Tiistaina Juhan treeneissä tehtiin pari onnistunutta radanpätkää (ja myös onnistunutta ohjausta!) ja todettiin, että kun ohjaus on kohdallaan ja lähetän Nuukin esteelle poispäin musta menee se miljoonaa ja hurjalla draivilla. Mutta. Kun esimerkiksi lähdöstä kutsun koiraa ja pysyn hetken paikallani, alkaa pieni epäröinti ja himmailu. Tulee siis kyllä, mutta hitaammin kuin musta poispäin. Eli käteentulotreeniä tarvittais, jotta Nuukista olis myös superkivaa ja mahtavaa tulla tarvittaessa radalla mua kohti. Nyt rata alkoi pakkovalssilla ja tässä nämä epäröinnit tulivat esiin. Tosin ei olla taas hetkeen tehty pakkovalssejakaan, että olisiko sekin ollut unohduksissa? No, joka tapauksessa saatiin viimein alkukin kohdilleen ja voi että mentiin lujaa! Palkalle Nuuk sitten teki sellaisen hienon voltin ja kuperkeikan välimuodon pyörähtäen niskan kautta kiinni leluun. Pohdittiinkin, että välttämättä lelun heittäminen ei aina ole se paras palkkaustapa, kun korkeilla kierroksilla käyvältä koiralta voi olla täysin holtti pois, kun syöksyy palkalle. Mutta ei siis mitään sen kummempaa, pienet ravistelut ja homma jatkui taas.
Keskiviikkona oli toinen aluevalmennuskerta ja koska vaihdoin edellisellä kerralla ryhmää, niin meillä oli jälleen aiheena kontaktit. No, eipä siinä mitään, eivät ne vielä niin kunnossa ole, että lisäharjoitus huonoa tekisi. Tehtiin jälleen samoin kuin viikkoa aikaisemminkin, eli apuohjaaja palkkaa puomin päässä ja toisella apuohjaajalla on edessä lelupalkka, jolle vapautetaan, kun katse siirtyy sinne. Nää meni ihan tosi hyvin! Selvästi oli viikossa saatu idea paremmin haltuun. Ainoa jumitusongelma tuli, kun mentiin puomi toisinpäin ja siellähän olikin u-putki vastassa. Nuuk hiippaili askel kerrallaan alastulon puolivälistä asti... Tästä ei palkkaa, käännettiin putken suut poispäin, eikä ongelmaa. Seuraavaksi käännettiin putken suut taas näkyville ja vapautus tulikin putkeen, voi riemua! Hieman himmasi vauhtia alastulolla, mutta ei kuitenkaan hiippaillut tai jumittanut, katse kyllä oli tiukasti putken suulla. Nuuk palkkautuu kyllä mahtavasti siitä, että saa jatkaa rataa.
Loppuun vielä saatiin Niinulta vinkki tähän Nuukin mua kohti tulemisongelmaan, eli paljon vaan yhdellä hypyllä treeniä niin, että lähden itse juoksemaan lujaa poispäin, kun koira on lukinnut esteen. Aluksi Nuuk yritti hakea seuraavaa hyppyä omatoimisesti, eikä sen linja ollut ollenkaan suora mun perään lähtiessä, vaan ennemminkin banaanin muotoinen. Muutamalla toistolla kuitenkin tajusi idean ja tuli suoraan mun kädessä olleeseen leluun kiinni.
torstai 31. toukokuuta 2012
tiistai 29. toukokuuta 2012
Maanantain tokot
Maanantai-iltana huristeltiin jälleen Ojankoon tokottelemaan. Tehtiin alkuun sellainen temppurata, jossa jokaisen rastin kohdalla piti tehdä joko maahanmeno, istuminen tai seisominen, lähettää koira tolpankiertoon, kiertää yhdessä koiran kanssa merkkejä ja tehdä lopuksi hyppy. Tarkoitus oli, että pitäis olla vauhtia ja kivaa. Ja meillä oli! Taustalla kaiketi oli ajatus siitä, ettei tokotreenit tarvitse aina olla sitä matalatempoista jonkin pienen tekniikkajutun hinkkaamista, vaan tarkoitus on myös, että treenaaminen on hauskaa. Rohkenin pitää tässä Nuukin vapaana, eikä mitään ongelmaa ollut häiriön suhteen.
Seuraavaksi tehtiin ohitusharjoituksia, kurssilla kun on selkeästi Nuukia nuorempaakin väkeä. Nämä eivät meillekään ole haitaksi, mutta kuten arvelinkin, ei treenikentällä ohitusharjoitukset ole lainkaan sama juttu kuin ohitukset lenkillä. Kaveri napotti tiukkaa kontaktia koko ajan, vaikka toinen koira olisi tullut suoraan kohti, eikä minkäänlaisia reaktioita havaittavissa muihin koiriin nähden. Hyvä sinänsä, kunhan vastaava välinpitämättömyys saatais myös sinne hihnalenkeille... Eipä silti, on nekin ohituksetkin nykyään jo ihan toista kuin muutama kuukausi sitten.
Loppuun otettiin luoksetulon tekniikkaa ja tämä oli meille se päivän varsinainen anti. Kuten olen aiemminkin maininnut, Nuukilla menee ajoittain sekaisin 'tule' (luoksetulon käsky, joka tarkoittaa eteentuloa) ja 'sivu' (perusasentokäsky). Tämä johtunee siitä, että olen jossain vaiheessa vahvistanut sivulletuloa niin, että jätin koiran muutaman askeleen päähän ja kutsuin siitä sivulle. Samalla tavalla muutaman askeleen päähän jätettynä ollaan treenattu myös eteentuloa, jossa on ollut aina vahva käsiapu. Tästä käsiavusta ollaan nyt luovuttu, niin pasmat meni kerrasta sekaisin. Pahimmillaan Nuuk tulee sellaiseen 45 asteen kulmaan kyljittäin muhun nähden... Pitäis varmaan tarkentaa kriteerejä :D Mutta nyt siis saatiin neuvoja, joista ensimmäinen oli se, että annetaan Nuukin aina ensin yrittää ilman käsiapua ja jos tulee vinoon tai on menossa täysin väärin, autetaan kädellä, mutta ei itse liikuta mihinkään (mulla on jostain tullut tapa ottaa askel taakse). Eli koira korjaa, en minä. Toinen neuvo oli se, että koska koira yrittää hakeutua aina vähän mun vasemmalle puolelle, eli vaikka tulisikin eteen, tulee usein vasemmalle vinoon, laitetaan vasen jalka hieman edemmäs, jolloin koira ohjautuu helpommin eteen. Tämä toimi! Ja samoin todettiin, että se etäisyyden jättäminen ajoittain eteentulossa johtuu vain ja ainoastaan koiran epävarmuudesta, kun se ei vielä ole ihan varma, että miten tässä nyt pitikään olla. Eilen eteentulon paikka oli kuitenkin hyvä. Eli nyt vaan sit treeniä!
Seuraavaksi tehtiin ohitusharjoituksia, kurssilla kun on selkeästi Nuukia nuorempaakin väkeä. Nämä eivät meillekään ole haitaksi, mutta kuten arvelinkin, ei treenikentällä ohitusharjoitukset ole lainkaan sama juttu kuin ohitukset lenkillä. Kaveri napotti tiukkaa kontaktia koko ajan, vaikka toinen koira olisi tullut suoraan kohti, eikä minkäänlaisia reaktioita havaittavissa muihin koiriin nähden. Hyvä sinänsä, kunhan vastaava välinpitämättömyys saatais myös sinne hihnalenkeille... Eipä silti, on nekin ohituksetkin nykyään jo ihan toista kuin muutama kuukausi sitten.
Loppuun otettiin luoksetulon tekniikkaa ja tämä oli meille se päivän varsinainen anti. Kuten olen aiemminkin maininnut, Nuukilla menee ajoittain sekaisin 'tule' (luoksetulon käsky, joka tarkoittaa eteentuloa) ja 'sivu' (perusasentokäsky). Tämä johtunee siitä, että olen jossain vaiheessa vahvistanut sivulletuloa niin, että jätin koiran muutaman askeleen päähän ja kutsuin siitä sivulle. Samalla tavalla muutaman askeleen päähän jätettynä ollaan treenattu myös eteentuloa, jossa on ollut aina vahva käsiapu. Tästä käsiavusta ollaan nyt luovuttu, niin pasmat meni kerrasta sekaisin. Pahimmillaan Nuuk tulee sellaiseen 45 asteen kulmaan kyljittäin muhun nähden... Pitäis varmaan tarkentaa kriteerejä :D Mutta nyt siis saatiin neuvoja, joista ensimmäinen oli se, että annetaan Nuukin aina ensin yrittää ilman käsiapua ja jos tulee vinoon tai on menossa täysin väärin, autetaan kädellä, mutta ei itse liikuta mihinkään (mulla on jostain tullut tapa ottaa askel taakse). Eli koira korjaa, en minä. Toinen neuvo oli se, että koska koira yrittää hakeutua aina vähän mun vasemmalle puolelle, eli vaikka tulisikin eteen, tulee usein vasemmalle vinoon, laitetaan vasen jalka hieman edemmäs, jolloin koira ohjautuu helpommin eteen. Tämä toimi! Ja samoin todettiin, että se etäisyyden jättäminen ajoittain eteentulossa johtuu vain ja ainoastaan koiran epävarmuudesta, kun se ei vielä ole ihan varma, että miten tässä nyt pitikään olla. Eilen eteentulon paikka oli kuitenkin hyvä. Eli nyt vaan sit treeniä!
maanantai 28. toukokuuta 2012
Puomia ja keppejä
Eilen käytiin Narrin ja Saran kanssa Ojangossa aksakentällä pyörähtämässä. Aurinko paistoi, oli kuuma ja koirat oli hetkessä ihan läkähdyksissä. Ennen treeniä ei annettu koirien leikkiä, vaan mentiin heti kentälle. Tehtiin kentällä aluksi yhtäaikaisesti toinen toisessa päässä ja toinen toisessa. Nuuk yllätti, olin varma, että karkaa Narrin luokse, mutta ei! Vilkuili välillä palkkauksen jälkeen, mutta ei lähtenyt ja teki hienosti pientä kuviota parin hypyn ja putken kanssa. Tauon jälkeen tehtiin puomia Niinun ohjeilla ja Sara avusti palkkailemalla namilla puomin päähän ja mä yritin sijoittua aina vähän eri kohtaan. Hieman se mun mielestä nytkin aina himmaili puomin lopussa, jos jäin taka-alalle, kuten viimeksi Satulinnassakin. Malttoi kuitenkin hyvin kontaktilla, kun heitin lelun eteen ja katseesta palkkaan vapautus. Nuuk syöksyi vapautuksesta kyllä aina lelulle, mutta ei välttämättä tarttunut siihen, itse menin perässä ja leikittiin. Viimeisellä toistolla sitten tarttui ja ravisteli raivokkaasti, jes! Lopuksi tehtiin vielä parit kujakepit (kuja tosi kapeana), jotka Nuuk pujotteli hyvin. Tästä treenistä jäi hyvä mieli :)
perjantai 25. toukokuuta 2012
Teinieläin harjoittelee
Nuuk on niin teini. Se r-a-k-a-s-t-a-a tyttöjä ja hajuja ja kaikkea, mikä saa sen pään pyörälle ja sydämen tykyttämään. Siksi me ollaan radikaalisti helpotettu agilitytreenejä, jos on koirahäiriötä näköpiirissä. Ja sitähän usein on. Totesin, että mitäpä sitä nyt suotta kiirehtimään ja vaikeuttamaan treenejä, kun Nuuk ei siihen selvästikään ole vielä valmis. Agilityssä Nuukilla kierrokset nousee herkästi ja silloin se myös saattaa reagoida oma-aloitteisemmin häiriöön. Häiriötön tilanne on sitten asia erikseen, koska silloin treenikentälle astelee hyvin toisenlainen, jopa ajoittain vakavasti otettava Harrastuskoira. Tokotreeneissä ei myöskään ainakaan samoissa mittasuhteissa olevaa häiriöreagointia ilmene. Mun tulkinnan mukaan silloin vire on matalammalla ja mun sana tarvittaessa painaa enemmän, jos hötkyilyä suuntaan tai toiseen ilmenee.
Helpotetut treenit ovat tuottaneet jo hieman tulosta, sillä hetkittäin se ennen niin tuttu keskittymisilme on palannut teinieläimen naamalle myös agilitykentällä. Menin eilen torstain ryhmätreeneihin paikalle hyvin ajoissa, jotta ehdittiin harjoittelemaan luopumista ja leikkimistä ennen varsinaista treeniä muiden koirien läheisyydessä. Ja treeneissä me sit tehtiin jo ihan kivasti keskittyen, vaikka kentän laidalla ryhmän muut koirat odottelivat vuoroaan ja kaikilla ympäröivillä kentillä oli treenit menossa. Tällä hetkellä mun suurin tehtävä on vaan muistaa pitää huomio koirassa myös palkkauksen jälkeen, koska se on se todennäköisin hetki, kun Nuukin keskittyminen yhdessä tekemiseen herpaantuu ja se saattaa lähteä omille seikkailuilleen, joko rallattelemaan itsekseen esim. putkeen tai johonkin toiseen putkeen tai sit moikkaamaan kaverikoiraa.
Eilisen treenin aiheena oli pitkät suorat, ja itsenäinen eteneminen. Se itsenäisyys ei ole Nuukille ongelma, päinvastoin. Mietinkin jopa, ettei meidän ole syytä näitä treenejä kovin paljon tehdä, vaan edelleen enemmänkin sitä käteen tulemista ja ohjauksen tarkkaa seuraamista, sitä kääntymistä. Sillä se tiukka käännös monen esteen suoran päätteenä olleen suoran putken jälkeen valui kyllä reippaasti huudoista huolimatta. Treenin loppuun tehtiin kujalla keppejä (12) ja lyhyempää pätkää suoria keppejä (6). Hyvin haki ja pujotteli!
Keskiviikkona oli meidän ensimmäiset aluevalmennusryhmän treenit. Niinu piti meille kontaktisulkeiset puomilla. Nuukilla on mun mielestä ollut puomi hyvin hallussa, mutta nyt ilmeni epävarmuutta alastulokontaktilla. Vieras halli saattoi vaikuttaa myös, sillä jos teinieläin olisi saanut valita, olisi se juossut hallia ympäri uusien hajujen perässä. Niinun mielestä namialustasta olisi syytä luopua mahdollisimman nopeasti, sillä Nuuk on siinä aika kiinni. Kun namialustaa ei ole, Nuuk seuraa liikaa mun liikettä ja kääntää voimakkaasti etuvartaloaan mun suuntaan, jos jään taaemmas. Harjoituksia tulisikin jatkaa apuohjaajan kanssa niin, ettei namipalkka kontaktilla tule koskaan minulta vaan apuohjaajalta, ja loppupalkka (lelu) niin, että heitän sen eteen (Nuuk ei edelleenkään aina innostu paikallaan olevasta lelusta) ja vapautan koiran lelulle, kun sen katse on minun sijaan lelussa. Saatiin näin muutamat hyvät toistot ja näillä neuvoilla nyt edetään.
Maanantain tokossa tehtiin seuruuta ja nyt meillä on ohjelmassa namikädestä eroon pääseminen, oikeasti. Jotain pieniä välähdyksiä oikeasta seuruusta saatiin jo ilmankin namikättä, joten nyt vaan lisää treeniä, niin eiköhän se siitä vähitellen. Luoksepäästävyydessä pus-pus-pusukoira ei millään olisi malttanut olla pusuttamatta. Paikallamakuut sujuivat myös hyvin muuten, paitsi että lonkalle siirtyy helposti ajan pidentyessä. Tässä ei ottanut häiriötä rivin muista koirista yhtään! Pisteet Nuukille myös siitä, että nyt pystyi 'vain hengaamaan' siinä välissä, kun mitään ei tehty.
Helpotetut treenit ovat tuottaneet jo hieman tulosta, sillä hetkittäin se ennen niin tuttu keskittymisilme on palannut teinieläimen naamalle myös agilitykentällä. Menin eilen torstain ryhmätreeneihin paikalle hyvin ajoissa, jotta ehdittiin harjoittelemaan luopumista ja leikkimistä ennen varsinaista treeniä muiden koirien läheisyydessä. Ja treeneissä me sit tehtiin jo ihan kivasti keskittyen, vaikka kentän laidalla ryhmän muut koirat odottelivat vuoroaan ja kaikilla ympäröivillä kentillä oli treenit menossa. Tällä hetkellä mun suurin tehtävä on vaan muistaa pitää huomio koirassa myös palkkauksen jälkeen, koska se on se todennäköisin hetki, kun Nuukin keskittyminen yhdessä tekemiseen herpaantuu ja se saattaa lähteä omille seikkailuilleen, joko rallattelemaan itsekseen esim. putkeen tai johonkin toiseen putkeen tai sit moikkaamaan kaverikoiraa.
Eilisen treenin aiheena oli pitkät suorat, ja itsenäinen eteneminen. Se itsenäisyys ei ole Nuukille ongelma, päinvastoin. Mietinkin jopa, ettei meidän ole syytä näitä treenejä kovin paljon tehdä, vaan edelleen enemmänkin sitä käteen tulemista ja ohjauksen tarkkaa seuraamista, sitä kääntymistä. Sillä se tiukka käännös monen esteen suoran päätteenä olleen suoran putken jälkeen valui kyllä reippaasti huudoista huolimatta. Treenin loppuun tehtiin kujalla keppejä (12) ja lyhyempää pätkää suoria keppejä (6). Hyvin haki ja pujotteli!
Keskiviikkona oli meidän ensimmäiset aluevalmennusryhmän treenit. Niinu piti meille kontaktisulkeiset puomilla. Nuukilla on mun mielestä ollut puomi hyvin hallussa, mutta nyt ilmeni epävarmuutta alastulokontaktilla. Vieras halli saattoi vaikuttaa myös, sillä jos teinieläin olisi saanut valita, olisi se juossut hallia ympäri uusien hajujen perässä. Niinun mielestä namialustasta olisi syytä luopua mahdollisimman nopeasti, sillä Nuuk on siinä aika kiinni. Kun namialustaa ei ole, Nuuk seuraa liikaa mun liikettä ja kääntää voimakkaasti etuvartaloaan mun suuntaan, jos jään taaemmas. Harjoituksia tulisikin jatkaa apuohjaajan kanssa niin, ettei namipalkka kontaktilla tule koskaan minulta vaan apuohjaajalta, ja loppupalkka (lelu) niin, että heitän sen eteen (Nuuk ei edelleenkään aina innostu paikallaan olevasta lelusta) ja vapautan koiran lelulle, kun sen katse on minun sijaan lelussa. Saatiin näin muutamat hyvät toistot ja näillä neuvoilla nyt edetään.
Maanantain tokossa tehtiin seuruuta ja nyt meillä on ohjelmassa namikädestä eroon pääseminen, oikeasti. Jotain pieniä välähdyksiä oikeasta seuruusta saatiin jo ilmankin namikättä, joten nyt vaan lisää treeniä, niin eiköhän se siitä vähitellen. Luoksepäästävyydessä pus-pus-pusukoira ei millään olisi malttanut olla pusuttamatta. Paikallamakuut sujuivat myös hyvin muuten, paitsi että lonkalle siirtyy helposti ajan pidentyessä. Tässä ei ottanut häiriötä rivin muista koirista yhtään! Pisteet Nuukille myös siitä, että nyt pystyi 'vain hengaamaan' siinä välissä, kun mitään ei tehty.
perjantai 11. toukokuuta 2012
Agitreenit ulkona, jee?
Joo, kysymysmerkki otsikon perässä ei ollut vahinkolyönti, vaan todellakin eilen oltiin aksailemassa ekaa kertaa HSKH:n yhteistreeneissä ulkokentällä ja oli sitten surkeimmat treenit ikinä. Niinkuin oikeesti ikinä ikinä. Tätä pohjustettiin jo hyvin sillä, että nähtiin Narri ja Sara sattumalta ennen treenejä ja jos Nuukin pää ei jo muuten ollut pyörällä niin hetken peuhaamisen jälkeen Narrin kanssa oli varmasti. Mutta ihana oli pitkästä aikaa nähdä siskolikkaa! Nuuk näytti niin isolta Narrin rinnalla, vaikkei se kuitenkaan mikään jätti kelpieksi ole itsekään.
Nuukilla ei ollut eilen siis keskittymiskykyä ei sitten yhtään. Tai oli, mutta se suuntasi sen täysin naapurikentän koiriin ja sain mm. houkutella sitä putkeen. Siis mitä?! Se on sitten hieno olo se, kun on koiralle kentällä kuin ilmaa. Ja juu, olis voinut lopettaa ne treenit siihen. No me ei lopetettu vaan keskityttiin sit radan sijaan treeneissä keskittymiseen, kohtalaisen huonolla menestyksellä, tehtiin siis vaan jotain ihan pientä räpellystä, josta oli agility kaukana. Voi huokaus. Mä jo luulin, että meidän häiriöherkkyys olis vähän helpottamassa, kun maanantain tokot sujui niin hienosti ja hallissa ei ole ongelmia viime aikoina enää ollut. Mutta siellä onkin ollut umpiaidat ratojen välillä... Eli voi huokaus. No, jotain hyvää kuitenkin, sillä Nuuk istui kentän laidalla vuoroa odotellessa kohtalaisen nätisti, ei riekkunut ja rellestänyt ollenkaan. Ja hei, ennen varsinaisia treenejä me tehtiin suorat kepit! Tai siis 6 keppiä, mutta suorat ja hienosti! Se on sentään juhlan aihe se.
Niin kai se on, että kaks askelta eteen ja kolme taakse, vai miten se meni? Ainahan sitä täytyy välillä käydä pohjalla, että olis sitten jotain tavoittelemisen arvoista jatkossa...
Nuukilla ei ollut eilen siis keskittymiskykyä ei sitten yhtään. Tai oli, mutta se suuntasi sen täysin naapurikentän koiriin ja sain mm. houkutella sitä putkeen. Siis mitä?! Se on sitten hieno olo se, kun on koiralle kentällä kuin ilmaa. Ja juu, olis voinut lopettaa ne treenit siihen. No me ei lopetettu vaan keskityttiin sit radan sijaan treeneissä keskittymiseen, kohtalaisen huonolla menestyksellä, tehtiin siis vaan jotain ihan pientä räpellystä, josta oli agility kaukana. Voi huokaus. Mä jo luulin, että meidän häiriöherkkyys olis vähän helpottamassa, kun maanantain tokot sujui niin hienosti ja hallissa ei ole ongelmia viime aikoina enää ollut. Mutta siellä onkin ollut umpiaidat ratojen välillä... Eli voi huokaus. No, jotain hyvää kuitenkin, sillä Nuuk istui kentän laidalla vuoroa odotellessa kohtalaisen nätisti, ei riekkunut ja rellestänyt ollenkaan. Ja hei, ennen varsinaisia treenejä me tehtiin suorat kepit! Tai siis 6 keppiä, mutta suorat ja hienosti! Se on sentään juhlan aihe se.
Niin kai se on, että kaks askelta eteen ja kolme taakse, vai miten se meni? Ainahan sitä täytyy välillä käydä pohjalla, että olis sitten jotain tavoittelemisen arvoista jatkossa...
tiistai 8. toukokuuta 2012
Tokoa
Eilen oltiin ensimmäistä kertaa HSKH:n MT0-tokokurssilla. Kouluttajana meillä on Heidi Vilkman. Tehtiin perusasentoa, luoksepäästävyys- ja käsittelyharjoituksia, kosketusalustaleikkiä ja hyppyä.
Perusasento meillä muuten kuulemma hyvä, mutta aavistuksen kiertää takapäätään mun selän taakse. Pitäis treenata enemmän peilin kanssa, niin huomaisin itsekin tällaiset pikkumokat. Tähän neuvoksi saatiin pieni vasemman jalan kantapään nosto, jolloin Nuuk tuli heti suorempaan. Loppuun tehtiin pari jo ilmankin kantapäätä ja suorassa oli. Hakeutui perusasentoon tosi hyvin ja innokkaasti.
Luoksetulo- ja käsittelyharjoitukset oli tosi pusipusi, tätä täytyis enemmän harjoitella.
Kosketusalusta meillä oli jo ennestään hallussa, joten me tehtiin sen avulla irtoamisharjoitusta: heitettiin alustaa ja koira juoksee tekemään alustalle tassukosketuksen, josta palkka. Mutta palkata sai vain jos tassu pysyi alustalla. Tässä piti kiirettä, sillä Nuuk juoksi alustan perään, läiskäsi alustaa tassulla ja oli helposti jo puolivälissä takaisin ennenkuin ehdin palkkaamaan... Mutta onnistumisiakin saatiin.
Hypyssä malttoi pysyä perusasennossa, jes. Ei vielä annettu pysähtymiskäskyä, vain hyppykäsky ja hyppäämisestä palkka. Ei mitään ihmeellistä.
Tunnin lopuksi kyselin vähän neuvoja meidän levottomaan yleisilmeeseen, eli siihen, etten mielestäni saa koiraa tarpeeksi rauhalliseen vireeseen tekemisen välissä ja se mm. komentelee ja vaatii tekemistä ja huomiota haukkumalla. Treenattiin tätä hetki Nuukille jo ennestään tutulla 'käy siihen'-käskyllä niin, että käännän koiralle kokonaan aina selkäni ja olen juttelevinani kouluttajan kanssa, samalla kouluttaja tarkkaili koiraa ja ilmoitti, jos yritti nousta tai kiinnostui liikaa viereisen kentän agitreeneistä. Tämä toimi hyvin! Kerran yritti nousta ja palautin uudella käskyllä, jonka jälkeen pysyi taas hyvin. Ja haukkumiseen puututaan tylysti, kaikki tekeminen lakkaa ja koira pois kentältä, jos haukkuu.
Tosi hyvä fiilis jäi tästä treenistä ja vaikka itse tehtävät oli meille aika helppoja, häiriöstä tuli kuitenkin haastetta.
Tässä vielä tsekkauslista, jossa meidän tän hetken tilanne alokkaan liikkeissä:
1. Luoksepäästävyys
No, kuten arvata saattaa, pusipusi ja halihali-ilmiötä ilmenee. Namien kanssa yleensä ok.
2. Paikkamakuu
Ei olla häiriössä juurikaan tehty pitkiä pätkiä. Lyhyitä 10-20 s pysyy kyllä myös häiriössä, yksinään pidemmätkin ok. Tosin koskaan en ole aikaa ottanut, eli luultavasti ollaan tehty vielä liian lyhyitä kuitenkin. Se 2min. kun on yllättävän pitkä...
3. Seuraaminen kytkettynä
Nameja kun löytyy, niin hyvin menee. Nameitta paljon huonommin. Tiiviimpi saisi edelleen olla. Käännökset mun mielestä ihan kohtuullisen ok, samoin tempon vaihdot.
4. Seuraaminen vapaana
Sama homma kuin kytkettynäkin.
5. Liikkeestä maahanmeno
Menee yleensä hyvin.
6. Luoksetulo
Jää hyvin ja tulee vauhdilla, mutta välillä jättää herkästi väliä eteentullessa tai sitten tulee sivulle. Käsiavulla (kädellä merkitsen paikan edessä) tulee hyvin. En tiedä olenko jotenkin sekoittanut Nuukin pään, sillä tosiaan välillä se tulisi mielummin suoraan sivulle. Olen kuitenkin ajatellut, että haluaisin sen tulevan luoksetulossa ja noudoissa eteen pk-tottistakin silmällä pitäen. Nyt ihan viimeaikoina ollaan tehty lyhyeltä etäisyydeltä luoksetuloja niin, että mun kädet on sivummalla (ei kuitenkaan vielä täysin sivulla) ja homma sujuu paremmin.
7. Liikkeestä seisominen
Usein askeleen viive ja epävarmuutta, että olikohan se oikeasti seiso vai sit kuitenkin se kivempi maahan.
8. Estehyppy
Hyppää oikein mielellään joo ja nykyisin pysyy kuin pysyykin myös perusasennossa (tiukka etukeno kylläkin), mut en oo vielä saanut kerrottua mikä on agilityhypyn ja tokohypyn ero. Eli sinkoaa miljoonaa namialustalle ja jää pyörimään, että missä se seuraava este on...
Eli tekemistä riittää!
Perusasento meillä muuten kuulemma hyvä, mutta aavistuksen kiertää takapäätään mun selän taakse. Pitäis treenata enemmän peilin kanssa, niin huomaisin itsekin tällaiset pikkumokat. Tähän neuvoksi saatiin pieni vasemman jalan kantapään nosto, jolloin Nuuk tuli heti suorempaan. Loppuun tehtiin pari jo ilmankin kantapäätä ja suorassa oli. Hakeutui perusasentoon tosi hyvin ja innokkaasti.
Luoksetulo- ja käsittelyharjoitukset oli tosi pusipusi, tätä täytyis enemmän harjoitella.
Kosketusalusta meillä oli jo ennestään hallussa, joten me tehtiin sen avulla irtoamisharjoitusta: heitettiin alustaa ja koira juoksee tekemään alustalle tassukosketuksen, josta palkka. Mutta palkata sai vain jos tassu pysyi alustalla. Tässä piti kiirettä, sillä Nuuk juoksi alustan perään, läiskäsi alustaa tassulla ja oli helposti jo puolivälissä takaisin ennenkuin ehdin palkkaamaan... Mutta onnistumisiakin saatiin.
Hypyssä malttoi pysyä perusasennossa, jes. Ei vielä annettu pysähtymiskäskyä, vain hyppykäsky ja hyppäämisestä palkka. Ei mitään ihmeellistä.
Tunnin lopuksi kyselin vähän neuvoja meidän levottomaan yleisilmeeseen, eli siihen, etten mielestäni saa koiraa tarpeeksi rauhalliseen vireeseen tekemisen välissä ja se mm. komentelee ja vaatii tekemistä ja huomiota haukkumalla. Treenattiin tätä hetki Nuukille jo ennestään tutulla 'käy siihen'-käskyllä niin, että käännän koiralle kokonaan aina selkäni ja olen juttelevinani kouluttajan kanssa, samalla kouluttaja tarkkaili koiraa ja ilmoitti, jos yritti nousta tai kiinnostui liikaa viereisen kentän agitreeneistä. Tämä toimi hyvin! Kerran yritti nousta ja palautin uudella käskyllä, jonka jälkeen pysyi taas hyvin. Ja haukkumiseen puututaan tylysti, kaikki tekeminen lakkaa ja koira pois kentältä, jos haukkuu.
Tosi hyvä fiilis jäi tästä treenistä ja vaikka itse tehtävät oli meille aika helppoja, häiriöstä tuli kuitenkin haastetta.
Tässä vielä tsekkauslista, jossa meidän tän hetken tilanne alokkaan liikkeissä:
1. Luoksepäästävyys
No, kuten arvata saattaa, pusipusi ja halihali-ilmiötä ilmenee. Namien kanssa yleensä ok.
2. Paikkamakuu
Ei olla häiriössä juurikaan tehty pitkiä pätkiä. Lyhyitä 10-20 s pysyy kyllä myös häiriössä, yksinään pidemmätkin ok. Tosin koskaan en ole aikaa ottanut, eli luultavasti ollaan tehty vielä liian lyhyitä kuitenkin. Se 2min. kun on yllättävän pitkä...
3. Seuraaminen kytkettynä
Nameja kun löytyy, niin hyvin menee. Nameitta paljon huonommin. Tiiviimpi saisi edelleen olla. Käännökset mun mielestä ihan kohtuullisen ok, samoin tempon vaihdot.
4. Seuraaminen vapaana
Sama homma kuin kytkettynäkin.
5. Liikkeestä maahanmeno
Menee yleensä hyvin.
6. Luoksetulo
Jää hyvin ja tulee vauhdilla, mutta välillä jättää herkästi väliä eteentullessa tai sitten tulee sivulle. Käsiavulla (kädellä merkitsen paikan edessä) tulee hyvin. En tiedä olenko jotenkin sekoittanut Nuukin pään, sillä tosiaan välillä se tulisi mielummin suoraan sivulle. Olen kuitenkin ajatellut, että haluaisin sen tulevan luoksetulossa ja noudoissa eteen pk-tottistakin silmällä pitäen. Nyt ihan viimeaikoina ollaan tehty lyhyeltä etäisyydeltä luoksetuloja niin, että mun kädet on sivummalla (ei kuitenkaan vielä täysin sivulla) ja homma sujuu paremmin.
7. Liikkeestä seisominen
Usein askeleen viive ja epävarmuutta, että olikohan se oikeasti seiso vai sit kuitenkin se kivempi maahan.
8. Estehyppy
Hyppää oikein mielellään joo ja nykyisin pysyy kuin pysyykin myös perusasennossa (tiukka etukeno kylläkin), mut en oo vielä saanut kerrottua mikä on agilityhypyn ja tokohypyn ero. Eli sinkoaa miljoonaa namialustalle ja jää pyörimään, että missä se seuraava este on...
Eli tekemistä riittää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)