keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Hieno päivä!

Tässä yksi päivä aurinko paistoi ja tuntui ihan keväältä, vaikka pakkasta oli ihan kunnolla. Aurinko sai myös erään koiraeläimen mielen iloiseksi ja se juoksi ja pomppi päättömästi pitkin poikin lumikasoja ylös ja alas. Pyysin kauniisti, josko tämä hepuloitseva kengurun sukulaissielu malttaisi hetkeksi seisahtaa, jotta kuvaan saataisiin jotain muutakin kuin pelkkä ohi viuhahtava häntä. No Nuukhan otti sitten ihan asiaksi sen seisomisen ja poseerauksen.

Mä meen eka ylös ja sit mä meen alas ja sit mä meen ylös ja sit mä...
Okei okei, paikka paikka, onks tää hyvä?
Vai olisko istuen parempi?
Jos mä vaan vähän niinku chillailen tässä? 
Toinen kylki vielä. Ja katse kaukaisuuteen. Valmis!
Vähän leikkimielisyyttä vielä kehiin. Jep jep. Alkaisko nää olla nyt purkissa?
No okei, vielä yks yhteiskuva joo. 
Joko saa mennä? Saaks jo mennä?
'No mee nyt sit.' Jiihaa! On tässä nimittäin vähän muutakin puuhaa!
Esimerkiks juosta eka ylös ja sit juosta alas ja sit... 

Voi kun tällaisia päiviä olis enemmän!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kisaura korkattu!

Lauantaina avattiin meidän kisaura oman seuran kisoissa Ojangossa. Ensimmäinen rata oli hyppäri, joka osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Heti alkusuoran päätteeksi päästin Nuukin lipsahtamaan väärään päähän putkea ja myöhemmin keppien hakeminen osoittautui myös vaikeaksi, eli Nuuk vaan juoksi ihan reippaasti ohi. Hyvin korjattiin kuitenkin toisella yrittämällä ja loppurata tehtiinkin ihan siististi loppuun.



Toinen rata oli agirata ja se vaikutti jo tutustumisessa aika hyvältä. Ihan tarkoituksella päätin päästää Nuukin hyppäämään keppejä edeltävän hypyn vähän pitkäksi, jotta keppien haku olisi tällä kertaa mahdollisimman helppo. No sehän sujuikin hyvin ja muu rata olikin sitten puhdas, eli ensimmäinen 0-rata ja luva, sijoituskin oli hienosti 2! Jee! Kovasti on kontakteissa ja kepeissä vielä tekemistä, mutta hyvä mieli kyllä jäi näistä kisoista, nyt vaan treenaamaan ja katsastamaan kisakalenteria uusien starttien toivossa :)



keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Hakukoira harjoittelee

Viime lauantain hakutreeneissä jatkettiin edelleen rullantuontikuvion vahvistamista. Oltiin jälleen Teknopoliksen parkkiksella, kun metsä on vielä niin täynnä lunta. Maalimiehiä oli yhteensä neljä (kaksi siirtyvää) ja kaikki kömpivät umppareihin, toki piilot oli vielä ihan auki. Nuuk oli ensimmäisellä piilolla vähän varautunut mm:n palkatessa (ei siis rullaa hakiessa), mutta kaikilla muilla tosi reipas ja paineeton. Toisella mm:llä haki rullan, mutta sylkäisi sen saman tien pois ja meni maahan odottaen palkkaa. Tyhmä paljon työtä tekee..! Kun maalimies oli vaan passiivinen, nappasi rullan suuhun ja toi mulle. Tästä ei kuulemma kannata olla huolissaan, moiset tempaukset pitäisi jäädä pois kuvioista kun koira oppii ja sisäistää rullatuonnin paremmin. Kerran Nuuk myös pudotti rullan pari metriä ennen mun luo tulemista, kun minä pysähdyin, eli toistaiseksi mun pitää pysyä liikkeessä ihan siihen asti kunnes Nuuk on mun luona. Kaksi jälkimmäistä maalimiestä menikin sitten mainiosti ja viimeiseltä mm:ltä saatu lelu toimi taas hyvin loppupalkkana saaden aikaan oikein hyvät leikit :)


Meillä oli treeneissä perusporukan lisäksi vierailemassa Laura ja mudi Luksi. Lauralla oli treeneissä mukana myös kamera, eli kerrankin hyviä kuvia treeneistä! Kaikki postauksen kuvat ©Laura Lindeman.


On kyllä niin mukava käydä hakutreeneissä nyt, kun Nuuk ei enää paineistu treeneissä ollenkaan kuten viime syksynä, vaan on keskittynyt, iloinen ja innokas oma itsensä!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Epiksissä

Käytiin eilen kolmen startin verran kisaamassa oman seuran epiksissä. Tuloksena oli kolme hyväntuulista hyllyä :)

Ensimmäisenä ratana oli putkiralli, jossa nimensä veroisesti oli pelkkiä putkia. Muuten meni hyvällä meiningillä, mutta pääsi se Nuuk kuitenkin lipsahtamaan selän taakse väärään putkeen, kun ei tullut niin voimakkaasti mun vastaisen käden vetoon kuin olin kuvitellut (eikä se kyllä kovin kummoinen se veto näin jälkikäteen videolta katsottuna ollutkaan..). Videoiden laatu ei edelleenkään päätä huimaa, mutta parempi se on kuin ei mitään.

Toinen rata oli möllirata, joka vaikutti ihan mukavalta tutustumisessa ja myös rataa tehdessä. Taas kerran, muuten meni hienosti, mutta radan loppupuolella mulla oli hypyllä valssi vähän myöhässä, mikä saatiin vielä pelastettua, mutta siitä johtuen en enää ehtinyt ajoissa ohjata Nuukia oikeaan putkeen, vaan se sujahti sitten suoraan siihen nenän edessä olevaan. Jälleen ohjauksena oli se vastaiseen käteen tuleminen ja vetäminen. Virheestä huolimatta tehtiin rata vielä kunnialla loppuun.



Kolmantena oli kisaavien rata ja tässä jo tutustumisessa mietin, että on meille aika vaikea A tulossa, kun joudun ottamaan sivuetäisyyttä jonkun verran ja myös hankala keppikulma. Rata hyllytettiin jo kuitenkin aiemmin, sillä Nuuk tuli putkesta (4) niin lujaa suoraan, etten ehtinyt yrityksistäni huolimatta kääntää sitä tarpeeksi seuraavalle hypylle, vaan se sit kaarsi hypyn taakse ja hyppäsi väärästä suunnasta. No, tämän jälkeen meni hienosti sinne A:lle asti ja A:nkin Nuuk haki hyvin ilman mitään ongelmaa mun sivuetäisyydestä huolimatta (jee!), mutta sit se keppikulma... Päätin, että en lähde tekemään mitään pelastusyrityksiä, vaan ohjaan, niin kuin se mun mielestä parhaiten olisi radan kannalta kannattanut tehdä ja no, eihän me vielä sitä osattu. Näin jälkikäteen ajateltuna olis varmaan kannattanut jäädä itse keppien toiselle puolen, mutta mitäs sitä nyt enää murehtimaan. Jouduttiin ottamaan sit ihan ehkä ja vaan viidesti keppien aloitus uudestaan, sillä meni aina toiseen tai kolmanteen väliin. Lopulta saatiin sisäänmeno onnistumaan ja sen jälkeen loppurata kunnialla maaliin asti. Viimeiseltä putkelta sain kuin sainkin käännettyä Nuukin sillä vastaisella kädellä kahdelle viimeiselle esteelle. 



Päivän plussat:
- mua ei oikeastaan sit lopulta jännittänytkään niin hirveästi ja pystyin pitämään oman ohjauksen ainakin melkein kasassa :)
- muistin radat, vaikka möllit ja kisaavat kisasivat sekaisin samalla radalla
- kontaktit oli hyvät! Myös keinu, jos ei ota huomioon sitä, että himppasen sieltä varasti. Mutta ei siis lentokeinua!
- radalla tehdyistä virheistä huolimatta saatiin tehtyä radat loppuun asti

Treenattavaa erityisesti näiden starttien perusteella:
- keppikulmat
- vedot ja vastaiseen käteen tuleminen
- kontaktien vahvistaminen edelleen
- lähdöt, joissa hieman yritti hiippailla joka startissa...

Videoista näkee että joo, vähän rämpimistähän se oli, varsinkin viimeinen rata, mutta mulle jäi hyvä mieli näistä starteista kuitenkin. Ja paljon saatiin myös hienoja pieniä onnistumisia. Hei, nää oli meidän ekat kisat, epäviralliset, mut kuitenkin!

Mitä ihmettä, onnistunut paikkamakuu?!

Sunnuntaina hiihdetystä 45km:n Puoli-Pirkasta (minä) ja raskaasta hommasta kokopäiväisenä kisaturistina (Nuuk) selvinneenä me maanantaina taas tokoiltiin.

Aluksi treenattiin merkkiä, jota ei Nuukin kanssa ole oikeastaan vielä aiemmin treenattukaan. Nopeasti se tajusi idean ja löysi hyvin paikan merkin takaa, nyt vaan otetaan tämäkin treeniin myös kotona.

Tehtiin myös jääviä niin, että itse liikuttiin takaperin koirasta poispäin ja annettiin i-m-s-käskyjä sekalaisessa järjestyksessä ja pyrittiin olemaan tarkkana palkan ajoituksen kanssa. Liikkeestä istuminen on meillä vielä hyvin hyvin vaiheessa, mutta saatiin me siitäkin pari onnistunutta toistoa. Maahan Nuuk menee hyvin, tosin nopeamminkin se voisi mennä ja seisahduksen terävyyteen saatiin vinkkinä, että palkka lentää heti käskyn jälkeen, jolloin seisahdus on nopeampi. Olen tähän asti aina odottanut, että molemmat etutassutkin on paikallaan, mutta tämä on johtanut siihen, että seisahtuu aika hitaasti ja ottaa etutassuilla käskyn jälkeen aina sen tap-tap, kaksi askelta. Nyt kuitenkin saatiin täpäköitä pysähdyksiä, miksi en ole tajunnut palkata näin aiemmin?

Sit tehtiin kehääntulo, luoksepäästävyys ja  paikkamakuu 2 min. niin, että maahanmenot jokainen erikseen merkistä, samoin sivulletulot. Kehääntulo ok ja luoksepäästävyydessä nousi taas seisomaan, mutta paikkamakuussa Nuuk oli ihan pro! Toki kävin palkkaamassa vielä pari kertaa välissä ja välimatkaa vaihtelin, mutta ei mitään epävarmuuden merkkejä, vaan korvat pystyssä tarkkaavaisena se siellä odotti. Voi että olin tyytyväinen! Tuli taas uskoa siihen, että kyllä me vielä joskus saatetaan sinne kokeeseenkin päästä.