Luonnetestissä

Nuuk kävi tänään luonnetestissä Hyvinkäällä. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Leena Turunen.

Testin kokonaispisteet 95 - (laukausaltis) - hylätty
 

I    Toimintakyky -1 Pieni
II   Terävyys +1 Pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
III  Puolustushalu +1 Pieni
IV  Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
V   Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
VI  Temperamentti +1 Erittäin vilkas
VII Kovuus +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen

Laukauspelottomuus - Laukausaltis


Nuuk suhtautui aluksi tuomariin hyvin maltillisesti, mutta lähti silti leikkimään ja taistelikin kepistä ihan hyvin, jopa pienellä murinalla.

Kelkka oli p-e-l-o-t-t-a-v-a. Haukkui ja pakeni, kesti todella pitkään ennen kuin tuli kelkan luokse. Tuomarin mukaan osoitti kuitenkin taisteluhalua, että sitkeästi yritti voittaa pelkoaan.

Metsästä hyökkäävä ihminen oli ihan melkein yhtä pelottava kuin kelkka. Ehkä noin kaksi haukkua alkuun puolusti, mutta siihen se sitten jäikin. Uhan loputtua hyväksyi hyökkääjän. Sitten tulikin kakkahätä. Tuomarin mukaan ei kuitenkaan ollut hätäkakka, vaan oikeasti sille tuli hätä. Voi Nuuk, niin kun mä sua etukäteen lenkitin..!

Haalaria säikähdettiin tietenkin ihan pirusti, mutta sitten siitä kuitenkin päästiin ihan ok ohi vaikka vähän Nuuk odottikin, että nouseeko se vielä.

Reaktio räminätynnyriin oli yllättävän pieni. Pienten säntäilyjen jälkeen tuli katsomaan tynnyriä, kun istahdin sen päälle.

Pimeään huoneeseen Nuuk tuli heti tutkimaan, muttei meinannut tulla kuitenkaan ihan perälle asti. Lattialla oli rapisevaa muovia, jonka yli Nuuk tuli vasta kun toinen tuomareista oli kävellyt siitä. En kuitenkaan joutunut kutsumaan sitä.

Seinään kiinnitettynä paineistui uhasta todella paljon ja teki pissat, kun pelotti.

Nuukille ammuttiin kolme kertaa. Joka kerralla säpsähti, ensimmäisellä myös pysähtyi, mutta jälkimmäisillä seisoi mun edessä, ei paennut. Muuhun testiin nähden reaktio laukauksiin oli mielestäni aika pieni, mutta koska reaktio oli joka laukauksella sama, lopputulemana oli laukausaltis.

Tuomari totesi yleisesti ottaen, että Nuuk on herkkä ja se reagoi hyvin voimakkaasti ulkoisiin ärsykkeisiin, mutta reaktion suuruuteen nähden se kuitenkin palautuu hyvin tapahtuneesta, eikä sille jää jäljelle jääviä pelkoja. Tästä kertoi mm. se, että kun odoteltiin tuomareiden arvostelua, Nuuk kävi maahan ja silminnähden rentoutui, ei läähättänyt tms. Tuomari suosittelikin totuttelemaan laukauksiin ja tulemaan jonkin ajan päästä uudelleen testiin. Testi oli kuitenkin mun mielestä Nuukille aika kuormittava, vaikka se siitä hyvin palautuikin, että enpä tiedä viitsinkö sitä toistamiseen viedä testiä kokemaan.

Hakupäivitys

Nuukilla on aina joskus vähän jännää, epävarmuus iskee ja pöh pöh, kyllä te tiedätte. Haku on ollut meille ihan superhyvä laji, koska sen avulla Nuuk on oppinut pitkälti pääsemään jännäilyistään yli. Vielä muutama kuukausi sitten olisi ollut ihan mahdoton paikka, jos maalimies olisi ollut piilossa kokonaan peitettynä. Nuukin kanssa otettiinkin pitkään vain pää näkyvissä olevia maalimiehiä. Nyt kuitenkin muutamissa viime treenissä on maalimies ollut välillä täysin peitettynä, jopa umpparissa, ja Nuuk on työskennellyt hienosti, ilman minkäännäköisiä jännäilyjä. Välillä on joutunut etsimään rullaakin ihan kunnolla, eikä mitään ongelmaa.

Vieraat maalimiehet on meille tällä hetkellä se the juttu, haaste ja hankaluus. Pari kertaa on tullut sellainen tilanne vastaan, että Nuuk totesi metsästä vieraan maalimiehen löytäessään, että 'ihan vaan kuule makailet siellä rauhassa, hiippailen tästä ihan huomaamatta ohi..'. Sitten kun se monen lähetyksen jälkeen on aina lopulta maalimiehelle saatu menemään, niin sitten ei taas ole ollut mitään ongelmaa, se on leikkinytkin innolla, kun ei se sit niin pelottavaa ollutkaan. Ja sitten on myös niitä kertoja, kun se ei ole vieraaseen maalimieheen reagoinut mitenkään poikkeavasti. Sitten on käynyt myös muutamia omituisia ikäviä sattumuksia, kuten että jo aiemmin tavatun (ja uutena jännäillyn ja kuitenkin jännäilystä yli päästyn) maalimiehen luona sattui Nuuk astumaan johonkin tikkuun, vinkaisi ja tuli maalimieheltä pois, eikä sitten enää millään meinannut sinne mennä. Jälleen kerran läheteltiin niin kauan ja lyhyemmältä etäisyydeltä, niin että lopulta se sinne meni. Jos jotain ikävää on tapahtunut, se on näkynyt Nuukin toiminnassa yleensä sen päivän treenin aikana jonkinlaisena epävarmuutena, mutta aina ollaan saatu hyvän mielen lopetus treenille, niin koiralle kuin ohjaajallekin, ja seuraavissa treeneissä ei taas ole ollut mitään ongelmaa.

Rullantuonti on alkanut toimimaan hienosti. Irtorulla on toistaiseksi aina ollut maalimiehellä hyvin näkyvillä, mutta nyt voitaisiin jo vähitellen siirtää rulla niin, että joutuu sitä kunnolla etsimään. Edetään tän kanssa rauhassa.

Näytölle mennessä kuten myös lähetyksissä on ilmennyt ääntelyä, mutta näistäkin ollaan aikalailla päästy. Keinot ovat olleet selkeät: koskaan äännellessä ei pääse lähtemään (usein jopa pieni seuruukierros) ja näytölle mentäessä aina stoppi ja kielto, kun ääntelee. Edelleen kuitenkin herkästi tulee lähetyksessä se matkaanlähtö-räyh, vaikka lähetyshetkellä hiljaa onkin. Maalimiehellä Nuuk on aina käyttäytynyt korrektisti, menee maahan ja odottaa palkkaa.

Muutama viikko sitten harjoiteltiin ensimmäistä kertaa myös keskilinjan ylityksiä ja ne sujui enemmän kuin hyvin. Ensimmäisellä kaahotti kyllä menemään nenä kiinni, sillä oli käytännössä hypännyt maalimiehen yli, mutta jatkanut matkaansa. Teki kuitenkin hienon laatikkopiston. Uudella lähetyksellä ok. Seuraavilla yliheitoilla Nuuk eteni hyvin suoraviivaisesti ja vauhdilla, mutta parikymmentä metriä juostuaan selvästi hidasti hieman vauhtiaan ja nosti nenäänsä, ja yleensä saikin saman tien hajun maalimiehestä.

Se mikä on selvästi mennyt eteenpäin, on Nuukin keskittyminen. Vaikka välillä treeni on jouduttu keskeyttämään koiranulkoiluttajien ja lenkkeilijöiden takia, on Nuuk ollut ihan heti töitä tekemässä kun on jatkettu. Eli ei ota ollenkaan niin paljon häiriötä kuin aiemmin. Ja vaikka esimerkiksi eilen treenattiin ensi kertaa tänä keväänä todella lämpimässä keskipäivällä auringon paistaessa ja selvästi se väsytti Nuukia, niin silti työskenteli maalimiehillä hyvin.

Seuraavaksi treenataankin HPH:n kevätleirillä, jonne mennään Terhin ryhmään vapun jälkeen hakuilemaan ja uusia maalimieskokemuksia keräämään!

SM-nollat kasassa!

Napattiin Nuukin kanssa ATD:n pääsiäiskisoissa pitkänä perjantaina Purinalla se puuttuva tuplanolla ja nyt meillä sitten on SM-nollat kasassa! Jee ja hui! Juuri kun aloin ajattelemaan, että taitaa jäädä tupla tekemättä, kun niin pitkä hyllyputki on takana, niin sitten palaset taas loksahtivat kohdilleen ja tehtiin yhdessä hyvää rataa.

Purinan radat löytyvät täältä: http://youtu.be/LrYLGpei2g0

Nollat siis ensimmäinen ja toinen rata, kolmannella radalla taisi keskittyminen jo vähän olla niin ja näin, sillä unohdin radan!

Kuono kohti arvokisoja!

Lauantaina käytiin myös Liedossa kisaamassa ja siellä tehtiin yksi nollarata ja kolme tosi tosi tosi hyvää hyllyä. Näitä ei harmillisesti tullut otettua videolle, mutta meillä oli niin kivaa! Ja mahtavia onnistumisia, mm. haastava itsenäinen keinu, hankala keppikulma ja kepit, joilla itse jäin selvästi taakse sekä onnistuneet napakat kontaktit. Unohtamatta pitkään mietittyjä ohjauskuvioita, jotka toimivat lopulta hienosti. Niin toista menoa, kuin viikkoa aiemmin Lempäälässä, missä tuntui, ettei kertakaikkiaan mikään onnistu. Ylämäki alamäki, ylämäki alamäki, yhdessä kulkien..!

Tokokoe avoin luokka 29.3.

Rohkaistuin ilmoittamaan Nuukin maaliskuun lopussa avoimen luokan tokokokeeseen. Koko talvi on pitänyt, mutta jotenkin aina on ollut jotain, ettei sitten kuitenkaan. Liikkeet Nuuk osaa kyllä, enemmän meitä on vaivannut se kokonaisuuden ja vireen hallinta.

Tuomarina oli Harri Laisi. Monet sanoivat etukäteen, että se on tuomari, jolta saa kymppejä kun vaan suorittaa liikkeet, mutta ainakin tässä kokeessa mun mielestä Laisi arvioi hyvin ja antoi kyllä palautetta niin numeroilla kuin suullisestikin. Mulla oli ihan järkyttävä jännitys ennen koetta ja myös kokeen aikana, loppua kohden onneksi vähän helpotti.

1. Paikkamakuu 10

Meillä tuli kiire kehään, kun alun perin meidän piti olla vasta seuraavassa paikkamakuuryhmässä, mutta suunnitelma olikin muuttunut. Nuukilla pää pyöri perusasennossa ja ensin luulin, että joudun antamaan kaksoiskäskyn, niin hitaasti se maahan meni. Sermin takana odotin varmaan elämäni pisimmät kolme minuuttia, mutta kun sieltä vihdoin pääsin pois, makasi Nuuk paikallaan hyvin keskittyneen näköisenä. Tuomarikin totesi vaan, että erinomaista!

2. Seuruu 8

Oli ihan hyvä fiilis kehään mennessä, mutta jotenkin se ote taas herpaantui heti, kun kutsuin Nuukin perusasentoon. Jännitin ihan hurjasti ja se varmasti välittyi myös Nuukille. Vaikka kuinka kivasti ollaan liikkeellelähdöt ja seuruun ilme saatu jo treeneissä toimimaan, sama vanha ongelma iski kokeessa, eli kontaktista ei ollut ensimmäisellä suoralla tietoakaan, paikka sentään pysyi ok. Seuruu loppui täyskäännökseen, ja Nuuk jäi perusasennon sijaan seisomaan. Tuomari kommentoi vielä, että täyskäännöksissä koira on törmäyskurssilla. No kai, kun se kontakti puuttui...

3. Liikkeestä maahan 9

Iloinen palkkaus liikkeiden välissä teki ihmeitä. Seuruukin oli vähän parempi ja hyvä maahanmeno, vaikkakin hidas. Vähän oli paineistunut tilanteesta ja haisteli maata, kun kävelin kohti.

4. Luoksetulo 8,5

Jee, jee, jee! Nuuk pysähtyi! Vähän taisi käsky tulla merkin jälkeen ja valuihan se toki jonkin verran, mutta kaikki on suhteellista. Ja tuli muuten
suoraan sivulle, vaikka olisi pitänyt tulla eteen. 

5. Liikkeestä seisominen 9

Kuten maahanmeno, myös haistelun osalta. Ei edes nostanut päätään, kun tulin vierelle. Tuli kuitenkin käskettäessä perusasentoon.

6. Nouto 9,5

Johan me oltiin hiljaa oltukin. Selkeästi oli padonnut kokeen aikana, sillä tuli oikein kunnon räyh kapulalle lähetettäessä. Mutta muuten ihan täydellinen nouto!

7. Kaukokäskyt 9,5

Nuuk otti häiriötä aika lailla aidan takana leikkivästä koirasta ja joka vaihdon välissä katse kääntyi sinne. Mutta jälleen kerran käskyihin kuitenkin reagoi ok. Tekniikka ei myöskään kestänyt vielä koetilannetta, vaihdot meni 'teputtamalla' 'pompun' sijaan.

8. Hyppy 9,5

Ihan hyvä, ennakoi hivenen käskyä ja tuli suoraan sivulle eteentulon sijaan.

9. Kokonaisvaikutus 9

Tuomari tykkäsi yleisilmeestä ja sanoi, että liikkeiden välit oli mukavan pirteitä ja tehokkaita, mistä olin erityisen tyytyväinen. Liikkeiden välejä ja sosiaalista palkkaamista ollaan nimittäin viime aikoina treenattu, jotta saataisiin se iloinen ilme ja vire kestämään läpi kokeen. Eli eteenpäin ollaan ehdottomasti menty, vaikka kokeen alkupuoli hieman tahmea olikin.

Kokonaispisteet 183 1-tulos ja kp, sijoitus 3/16

Ajattelin, että voitais nyt tässä kesän alkuun kerätä TK2, ihan vaan koerutiinin hakemiseksi. Ja samalla vähän ryhtyä tähyilemään tositarkoituksella niitä voittajan liikkeitä.

Ladulla ja kisoissa

Lomailtiin helmikuun alussa Rukalla viikko ja saatiin edes hetkeksi talvifiilis, kun oli lunta ja latuja. Ja mikä parasta, löydettiin 15km koiralatu! Nuuk oli ihan onnesta sekaisin saadessaan lähteä vihdoin mukaan hiihtolenkille.

Ihan vaan vähän innokkaana, vaikka matkaa on takana jo reipas 7 km!

Alkuun olin huolissani, että kuinkahan se koko matkan jaksaa, muttei sillä mitään ongelmaa ollut. Kymppi mentiin ihan silmät kiiluen, ja viimeisellä viidellä kilometrilla sain jo itsekin vähän työntää, mutta koko lenkin se jaksoi hyvin vetää. On tehnyt meidän pitkät juoksulenkit näköjään Nuukinkin kunnolle hyvää.

Hyvä lenkki!

Paluumatkalla pysähdyttiin JAT:in kisoissa Jyväskylässä ja se oli melkoista menoa se. Tuomarina radoilla oli Allan Mattson. Pitkä automatka näkyi niin Nuukin menohaluissa kuin myös kartturin heikohkossa keskittymisessä. Eka rata väännettiin ja pelasteltiin ja kalasteltiin, ja sitten kun kaikista vaikeista paikoista selvittiin, nappas Nuuk loppusuoralla toiseksi viimeisen riman alas, eli tuloksena vitonen. Toinen rata oli hyvä puoliväliin asti, kunnes 'kiipee' sai Nuukin luukuttamaan viereisen puomin sijasta toisella puolen kenttää olevalle A:lle. Hups. Ja se viimeinen rata ei päässyt edes alkuun, kun me jo hyllytettiin. Toiselle esteelle tehdystä pakkovalssista Nuuk ei ollut koskaan kuullutkaan, se tuli lähdöstä miljoonaa ja hyppäs esteen ihan surutta edestä. Sillä ei ollut  m i n k ä ä n n ä k ö i s t ä  yritystä tulla siihen ohjaukseen. Myöhemmin treeneissä testailin vaikka kuinka huonoja ja huolimattomia pakkovalsseja eri esteille, eikä  k e r t a a k a a n  ollut mitään ongelmaa. Että rai rai sitten vaan. Olis saanut ne kisat jäädä käymättä, mutta kokemusta rikkaampana...

Viikko sitten käytiin JAU:n kisoissa Herralan Ritvan radoilla ja ne oli kyllä ehdottomasti vaikeimmat radat, joilla ollaan oltu. Tiukkoja käännöksiä ja ainakin meille jotenkin vaikeita linjauksia. Kun tulin tutustumisesta, oli vielä monta kohtaa radalla, joista en ollut ihan varma miten ohjaan. Tyytyväinen olin kuitenkin siitä, että lopulta juuri ne vaikeat kohdat meni meiltä tosi hyvin ja sitten mokattiin jossain, mikä piti olla ihan helppo juttu, kun taas se keskittyminen varmaan vähän herpaantui kesken kaiken. Tuloksena kolme iloista hyllyä!

Viime viikonloppuna olikin sitten oman seuran kisat. Radat oli Henri Luomalan käsialaa, ja jos viikkoa aiemmin kisaradat oli vaikeita, niin nyt ne oli hyvinkin selkeitä ja suoraviivaisia. Tällä kertaa fiilis oli hyvä heti ensimmäiseltä radalta, vaikka siellä Nuuk hukkuikin selän taakse. Tämä tilanne saatiin vielä pelasteltua, mutta seuraavassa tilanteessa kepeille ei sitten enää kertakaikkiaan taivuttu, eli tuloksena vitonen. Hyppyradalla sai ihan tosissaan juosta, Nuuk haki hienosti avokulman kepit, mutta otti sitten ihan omiin nimiin kaksi rimaa alas. Viimeiselle radalle yritin keskittyä huolella, ja siellä tuntuikin, että homma toimii. Radan keskivaiheilla ennen puomia valssi tuli ihan liian myöhässä ja Nuuk kaarratti kauas esteen taakse, mutta oli hyvin kuulolla ja tuli sieltä vielä mukaan ohjaukseen. Vaikka tähän vähän aikaa poltettiinkin, saatiin tehtyä rata nollana maaliin asti ja aika riitti lopulta jopa viidenteen sijaan, mistä hyvästä saatiin meidän toinen SERT-A! Jei!

 

Kisoja, kisoja, kisoja!!!

Nuukin kanssa ollaan nyt alkuvuosi ahkerasti treenattu ja kisattu agia. Ajattelin, että otetaan heti tähän vuoden alkuun vähän useammat kisat ja katsotaan, onnistutaanko me saamaan kisarutiinia ja samalla nollia aikaiseksi myös kolmosissa. Ja hei ihan kiitettävästi ollaan saatu, kolmet kisat tänä vuonna ja saldona neljä nollaa ja ensimmäinen agilityserti! Viimeisimmissä kisoissa onnistuttiin saamaan jo kaksi nollaa samalle päivälle, mutta ei kuitenkaan vielä peräkkäisille radoille. Tällä hetkellä on kivasti omaan taitotasoomme nähden paketti kasassa kisoissa, mutta silti treeneissä tekemistä riittää. Erityisesti treenin alla on ohjaukset, joissa Nuukin täytyy tulla mua kohti, sillä edelleen niissä vauhti ei ole sitä kaikkein parasta. Eli päällejuoksua, niistoa ja pakkovalssia on listalla. Unohtamatta meidän ainaisaiheita; tiukemmat käännökset ja nopeammat kontaktit.

6.1. kisoissa KKK:n kisat Vuokkosilla, tuomarina Sami Topra. Tuomari kävi jälkituomitsemassa meille ensimmäiseltä radalta keinulta kontaktivirheen. Sisuuntuneena tehtiin sitten toisella radalla nolla, oltiin kakkosia ja napattiin serti! Vaikka radalla pieniä lipsahduksia sattuikin.

11.11. oman seuran kisat Vuokkosilla, tuomarina Rauno Virta. Ensimmäiseltä radalta nolla, sijoitus 5 ja kahdelta muulta hyllyt. Hypärillä keskityin niin alkusuoran päässä olevan takaakierron ohjaamiseen, että unohdin sitten seuraavassa hetkessä Nuukin mun selän taakse, ja siellähän se sitten jo viipotti ihan väärällä hypyllä. Viimeinen rata oli sellaista kaahotusta, ettei siinä videossa juuri ole näkemistä.

1.2. BAT:n kisat Vuokkosilla, tuomarina Pertti Siimes. Ensimmäiseltä radalta taistelunolla! Aivan totaalisen kamala viimeiset kolme estettä. Sijoitus kuitenkin seitsemäs. Hypärillä linjasin Nuukin esteen ohi, kun ei se tullutkaan siihen päällejuoksuun, mitä olin kuvitellut. Eli sieltä hylly. Viimeiseltä radalta hyvä nolla! Erityisen tyytyväinen olen toisen hypyn tiukasta käännöksestä! Puomille lähetystä jäin ihan turhaan varmistelemaan, ei se sinne putkeen olisi ollut menossa, mutta tulipa testattua kontaktiosaamista. Hyvin Nuuk pysähtyi kontaktille odottamaan hidastelevaa ohjaajaansa, vaikka oli reippaasti mua edellä. Sitten pieni jännitysmomentti hypyllä ennen keppejä, kun onnistuin potkaisemaan siivekettä (joka ei kuitenkaan videolla taida näkyä), mutta onneksi rima ei tullut alas. Sijoitus oli kovatasoisessa kisassa seitsemäs.

Nyt lähdetään viikoksi Rukan lumille ja seuraavaksi kisataankin viikon päästä sitten kotimatkalla Jyväskylässä. Vaihteeksi siis jossain muualla kuin omassa hallissa :)

Mitä tapahtui vuonna 2013?

Viime kuukaudet blogissa on vallinnut ihan liian pitkäksi aikaa venähtänyt hiljaisuus ja tässä välissä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Mutta otetaan kuitenkin pieni yhteenveto viime vuodesta näin vuoden alkuun.

Ensinnäkin, viime vuosi oli mahtava. Mentiin paljon eteenpäin joka lajissa, pidettiin kivaa ja pysyttiin pääosin terveenäkin!

Agissa startattiin maaliskuussa ekoissa virallisissa kisoissa, loppukesästä noustiin kakkosiin ja sieltä muutaman kisan jälkeen vielä saman vuoden puolella kolmosiin. En olisi ikinä silloin kisauraa aloittaessa uskonut! Meidän yhteistyö on parantunut huimasti ja Nuukista on tullut taitava sekä radan että ohjaajan lukija. Omakin työskentely kentällä on kehittynyt vuodessa valtavasti. Päästiin kesällä mukaan oman seuran agilityn tehoryhmään ja ollaan saatu nauttia hyvien kouluttajien antoisista treeneistä koko syksy. Erityisesti Karstusen Jannen treenit ovat olleet todella hyödyllisiä. Ja Juhan valmennusryhmässä käytiin säännöllisesti.

Tokossa uskaltauduttiin toukokuussa kokeeseen, saatiin alo1-tulos ja päätettiin suunnata katse samoin tein kohti avointa luokkaa. Tarkoitus oli syyspuolella mennä vielä kokeeseen, mutta se jäi ja keskityttiin sen sijaan treenaamiseen. Oltiin oman seuran tokoryhmässä koko syksy ja saatiin mahtavasti vinkkejä, kuinka viedä harjoittelua eteenpäin. Paljon on tullut myös tokopuolella kehitystä, erityisesti häiriönsieto on kehittynyt ja samalla keskittyminen tekemiseen, ilme ja asenne parantunut.

Haussa saatiin Nuuk jälleen oikeille urille jonkunmoisten haparointien jälkeen. Se siirrettiin haukulta rullalle ja homma alkoi toimia. Rullantuontia treenattiin ensiksi aika pitkään kentällä, kunnes siirrettiin kuvio etsintätreenin yhteyteen metsään. Erityisesti syksyllä tehtiin myös esineruutuja ja Nuuk meni harppauksin eteenpäin myös tässä, päästiin jo valmiisiin esineisiin asti. Tottistakin käytiin silloin tällöin tekemässä ja kerran ammuttiinkin Nuukille. Todettiin, että ampuminen vaatii treeniä, sillä Nuuk reagoi rehvakkaasti haukkuen paukkuun.

Jäljestys jäi aivan alkumetreille, kaikkeen ei aika riittänyt.

Muutamassa näyttelyssäkin käytiin, saldona pari ERIä ja SA:ta, myös VASERT ja CACIB, erkkarista EH.

Ja loppuvuoden ilahduttaja oli tietysti pieni musta Tikru, joka oli meillä hoidossa muutaman viikon, vei sydämen, söi sängyn ja jätti taakseen pentukuumeen.