Nuukin kanssa ollaan tehty lyhyehköjen hihnalenkkien lisäksi hieman pidempiäkin kävelyitä. Nyt kun vielä mahdollista on, olemme käyneet paljon jäällä, jossa pentua voi huoletta pitää vapaana. Samalla ollaan treenattu luoksetuloa, joka alkaa olemaan jo aika hyvällä mallilla. Ja leikitty. Nuuk leikkii aika tarmokkaasti vieraassakin paikassa ja keskittyy tekemiseen hienosti.
 |
| Ruskean koiran tango? |
Ne hihnalenkit ovatkin sitten asia erikseen. Se kun ei pennun mielestä ole lainkaan niin kivaa kuin vapaana kirmailu, mistä johtuen tasaisin välein se saa hepulikohtauksia ja sinkoilee eri suuntiin. Ja sit taas välillä, kun jaksaa hetken keskittyä, kävelee ihan mallikkaasti. Tätä täytyy nyt vain kasvavassa määrin treenailla pienissä pätkissä, jottei vetämisestä tule tapa. Samoin kontaktinotto ohitustilanteessa on kyllä vielä ihan vaiheessa, kun olisi niin kiva mennä moikkaamaan jokaista vastaantulijaa. Erityisesti eilen vastaan loikkinutta pupua. Se tuli ihan tyynesti vastaan jalkakäytävällä! Kohtalaisen cool pupu! Tai sit itsetuhoinen. Kyllä se sit loikkasi talon nurkan taakse, kun tultiin liian lähelle, mutta sieltä se vielä seuraili meidän menoa ja Nuuk oli tietenkin että vähän siistii! Pupu! Ja riekkui ja rellesti ihan hulvattomasti.
Istumiseen ollaan etäisyyttä vähitellen ryhdytty kasvattamaan, tämä sujuu vielä toistaiseksi vaihtelevasti, eikä malttia aina ole. Sen sijaan ovien kanssa odota-käskyllä malttia tuntuu kiitettävästi riittävän. Hyvin Nuuk pitää kontaktin, kunnes annan luvan kulkea ovesta. Autossa matkustettiin ensimmäistä kertaa myös auton takatilassa (ei siis enää kissan kuljetuslaatikossa, missä tähän asti). Tämä sujui ihan ok, mitä nyt vähän yritti välillä kaltereiden väleistä kuikuilla, josko sieltä pääsisi takapenkille loikkaamaan. No, ei päässyt ja siihen oli tyytyminen, eli kerälle ja nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti