kiinni. Kun namialustaa ei ole, Nuuk seuraa liikaa mun liikettä ja kääntää voimakkaasti etuvartaloaan mun suuntaan, jos jään taaemmas. Harjoituksia tulisikin jatkaa apuohjaajan kanssa niin, ettei namipalkka kontaktilla tule koskaan minulta vaan apuohjaajalta, ja loppupalkka (lelu) niin, että heitän sen eteen (Nuuk ei edelleenkään aina innostu paikallaan olevasta lelusta) ja vapautan koiran lelulle, kun sen katse on minun sijaan lelussa. Saatiin näin muutamat hyvät toistot ja näillä neuvoilla nyt edetään.

Maanantain tokossa tehtiin seuruuta ja nyt meillä on ohjelmassa namikädestä eroon pääseminen, oikeasti. Jotain pieniä välähdyksiä oikeasta seuruusta saatiin jo ilmankin namikättä, joten nyt vaan lisää treeniä, niin eiköhän se siitä vähitellen. Luoksepäästävyydessä pus-pus-pusukoira ei millään olisi malttanut olla pusuttamatta. Paikallamakuut sujuivat myös hyvin muuten, paitsi että lonkalle siirtyy helposti ajan pidentyessä. Tässä ei ottanut häiriötä rivin muista koirista yhtään! Pisteet Nuukille myös siitä, että nyt pystyi 'vain hengaamaan' siinä välissä, kun mitään ei tehty.