Kuulumisia ja pentukursseilua

Viikonlopun vietimme Jyväskylän suunnalla, Nuuk matkasi kolmen tunnin automatkan suuntaansa hienosti nukkuen. Luvassa oli paljon uusia ihmisiä ja paikkoja. Sekä cavalier Kaapo. Kaapo oli Nuukin mielestä omituinen tuttavuus, kun ei se tahtonut leikkiä, ei vaikka Nuuk teki mitä. Niinpä se mielellään haukkua räykytti Kaapolle, joka vain oli ja piti tasaista murinaa. Pahimmillaan Kaapo nosti huultaan, kuitenkin niin, ettei hammasta edes näkynyt. Lopulta Nuuk turhautui ja juoksi Kaapon ympärillä tai täysillä Kaapon lelut suussa sen nenän edessä edes takaisin :)

Kävimme myös pitkähköillä kävelyillä Päijänteen jäällä, missä Nuuk päästeli menemään niin, että sisällä sitten ihan kiitettävästi nukutti. Jopa niin, että Nuuk istui jalkojeni väliin ja nukahti siihen eli kaatui kyljelleen ihan unessa.

Olemme jatkaneet hihnakävelyharjoituksia ahkerasti ja ohituksistakin suoriuduttu jo kohtalaisesti, kiitos vinkistä Sonjalle ;) Samoin vapaana ollessa on luoksetuloja vahvistettu nyt erityisesti, sillä pientä lipsumista rupesi ilmenemään, aina ei tultukaan ensimmäisestä käskystä. Nyt kuitenkin Nuuk reagoi jo käskyyn taas ripeämmin. Lisäksi olemme aloitelleet perusasentoa ja naksuteltu maahanmenoa. Nopeasti se keksii mistä palkka tulee. Fiksu pieni.

Yksinolot ovat sujuneet meillä paremmin kuin hyvin. Aina kotiin tullessa Nuuk on ollut rauhassa, toki saa kyllä hepulin meidän kotiutuessa. Nuuk ei juuri koskaan ole tehnyt myöskään tarpeitaan sisälle meidän poissaollessa, parit hassut pissat koko aikana. Eikä mitään ole tuhottu. Tosin emme ole jättäneet sen ulottuville oikeastaan mitään tuhottavaakaan, paitsi sängyn ja se on pysynyt toistaiseksi ehjänä :)

Olin ilmoittanut meidät pentukurssille, jonka ensimmäinen osa oli tänään. Kun tulimme paikalle mietin, että mitähän tästä nyt tulee, sillä paikalla oli noin 20 eri näköistä, kokoista ja rotuista pentua ja Nuuk pystytteli keesiään ja huuteli uhmakkaasti, mutta pian jo vaihtoi kivaa kivaa kivaa leikitään-tuulelle. Sain sen kuitenkin vähitellen rauhoittumaan ja kun tunti alkoi, ei meidän ryhmässä ollutkaan kun vain neljä pentua meidän lisäksi, iso ryhmä jaettiin pienempiin onneksi. Vaikka aina tauon koittaessa Nuuk häröili omiaan ja oli ehkä jopa kohtuuttoman kiinnostunut muista pennuista, jaksoi se kuitenkin hyvin treenailtaessa keskittyä. Ja tekikin hienosti vaikka oli jengin nuorin! Tehtiin istumista, maahanmenoa sekä perusasentoa ja sitten vaan rauhoittumista. Lopuksi pennut saivat leikkiä hetken keskenään ja arvata saattoi kuka oli vauhdissa..! Tuli huomattua, että joo, on nää kelpiet aika vilkkaita...! Tosi hyvää treeniä meille Nuukin kanssa nähdä monenmoista pentua ja harjoitella keskittymistä muista huolimatta.

Loppuun vielä tähän mennessä paras seisomiskuva, joka Nuukista on onnistuttu nappaamaan. Kuvassa Nuuk 12vko.