sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Turku KV

Perjantaina illalla pienten agikirmailujen (jee, Nuuk kääntyi valsseilla hyvin!) ja metsälenkin (-30 asteen pakkasessa!) jälkeen lähdettiin ystäviemme luo Turkuun. Ajatus oli, että seuraavana päivänä ei niin aikaisin tarvitse sitten lähteä ajamaan näyttelypaikalle, kun ollaan jo valmiiksi paikkakunnalla. Rento meininki siis.

Kelpiet oli kehänsä viimeinen arvosteltava rotu, joten aikaa oli enemmän kuin hyvin totutella näyttelyhulinaan ja vähän treenailla sitä kehäkäytöstäkin. Nuuk käyttäytyi kaikin puolin hyvin ja rennosti kehän ulkopuolella, leikkikin kivasti. Kehässä sitten pieni jännitys iski Nuukiin treenailuista huolimatta, kun tuomari lähestyi. Ei se väistänyt tai mitään, mutta mulkoili epäluuloisesti. Tuomari käsitteli koiraa rauhallisesti ja Nuukkin rauhoittui ja seisoi lopulta ihan hienosti.

Meidän komistus <3

Sveitsiläistuomari Barbara Müllerin arvostelu Nuukista:
"Ruskea uros, jolla hyvärakenteinen pää. Silmien väri ok. Kaulan pituus hyvä. Erittäin hyvä alalinja ja takakulmaukset. Selkälinjan pitäisi vielä kehittyä. Lennokkaat liikkeet. Yleisilmeeltään ei vielä täysin kehittynyt." ERI SA AVK1 PU2, VASERT, CACIB

Take it easy, just be cool

Näyttelyn jälkeen ajeltiin vielä mummulaan illaksi saunomaan ja tänään palauduttiin viikonlopun viiletyksestä tekemällä pitkä kävelylenkki jäällä ja syömällä mummun 80-vuotissyntymäpäiväkakkua.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Paljon agilityä ja pitkästä aikaa vähän tokoakin

Vuoden alun treenit ovat pitkälti olleet agilitypainotteisia, kun hakutreenitkin on peruuntuneet pakkasen takia aina silloin kun me muuten oltais päästy mukaan.

Viime viikolla Juhan treeneissä tehtiin lopulta ihan hyvää rataa, vaikka alku olikin tahmainen. Mulle vaikea juttu oli alun valssien jälkeen ohjata Nuuk viidennen esteen jälkeen kuudennelle, sillä yritin tunkea itse hypyn 5 ja 11 välistä ja tällä liikkeellä työnsin Nuukin aina kuudennen ohi. Mieleeni ei siis todellakaan itselle olisi tullut leijeröidä hyppyä 11, kun tuntui, että etäisyys koiraan kasvaa niin paljon, etten pysty sitä enää ohjaamaan, mutta vielä mitä! Kun lopulta sitten näin tehtiin, sujui ohjaus ihanmahtavasti ja Nuukilla oli ihan mahdottoman hyvä vauhti esteeltä 4 putkeen asti. Muuten rata sujui kivasti, kepeillevienti oli alkuun haastava, mutta siitäkin pienellä maltilla lopulta selvittiin.



Sannan treeneissä oli aivan mahtava fiilis ja tehtiin kivasti puhdasta rataa, kun saatiin saksalainenkin toimimaan esteillä 9 ja 21.


Viime viikolla oli vielä lisänä myös Niinun aluevalmennustreenit ja niinpä me herättiinkin sunnuntaina aikaisin ja reippaina lähdettiin aamutreeneihin. Tehtiin kahta radan pätkää, molemmissa tuli keskittyä liikkeen rytmittämiseen ja ohjauksen ajoittamiseen. Ensimmäisellä radan pätkällä taas kerran alun sähläilyjen jälkeen tehtiin oikein hienoa työtä ja saatiin homma toimimaan hyvin. Toinen olikin sitten vaikeampi, mutta pätkissä saatiin sekin rämmittyä läpi. Hyvä mieli jäi kuitenkin, sillä Nuuk toimii just niinkuin ohjaan, täytyy vaan keskittyä ohjaamaan tarkemmin. Ja lisänä oli vielä se, että treeniryhmässä oli kaksi juoksuista narttua mukana ja mä olin niin tyytyväinen, kun herra N ei ollut näistä millänsäkään, vaan teki töitä totuttuun tapaan :)

Rata 1
Rata 2

Maanantaina oli meidän uuden tokoryhmän ensimmäiset treenit. Tehtiin kontakti- ja perusasentotreeniä, katseltiin millä mallilla on jäävät ja loppuun tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Alkuun Nuuk keskittyi hurjan hyvin, mutta loppua kohden alkoi intensiteetti hiipua. Tunti on aika pitkä aika treenata putkeen, joten ensi kerralla me pidetään välissä enemmän taukoja.

Perusasennon paikka oli just hyvä, ja jäävät meni meiltä kuten kotitreenissäkin. Eli alokkaan jäävät on ihan hanskassa, liikkeestä maahan mennessä pystyn hyvin kävelemään myös Nuukin taakse, mutta seisominen ei vielä kestä kuin vierelle tulon. Mun kävellessä ohi Nuuk kääntyy etujaloilla, kun kuikuilee, että mihin se menee. Kokeiltiin pari kertaa etupalkalla ja sujui hyvin muuten, muttei enää malttanut oikein seurata kunnolla, kun palkka oli edessä. Tämä siis nyt treeniin. Luoksepäästävyys meni namittaen ja näin ollen hyvin, tästä vähitellen häivytetään namitus niin hyvä tulee. Ja paikkamakuun otin varman päälle, kun oli eka kerta ja vieraat koirat ja vieras paikka, niin pidin etäisyyden vain parissa kolmessa metrissä ja välipalkkailin. Pysyi hyvin, eikä edes herpaantunut, vaikka vieressä oli kovasti kiinnostava göötti Dusty. Kivaa oli ja häiriöitäkin enemmän kuin tarpeeksi, sillä oman kentän koirien lisäksi viereisillä kentillä pyöri agitreenit.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Hiihtämään!


Me jatkettiin vetohiihtotreenejä tänä viikonloppuna jäällä. Toistaiseksi en vedätä vielä kovin pitkiä pätkiä, muutaman sadan metrin välein pysähdytään, ja sit taas jatketaan. Välillä päästän Nuukin juoksemaan vapaana ja sit taas uusi vetosarja. Intoa tuntuu riittävän ;) Ehkäpä piakkoin rohjetaan jo mennä Paloheinän koiraladullekin!


Loppuun vielä kuvasarja Nuukin bravuurista, jota on nähty niin agitreenien, hakutreenien kuin nyt myös vetotreenienkin päätteeksi. Eli hyvin tyytyväisen oloista selällään kierimistä, etujaloilla kuopsutusta ja näin talvella lumen haukkailua. Päivä pulkassa :)

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ensimmäinen nollarata!

...tosin vasta treeneissä, mutta kuitenkin :) Voiko paremmin uusi vuosi alkaa! Taas kerran tuli todettua, että tauko aina silloin tällöin tekee hyvää meidän tiimin kummallekin osapuolelle. Nuuk luki ohjausta ja rataa tosi hyvin ja siinä me sit mentiin ja tehtiin. Jotenkin vaan oli tosi hyvä meno, sen fiiliksen kun sais aina treeneihin mukaan!

Juhan rata näytti kutakuinkin tältä

Viikko sitten viikonloppuna keskeytettiin meidän sukulointipainotteinen joululoma ja paineltiin kolmen tunnin automatka Jyväskylästä Helsinkiin Niinun aluevalmennustreeneihin. Kannatti, sillä hyvät oli nekin treenit. Harjoiteltiin erityisesti kääntymistä ja takaaleikkauksia. Totesin, että Nuuk kääntyy kyllä, kun minä vaan muistan kääntää. Takaaleikkaukset sujuivat kivasti, kun niitä oli radalla siellä täällä, mutta kolme peräkkäistä alkoi tuottaa mulle jo vaikeuksia ja olin väistämättä myöhässä. Nuuk seivasi kuitenkin tilanteet ja saatiin rämmittyä rata takaaleikkauksineen läpi, mutta kaunista se ei kyllä ollut!

Joululomalla me myös jonkun verran tokoiltiin ja saatiin viimein nouto kokonaiseksi liikkeeksi. Pitkään ja hartaasti ollaan luovutusta harjoiteltu ja kun se nyt alkoi olla mallillaan, uskallettiin vihdoin yhdistellä kaikki palaset yhteen. Työvoitto!

Joululomalla kokeiltiin ensi kertaa myös vetohiihtoa. Alun suksille haukkumisen jälkeen homma sujui kuin vanhalta tekijältä ja vauhtia riitti. Mehän ollaan canicrossailtu kyllä, joten vetäminen sinänsä ei ollut uusi juttu, ne perässä suhisevat sukset oli alkuun vaan vähän jännät. Tätä jatketaan!

Yhtenä joululoman välipäivistä käytiin myös vähän sattumalta ampumaradan lähettyvillä kahlataan-kaksi-tuntia-umpihangessa-metsässä-lenkillä. Kun ensimmäisen kerran laukauksia radalta kuului (aika kaukaa), reagoi Nuuk haukahtamalla, mutta sen jälkeen jatkoi touhujaan normaalisti ja myöhempiin laukaussarjoihin ei enää reagoinut. Hyvä paukkuharjoitus siis.

Uusi vuosi sujui myös rauhallisesti ja vaikka raketteja jonkin verran näkyi ja kuului, ei niihin pieniä haukkuja pahemmin reagoitu. Viime vuoden pahan luokan ilotulitussäikähdys oli siis jäänyt unholaan :)