Hammas on poissa

Nuukilta poistettiin tänään Mevetissä katkennut etuhammas (tarkalleen ottaen I1), joka oli siis vielä maitohammas. Hampaat oli aluksi röntgenkuvattu ja eläinlääkäri sanoi lopullisten hampaiden aiheiden olevan normaalin näköiset huolimatta iskusta. Mahdollisuus on, että tuleva hammas on vaurioitunut sen verran, että siihen jää kiillevaurio. No, tämä nähdään sitten kun hammas sieltä lähiviikkoina esiin tulee. Uudet hampaat olivat jo kuulemma tosi lähellä tulossa. Että kohta sitten pureskellaan oikein urakalla. Nyt ei kuitenkaan seuraavaan kahteen viikkoon saisi pureskella mitään kovaa, ei luita eikä muita. Eikä pariin päivään saisi riekkua, vaan ulkoilla kevyesti. Juuri, kun ollaan lähdössä maalle viikonlopuksi :/ Pari itsestään sulavaa tikkiä haavaan oli laitettu. Kipulääkkeillä nyt sitten mennään muutama päivä ja putsataan haavaa suussa siihen tarkoitetulla desinfiointiaineella.

Pikkuisen surkeana Nuuk oli lääkäristä haettaessa ja sitkeästi yritti pysyä hereillä vaikka selvästi nukutti.

Ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä

 

Tänään käytiin Nuukin kanssa Mevetissä eläinlääkärissä hakemassa ensimmäiset rokotukset. Odottaessa Nuuk malttoi tehdä istumisia ja muuta pientä muista koirista huolimatta, tästä olin erityisen iloinen. Hienosti sujui myös odotushuoneen jälkeen, Nuuk oli tosi reippaasti, lähinnä innoissaan uudesta paikasta ja eläinlääkärisedästä, eikä piikkiä edes huomannut nameja mutustellessaan. Eläinlääkärin mukaan pentu vaikutti kaikin puolin hyvältä, painoksi mitattiin 8,8 kg(!). Kun tätä vähän kauhistelin tietäen pentuesisarusten painoja, eläinlääkäri totesi, että ihan on sutjakka pentu, eli ehkä se vain sitten on venähtänyt ripeästi. Kotona mitattiin korkeudeksi 37cm. Lisäksi todettiin, että nyt on molemmat kiveksetkin alhaalla (mitä eivät siis olleet vielä luovutusiässä) ja lääkäri sanoi, ettei epäile yhtään, etteikö ne sinne myös jäisi, kun mainitsin, että toinen on seilaillut ylös ja alas.

Pieni huonokin uutinen reissuun mahtui, nimittäin Nuukilta oli katkennut muutama päivä sitten jossain rytäkässä etuhammas (itse en tilannetta ole pannut merkille, liekö sitten kissojen perässä riekkunut) ja sitä katsottaessa lääkäri totesi, että jotta varsinainen hammas pääsee hyvin kasvamaan, kannattaa katkennut poistaa. Niinpä meillä nyt sitten on uusi reissu Mevettiin edessä ylihuomenna. Ja siis myös ensimmäinen narkoosi :/ Mutta parempi se kai on kuitenkin saada varmistettua tulevien hampaiden esteetön kasvu.

Tänään kävimme taas jäällä ihanassa auringonlaskussa juoksentelemassa. Tällä kertaa ei muita koiria näkynytkään, ainoastaan leijalautailijoita :)

Kuulumisia ja pentukursseilua

Viikonlopun vietimme Jyväskylän suunnalla, Nuuk matkasi kolmen tunnin automatkan suuntaansa hienosti nukkuen. Luvassa oli paljon uusia ihmisiä ja paikkoja. Sekä cavalier Kaapo. Kaapo oli Nuukin mielestä omituinen tuttavuus, kun ei se tahtonut leikkiä, ei vaikka Nuuk teki mitä. Niinpä se mielellään haukkua räykytti Kaapolle, joka vain oli ja piti tasaista murinaa. Pahimmillaan Kaapo nosti huultaan, kuitenkin niin, ettei hammasta edes näkynyt. Lopulta Nuuk turhautui ja juoksi Kaapon ympärillä tai täysillä Kaapon lelut suussa sen nenän edessä edes takaisin :)

Kävimme myös pitkähköillä kävelyillä Päijänteen jäällä, missä Nuuk päästeli menemään niin, että sisällä sitten ihan kiitettävästi nukutti. Jopa niin, että Nuuk istui jalkojeni väliin ja nukahti siihen eli kaatui kyljelleen ihan unessa.

Olemme jatkaneet hihnakävelyharjoituksia ahkerasti ja ohituksistakin suoriuduttu jo kohtalaisesti, kiitos vinkistä Sonjalle ;) Samoin vapaana ollessa on luoksetuloja vahvistettu nyt erityisesti, sillä pientä lipsumista rupesi ilmenemään, aina ei tultukaan ensimmäisestä käskystä. Nyt kuitenkin Nuuk reagoi jo käskyyn taas ripeämmin. Lisäksi olemme aloitelleet perusasentoa ja naksuteltu maahanmenoa. Nopeasti se keksii mistä palkka tulee. Fiksu pieni.

Yksinolot ovat sujuneet meillä paremmin kuin hyvin. Aina kotiin tullessa Nuuk on ollut rauhassa, toki saa kyllä hepulin meidän kotiutuessa. Nuuk ei juuri koskaan ole tehnyt myöskään tarpeitaan sisälle meidän poissaollessa, parit hassut pissat koko aikana. Eikä mitään ole tuhottu. Tosin emme ole jättäneet sen ulottuville oikeastaan mitään tuhottavaakaan, paitsi sängyn ja se on pysynyt toistaiseksi ehjänä :)

Olin ilmoittanut meidät pentukurssille, jonka ensimmäinen osa oli tänään. Kun tulimme paikalle mietin, että mitähän tästä nyt tulee, sillä paikalla oli noin 20 eri näköistä, kokoista ja rotuista pentua ja Nuuk pystytteli keesiään ja huuteli uhmakkaasti, mutta pian jo vaihtoi kivaa kivaa kivaa leikitään-tuulelle. Sain sen kuitenkin vähitellen rauhoittumaan ja kun tunti alkoi, ei meidän ryhmässä ollutkaan kun vain neljä pentua meidän lisäksi, iso ryhmä jaettiin pienempiin onneksi. Vaikka aina tauon koittaessa Nuuk häröili omiaan ja oli ehkä jopa kohtuuttoman kiinnostunut muista pennuista, jaksoi se kuitenkin hyvin treenailtaessa keskittyä. Ja tekikin hienosti vaikka oli jengin nuorin! Tehtiin istumista, maahanmenoa sekä perusasentoa ja sitten vaan rauhoittumista. Lopuksi pennut saivat leikkiä hetken keskenään ja arvata saattoi kuka oli vauhdissa..! Tuli huomattua, että joo, on nää kelpiet aika vilkkaita...! Tosi hyvää treeniä meille Nuukin kanssa nähdä monenmoista pentua ja harjoitella keskittymistä muista huolimatta.

Loppuun vielä tähän mennessä paras seisomiskuva, joka Nuukista on onnistuttu nappaamaan. Kuvassa Nuuk 12vko.

Edistystä

Nuuk on vihdoin tajunnut mistä hihnassa kävelyssä on kyse! Pari nakkipakettia on kulutettu sitä treenatessa, mutta tänään aamulenkillä Nuuk kulki jo hienosti vetämättä rinnalla, muutamia syöksähdyksiä lukuunottamatta. Lopuksi leikittiin läheisellä koulun kentällä, missä Nuuk kirmaili vapaana aamuauringossa ja sehän oli pikkukelpistä ihan mahtavaa! Ohitukset on kyllä vielä haastavia, eikä sitä kontaktia oikein tahdo löytyä tai sitten ihan vaan pikaisesti vilkaistaan namin toivossa ja keskittyminen on kuitenkin jossain ihan muualla. No, mutta tästä on hyvä jatkaa :)

Huonot koirakokemukset osa 1

No niin. Oltiin sitten tavalliseen tapaan tänään jäällä juoksentelemassa, Nuuk vapaana kuten aina. Kävelimme poispäin rannasta, sillä rannan tuntumassa kulkee polku, jota pitkin paljon koiria omistajineen liikkuu. Rannassa noin 200m päässä meistä juoksi kaksi isoa mustaa koiraa irti, mutta kuvittelin, ettei tällä välimatkalla ole mitään ongelmaa, varsinkin kun kävelimme koko ajan niistä poispäin. Mutta mitä vielä. Sieltä ne ampuivat yhtäkkiä selän takaa meitä kohti, eikä koirien omistaja vaivautunut edes yrittämään kutsua koiriaan pois. En ehtinyt kutsua Nuukia luokse, ennen kuin koirat olivat jo saavuttaneet meidät, eikä Nuuk sitten enää uskaltanutkaan tulla koiria ja minua kohti, vaan päätti lähteä karkuun. Toinen koirista oli lähdössä Nuukin perään, karjahdin sille ja sain kuin sainkin käännettyä sen pään. Samalla huusin myös omistajalle, joka vähitellen oli raahautumassa paikalle, että kutsuisi koiransa pois ja myös Nuukille, joka oli onneksi pysähtynyt parin kymmenen metrin päähän, että tulisi luokse. Tilaisuuden tullen Nuuk säntäsikin korvat luimussa ja keesi pystyssä tuhatta ja sataa mun jalkoihin, josta nappasin sen syliin. "Onko jotain ongelmaa?" kysyi koirien omistaja paikalle saavuttuaan. "No ihan vaan sen verran, että sun koirat syöksyi just parin sadan metrin päästä mun pennun kimppuun..." "Joo, nää koirat on mun vaimon, ei ne oikeen tottele mua." Ai, no kiva, että siitä huolimatta pidät niitä vapaana..!

Että tälleen tänään. Säikähdin tietysti tilannetta ja varmaankin karjumisellani säikäytin myös Nuukia.  No, kun piskit omistajineen (joka laittoi ne onneksi kiinni) olivat menneet, ryhdyin leikittämään Nuukia lelulla ja niinhän se leikki kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan, tarttui ja repi vanhaan tyyliin. Eli eipä tämä välikohtaus sen mieltä kai sitten kauaa painanut, mua varmaankin enemmän. Harmillista, jäällä kun on niin kiva ollut pitää pentua vapaana ja nyt alkoi vähän epäilyttämään, että onkohan sekään turvallista, kun täysin koiratonta ei sielläkään ole... Eipä sitä jäätä toisaalta varmaan enää kauaa siinä edes ole, joten täytynee keksiä muita juoksumaastoja. Ensi viikolla on onneksi jo ensimmäiset rokotukset, sit enää kuukausi ja voi jo vähän kevyemmin sydämin kuljeskella.

Ja toivottavasti toista osaa ei ihan heti tulisi, jotta saataisiin myös niitä hyviä koirakokemuksia. Onneksi viime viikonloppuna niitäkin koettiin :)

Seikkailut jäällä ja muuta touhua

Nuukin kanssa ollaan tehty lyhyehköjen hihnalenkkien lisäksi hieman pidempiäkin kävelyitä. Nyt kun vielä mahdollista on, olemme käyneet paljon jäällä, jossa pentua voi huoletta pitää vapaana. Samalla ollaan treenattu luoksetuloa, joka alkaa olemaan jo aika hyvällä mallilla. Ja leikitty. Nuuk leikkii aika tarmokkaasti vieraassakin paikassa ja keskittyy tekemiseen hienosti.

Ruskean koiran tango?

Ne hihnalenkit ovatkin sitten asia erikseen. Se kun ei pennun mielestä ole lainkaan niin kivaa kuin vapaana kirmailu, mistä johtuen tasaisin välein se saa hepulikohtauksia ja sinkoilee eri suuntiin. Ja sit taas välillä, kun jaksaa hetken keskittyä, kävelee ihan mallikkaasti. Tätä täytyy nyt vain kasvavassa määrin treenailla pienissä pätkissä, jottei vetämisestä tule tapa. Samoin kontaktinotto ohitustilanteessa on kyllä vielä ihan vaiheessa, kun olisi niin kiva mennä moikkaamaan jokaista vastaantulijaa. Erityisesti eilen vastaan loikkinutta pupua. Se tuli ihan tyynesti vastaan jalkakäytävällä! Kohtalaisen cool pupu! Tai sit itsetuhoinen. Kyllä se sit loikkasi talon nurkan taakse, kun tultiin liian lähelle, mutta sieltä se vielä seuraili meidän menoa ja Nuuk oli tietenkin että vähän siistii! Pupu! Ja riekkui ja rellesti ihan hulvattomasti.

Istumiseen ollaan etäisyyttä vähitellen ryhdytty kasvattamaan, tämä sujuu vielä toistaiseksi vaihtelevasti, eikä malttia aina ole. Sen sijaan ovien kanssa odota-käskyllä malttia tuntuu kiitettävästi riittävän. Hyvin Nuuk pitää kontaktin, kunnes annan luvan kulkea ovesta. Autossa matkustettiin ensimmäistä kertaa myös auton takatilassa (ei siis enää kissan kuljetuslaatikossa, missä tähän asti). Tämä sujui ihan ok, mitä nyt vähän yritti välillä kaltereiden väleistä kuikuilla, josko sieltä pääsisi takapenkille loikkaamaan. No, ei päässyt ja siihen oli tyytyminen, eli kerälle ja nukkumaan.

Ensimmäinen agilitykokemus

Lauantaina oli Lempäälässä Maiskis-kelpieiden agipäivä. Maija tuli Lindan kanssa aamupäivällä meitä hakemaan, autossa oli kolmen ihmisen ja pienen kelpipojan lisäksi myös kelpiet Jilla ja Nemi sekä göötti Viva - hyvin mahtui! Ja Nuuk käyttäytyi ihan hienosti kuskin vieressä jalkatilassa, mitä nyt vähän järsi mun kengännauhoja ja yritti syödä Maijan kartat.

Paikalle saapuivat kaikki isosiskot. Myös Ria-siskon oli tarkoitus tulla, mutta sairastapauksen vuoksi ei sitten kuitenkaan päässyt paikalle. Jälleennäkeminen Jilla-mamman kanssa oli oikein iloinen. Nuuk kyllä paineli saman tien tissille, mutta se ei Jillaa tuntunut haittaavan. Jilla leikitti Nuukia niin, että pikkukelpi simahtikin aika nopeasti, ennen kuin oikeastaan edes päästiin halliin agia seurailemaan. Ja koska halli oli jopa kylmempi kuin mitä lämpötila ulkona, olisi pieni palellut kovasti lattialla villapaidasta ja viltistä huolimatta, joten sitä "pientä" seitsemän kiloista täytyi pitää sitten sylissä. Onneksi paikalta löytyi muutamia oikein mielellään pentua sylissä kantavia, joten välillä sai käsivarret levähtää :)

Mamman perässä.

Nuuk kasvatti ensin korvat :)

Kun uniltaan kerkesi, sai Nuuk juoksennella Jillan perässä putkeen ja putkesta pois. Nuukista tämä oli tosi kivaa, mutta Jilla katseli vähän hölmistyneenä, että eikös tässä pitänyt olla treenaamassa. Myös ilman mammaa kokeiltiin putkea ja vähän kierreltiin lelun perässä siivekkeitäkin. Saatiin myös apua ja ajatuksia kontaktien harjoittelun aloittamiseen.

Kun koulutukset olivat ohi ja isosiskot saaneet päteä kentällä, pääsi Nuuk leikkimään pihalla muiden kanssa. Vaikka korvien koossa aletaankin olemaan jo pari vuotta vanhempien siskojen tasolla, vauhtia ei ihan vielä samaan malliin riittänyt. Sisukkaasti Nuuk kuitenkin yritti pysyä mukana.

Isosiskot ja mamma rivissä (vasemmalta Nala, Gitte, Jilla, Nemi, Kitty ja Nikki)

Hauskinta oli, että kun seuraavana päivänä katsoin agi-dvd:tä kotona, villiintyi Nuuk tv:n edessä, pyöri ja haukkui ja oli selvästi innoissaan. Eli taisi olla onnistunut reissu :)

Mammat ja mummut - check. Sydäntenvaltaaja hoiti homman.

Nuuk on nyt sitten sulattanut sydämiä jälleen, kun vietimme viime viikonlopun sukuloiden ja vähän kavereitakin tavaten. Lähdimme sopivasti ruuhka-aikaan juna-asemalle, mutta ihmisvilinästä huolimatta Nuuk kulki ihan kiltisti vieressä ja pääsimme kaikkine kantamuksinemme junalle. Lemmikkivaunu petti pahemman kerran, ei siellä ollutkaan keitään muita eläimellisiä kuin minä Nuukin kanssa. Olin varustautunut mahdottomaan hulinaan, jota ainakin ajoittain on lemmikkivaunussa koettu, mutta ei. Tylsän rauhallisesti me molemmat sitten nukuttiin koko matka. Nuuk jopa niinkin sikeästi, ettei sitä meinannut hereille perille saavuttaessa saadakaan. Vastassa asemalla meitä odotti mun vanhemmat, jotka oli kyllä helppo pienen kelpiepennun hurmata..!

 

Lauantaina kävimme mummulassa ja Nuuk riemastutti ja ihastutti taas kerran kaikkia :) Kävimme myös jäällä auringonpaisteessa kävelyllä molempina päivinä. Pentu loikkii ja hyppii vapaana ollessaan niin, ettei sitä tahdo edes valokuvaan saada. Ja näyttää ihan hassulta. Teimme myös hyviä hihnalenkkejä, ilman vetämistä. Kotipuolessa vetämistä kyllä edelleen jatketaan aina kun nenä kääntyy kotia kohti. Vähitellen, vähitellen. Sisällä ja takapihalla namitellen Nuuk kyllä kulkee ihan hienosti.

Kotona ollaan jatkettu perusjuttujen harjoittelua, istumista ja seisomista, kontaktia sekä luopumista, luoksetuloa ja kosketusalustaa. Lisäksi ollaan opeteltu olemaan ryntäilemättä ovista ja odottamaan rauhassa. Ja olemaan yksin. Yksinolot sujuu kyllä jo tosi hienosti, eikä pissojakaan ole tullut työpäivien aikana sisälle kuin kerran.

Kotia olemme sitä myöden tehneet pentuturvalliseksi, kun on ollut tarvetta. Nyt tultiin siihen tulokseen, että kengät laitettiin eteisessä kannellisiin laatikoihin. Ettei tarvitse koko ajan olla kieltämässä, kun niitä on niin kiva Nuukin mielestä käydä sieltä hakemassa. Samoin iso kukkaruukku, joka kiinnostaa jatkuvasti myös kissoja, nousi lattialta, kun multaa oli saman päivän aikana lakaistu parikymmentä kertaa... Sohvapöytä on pysynyt paikallaan, vaikka sitä aina silloin tällöin järsitäänkin. Ja ehdottomastihan koira ei mene meillä sohvalle. Paitsi joka päivä kissojen perässä. Nuuk pomppasi kerran jo myös sohvalta ikkunalaudallekin. Että sillä tavalla, reipas poika :) Kylpyhuone sentään on pysynyt suurin piirtein Nuukin ulottumattomissa, se kun on lattialämmityksen ansiosta meillä kissojen valtakunta.

Me harjoitellaan kaikenlaista, kuten olemista. Ja sit mahavaivoja.

Niin, nyt ollaan keskitytty oikein olan takaa olemiseen. Vaikka kissaeläimiäkin olisi lähellä. Ja hyvinhän se jo sujuu. Tulin siihen tulokseen, että pidemmän päälle joka iltaiset haukunnat saattavat alkavat naapureita ja meitäkin hieman haittaamaan... Näin ollen ollaan laitettu tehotreeniin pelkkä rauhassa oleminen ja luopuminen. Ja oho, nyt ei enää haukuta tai jos joskus vähän erehdytään, niin pyynnöstä lopetetaan. Huippua :)

Hihnakävelyä harrastetaan myös päivittäin ainakin jonkin verran. Vähän pidempiäkin lenkkejä ollaan tehty Pikku Huopalahden suuntaan. Ensimmäinen ja viimeinen 200m on vaan niin mahdoton veto päällä, että matka etenee noin kolme metriä kerrallaan. Nuuk pitää myös järjetöntä meteliä, kun matkanteko keskeytyy, jos pikkukelpi vetää. Ainakin saadaan paljon katseita ohikulkijoilta, jotka ihan tarpeettoman usein kokee tarpeelliseksi myös tulla juttelemaan ja silittelemään pentua. Tämä ei sinänsä auta tilannetta yhtään, kun itse yrittää olla pennulle ihan tylynä ja sit pentu saakin kymmenkertaisesti huomiota muualta, ja vetää lisää. No, onneksi muuten kuin kodin lähistöllä jo kyllä kuljetaan ihan hienosti.

Ja sit me ollaan naksuteltu istumista, seisomista ja kontaktia. Aika paljon kaikkea, mutta kun Nuuk tuntuu niin nopeasti keksivän idean juttuun jos toiseenkin. On se niin super.

Eilen päivällä Nuuk oksensi ruoan. Ihmettelin, että mistäs moinen, mutta myöhemmin jo vähän huolestuin kun seuraavakin ruoka tuli ylös. Pentu oli ihan pirteä kuten ennenkin ja söi hyvällä halulla, eli mistään kovin vakavasta ei voinut olla kyse. Illalla annoin koko ruoan kädestä ja se pysyi onneksi sisällä. Nuukilla on tapana pistellä ruoka kupista aika vauhdilla, joten hotkimista nyt rajoitetaan lähitulevaisuudessa, jospa se oli syynä. Tai sit se oli napannut jostain jonkun pöpön. Mistä näistä tietää. Onneksi pentu on taas kunnossa :)

Korvat on nyt myös virallisesti pystyssä, enää ei toinenkaan lerpata.