Tokon täyteinen vauhtiviikonloppu

Viikonloppu kuluikin mukavasti tokon ja vähän aginkin parissa, sillä perjantaina kiiruhdin töiden jälkeen HSKH:n epävirallisiin alo- ja avo-luokkien tokokokeisiin työveloitetta täyttämään. Eipä ollut kovin paha rasti tämä, sillä se tarkoitti yhden hypyn kantamista kentälle ja vakuuttavan oloisena seisoskelua. Eli jee, pääsin seuraamaan koetta, ennen kun en ole tokokoetta katsomassa ollutkaan. Tämän jälkeen käytiin viereisellä agikentällä testailemassa vähän keinua uusin metodein ja hei, vaikuttaisi ehkä onnistuvan. Sonjan neuvoilla mennään, eli pyritään saamaan koira pysähtymään ja menemään maahan keinun päähän namialustan avulla, niin että keinu on vielä tuettuna, eikä siis liiku. Tämä ei ollutkaan kovin vaikeaa, kun namialusta on hyvinkin tuttu jo muilta kontakteilta. Tähän astihan Nuuk on temponut sellaisella vauhdilla keinulle ja siitä yli, että heikkohermoista hirvittää. Mutta siis nyt pysähtyi ihan nätisti!

Lauantaina ohjelmassa oli tokoa Maiskis-porukalla, kouluttajana oli Ansu Leiman. Alkuun oli teoriaosuus, joka sisälsi paljon asiaa kouluttamisesta, koiran vireen säätelystä, palkkauksesta, motivaation merkityksestä jne. Paljon mietintämyssyyn laitettavaa.
 

© Maija Henttonen

Kaikilla koirilla oli kaksi lyhyehköä pätkää kentällä, joista ensimmäisellä me käytiin läpi luoksepäästävyyttä ja siihen rauhoittumista sekä seuraamista. Seuraamista olen tehnyt pääasiassa imuttamalla ja huomattiinkin, että heti kun nami nousee liikaa nenästä, myös mielenkiinto hiipuu. Ansu totesi, että näyttää siltä, ettei Nuuk ole vain vielä tajunnut oikeasti, mistä seuraamisessa on kyse, vaan se on lähinnä vaan seurannut sitä namia. Joitain pätkiä teki kyllä ihan hienostikin. Vinkiksi saatiin imutusseuraamisten tilalle tehdä niin lyhyitä (ensin askel, sitten kaksi) seuruupätkiä perusasennosta, jolloin Nuuk ei vielä ehdi unohtaa kontaktia. Luulen, että tämä voisi sopia meille, katsotaan nyt. Perusasentojen pieniä siirtymiä Nuuk teki kivasti.

© Maija Henttonen

© Maija Henttonen

Toisella pätkällä tehtiin istu-seiso-maahan-erotteluja ja keskityttiin tekniikkaan. Nämä on ihan hyvällä mallilla, tosin jonkin verran Nuuk kyllä vielä liikkuu eteenpäin. Pyrkimys on pitää takajalat paikallaan kaikissa siirtymissä. Lisäksi saatiin vinkkiä vielä luoksetulon vauhtiin lelupalkan avulla. Käytännössä lelu laitetaan jalkoväliin ja päästetään se sieltä hyppäämällä haara-asentoon juuri ennen kuin koira tulee kohdalle, jolloin koira sujahtaa palkka suussa jalkojen välistä. Saatiin myös vinkkiä leikkimiseen, eli kahden lelun leikkiä aletaan tekemään nyt usein, pieniä settejä vaikka joka päivä, jotta Nuuk ei niinkään olisi innostunut lelun kanssa rallattelusta vaan ennemmin mun kanssa leikkimisestä. Muiden suorituksista saatiin paljon vinkkejä niin noutoihin kuin joskus tulevaisuudessa myös ruutuun yms.

Mukava päivä kaikenkaikkiaan, kiitokset kaikille, erityisesti tietysti Ansulle ja Maijalle! Lopuksi vielä kelpijengi juoksi ja riekkui niin, että kotiin oli lähdössä kohtalaisen väsynyttä porukkaa :)

Sunnuntaina oltiin jälleen heti aamusta Ojangossa, tällä kertaa HSKH:n järjestämissä agikisoissa ratatyöntekijänä, minkä jälkeen päästiin taas Nuukin kanssa pyörähtämään keinulla ja parin pienen ohjauskuvion parissa, ilomielitreeni :)

Kontakteja

Eilen agilitytreeneissä päätin ottaa jälleen namialustan käyttöön puomin kontakteille, kun viime aikoina on ollut ilmassa sellaista ajoittaista himmailua riippuen mun omasta sijainnista, erityisesti jos jään koirasta jälkeen. Mehän oltiin jo vähän niinkuin irroittauduttu namialustasta.

No, eipä himmaillut enää ei, nopeus oli puomilla jotain ihan muuta luokkaa viimeisimpiin treeneihin nähden ja intoa riitti. Nuuk teki pysähdykset jämäkästi, kerran jopa iski nenänsä niin tiukasti maahan, että perä nousi ylös ja sieltä sitten tultiin ihan mukkelismakkelis maahan, nenä kuitenkin namialustalla ;) Paljon hyviä toistoja ja Nuuk jäi hienosti odottamaan lisäpalkkaa, vaikka kuinka liikuin edessä, sivuilla tai takana. Tehtiin myös putken pimeitä kulmia, ja suoran putken jälkeen kääntymisiä, nämä hienosti.

Oli siis iloiset maanantaiagit, viimeistä kertaa Q:n kanssa tänä kesänä. Lopuksi Nuuk ja Q vielä riehuivat itsensä kotiinlähtökuntoon läheisessä metsikössä.

Illalla mittailtiin Nuukia, korkeudeksi saatiin noin 50cm ja painoa noin 18kg (mittauslaitteisto ei ole kovin tarkka). Hui, kun se on jo iso!

Porvoon näyttely

Nuuk kävi viimeisillä hetkillä pyörähtämässä pentukehässä kokemusta kartuttamassa Porvoon näyttelyssä, 9 kuukautta kun tulee täyteen parin viikon päästä. Tuomarina oli John R Walsh Jr Irlannista. Hienosti sujui, Nuuk sai erin ja KP:n ja näin ollen ainoana osanottajana pentuluokassa oli Nuuk myös ROP-pentu. Kehässä Nuuk esiintyi oikein mallikkaasti.

Pitihän sitä sitten poseerauskuvat taas ottaa, tosin ruusukkeet on kyllä ihan miten sattuu. No, sopii tyyliin ;)

Arvostelu kuului seuraavasti:
"Nice young dog. Good size. Good proportions. Pleasing head. Correct bite. Nice eyes. Good ears. Clear topline, would prefer more laid back of shoulder. Little steep in croup. Moves OK."

Ja näyttelyn käännöspalvelun kääntämänä:
"Kaunis, nuori koira. Hyvä koko. Hyvät mittasuhteet. Miellyttävä pää. Oikea purenta. Kauniit silmät. Hyvät korvat. Puhdas ylälinja. Toivoisin parempaa olkakulmausta. Hieman pysty lantio. Liikkeet OK."

Urakointia

Me urakoidaan nykyisin Nuukin kanssa keskiviikkoisin, sillä ensin on tokotreenit ja puolen tunnin tauon jälkeen agitreenit. Onneksi tätä ei kestä enää montaa viikkoa, sillä vähän on väsyttäviä iltoja niin koiralle kuin ohjaajallekin nämä. Ollaan otettu sillä asenteella, että tokossa tehdään vaan ihan vähän juttuja, ne treenit on enemmän mua varten, jotta saan vinkkejä kuinka edetä. Näin Nuukille jää potkua agiinkin, kun saa aina välillä lepäillä autossa. Mutta joka keskiviikko kentällä ja sen laidalla vietetyn kolmen tunnin rupeaman jälkeen kaadutaan kyllä molemmat tyytyväisenä ja väsyneenä sänkyyn.

Tokokurssista on kyllä ollut hirmuisesti hyötyä tällaiselle noviisille, ja paljon ollaan näinä muutamana viikkona jo edistyttykin. Erityisesti paikkamakuut ja seuruut ovat parantuneet huomattavasti. Voin jo poistua treenikentälläkin, jossa on muita koiria samanaikaisesti, useita metrejä koirasta poispäin. Kotona voi jo huoletta mennä piiloonkin. Seuruun liikkeellelähdöissä Nuukilla on ollut tapana unohtaa kontakti, jos ei nami ole heti nenässä kiinni. Sitä ollaan saatu ihan kivasti jo korjattua ja muutenkin kontakti treenikentällä on tasaisesti parantunut. Tekemättömyyttä Nuuk ei tokotreeneissä oikein jaksa paikallaan, turhautuessaan alkaa mielellään haukkua tai keksii jotain muuta mielenkiintoista. Eilen tehtiin ensimmäisen kerran hyppyä namialustan kanssa. Tämä sujui oikein hyvin, tosin Nuuk ei meinannut malttaa pysyä perusasennossa ennen hyppyä, kun se veti niin kovasti puoleensa. Malttoi vähän voimakkaammalla äänenpainolla käskytettynä kuitenkin.

Agissa ollaan harjoiteltu erilaisia ohjauskuvioita edelleen, joista eilen takaaleikkausta ja ennakoivaa valssia. Nämä sujui tiukkoine käännöksineen hienosti! Ainoaksi ongelmaksi tuntui muodostuvan suora putki, jonka jälkeen täytyi tehdä tiukka käännös oikealle. Nuuk kun tuumasi, että suorasta putkesta juostaan aina lujaa ja suoraan. Näinpä se oli hyvinkin nopeasti putken jälkeen jo useita metrejä sivussa hypyltä. Sain kuitenkin loppuun pari onnistunuttakin toistoa ilmoittamalla kovalla äänellä koiralle jo likipitäen putkeen mentäessä, että hei mä liikun sit tänne oikealle, että voitko muistaa sen vielä nanosekunnin päästä ja kääntyä. Ja muistihan se sit :)

Suurinta hankaluutta meille edustaa tällä hetkellä keinu. Nuuk on oppinut tekemään jo hienosti ja vauhdilla puomia ja sille napakoita 2on2off-kontakteja. Nähtävästi se kuvittelee keinun olevan yksi vähän isompi puomin ylösmeno, koska sellaisella vauhdilla se sinne painelee, että jos ei ole avustajaa sitä keinun ylälaidalle stoppaamassa, niin sieltä tullaan kuin tykin suusta. Niinpä me tehdään keinua nyt toistaiseksi vain hihnassa, jotta sillä on edes jokin jarru olemassa ja niin, että keinu laskee noin puoliväliin penkille, jolla odottaa namialusta. Näin saatiin pari ihan onnistunutta toistoa eilen, mutta jotenkin tuntuu tosi hankalalta hihnan kanssa sählätä. Hyvä asia tässä kuitenkin on se, jos mietitään positiiviselta kannalta, että Nuuk ei ainakaan yhtään jännitä kallistuvaa alustaa.

Yhtenä viikonloppuna oltiin mökillä ja siellä oli niin mahtavia peltoja, että tehtiin muutamia makkararuutuja ja muutama lyhyt jälkikin. Tähän kyllä taidan tarvita lisäopastusta jostain, sillä kun ohjaaja ei oikein tiedä, mitä tehdään ja kun koirakaan ei tiedä, mitä tehdään, niin ei hyvä. Nuuk oli tosi innoissaan, ihan liiankin. Lähtökohtaisesti nenä pysyi kyllä alhaalla, mutta Nuuk ryysii sellaisella vauhdilla, että puolet nameista jäisi syömättä, ellen olisi jatkuvana jarruna. No, jatketaan harjoituksia.