Viime aikoina treenit on keskittyneet oikein urakalla maailman yksinkertaisimpiin asioihin.
Näistä numero 1 on perusasento. Tottahan Nuuk tietää mitä tarkoittaa 'sivu'-käsky, onhan se tehnyt perusasentoja pennusta pitäen. Vai tietääkö? Ryhdyin miettimään meidän ongelmia seuruussa ja yllätin itsenikin tekemällä havainnon, että olen vahingossa ja huomaamattani ollut äärimmäisen epäjohdonmukainen opettaessani Nuukille perusasentoa ja siitä seuraamaan lähtemistä ja niihin liittyviä kriteereitä. Ensiksikin perusasennossa olen vahvistannut kontaktia niin, että olen itse ihan mutkalla ja katson alas, jolloin Nuuk on oppinut, että kun sillä on katsekontakti mun silmiin, se pitää kontaktin, heti kun käännän pääni eteenpäin, Nuuk pudottaa kontaktin. Ihan loogista, jos joka kerta palkka tulee vain siitä kun tuijottaa silmiin, miksi vaivautuisi pitämään kontaktia jossain muussa tilanteessa? Kyllä mä oon kuullut puhuttavan siitä peilin edessä tehtävästä perusasentotreenistä, mutta oonko koskaan tehnyt niin? No en. Tämä toistuu sitten seuruuseen lähdettäessä, kun en vaan voi olla katsomatta eteenpäin kun kävelen, niin kontakti putoaa saman tien. Toiseksi ei olla tehty k-o-s-k-a-a-n mitään häiriötreeniä perusasennossa, saati seuruussa. Kun se jo tiedetään, että häiriöt on Nuukille iso juttu, niin herääkin kysymys, että miksei olla? No niinpä.
Paitsi että nyt on! Koska Nuuk on fiksu pieni eläin, se ymmärsi hyvin pian mitä siltä halutaan, kun sille asetetusta kriteeristä pidettiin kiinni. Peilin avulla kontaktin korjaus perusasennossa oli yllättävän helppoa, nyt kontakti on ja pysyy. Me ollaan laitettu myös meidän kemi (Okko ei suostu kutsuttavan itseään kepoksi, joten jos se siitä on kiinni, niin olkoon kemi :D ) töihin ja tehty paljon paljon paljon häiriötreeniä perusasennossa. Alkuun pienikin kutsu, hiljainen käsky tai liike sai Nuukin pudottamaan kontaktin ja/tai liikkumaan. Nyt on pari viikkoa keskitytty tähän ja mitä huikeita tuloksia aiempaan verrattuna ollaan saatu aikaan! Nuuk pitää intensiivisesti kontaktin ja häiriöiden edessä oikein pinnistelee, että en vilkuile, en kuuntele, mä tiedän tän homman! Lisäksi liikkeellelähdöt onnistuu (kotona) mahtavasti, kontakti pysyy ja asenne on hyvä. Nyt vaan siirretään tää kuvio sinne treenikentälle, niin hyvä tulee. Namikädet on siis unohdettuja murheita.
Numero 2 on noutokapulan nosto. Jotta saadaan hyvä ote kapulasta heti ensi yrittämällä ja noutokapula-roikkuu-yhdestä-kulmahampaasta-palautukset jäisi pois meidän repertuaarista. Tästä hommasta ei ainakaan intoa puutu ja pääsen helposti puuttumaan myös kapulalle syöksyyn, jossa Nuuk niin mielellään työntää kapulaa nenällään ennen tarttumista. Kun Nuuk kerran on kunnolla kapulaan tarttunut, se onneksi pitää sitä hyvin, ei pureskele tms.
Numero 3 on kääntyminen. Ja valssit, niin ennakoivat kuin tavallisetkin. Kyllä Nuuk vaan heti roiskaisee kaaret laajoiksi, jos en tiukasti ole kääntämässä ja etenkin jos en ole ajoissa. Käännöstreeniä siis aina vaan, niin koiralle kuin ohjaajallekin :)
Käytiin muuten treenaamassa Nuukin kanssa myös ensimmäistä kertaa metristä hyppyä. Lähdettiin liikkeelle jostain 70cm apuohjaaja palkkaamassa esteen toisella puolen ja ei ongelmaa, nosteltiin vähitellen se ihan sinne metriin asti Nuukin hypittyä yli hyvänoloisella hyppytekniikalla. Nuukin mielestä tää oli superkivaa ja se olisi hyppäämistä jatkanut vaikka kuinka, piti oikein sanoa sille, että nyt riittää..!
Lisäksi myös ammuttiin Nuukille ensi kertaa. Namittelin Nuukia kentän toisella laidalla kuin mistä ammuttiin ja kun ensimmäinen laukaus kuului, säntäsi Nuuk ihan miljoonaa kentän puoliväliin karvat pystyssä huutamaan. Tiesin jo ennalta, että Nuuk reagoi varmasti, mutta että ihan noin hurja piti olla! Kutsuin Nuukin takaisin ja jatkoin namittelua, seuraava laukaus sai enää Nuukin kääntymään äänen suuntaan ja kolmanteen reagoitiin vain vilkaisulla. Terhi totesikin, että luonnetestissä tuolla reaktiolla voisi todeta koiran olevan paukkuärtyisä. Mutta tästä on hyvä jatkaa, tärkeintä että seuraaviin laukauksiin reaktiot vähenivät.
Parin viikon takaisissa hakutreeneissä tehtiin pitkästä aikaa esineruutua ja totesinkin, että tän vois ottaa kanssa vähän aktiivisempaan treeniin. Mehän ei olla tehty sitä käytännössä ollenkaan, kun lähes kaikki esine-etsinnät on olleet lenkillä pudotettuja esineitä. Eli nyt ollaan muutamat itsenäiset esineruudut käyty tekemässä niin, että olen tallannut noin 5m leveän ja 50m syvän kaistan, jonne olen vienyt esineen Nuukin katsoessa ruudun laidalla. Kun olen palannut takaisin Nuukin luo, seurautan pienen pätkän ja lähetän. Ei ole irtoamisen ja tarpeeksi syvälle uppoamisen suhteen ainakaan ongelmaa. Järjettömästä vauhdista huolimatta myös nenä on pysynyt auki, esineet löytyneet ja takaisin palautuneet :)
 |
| Nuukista juokseminen on vaan niin siistiä, esim. kallioilla. Tai esim. missä vaan. |
