maanantai 10. maaliskuuta 2014

Ladulla ja kisoissa

Lomailtiin helmikuun alussa Rukalla viikko ja saatiin edes hetkeksi talvifiilis, kun oli lunta ja latuja. Ja mikä parasta, löydettiin 15km koiralatu! Nuuk oli ihan onnesta sekaisin saadessaan lähteä vihdoin mukaan hiihtolenkille.

Ihan vaan vähän innokkaana, vaikka matkaa on takana jo reipas 7 km!

Alkuun olin huolissani, että kuinkahan se koko matkan jaksaa, muttei sillä mitään ongelmaa ollut. Kymppi mentiin ihan silmät kiiluen, ja viimeisellä viidellä kilometrilla sain jo itsekin vähän työntää, mutta koko lenkin se jaksoi hyvin vetää. On tehnyt meidän pitkät juoksulenkit näköjään Nuukinkin kunnolle hyvää.

Hyvä lenkki!

Paluumatkalla pysähdyttiin JAT:in kisoissa Jyväskylässä ja se oli melkoista menoa se. Tuomarina radoilla oli Allan Mattson. Pitkä automatka näkyi niin Nuukin menohaluissa kuin myös kartturin heikohkossa keskittymisessä. Eka rata väännettiin ja pelasteltiin ja kalasteltiin, ja sitten kun kaikista vaikeista paikoista selvittiin, nappas Nuuk loppusuoralla toiseksi viimeisen riman alas, eli tuloksena vitonen. Toinen rata oli hyvä puoliväliin asti, kunnes 'kiipee' sai Nuukin luukuttamaan viereisen puomin sijasta toisella puolen kenttää olevalle A:lle. Hups. Ja se viimeinen rata ei päässyt edes alkuun, kun me jo hyllytettiin. Toiselle esteelle tehdystä pakkovalssista Nuuk ei ollut koskaan kuullutkaan, se tuli lähdöstä miljoonaa ja hyppäs esteen ihan surutta edestä. Sillä ei ollut  m i n k ä ä n n ä k ö i s t ä  yritystä tulla siihen ohjaukseen. Myöhemmin treeneissä testailin vaikka kuinka huonoja ja huolimattomia pakkovalsseja eri esteille, eikä  k e r t a a k a a n  ollut mitään ongelmaa. Että rai rai sitten vaan. Olis saanut ne kisat jäädä käymättä, mutta kokemusta rikkaampana...

Viikko sitten käytiin JAU:n kisoissa Herralan Ritvan radoilla ja ne oli kyllä ehdottomasti vaikeimmat radat, joilla ollaan oltu. Tiukkoja käännöksiä ja ainakin meille jotenkin vaikeita linjauksia. Kun tulin tutustumisesta, oli vielä monta kohtaa radalla, joista en ollut ihan varma miten ohjaan. Tyytyväinen olin kuitenkin siitä, että lopulta juuri ne vaikeat kohdat meni meiltä tosi hyvin ja sitten mokattiin jossain, mikä piti olla ihan helppo juttu, kun taas se keskittyminen varmaan vähän herpaantui kesken kaiken. Tuloksena kolme iloista hyllyä!

Viime viikonloppuna olikin sitten oman seuran kisat. Radat oli Henri Luomalan käsialaa, ja jos viikkoa aiemmin kisaradat oli vaikeita, niin nyt ne oli hyvinkin selkeitä ja suoraviivaisia. Tällä kertaa fiilis oli hyvä heti ensimmäiseltä radalta, vaikka siellä Nuuk hukkuikin selän taakse. Tämä tilanne saatiin vielä pelasteltua, mutta seuraavassa tilanteessa kepeille ei sitten enää kertakaikkiaan taivuttu, eli tuloksena vitonen. Hyppyradalla sai ihan tosissaan juosta, Nuuk haki hienosti avokulman kepit, mutta otti sitten ihan omiin nimiin kaksi rimaa alas. Viimeiselle radalle yritin keskittyä huolella, ja siellä tuntuikin, että homma toimii. Radan keskivaiheilla ennen puomia valssi tuli ihan liian myöhässä ja Nuuk kaarratti kauas esteen taakse, mutta oli hyvin kuulolla ja tuli sieltä vielä mukaan ohjaukseen. Vaikka tähän vähän aikaa poltettiinkin, saatiin tehtyä rata nollana maaliin asti ja aika riitti lopulta jopa viidenteen sijaan, mistä hyvästä saatiin meidän toinen SERT-A! Jei!


 

2 kommenttia: