Agia, rokotukset ja agia

Viime viikolla oli toinen Oreniuksen kurssikerta,  treenattiin ensimmäistä kertaa keppejä. Keppien väleissä oli ohjuriverkot, joiden yli Nuuk ensimmäisenä yrittikin loikata. Pian saatiin kuitenkin tehtyä ihan hyviäkin toistoja, tosin kun Nuuk tajusi, että nami on valmiiksi alustalla, pyrki se fiksuna juoksemaan suoraan alustalle suotta pujottelematta keppejä välissä... Tehtiin myös pieniä ohjauskieputteluja kahdella aidalla, takaakiertoja ja valsseja. Kivasti Nuuk seurasi jo ohjausta ja pysyi mukana. Lopuksi mentiin vielä aidan kautta putkeen muutama toisto. Kiva treeni!

16 vko

Viikko sitten viikonloppuna tuli 16 viikkoa täyteen ja siten toisten rokotusten aika oli viime viikolla. Otettiin molemmat sekä tehosteet että rabies samalla kertaa eläinlääkärin varotteluista huolimatta ja hyvin meni. Nyt voi sitten jo ottaa vähän rennommin, ja vierailla ehkä koirapuistossakin joskus. Vauhdilla pentu kasvaa, lääkärissä mitattaessa painoa oli 11,7kg (!) ja kotimittauksella korkeutta 43cm. Hieman ehkä tuhdissa kunnossa siis. No nyt kevennämme hieman ruokavaliota, jos mahdollista, eikä ainakaan lisätä ruokamääriä.

Nuuk sai lääkärikäynniltä mukaan myös silmätipat, silmät kun tuntuvat rähmivän jatkuvasti. Kuulemma pahaa tulehdusta ei ole, mutta silmät ovat vetiset, punoittavat ja kudokset hieman turvoksissa. Tippojen myötä rähmiminen ovat selvästi vähentynyt. Voi tietty tulla takaisin, kun kuuri loppuu. Nuukille on kyllä helppo laittaa tippoja, se ei tunnu huomaavan niitä lainkaan :)

Kotitokoillessa ollaan lisäilty kestoa istumisille ja maahanmenoille. Hyvin menee nykyään myös suoraan seisomasta maahan ja toisinpäin. Aluksi piti aina istua välissä. Nuuk on myös oppinut ottamaan koppeja. Heitetyt namit lensi ennen aina naamalle, kunnes pikkukelpie keksi avata suutaan :)

Nuuk oli hoidossa viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa yön yli Okon vanhemmilla ja hienosti oli mennyt. Cavalier Kaapoa hauskuuttaessa..! Kuulemma saa tulla joskus uudestaankin.

Tänään oltiin Purinalla agikisoja seuraamassa lähes koko päivä. Siellä treffailtiin myös sisaruksia Noahia ja Qta, joiden kanssa leikittiinkin pariin otteeseen. Hyvää sosiaalistamista. Tuli myös huomattua, että Nuuk ei oikein ole kuulolla, kun on muita koiria lähettyvillä. Tällaista harjoitusta täytyy saada lisää ja mun täytynee tiheämmin namittaa, aina kun saan Nuukin huomion. Eiköhän se siitä, tutussa ympäristössä kun tätä ongelmaa ei ole. Ilma oli lämmin ja Nuuk oli lopulta aika poikki. Kotona suunta oli suoraan unille.

Tekemisiä ja kokemisia

Viime perjantaina oli Oreniuksen pentuagilitykurssin ensimmäinen kerta ja voi että oli hauskaa! Itse vähän jännitin kurssille menoa, kun erehdyin miettimään, että mitä jos Nuuk ei jaksa keskittyä tekemiseen, kun muita koiria on ympärillä. No, huoli oli turhaa, sillä Nuukhan keskittyi hienosti ja olikin ihan intoa täynnä. Aluksi tehtiin putkea, jota Nuuk oli kerran aiemmin kokeillutkin. Hienosti sujui, jo muutamalla toistolla sain itse lähetettyä Nuukin putkeen. Nuuk meni putkeen vauhdilla, palkkautui mahtavasti lelulla ja leikki riehakkaasti. Jes! Leikkimisen harjoittelusta on selvästi ollut hyötyä :) Toinen puoli tunnista kului treenaten kahta peräkkäistä "hyppyä", eli siivekkeiden välistä juoksua, ilman rimoja. Nuuk ei meinannut pysyä nahoissaan avustajan pitäessä siitä kiinni, vaan haukkui ja yritti riuhtoa itseään irti. Pentu saikin kehuja mahtavasta asenteestaan :) Kavereina meidän kurssilla oli vain pari viikkoa Nuukia vanhempi australianpaimenkoira, kaksivuotias lyhytkarvainen collie ja neljävuotias partacollie. Kotiläksyksi saatiin siivekkeen (tai oikeastaan minkä tahansa) kiertämistä ja valssin treenausta. Ensi perjantaita odotellessa...!

15-viikkoisposeeraukset.

Sunnuntaina lähdimme paikan päälle palloilemaan SBCAK:in järjestämään matchshowhun ja möllitokoon. Ilma oli täydellinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja jengiä oli kuin pipoa. Nuuk pystytteli keesiään ja huuteli, kunnes löysimme koiramerestä tuttuja, sisko Cintan. Alkujännityksen jälkeen Cintakin suostui leikkiin. Sitten alkoikin seuraavat kolme tuntia kestänyt paini! Oli kyllä mahtava sosiaalistamistapahtuma. Maija oli tuomaroimassa pieniä koiria ja sitä seurailimme sivusilmällä, välillä kävimme päästämässä pentuja juoksemaan vapaana keskenään. Erityistä jännitystä tapahtumaan toi vielä skeittarit, jotka pitivät rampeillaan tasaista taustamelua. Näitä Nuuk hieman tuijotteli ja aluksi säikkyikin, kunnes tottui, eikä sitten enää juurikaan välittänyt. Kivaa oli :)

Veli ja sen sisko. Nuuk ja Cinta ovat todella samannäköisiä ja -oloisia. Ilmeetkin oli Cintalla ihan tutut ;)

Tänään pentukurssilla treenailtiin luoksetuloa, tämä sujui meiltä tosi hyvin, riemukkaasti häiriöstä huolimatta, sekä paikallaoloa. Kotona Nuuk kestää paikallaan istuen tai maaten pari askelta, mutta häiriön kanssa yksikin askel oli liikaa. Sitten vain hieman vaihdoin asentoa ja palkkailin tiheästi. Myös seuraamisen alkeita aloiteltiin, muutaman askeleen seuruita ollaan kotona Nuukin kanssa jo tehty ja nämä meni jo häiriössäkin ihan kivasti. Muutenkin tänään taisi olla pennulla aika hyvä päivä, jotenkin keskittymistä löytyi paljon paremmin kuin viikko sitten.

Kevät!

Onhan se ihan mahtavaa, kun ensimmäisen kerran näkee hiekkaa kentällä. Tai sammalta metsässä. Tai puun juuria. Tai vesilammikoita. Näistä on pikkukelpin päivät tehty. Jatkuvasti uusista asioista. Ja niitä me sit joka päivä ihmetellään ja niille me huudellaan riemuhaukkuja! Nuuk on ihan silminnähden innoissaan kaikesta uudesta. Ja metsä on tällä hetkellä ihan parasta, kun lumen alta on aina paljastunut jotain uutta ja mahtavaa. Siellä seikkaillaankin siis joka päivä!

Metsästä päästään myös kallioille, joilla on niin siistiä kirmailla. Vahingossa pikkukelpi saattaa pysähtyä ja joku onnekas saa siitä ehkä kuvan. Ehkä :)

Maisema lahdelle on hieno.

Ja osaahan Nuuk toki poseerata. Se ei vaan kovin kauaa ole pikkukelpin mielestä niin kovin kivaa..!

Nuukin kanssa on vaan yksinkertaisesti mahdotonta olla huonolla tuulella!

Viime viikkojen seikkailuja

No niin, pitkästä aikaa.

Hammas tosiaan lähti ja Nuuk toipui siitä odotetusti oikein ripeästi, seuraavana päivänä se oli jo taas täydessä vedossa. Suuntasimme viikonlopuksi mummulaan, jossa Nuuk sai tutustua maaseudun hiljaisuuteen ja uskomattomaan määrään uskomattoman kiinnostavia pikkulintuja, joita vaarillani on tapana pihallaan ruokkia. Parasta maalla oli kuitenkin se, että pääsi juoksemaan vapaana ihan rajattomasti pitkin maita ja mantuja. Näin tehtiinkin ja pikkukelpi taisi aina illan tullen olla oikein tyytyväinen päästessään unille. Nukuttiin saunamökissä ja siellä olikin aika viileää, joten Nuuk pääsikin poikkeuksellisesti peiton alle sänkyyn nukkumaan ja vaikutti olevan oikein tyytyväinen tilanteeseen, kun sai painaa päänsä tyynylle. Tästä huolimatta kotiin palattuamme Nuuk nukkui yöt jälleen omalla paikallaan lattialla edes yrittämättä sänkyyn, vaikka muuta oletinkin.

Viime viikolla pentukurssi oli peruttu ohjaajan vatsataudin takia, toivottavasti tällä viikolla se taas jatkuu. Olemme treenailleet kotona erityisesti maahanmenoa, ja kestoa ylipäänsä. Nyt Nuuk jo kestää mun muutamia askelia istuessa ja maahanmenossa. Seistessä tämä tuntuu olevan hieman hankalampaa. Myös perusasento jo hienosti löytyy. Ja sitten tietenkin vielä paljon paljon paljon luoksetuloja vapaana ollessa. Hienosti pysyy kuulolla, vaikka muita ihmisiä tai koiria olisikin näköpiirissä ja tulee käskystä luokse. Olen muutaman kerran mennyt metsässä Nuukin omia touhottaessaan piiloon ja sitten palkannut isosti, kun Nuuk on mut piilosta löytänyt. Tästä on toivotusti seurannut se, että Nuuk pitää selvästi tarkemmin mua silmällä metsässä liikuttaessa, ja näin ollen pysyy myös paremmin mukana.

Vaikka ei pentukurssilla päästy muita koiruuksia tapaamaan, saimme järjesteltyä kuitenkin painihetken kahden parsonin Justuksen ja Myyryn kanssa. Parsoneista vanhempi, Myyry, tosin totesi, että pentujen touhut on pentuja varten ja antoi Justuksen, joka oli vielä alle vuoden,  hoitaa Nuukin kanssa painimisen. Justus oli juuri sopivan kokoinen Nuukin kanssa leikkimään ja koirat riekkuivatkin hangessa antaumuksella.

Käytiin viime lauantaina piipahtamassa Nuuksion metsissä. Kummallista kyllä koko aikana ei tullut ketään vastaan. Siellä suurimman ihmetyksen sai aikaan pulputtava puro. Eipä tiennyt miten päin olisi pikkukelpi ollut. Siis mitä!? VETTÄ!? Valtavat haukut huudeltiin purolle ja juostiin sillan yli toiselta puolelta toiselle. Minkäs sille voi, kun toinen ei ole koskaan nähnyt vettä luonnossa :D

Tänään mitattiin kotikutoisesti Nuukille (14 vko) korkeutta 40cm ja painoa 9-10kg (meidän vaaka ei ole turhan tarkka..!).