torstai 11. elokuuta 2011

Agikentän laidalla

..istuu kelpi jo ihan kiltisti! Nuuk on keskiviikkotreeneissä oppinut hyvin olemaan rauhassa odottamassa omaa vuoroa kentän laidalla. Tai no ainakin pahemmin haukkumatta :) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sitten kun ollaan kentällä, oltaisiin jotenkin vaisuja. Eipä ei, intoa ja vauhtia riittää. Mitä tehtäis, mitä tehtäis, mitä tehtäis..? Kontakteja? Takaakiertoja? Pyöritään? Mennään maahan? JES, PUTKEEN!

Eilen treeneissä tsekkailtiin, missä vaiheessa kepit ja kontaktit onkaan. Todettiin seuraavaa. Kujakepit suoraan on ihan pro, samoin umpikulma, mutta avokulmasta juostaan vaan suoraan ensimmäisestä välistä... Saatiin kuitenkin muutama onnistunutkin toisto pienentämällä alkuun keppien väliä. Näitä siis lisää.

Kontaktit puomilla olivat eilen alkuun vähän niin ja näin. Tehtiin kokonaista puomia (matala pentupuomi). Ylösmeno oli ok (sitä ei kyllä koskaan ole erityisemmin treenattu), mutta alastulolla Nuuk alkoi himmailemaan, jos jään liikaa jälkeen. Mutta ei saanut olla liian edessäkään, koska sit tuli läpijuoksu. No, meillä on nyt ollut hetki taukoa kontaktien harjoittelusta, ja parin toiston jälkeen alkoi taas paremmin Nuukillekin muistumaan mieleen, miten se nyt taas menikään. Kokeiltiin vielä loivaa pentuA:ta, siinä teki oikein mallikkaasti sekä ylösmeno- että alastulokontaktit, vaikkei sitä koskaan aikaisemmin ollakaan tehty. Ei kyllä tehdä vielä hetkeen jatkossakaan, puomi saa riittää, ettei tule liikaa rasitusta etuosalle.

Tämän jälkeen otettiin vielä vähän takaaleikkauksia ja muita pieniä ohjauskuvioita, jotka meni ihan ok. Hyvä treeni, parempi mieli :)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Paimenpoika

Lauantaina oltiin Hilskan Kaisan luona tutustumassa paimentamiseen Noahia lukuunottamatta koko pentueen voimin ja isoveli Naxen täydentäessä porukkaa. Kaisa näytti aluksi hieman omien koiriensa avulla miten paimenkoira toimii ja kertoi paimentamisesta ja australiankelpiestä paimenena noin yleensä. Sitten ryhdyttiinkin jo tositoimiin ja Cintan ja Narrin jälkeen päästiin Nuukin kanssa lammasaitaukseen.

Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena oli pyrkiä kuljettamaan rauhallisesti lampaita aitauksen reunaa pitkin ympäri. Nuuk oli tapansa mukaan aika lailla innoissaan, silmissä kiilsi vain lampaat ja korvat oli missä oli ja haukku raikasi. Eli en oikein alkuun saanut koiraa työskentelemään yhdessä mun kanssa, mutta Kaisan opastuksella se yhteinen sävel lopulta löytyi, pienen herättelyn jälkeen. Tämän jälkeen alkoi Nuukin olemuskin muuttua, kun riekkumisen ja huutamisen sijaan se alkoi keskittyä. Välillä kuulemma koiralla näytti heräävän ajatuksia jo paimentamisestakin. Loppuun pysäytettiin lampaat ja pidettiin niitä hetki aloillaan ja kehuttiin vuolaasti koiraa.

Toisessa harjoituksessa Kaisa piti koiraa liinassa ja itse kuljin lampaiden edellä, harjoiteltiin tasapainossa kuljetusta. Nyt Nuuk kuunteli mun ohjeita jo paljon paremmin ja keskittyi selkeästi ensimmäistä harjoitusta enemmän. Tämän jälkeen pysäytettiin lampaat, itse pyrin hajaannuttamaan laumaa ja Nuuk sai pitää huolta, etteivät lampaat kuitenkaan erkane laumasta. Lopuksi meidän tuli Nuukin kanssa saada lampaat kuljetettua ja pysäytettyä merkkikartioilla rajatulle n.4x4m neliön alueelle 10 sekunnin ajaksi. Tämä ei ollutkaan ihan helppo juttu, lampaat kun liikkuivat herkästi liikaa. Pienen taistelunja taktikoinnin jälkeen kuitenkin onnistuttiin ja lampaat pysyivät ne vaaditut 10 sekuntia neliön sisällä!

© Sara Salmio

Kolmas harjoitus tehtiin pienemmässä pyöreässä aitauksessa, jossa harjoiteltiin flankkeja, eli pyrittiin saamaan koira kiertämään lampaita ympäri tarkoituksena koota lauma. Aluksi mentiin liinassa, mutta pian jo päästettiin koira vapaaksi, kun se oli keksinyt idean. Nuuk toimi hienosti ja ahtaan paikan tullen käytti silmää tehdäkseen itselleen tilaa. Lopuksi vielä itse liikuttiin aitauksessa niin, että koira saattoi itse tarjota tasapainoa, mikä onnistui myös.

© Sara Salmio

Yhteenvetona voisi todeta, että oli mielettömän hienoa nähdä koiran vaistojen heräävän ja nähdä omasta koirastaan ihan uusi puoli! Nuuk selkeästi harjoitus toisen perään keskittyi aina paremmin ja paremmin ja vähitellen ilme muuttui; häntä putosi alemmas ja korvat levähti sivuille, niin kuin kunnon kelpiepaimenella kuulemma kuuluukin. Nuukilla riitti hyvin myös itsetunto ja rohkeus lampaiden kanssa toimimiseen, mistä olen erityisen iloinen. Itsetuntoa kun on koko pentuaika yritetty tukea ja vahvistaa, hmm, ehkä sitten sen hallinnan kustannuksella. Nyt varmaan voisi kuitenkin vähitellen alkaa keskittyä myös siihen hallintaan, ettei lähde ihan lapasesta pieni iso kelpi... Kiitokset kaikille hienosta päivästä, erityisesti Maijalle ja Kaisalle, jotka päivän järjestivät!

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Elämää lomalla ja vähän loman jälkeenkin

Jaahas, it's been a while. Blogi on elänyt hiljaiseloa koko loman, mutta nyt on lomat vietetty ja palattu takaisin arkirutiineihin. Lomallapa sitä sattui ja tapahtui.

Miltei loman alussa oli kauan odotettu kelpieiden Maiskis-leiri, joka kuitenkin, kuten arvata jo saattaakin, päättyi meidän osalta sitten hiukan köpelösti. Nimittäin hetki sen jälkeen kun saavuimme Nuukin kanssa leiripaikalle, onnistui Nuuk livahtaa leikkimään Visan kanssa ja jokin, ehkä taluttimen lukko tms. repäisi vasempaan takareiteen ikävän haavan, josta lihas paistoi. Jes. No siinä aikani pohdittuani päätin katsoa tilannetta seuraavaan aamuun, oltiinhan me sentään vasta tultu ja kaikkea. No, suihkuista ja puhdistuksista huolimatta aamulla tilanne näytti entistä ikävämmältä, kun haava oli päässyt tulehtumaan. Lähin päivystävä eläinlääkäri kun oli Turussa, päätimme jättää leikin kesken ja lähdimme saman tien kotiin Mevetin kautta. Todettiin kuitenkin, että enää on turha lähteä haavaa tuoreistamaan, kun sen koko tuplaantuisi, joten avohaavana suihkutellen hoidetaan antibioottikuurin kera. Että näin. Kyllä me perjantai-iltana ehdittiin Lehtisen Lotalle näyttää meidän seuruuta, joka kyllä oli kamalaa laahustelua, Nuuk taisi olla aika poikki lämmöstä, matkasta, kaikkien kelpien seurasta ja ei se haavakaan varmaan mukavalta tuntunut. Todettiin, että tokossa kannattaa kiinnittää jatkossa paljon huomiota Nuukin viretilaan.


No, masennuksen partaalla päätettiin kotiin jouduttuamme, että hitto vie, mehän ei tänne jäädä murehtimaan, vaan lähdettiin hetimmiten kohti Päijänteen aaltoja. Loman paras päätös! Neljän päivän reissu vesillä sujui Nuukilta jo mahtavasti, se oli veneessä jo ihan kotonaan. Päivän paikallaan olo purkautui aina valtavana riemurallina satamaan päästyämme. Vesillä tuuli viilensi mukavasti, vaikka ilma oli kuuma, eikä koirankaan olo ollut tukala. Tuulta oli välillä aika paljonkin ja puuskissa vene kallisteli oikein kunnolla, mutta Nuuk ei tainnut kallistelua luun pureskelulta edes huomata! Loppulomasta piipahdimme myös Suomenlahdella, eli Nuuk alkaa olla jo aika kokenut merenkävijä. Ja erityisen kokenut sylikoira reilusta 15kg:stään huolimatta :)

Haava lähti paranemaan hienosti, ja jo viikon jälkeen se oli lähes ummessa. Kävimme mummulassakin, jossa Nuuk pääsi viettämään todellista vapaaherran elämää. Se juoksenteli pitkin tonttia ja aina kun tuli nälkä, saattoi mennä mummun helmoihin ja 100% varmuudella sai mahaan täytettä. Oi että! Siinä olikin pikkukelpille sitten vähän kertomista, kun palattiin kotiin, että mitenkäs se homma jos toinen menikään. Nuuk kun nautti vapaaherran elämästään niin, että yritti jo ryhtyä Munkkiniemen kreiviksi. No, pienten keskustelutuokioiden jälkeen Nuukillekin alkoivat vanhat käytöstavat muistua mieleen...

Ollaan me kaikista menoista huolimatta ehditty vähän treenaillakin. Agilityn alkeiskurssi loppui ennen lomia ja agista pidimmekin ihan reippaasti muutaman viikon taukoa. Nyt ollaan taas palailtu viimeisen parin viikon aikana kentälle muutamaan otteeseen ja tänään alkoivat taas ohjatut treenitkin. Paljon on kelpi kehittynyt kuukaudessa, ja ennen kaikkea, vauhtia on tullut taas lisää. Tosi hieno juttu muuten, mutta mun alkaa olla ajoittain aika haasteellista ehtiä mukaan suunniteltuihin ohjauskuvioihin, kun mun ollessa ensimmäisellä esteellä Nuuk on jo kolmannella... Sen hinku esteille on mieletön. Tänään tehtiin valsseja, persjättöä ja takaaleikkausta samalla radan pätkällä ja toisinaan meni jo ihan hyvin, kunhan en itse sähläisi ja olisi jatkuvasti myöhässä. Ollaan otettu hyppyihin rimat mukaan alimpaan korkeuteen ja hienosti Nuuk hyppää, rimoja ei juuri ole pudoteltu. Puomia ollaan tehty jo kokonaisenakin, mutta mun ohijuoksua Nuuk ei vieläkään kontaktilla oikein kestä, muuten kyllä pysähtyy hyvin. Keppejä ollaan edelleen tehty kujalla, mutta vähitellen pitänee siirtyä vinokeppeihin, sillä kujan Nuuk hakee jo varmasti.


Kävimme heinäkuussa kennelpiirin järjestämällä pentutokokurssilla ja harjoitukset sujuivat tosi hyvin. Tosin lähes kaikki liikkeet olivat Nuukille jo tuttuja, että mitään uutta sinänsä siellä ei tullut, mutta häiriötreenistä oli varmasti hyötyä. Pääosinhan me ollaan pyöritty tokon parissa läheisellä koulun kentällä ihan keskenämme. Istu-maahan-seiso-vaihdot menee jo tosi hienosti, eikä takajalat (parhaimmillaan) liiku yhtään. Hip hip! Paikallaoloja ollaan myös tehty. Kotikentällä sujuu jo ok, mutta vierailla mailla onkin vähän vaikeampaa. Ja agikentällä sitten lähes mahdotonta! Olen tullut siihen tulokseen, että jätän Nuukin agikentällä aina maahan, koska istumaan se ei toistaiseksi esteen taakse yksinkertaisesti jää. Ei. Maahan mennessäkin se huutaa ja mun pitää sitä tauotta muistuttaa odottamaan poispäin kävellessä, mutta se sentään jotenkin onnistuu. Tätä täytyy treenata lisää.
Perusasentoharjoituksia ollaan tehty myöskin paljon paljon paljon riehakkaan leikin säestyksellä ja nyt siihen on saatukin parempaa asennetta ja intoa. Ja vauhtia. Myös seuraamista ollaan tehty pieniä pätkiä perusasentojen lomassa ja ihan hyvin pysyy paikka ja kontakti. Riemuasennetta löytyy erityisesti aamuilakointituokiossa ennen työpäivää :)
Noutokapulan nostamista ja pitoa ollaan naksuteltu. Pitäminen ei vielä oikein onnistu, Nuuk mielummin heittää kapulan sen nostettuaan. No, tästä ei tietty palkkaa heru, mutta silti on kiva välillä viskaista. Ja metalli on ällö.


Kuumista ilmoista huolimatta Nuukista ei kuoriutunut ainakaan vielä mitään suurta vesipetoa. Kahlailu on kyllä kivaa, mutta uiminen on aika hirveetä hommaa. Loma oli silti ihana varmasti myös Nuukin mielestä, kun oli vaikka mitä puuhaa, se vaan meni ihan liian nopeasti!