keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Huonot koirakokemukset osa 1

No niin. Oltiin sitten tavalliseen tapaan tänään jäällä juoksentelemassa, Nuuk vapaana kuten aina. Kävelimme poispäin rannasta, sillä rannan tuntumassa kulkee polku, jota pitkin paljon koiria omistajineen liikkuu. Rannassa noin 200m päässä meistä juoksi kaksi isoa mustaa koiraa irti, mutta kuvittelin, ettei tällä välimatkalla ole mitään ongelmaa, varsinkin kun kävelimme koko ajan niistä poispäin. Mutta mitä vielä. Sieltä ne ampuivat yhtäkkiä selän takaa meitä kohti, eikä koirien omistaja vaivautunut edes yrittämään kutsua koiriaan pois. En ehtinyt kutsua Nuukia luokse, ennen kuin koirat olivat jo saavuttaneet meidät, eikä Nuuk sitten enää uskaltanutkaan tulla koiria ja minua kohti, vaan päätti lähteä karkuun. Toinen koirista oli lähdössä Nuukin perään, karjahdin sille ja sain kuin sainkin käännettyä sen pään. Samalla huusin myös omistajalle, joka vähitellen oli raahautumassa paikalle, että kutsuisi koiransa pois ja myös Nuukille, joka oli onneksi pysähtynyt parin kymmenen metrin päähän, että tulisi luokse. Tilaisuuden tullen Nuuk säntäsikin korvat luimussa ja keesi pystyssä tuhatta ja sataa mun jalkoihin, josta nappasin sen syliin. "Onko jotain ongelmaa?" kysyi koirien omistaja paikalle saavuttuaan. "No ihan vaan sen verran, että sun koirat syöksyi just parin sadan metrin päästä mun pennun kimppuun..." "Joo, nää koirat on mun vaimon, ei ne oikeen tottele mua." Ai, no kiva, että siitä huolimatta pidät niitä vapaana..!


Että tälleen tänään. Säikähdin tietysti tilannetta ja varmaankin karjumisellani säikäytin myös Nuukia.  No, kun piskit omistajineen (joka laittoi ne onneksi kiinni) olivat menneet, ryhdyin leikittämään Nuukia lelulla ja niinhän se leikki kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, tarttui ja repi vanhaan tyyliin. Eli eipä tämä välikohtaus sen mieltä kai sitten kauaa painanut, mua varmaankin enemmän. Harmillista, jäällä kun on niin kiva ollut pitää pentua vapaana ja nyt alkoi vähän epäilyttämään, että onkohan sekään turvallista, kun täysin koiratonta ei sielläkään ole... Eipä sitä jäätä toisaalta varmaan enää kauaa siinä edes ole, joten täytynee keksiä muita juoksumaastoja. Ensi viikolla on onneksi jo ensimmäiset rokotukset, sit enää kuukausi ja voi jo vähän kevyemmin sydämin kuljeskella.

Ja toivottavasti toista osaa ei ihan heti tulisi, jotta saataisiin myös niitä hyviä koirakokemuksia. Onneksi viime viikonloppuna niitäkin koettiin :)

9 kommenttia:

  1. Onni kuitenkin mukana, ettei mitään purematapausta päässyt kehittymään. Tuollaiset unohtuvat kyllä kun treffailee mukavia isoja mustia koiria. Jollain olisi vaikka joku kiva leppoisa noutaja. Täällä saa melkein päivittäin vääntää kättä 'laita koira hihnaan', 'ota se pois makaamasta keskeltä tietä'..

    VastaaPoista
  2. Hyvä ettei sattunut vahinkoa! Multa ei heru sympatiaa pätkääkään ihmisille, jotka eivät huolehdi omien koiriensa pysymisestä hallinnassa! Niin paljon sattuu turhia törmäyksiä, kaikki mielestäni huolimattomien omistajien aiheuttamia. Omistajat eivät joko a)osaa b)viitsi c)ymmärrä kouluttaa koiriaan! Toivotaan, ettette joudu enää uudestaan samanlaiseen tilanteeseen.

    VastaaPoista
  3. Sääntö numero yksi :)
    Älä ikinä luota vapaana juoksenteleviin koiriin vaikka ne olisi kuinka kaukana, 95% todennäköisyydellä ne eivät ole omistajan hallinnassa.

    On helpommin sanottu kuin tehty, mutta kokemuksen kautta olen oppinut, että kannattaa itse pysyttäytyä mahdollisimman rauhallisena, koska pentu oppii juurikin omistajan reaktion tilanteeseen. Tilanteen ohimentyä jatkaa lenkkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut.

    Meillä vaan inhottavia tilanteita nuo kun Milo ei siedä lainkaan irtokoiria juoksentelemassa sen nenän edessä ja on kyllä valmis vetämään tunkeilijaa pataan kokoerosta riippumatta. Ihme, että Milo on vielä hengissä, niin monesta koirasta olen sen irroittanut kun tulevat suoraa kyljestä sisään. Onneksi kerran ehdin Akitauroksen kanssa Milon luo yhtä aikaa ja toinen Akita oli narttu... Ei olisi nyt varmaan pikku-Miloja.

    VastaaPoista
  4. Ole varovainen siellä irtokoirien kanssa, useimmat eivät ole vaivautuneet kouluttamaan koiriaan. Hyvä ettei mitään sattunut teille kummallekaan. Ihania kuvia Nuukista :)

    VastaaPoista
  5. Näköjään täytyy aina oppia asiat vasta kantapään kautta. Mutta siis, nyt on sääntö numero 1 ainakin sisäistetty... :)

    VastaaPoista
  6. 95% on ehkä vielä hieman alakanttiin. Sama pätee valitettavasti sitten myös treenikentillä. Saa olla silmät selässä etenkin vieraissa paikoissa, ettei tule joku kolmanneksi pyöräksi omalle agiradalle pyörimään. Tokon paikkamakuut ja sen sellaiset ovat myös potentiaalisia paikkoja. Koirapuistoista nyt en mainitse sanallakaan..

    Mä luokittelen lenkillä näköpiirissä olevat koirat (vapaana olevat siis) koon mukaan harmittomiin, mahdollisesti vaarallisiin ja sitten sellaisiin, joita en halua edes hihnassa viittä metriä lähemmäs. Viimoisten kohdalla olen valmis muuttamaan reittisuunnitelmaa, muuten en pahemmin vastaantulijoita väistele.

    VastaaPoista
  7. Ihan vahingossa eksyin teidän blogiinne ja jäin lukemaan, kun oikean rotuinen koira löytyi (;

    Meillä käynyt Elvi-kelpien kanssa täysin sama juttu. Pentu oli yhdeksän viikkoa, ja kaksi labbista jyräsi yli. Toistui muutamaan kertaan, ja edelleenkin jos noi lenkillä tulee vastaan ni syöksyy päälle. Toihan säikähti ihan suunnattomasti, ja nyt vuoden ikäisenä ottaa edelleen valtavasti häiriötä (ja on selkeesti epävarma) isoista ja erityisesti mustista koirista.

    Mie kovasti toivon, että teillä selvittiin pelkästään säikähdyksellä, sillä meille tästä on seurannut ongelmanpoikasia (kuten isojen koirien ohittaminen...) Kovasti treenataan ja nyt voisi sanoa, että hieman alkaa helpottaa.
    Ja tänään sitten törmättiin mopsiin, jonka Elvi ohitti hienosti mut mopsi syöksy iholle kiinni. Toihan sitten irvisteli ja rähisi sille ja omistaja tulee "ota vihainen koirasi pois koirani luota!!!" olin sit siihe et tuu ite hakee oma hurttas täältä, sehän meitä tuli häiritsemään.
    Että tälläisiä löytyy muualtakin (:

    Teidät saa varmaan linkittää meidän blogin (http://www.elvi-leijonamieli.blogspot.com) linkkilistalle? :D

    VastaaPoista
  8. Moi Ella! Toivon kanssa, että selvittiin säikähdyksellä, eikä tulevaisuudessa ongelmia ilmene. Ainakaan toistaiseksi ei viitteitä onneksi ole ollut. Ikävää, että Elville traumoja jäi, niiden kanssa joutunee jälkikäteen tekemään kovasti töitä. Tsemppiä! Ja toki meidät sopii teidän blogin linkkilistalle laittaa :)

    VastaaPoista
  9. Hienoa, mukavia kelpieblogeja on aina kiva seurailla (: !

    VastaaPoista