tiistai 19. helmikuuta 2013

Ruokavalioremontti ja hierontaa

Vaihdoin Nuukin pari viikkoa sitten barffille ja ainakin toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen tähän päätökseen. Vaihto tapahtui kertaheitolla, eli nappulaa ei sittemmin ole syöty. Vähitellen ollaan totuteltu erilaisiin lihoihin ja sisäelimiin, lihaiset luut ovat toistaiseksi olleet vielä kaikki broileria, joko siipeä tai kaulaa. Ostin näin alkuun jonkin verran Murren omia liha-kasvisateriamixejä arkea helpottamaan, mutta jo nyt totesin, että taidetaan kuitenkin tehdä kasvissoseet itse pakkaseen, niin saa sitten ostaa vaan pelkkiä lihatuotteita Murresta.

Aluksi Nuuk tuijotteli aika pitkäänkin ruokakuppia, ennen kuin se tyhjeni, mutta nyt ruoka uppoaa jo vauhdilla. Luita syöttelin sille muutaman illan kädestä, ettei hotkisi liian isoja paljoja kerralla, mutta sittemmin on syönyt nekin jo ihan itse. Siipiä Nuuk rouskuttelee aika pitkäänkin, mutta kauloissa ei kauaa nokka tuhise.

Lisäravinteena olen antanut merilevää ja oluthiivaa, öljyinä on ollut lohiöljyä ja pellavaöljyä. Välillä on mukana ollut myös kananmunaa sekä raejuustoa ja piimää vatsaa tasapainottamaan.

Ilmavaivoja ei ole ollut, ja jätösten määrä on pienentynyt aiemmasta noin puoleen. Alkuun oli luiden syönnin jälkeen usein vähän kovalla vatsa, mutta sekin on sittemmin hävinnyt.

Eli ei muuta kuin isompaa pakastinta metsästämään, että koiranruokien lisäksi sinne mahtuisi jotain vielä ihmisillekin!

Nuuk kävi myös pari viikkoa sitten osteopaatilla. Mun mielestä se on venytellyt viime aikoina hieman enemmän ja kun edellisestä kerrasta oli jo aikaa, niin mentiin tapaamaan Johannaa (Uudenmaan Osteopatia). Edelliskerrasta poiketen Nuuk asettui aika pian aloilleen ja tällä kertaa se oikeasti rentoutui niin, että silmät lupsui kiinni ja se hengitti oikein syvään Johannan hieroessa. Ei siis tietoakaan ensimmäisen käynnin jännityksistä ja pystyynpyrkimisistä. Oli tainnut tuntua loppujen lopuksi se ensimmäinenkin kerta hyvältä.. :) Vähän oli kuulemma kaulan ja niskan seudulla jumia, samoin alaselässä. Nämä saatiin auki, eli ei mitään sen ihmeempää kuitenkaan. Nuukin jalkojen liikkuvuutta Johanna kovasti kehui ja muutenkin rakenne on edelleen hyvä (ei liian raskas), vaikka miehistynyt Nuuk kuulemma viime käynnistä olikin. Ja onhan se ;)

maanantai 18. helmikuuta 2013

Meidän maanantai eli tokoa ja hiihtoa

Jopas jopas, tänään tuli tokotreeneissä ajattelemisen aihetta. Nimittäin mulle ei ole juolahtanut mieleenkään, että pitäisi sitä palkattomuuttakin joskus treenata. Meillä oli tänään kisanomaiset treenit, tarkoittaen, että oikeasti ei saanut kehässä palkata, sen ulkopuolella heti kylläkin. Heti oli vaikeampi saada Nuukin tekemisvaihde päälle, kun ei sitä palkkaa saman tien kuulunutkaan. Tehtiin luoksepäästävyyden ja paikkamakuun lisäksi lyhennetty alokkaan kaavio seuruuta, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Musta tuntui kentällä, että meni ihan penkin alle, mutta onneksi oli kuvaaja mukana ja eihän se sitten kuitenkaan videolta niin pahalta näyttänyt kuin siellä kentällä tuntui.

Kehääntulo sujui ihan mallikkaasti, luoksepäästävyydessä nousi sivulta seisomaan. Paikkamakuu kesti vain yhden minuutin ja seisoin vain parin metrin päässä Nuukista, mutta koko aika meni palkkaamatta ja pari kertaa Nuuk haisteli lattiaa, mutta pysyi kuitenkin hyvin, eli jes, edistystä!

Seuruussa Nuuk oli selvästi tavallista väljempi ja jotenkin vähän haahuili, edistikin välillä, mitä yleensä ei tee. Myös perusasento lopussa oli vino. Ei siis keskittynyt kunnolla tai edes tavanomaisesti. Ja itse voisin opetella tekemään koirankin kannalta jotenkin järjellisen täyskäännöksen...


Liikkeestä maahan meni muuten ihan ok, mutta edelleen seuruu oli yhtä haahuilua ja lopun perusasento jälleen vähän vino, vaikka yleensä on tehnyt perusasennot priimaa.



Luoksetulossa ennakoi ja videolta näkyy kuinka jopa liikahtaa vähän eteenpäin ennen kuin käännyn. Mur. Lisäksi ehkä myös kevyesti törmäsi eteentullessa. Että semmoista.



Tässä sitä siis taas pureksittavaa! Mutta ihan mahtavaa, että järjestetään myös kisaharkkoja, koska niissä huomaa ihan toisella tavalla omat ja koiran puutteet. Nyt vaan sit taas treenaamaan!

Tokohallilta mentiin vielä Paloheinään hiihtämään, aluksi lenkki ilman Nuukia ja lopuksi Nuukin kanssa. Tyytyväistä porukkaa oli auto täynnä, kun ajettiin kotiin :)

Hakua

Lauantaina oli taas hakutreenit ja oltiin nyt kolmannen kerran peräkkäin Teknopoliksen parkkiksella. Samalla tämä oli myös kolmas kerta kun harjoiteltiin rullatyöskentelyä. Erona kahteen edelliskertaan oli se, että maalimiehet menivät (Nuukin nähden) umpparin taakse piiloon, kun aiemmin ne juoksivat vaan jonkin matkan päähän ja menivät kyykkyyn. Nuukilla oli ihan alusta asti selvät sävelet, se lähti ihan täysillä maalimiehelle, nappasi rullan, toi sen lähes suoraan mulle (eikä pudottanut kertaakaan!) ja vielä luovuttikin kivasti! Rullan luovutuksen jälkeen leikin vähän aikaa Nuukin kanssa rullalla, ennen kuin lähetin näytölle, mutta Terhi sanoi, että sen leikin voisi jo jättää pois, kun Nuuk niin hyvin tuo rullan mulle. Näytölle se paineli tietysti miljoonaa, vielä en yritäkään roikkua liinan päässä, katsotaan sitä sit myöhemmin. Selvästi oli ajatus muhinut Nuukilla viimeisen viikon aikana, minkäänlaista sähläystä ei ollut havaittavissa. Ja myös ohjaajakin alkaa toimia vähitellen oikein..!

Nyt tuntuu myös, että ollaan saatu palkkaukseenkin järkeä; maalimieheltä saatu ruokapalkka tuntuu toimivan aika kivasti, Nuuk rauhoittuu hyvin maahan siksi aikaa kun maalimies syöttelee sitä. Ja mikä parasta, nyt ensimmäistä kertaa viimeiseltä maalimieheltä saatuna loppupalkkana lelu toimi ihan mahtavasti, Nuuk oli rento oma itsensä, toi lelua kaikille maalimiehille ja leikki, repi ja haki lelua ihan kunnolla! Tulipa superhyvä fiilis näistä treeneistä :)

Meidän viime lauantain hakutiimi: Miska, Ihku, Prima, Muru ja Nuuk
© Terhi Multamäki

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Uskaltaisko? Joko? Nytkö? Saako jo?

Että niinkuin kisaamaan agilityssä?! Justhan mä mainostin, kuinka me vielä treenataan sitä ja tätä ja tota ennen kuin ustaltaudutaan kisakentille... Mutta nyt oli taas niin järjettömän mahtavat treenit Juhalla tiistaina, että alkoi kyllä kisaaminen kutkuttamaan..! Nuuk oli ihan tykki ja luki ohjausta taas niin mahtavasti ja minäkin pysyin ajantasalla ohjauksissa ja omat liikkeellelähdötkin oli kohdallaan, kerrankin! Ihan niin paljon tosiaan alkoi kisakentät houkuttaa, että kävin jo vähän kurkkaamassa josko niitä kisoja tässä lähiaikoina olis tarjolla... :) No, onhan niitä, mutta ehkä me pitäydytään suunnitelmassa ja startataan kuitenkin edes ne yhdet epikset ensiksi ja siltä pohjalta katsotaan sit virallisia kisoja.

Tätä ennen ehditään ottamaan vielä muutamat hyvät kontaktisulkeiset, kontaktit on nimittäin päässyt vähän lipsumaan. Voi tätä kauhun tasapainoa... Mutta tällä hetkellä ne on ainakin nopeat!

Hakua ja ensimmäinen esineruutu

Pitkästä pitkästä aikaa me päästiin viime viikonloppuna hakutreeneihin. Edellisen kerran sitä oltiinkin sitten marraskuussa... Tässä on niin monta viikkoa mennyt niin, että kun me oltaisiin aikataulujen puolesta treeneihin päästy, on ollut liian kova pakkanen ja treenit on peruttu ja sit kaikenlaista viikonloppumenoa on ollut myös aika paljon, niin että kun pakkanen on treenit sallinut, ei me olla oltu paikkakunnalla ollenkaan. No, mutta nyt me siis päästiin.

Meidän haut jäi viimeksi silloin marraskuussa siihen vaiheeseen, että kovasti mietin, mitä tästä oikein tulee ja tuleeko mitään, kun Nuuk tuntui kovasti paljon paineistuvan maalimiehillä. Aina se kuitenkin rentoutui treenien loppua kohden ja leikit ja haukutukset keskilinjalla (ja lähellä mua) sujuivat ihan hyvin. Koutsimme Terhin kanssa asiasta jälleen treenien alkuun juteltiin ja Terhi ehdottikin, että mitä jos ryhdyttäis miettimään ilmaisun vaihtoa haukusta rullaan. Vaikka haukku irtoaakin Nuukilta hyvin, lopputulemana voi olla koira, joka haukahtaa muutaman kerran maalimiehellä ja lähtee sieltä paineistuessaan liian aikaisin ohjaajan luo. Rullalla Nuukilta ei vaadittaisi niin suurta rohkeutta maalimiehellä, vaan löydön tehtyään se saakin lähteä takaisin mun luo. Tää tuli tosi äkkiä ja jotenkin olen itse aina ajatellut, että rullakoiran koulutus on jotenkin vaikeeta ja voi että. Mutta niin paljon hyviä perusteluja tuli, että kokeillaan nyt sitten.

Treenit oli Teknopoliksen parkkiksella, jossa oli helppo alkaa opettaa rullatyöskentelyä. Kun saatiin ohjaajallekin käsitys, miten tää homma oikein toimii, niin se toimi tosi hyvin! Tehtiin kahdessa setissä ja Nuuk tajusi homman hienosti. Ja mikä parhainta, siitä paineistumisesta ei ollut tietoakaan, vaan Nuuk oli iloinen ja rento :) Tästäkin huolimatta se jätti välissä leikkimättä vieraan kanssa välillä ja siksi päätinkin, että otan sille vastedes ruokaa palkaksi maalimiehille ja loppupalkkana vasta lelu, jolla voi leikkiä sit vaikka mun kanssa, jos ei maalimiehen kanssa halua. Ainakin toistaiseksi, katsotaan mihin suuntaan tää nyt tästä kevään mittaan lähtee.

Rullailun lisäksi tehtiin vielä loppuun elämämme ensimmäinen esine-etsintätreeni. Olin aivan varma (miksi ja millä perusteella?!), ettei Nuuk todellakaan hae esinettä ja tuo sitä mulle (osaahan se toisaalta noutaa sitä noutokapulaakin..), mutta mitä vielä! Sieltähän se esine tuli ihan riehakkaalla laukalla ja käteen asti, kun vaan muistin vaatia. Eli mitä opimme tästä: usko siihen, että koira osaa ja muista vaatia :)

Mutta että oli kivat treenit, tästä voi jatkaa taas hyvillä mielin!