keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulu tulee

Tän päivän agitreenien jälkeen jäämmekin treeneistä joulutauolle, joten toivotetaan kaikille...

Ensimmäinen vuosi takana

Joulu on kohta täällä. Vuosi sitten jouluna jännitettiin niin pienten joulupakettien maailmaantuloa, ettei sitä oikein muuta taida siitä joulusta edes muistaa. Ja sieltähän ne syntyivät, Nuuk viiden sisaruksen kera. Kohta tämä kelpiherra on sisaruksineen kokonaisen vuoden ikäinen! Seuraavassa pientä yhteenvetoa meidän ensimmäisestä yhteisestä vuodesta.

Nuuk on sosiaalinen ja iloinen koirapoika, joka rakastaa kaikkea yhdessä tekemistä ja jolla vauhtia riittää. Panostimme aika lailla ensimmäiset puoli vuotta pennun itsetunnon ja -varmuuden kohottamiseen ja sitten seuraavat puoli vuotta onkin mennyt kertoessa, että hei et sä nyt kuitenkaan mikään itsevaltias tässä valtakunnassa ole ;) Kotona elämä on asettunut kuitenkin oikein mukavasti uomiinsa ja Nuuk tulee toimeen kissojenkin kanssa hienosti (kissatkin tulevat toimeen Nuukin kanssa, vaikka edelleen esittävätkin vastalauseita ajoittain...).  Nuuk oppi jo heti pienenä rauhoittumaan yksin ollessa, eikä se ole koko aikana tuhonnut kotona yksin ollessaankaan mitään. Aina kotiin töistä tullessa portin takana odottaa hyvin levännyt ja riemukas ristoreipas, joka on enemmän kuin heti valmis mihin vaan touhuiluun. Nuuk on kotona kuin mun ruskea varjo. Se tulee aina sinne missä muutkin on ja käy jalkoihin nukkumaan, jos mitään ei tapahdu. Haasteitakin arjessa on toki ollut, yksi suurimmista on hihnakäyttäytyminen. Edelleen. Sen kanssa painitaan joka päivä, joka lenkillä. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, ettei Nuuk hihnaillessa juurikaan vedä, ajoittaisia hihnankiristymisiä lukuunottamatta. Mutta namit saa olla kyllä aina mukana. Ja muiden koirien ohituksetkin ovat alkaneet sujua mukinoitta. Nuuk kyllä edelleen provosoituu herkästi toisen huutaessa, ellen tiukasti käskytä sitä ja joskus käskyistä huolimattakin. Ja sitten toinen on ne puput. Jänöjahtiin Nuuk lähtee, jos tilaisuus tulee. Rajana tuntuu kuitenkin olevan noin 100 metriä, jonka Nuuk ottaa etäisyyttä. Tämän jälkeen kääntyy yleensä ympäri ja tulee niin tohkeissaan takaisin, siis vähänkö oli hei siistii! Tän kanssa saa olla tarkkana, täälläpäin kun noita autoteitä ja pupuja riittää. Muuten vapaana lenkillä pysyy hyvin mukana ja aina tasaisesti tarkistelee, että onhan tiimi koossa. Sanoisin kuitenkin, että arki tämän pusupojan kanssa on helppoa. Jos ei ne tuhannet päivän aikana annetut pusut häiritse ;D

Eläinlääkärireissuja tuli ensimmäiselle vuodelle muutama ylimääräinen rokotuskäyntien lisäksi, tekevälle sattuu. Yksi katkennut maitohammas poistettiin, yksi ikävä haava paikattiin ja kerran skannailtiin maha pitkän oksentelujakson päätteeksi, mutta ei sieltä löytynyt kuin hiekkaa ;)

Harrastuspuolella aktiivisimmin ollaan treenailtu agilityä. Se on niin Nuukin laji. Tosin paljon on opittavaa, erityisesti mulla ohjaamisesta, mutta paljon on jo opittukin. Nuukilla on intoa ja vauhtia vaikka muille jakaa ja mun suurin haaste on pysyä mukana! Nuuk on aika kovapäinen tapaus heti kun kierrokset nousee. Sillä on hyvin saalisviettiä ja paras palkka tekemisen lisäksi agilityssä on ehdottomasti lelu, jota saa riepottaa ja jonka kanssa voidaan yhdessä leikkiä. Kyllä namitkin paremman puutteessa kelpaa, mutta erityisen ahneeksi en Nuukia sanoisi. Myös tokoa ollaan tasaisesti treenailtu. Tokoillessa namit ovat hyvä palkka, kun nupit eivät ole täysin kaakossa. Ollaan käyty kennelpiirin järjestämillä tokokursseilla ja viime viikolla saimme suosituksen seuraavalle Toko2-kurssille, joten siellä jatketaan ryhmätreenejä. Ne on loistavaa häiriöharjoitusta tällaisille muuten näillä keleillä lähinnä olohuoneessa treenaaville tyypeille.

Canicrossia silmällä pitäen ollaan vähitellen harjoiteltu vetämistä ja käyty juoksulenkeillä, kevättä kohti mentäessä on sitten tarkoitus lisätä lenkkien pituutta ja kehittää kestävyyttä. Ja mahtavasti on Nuuk oppinut, se vetää jo hyvin ilman apuhenkilöä edessä, se on oppinut säätelemään vauhtia käskystä ja kääntymiskäskytkin toimii. Myös lampaiden paimennukseen käytiin syksyllä tutustumassa pariin otteeseen. Nuukilta paimennusviettiä selkeästi löytyi ja paimennusta olisikin kivaa päästä taas jatkamaan.

Ja se jäljestys sitten vähän jäi tältä syksyltä, vaikka eihän tuolla vieläkään mitään lunta ole, että pellolle vaan! No, joka tapauksessa, ei oikein päästy niitä muutamaa makkararuutua pidemmälle ja ajattelinkin, että ensi keväänä paneudumme siihen sitten paremmin.

Näyttelyissä vierailtiin ensimmäisen vuoden aikana yllättävänkin paljon, ne olivat myös hyviä sosiaalistamisreissuja. Erkkarin lisäksi käytiin yhdessä pentunäyttelyssä, molemmista Nuuk sai KP:n, erkkarissa Nuuk oli VSP-pentu ja toisessa ROP-pentu. Junioreissa piipahdettiin sekä Jyväskylän KV-näyttelyssä että messarin HelsinkiWinner- ja Voittaja-näyttelyissä. Toisena päivänä Jyväskylässä Nuuk voitti junioriluokan SA:n kera, muuten EH:lla mentiin.

Nuuk on ollut juuri sitä mitä koiraltani toivoinkin ja paljon enemmän. Kiitos kasvattajalle mahtavasta karvakaverista!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Agit

Eiliset agitreenit oli enemmän kuin kivat. Tuli taas todistettua se, että kun osaisi ohjata, tekisi Nuuk hienosti. Parasta oli silti ehkä se, että lopputreenistä lopulta myös ohjaaja onnistui ja saatiin radan pätkä onnistuneesti läpi! Joskus hyvin pienistä asioista voi olla niin onnellinen :)

Alkuun neljän esteen sarja (ei siis sen pidemmästä pätkästä ollut kyse) tuntui vaikealta, kun olin jatkuvasti myöhässä, kuten valitettavan usein saan huomata... Mutta tarkoitus oli valssata, lähettää Nuuk takaakiertoon ja päällejuosta siihen perään, niin ei vaan oma aivokapasiteetti tahtonut riittää tämän kaiken käsittelyyn, saati koordinaatiokyky toteutukseen oikea-aikaisesti. Juha sitten ihan kädestä pitäen näytti este kerrallaan, missä mun pitää milloinkin olla ja millä linjalla. Ja sen jälkeen kaikki toimikin hienosti! Paikalla oloihin tarvitaan edelleen lisää treeniä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

torstai 8. joulukuuta 2011

Paluu treenikentille

... ja Oreniuksen oppiin! Meidän agiryhmä HSKH:ssa jäi talvitauolle, kun halli ei vielä ole valmis ja ajattelin, että useamman kuukauden tauko ohjatuissa treeneissä on... ei hyvä. Onneksi yhdessä Juhan valmennusryhmässä oli vielä tilaa ja päästiin mukaan. Tiistaina oli ensimmäiset treenit ja harjoittelimme Nuukin kanssa päällejuoksua (mahtoikohan olla oikea ohjauksen nimi?) ja sain apuja myös Nuukin paikalla pysymiseen. Muut ryhmässä ovat kisaavia koirakoita, joten me tehdään sitten aina vaan pienempää radan pätkää viimeisenä. Meni tosi kivasti, eikä hallissa meidän vuorolla ollut muita koiria, joten keskittyminenkin oli priimaa. Tästä eteenpäin!

Edellinen viikonloppu kului taas näyttelyiden merkeissä ja nyt täytyy sanoa, että näyttelyannostus on nyt hetkeksi täynnä. Melkoista hulinaa koko viikonloppu ja molemmilta päiviltä Nuukille EH, arvostelut olivat kuitenkin ihan ok. Ensimmäisenä päivänä EH tosin huijauksen kera niin, että saatiin punainen nauha ja hihkuttiin jo riemusta, että ERI tuli, mutta kehäsihteri ilmoittikin punaisen tarkoittavan erittäin hyvää. Jes. Maija kävi sitten vähän oikaisemassa kehäsihteeriä ja loput koirista saivat sitten oikean väriset nauhat.

Lauantaina tuomarina oli Maritha Östlund-Holmsten Ruotsista ja arvostelu seuraava (tosin aika haastavaa luettavaa, enkä oikein kaikesta saanut selvää, joten virheitä saattaa olla...):
11 månader. Bra storlek och många fina detaljer. Hund med utmärkt profil och goda proportioner. Runda ögön. Ögönfärgen stör utrycket. Välplacerade öron i största laget. Bett och käkar är okay, utmärkt hals och manke men välrer idag i ryggen och står och går överbyggd. Breda lår Bra benstomme. Välställda ben. Rör sig väl. En trevlig junior som behöver växa i sig. EH

Sunnuntaina tuomarina oli Johan Juslin ja arvostelu seuraava:
Sopivan kokoinen, vielä kapearunkoinen. Kallo ei riittävän leveä. Hyvä kaula, kapea etuosa. Vahvat käpälät. Lyhyt rintalasta. Kuroutunut vatsaviiva. Haluan enemmän tilavuutta takaosaan. Hyvä karvapeite, mutta lyhyt. Hyvät sivuliikkeet. EH

Lisäksi napattiin näyttelystä mukaan lämpötakki, jota Nuuk inhoaa, mutta muutaman päivän totuttelun jälkeen suostuu kuitenkin jopa kävelemään se päällä :)

perjantai 2. joulukuuta 2011

Treeniä!

Kuten tänne blogiinkin olen kirjoitellut, on Nuukilla päällä nyt jonkinmoista mörköilyä ja sitä myöten aikamoista häiriöherkkyyttä. Mistään ei oikein ole tullut mitään ja aika ajoin olen horjunut epätoivon partaalla... No, ei nyt sentään :) Mutta meillä on mennyt sitten muutamat agitreenit ihan vaan keskittyessä siihen, että koira pysyy kentällä mun kanssa ja eikä tempoile mihin sattuu. Eli keskittymistreeniä ja ihan pieniä parin esteen ohjauskuvioita.

Eilen sattui sitten niin, että Ojangossa ei ollut ketään viereisilläkään agilitykentillä ja mehän treenattiin! Olipa kivaa, kun pitkästä aikaa saattoi keskittyä täysin itse agilityn treenaamiseen, eikä tarvinnut olla jatkuvasti varpaillaan ja pelätä, että koira sinkoaa palkalta johonkin parin kentän päähän (näinkin kun on tapahtunut..!). Me tehtiin ensimmäistä kertaa onnistuneita(!) persjättöjä, jonka olen luullut olevan täysin mahdotonta, ja lisäksi takaakiertoja ja -leikkauksia erilaisilla variaatioilla. Rengasta ja keppejä tehtiin myös ja hienosti Nuuk haki kepit kohtalaisen vaikeistakin kulmista. Vielä ei olla kuitenkaan kavennettu kujaa kovin paljoa, hiljaa hyvä tulee. Mutta Nuukin keskittyminen oli jotain ihan mieletöntä, kun häiriötä ei käytännössä ollut lainkaan. Todellakin hyvän mielen treeni! Loppuun vedettiin vielä otsalampun valossa metsälenkki ja tyytyväinen parivaljakko matkasi kotiin :)

Sunnuntain tokotreenit meni kivasti, sain pidettyä Nuukin keskittyneenä tekemiseen ja 'käy siihen'-käskyllä myös rauhoituttiin kiitettävästi tekemisen välissä. Häiriötä kurssilla kun on enemmän kuin tarpeeksi. Tehtiin seuruuta, tempon vaihteluita ja käännöksiä. Temponvaihteluissa Nuuk pysyi hyvin mukana, mutta käännökset tuotti hankaluutta. Olen tehnyt toistaiseksi käännöksiä vain todella lyhyissä seuruupätkissä ja näin ollen Nuuk ei oikein osannut varautua käännöksiin pitemmän suoran jälkeen ja otti etäisyyttä käännöksissä. Nuuk tekee kuitenkin hyvin käännöksiä ja käyttää ihan ok takapäätäänkin (tosin paremminkin voisi), kun tehdään lyhyitä seuruita, joten treeniä vaan. Kontaktin kanssa on vielä tekemistä pidemmissä seuruupätkissä ja palkata saa tiheään. Ryhmässä ollaan tehty selvästi pidempiä seuruita kuin omissa treeneissä, jotka on kuitenkin vielä aika lyhyitä pätkiä, jotta kontakti ja into ei vahingossakaan lopahda. Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoa ja liikkeestä seisomista. Maahanmenoa ollaan treenailtu enemmän, ne menikin hienosti, mutta seisomista ihan liian vähän ja Nuuk jäi vähän epätietoiseksi, että ihanko tosi täytyy jäädä tähän seisomaan? Muutamat onnistuneet toistot kuitenkin. Hyppyäkin tehtiin, siinä toistaiseksi hankalinta se, että malttaisi pysyä perusasennossa ennen hyppyä ja lähteä vasta käskyllä. Yllätys sinänsä :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kylässä Jyväskylässä...

... eli viikonlopullinen koiranäyttelyitä takana. Lauantaina lähdettiin ajamaan klo 5.00 (käsittämättömän epäinhimillistä toimintaa!) kohti Jyväskylää. Keli oli hirveä, oli pimeää, satoi räntää ja väsytti... Pysähdyttiin Heinolassa aamukahville, ettei kuskilta, joka tällä kertaa olin minä, loppuisi virta. ABC:llä oltiin sitten me ja kaksi muuta rekkakuskia ;) Kelpieiden  arvostelu alkoi jo klo 9.30 ja paikalla oli tarkoitus olla ajoissa. Ajoissa oltiinkin, muttei ehkä kuitenkaan tarpeeksi. Kehään ehdittiin hyvin, mutta Nuuk oli just viettänyt sen kolme ja puoli tuntia autossa nukkuen, eli virtaa oli pojassa enemmän kuin olisi ollut tässä tilanteessa tarvetta. Ainoana juniorluokan uroksena me mentiin tietysti ensimmäisenä kehään. Lähdin esittämään sellaista kengurun sukulaiseläintä, joka riekkui edestakaisin ja jota en ensi yrittämällä saanut todellakaan juoksemaan nätisti. Belgialaistuomari Rita Reyniers sentään antoi meille toisen kierroksen, joka sitten jo menikin paremmin. Seisominen meni kohtuullisesti, vaikka jonkinmoista venkoilua siinäkin esitettiin. Arvostelu oli seuraava:

'10 months. Correct bite. Well proportioned young dog. Typical head. Brown eyes. Must become more level in the back. Could have slightly more forechest & must become deeper in brisket. The good coat is already coming. Well set tail. Just enough angulated. Good feet. In movement bit narrow in hocks & he could have slightly more drive. Must become stable in front.' EH

Arvostelu oli ihan ok ja kun myöhemmin huomattiin jaettavan enemmänkin EH:ta ja jopa H:takin, ei se sitten kuitenkaan älyttömän huonostikaan mennyt. Varsinkin suhteutettuna tilanteeseen. Esiintymisessä oli kuitenkin selvästi parannettavaa ja Maija briiffasikin meitä seuraavan päivän kehää varten ja antoi rutkasti arvokkaita vinkkejä.

Seuraavana päivänä edellisestä oppineena tultiin paikalle jo pari tuntia ennen omaa kehää, jotta saatiin Nuuk totutettua tilanteeseen ja heti aamulla päästiin tyhjään kehäänkin treenaamaan juoksemista. Nyt Nuuk suhtautui jo paljon rauhallisemmin koko paikkaan, olihan se myös jo tuttu, ja kun meidän kehä alkoi, vein sinne tällä kertaa eilistä kengurueläintä paljon rauhallisemman koiraeläimen :) Nuuk esiintyi hienosti, seisoi jämäkästi paikallaan ja ravasi kauniisti. Sveisiläistuomari Laurent Pichardin arvostelu:

'Exc. breed type. 10 months. Good size. Scissor bite. Well set ears with proper skull. Slightly round eyes. Ribcage ok for the age. Nice temperament. Slightly narrow behind. Moves ok.' ERI JUK1 SA

Kuvan laatu ei päätä huimaa, mutta PU-kehässä mentiin korvat aerodynaamisesti muotoiluina :)

PU-kehässä ei sitten enää sijoituttu, mutta sielläkin Nuuk keskittyi ja juoksi hyvin, vaikka kehässä oli muitakin. Jäi oikein hyvä mieli, kun parannettiin esiintymistä edellisestä päivästä niin huimasti ja arvostelukin oli mukavaa luettavaa. Viikonloppu oli myös mitä parhainta sosiaalistamis-keskittymis-luopumis-rauhoittumisharjoittelua, ja Nuuk olikin molempien päivien jälkeen ihan poikki. Rankkaa tuo misseily :)

perjantai 18. marraskuuta 2011

Viikon sekoilut eli tokoa ja agia

Nyt tuulee kelpin korvissa ja on tuullut jo hetken aikaa, ainakin viime sunnuntaista lähtien. Nuuk on nyt viimeisen viikon ollut niin häiriöherkkä, ettei oikeen mistään tule mitään. Ne on vaan ne hormonit ja nyt on vaan tällainen vaihe, onhan?

Viime sunnuntaina oli ohjatut tokotreenit ja tehtiin alkuun luoksepäästävyys, mikä meni ihan ok, pikkupusut piti kuitenkin antaa. Tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. Me ei kovin pitkiä pätkiä vielä ole Nuukin kanssa seuruuta tehty, siihen nähden meni tosi hyvin, sillä kontakti piti ja paikka pysyi. Palkkailin tasaisesti namilla, vaikka suurimman osan ajasta namikäsi on kyllä jo pois nenästä ja liikkeessä. Liikkeestä maahanmenot meni kans joo, mutta näissä se keskittymisen puuttuminen alkoi näkymään, sillä meni hitaasti (vaikka osaa mennä jo reippaastikin) ja vilkuili jatkuvasti muualle, samoin kuin paikallaoloharjoituksissa. Kuitenkin teki ja paikallaolossakin pysyi, mutta sellaista turhautuneisuutta oli ilmassa. Kun loppuun tehtiin vielä luoksetuloja, niin niissä ei sit malttanut enää jäädä ollenkaan paikalleen, vaan yritti lähteä aina mun perään. Ihmettelin vähän touhuja, joihin sisältyi myös tasaisesti turhautumishaukkua heti kun ei mitään tehty ja muuta yleistä sekoilua, mutta ATD:n halli on pienehkö ja siellä on koiria vieri vieressä, niin en pitänyt tätä kuitenkaan muuta kuin vähän huonona päivänä, sattuuhan niitä koirillekin.

No, eiliset ja tämän syksyn viimeiset ohjatut agit ennen hallin valmistumista menikin sitten ihan kummallisissa merkeissä. Nuuk otti heti ekan setin jälkeen lelulta lentolähdön parin kentän päähän Ripan kanssa leikkimään?!? Täh? Onneksi Ripa ja ohjaajansa Hanne tunsi Nuukin, mutta siltikin kiukutti ja nolotti. Toisen setin jälkeen Nuuk lähti uhoamaan kentän ohi kävelleelle terrierille ja välissä vielä karkasi kontaktista(!?) kentälle ilman lupaa kun vesikoira Teppo kerran haukahti kentällä. Että näin. Varsinaisesti treenit menivät hyvin, jos mitään edellä mainittua ei olisi tapahtunut. Todettiin, että Nuuk seuraa nyt todella tarkasti mun liikkeitä ja reagoi nopeasti. Jopa niin, että kääntyi juuri ennen estettä seuratakseen mun kääntynyttä rintamasuuntaa, kun käsi oli (epähuomiossa) alhaalla, eikä vienyt siis hypylle. Mutta laiha lohtu sen kaiken sekoilun jälkeen.

Ja jotta nää sekoilut ei jää tähän, niin Nuuk on viimeisen viikon ajan huudellut pimeässä lenkillä koirille, ihmisille, lehdille, jäniksille ja ihan ei millekään. Ja aina keesi pystyssä. Tästä on seurannut se, että hihnalenkit on lyhennetty niin lyhyiksi, että kulkee käytännössä seuruussa koko lenkin, jotta päästään kunnialla ja huutamatta muiden ohi, koirapuistoon oon päästänyt riekkumaan, mutta tuossa tilassa en kerta kaikkiaan vapaaksi uskalla tätä sekoilijaa päästää, ties mitä saa päähänsä.

Ai niin, ja naapuri ei uskaltanut tulla meidän kanssa samalla oven avauksella sisään, kun tää pelottava vahtikoira oli mukana. Sellasta. No, se ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Nuukin vika, vaan naapurin mielenliikkeilläkin oli tässä asiassa tehtävänsä.

Viikonlopun näyttelyitä odotellessa. Hohhoijaa.

lauantai 12. marraskuuta 2011

A niinkuin Agility

Torstaina käytiin taas aksailemassa, tällä kertaa poikkeuksellisesti ilman kouluttajaa. Tehtiin Nuukin kanssa isoa puomia, kääntymistreeniä hyppyneliöllä ja kujakeppejä.

Isoa puomia tehtiin jo kuin vanha tekijä, vaikkakin pari kertaa 'kiipeä'-käskystä huolimatta ajatteli ohittaa puomin ja oikaista namialustalle. Kuitenkin silloin kun lähti kunnolla, myös teki vauhdilla, eli alun jännäilyistä ollaan päästy. Nyt vaan lisää toistoja, jotta päästään noista puomin ohijuoksuista eroon.  Hyppyneliöllä tehtiin takaaleikkauksia ja takaakiertoja. Sain Nuukin kääntymään terävästi, kun muistin itsekin tehdä tiukat käännökset. Hyvä! Kepit on jääneet jotenkin viime aikoina unholaan, joten ajattelin, että niitä voisi vähitellen ryhtyä viemään eteenpäin. Hyvin jo opitut jutut kuitenkin sieltä pienen mielen syövereistä löytyivät ja kulmistakin (tosin loivista sellaisista) tuli onnistuneita sisäänmenoja. Kujalla nyt siis treenailemme ja vähitellen saa varmasti alkaa kujaa jo kaventamaan. Ajattelin kuitenkin vielä pari treeniä vahvistella tauon jälkeen kepeille hakemista, ennen kuin ryhdytään tutustumaan pujottelun ihmeelliseen maailmaan.

Tänään mentiin heti aamusta tekemään pikatreenit Ojankoon. Puomi tehtiin ihan vaan pari kertaa, tällä kertaa meni hyvin. Hyppyneliöllä jälleen jatkettiin niitä takaaleikkauksia ja takaakiertoja. Ja nyt tehtiin hienosti! Nuuk luki kaikki takaaleikkaukset hyvin, eikä tullut ollenkaan epäröintejä. Lopuksi tehtiin taas kujakepeillä kulmia, nyt vähän vaihtelevalla menestyksellä, pari kertaa sujahti kepeistä 'läpi'. Mutta loppuun saatiin kuitenkin myös monta priimaa toistoa. Sattui sitten vielä yksi huonosti mietitty, huonosti tehty-hetkikin kun Nuuk karkasi kentän laidalta huilitauolta leikkimään kentän läpi tulleen spanielin kanssa. Eikä sit tietty kuunnellut yhtään, kun pääsi leikin makuun... No, ei sen puoleen kuunnellut kyllä tuo spanielikaan. Mutta näitä ei tarvitsisi tulla ollenkaan. Oma moka kun en ollut tilanteen tasalla, että olisin ehtinyt Nuukille murahtaa ennen koko pyrähdystä. Kyllä se sit sieltä tietty lopulta tuli luokse, mutta ärsyttävän kauan siinä meni. Mitä opimme tästä? Luoksetulo tehotreeniin. Ja entistä enemmän keskittymistreeniä myös. Kaiken kaikkiaan jäi silti hyvä fiilis treenistä, kun jotain oltiin taas opittu.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Viikonlopun touhut

Lauantaina käytiin aamupäivällä Ojangossa vähän puuhailemassa agikentällä. Ja nimenomaan puuhailemassa, koska sitä se sanan todellisessa merkityksessä oli. Se niin kutsuttu keskittyminen oli jätetty kotiin ihan molempien, ohjaajan ja koiran toimesta. Tehtiin takaaleikkauksia ja lähtötreeniä, eli paikallaan pysymistä. Takaaleikkauksissa tarkoitus oli tehdä ihan yhdellä kahdella esteellä ja palkata usein heti koko ajan ja paljon, kun onnistumisia tulee. Ajoittain toimi ihan mukavasti, mut jotenkin vähän haahuilua oli ilmassa. Paikallaan pysymiset onnistui yllättävän hyvin yleiseen keskittymistasoon nähden. Lopuksi tehtiin vähän puomin kontakteja. Tähän asti ollaan tehty leveällä ja tavallista matalammalla vauvapuomilla ja nyt ajattelin kokeilla oikealla puomilla, joka on puinen ja jämäkkä, eikä siis heilu ja huoju. No tää olikin nyt sit yhtäkkiä aika jännä paikka, Nuuk ei aluksi meinannut kiivetä ollenkaan. Et joo en oo tulossa, hiukka epäilyttävää, juoksenpa tästä ohi suoraan tuonne namialustalle. Häh, mitä? Ei sille palkalle niin sitten kuitenkaan päästykään ja hetken tuumittuaan Nuuk päättikin rohkaista mielensä ja mun kovasti vieressä kannustaen se hiippaili puomin alastulokontaktille, jossa pidettiin sit hirmuset bileet. Pakkohan sitä oli sit vielä toistamiseen koittaa ja sit rallateltiin jo riemulla, kato täähän on ihan vanha juttu! Ja sit pidettiin vielä suuremmat bileet ja lähdettiin metsään lenkille.

Sunnuntai starttasi aamuseitsemältä Purinalla, olin HSKH:n kisoissa töissä ja otin Nuukin sit mukaan, ajatuksena, että saan sen kanssa treenailla kontaktia ja leikkiä superhäiriössä, kunhan työvuoro päättyy. Tämä toimikin hyvin ja Nuuk keskittyi hienosti, kun tekemistä oli tarjolla. Mut rauhoittumaan se ei kyllä pystynyt hetkeä pidempään kisaradan vierellä, kun tekeminen loppui. Marika ja Naxe oli paikan päällä kisailemassa ja jäätiin katsomaan vielä niiden ekaa rataa. Hieno nolla sieltä tulikin! Käytiin vielä yhdessä pienellä lenkillä ja Nuuk sai temmeltää Naxen kanssa.

Illalla tokoiltiin kennelpiirin kurssilla, missä tehtiin ihan perusjuttuja, jotka Nuuk jo käytännössä hallitsee. Kontaktia, perusasentoa, istumisia ja maahanmenoa sekä hyppyä. Ei siis mitään uutta, mutta erityisen suurta iloa tuotti hyvin käyttäytyvä nuori herra, joka ei välittänyt muista hallissa lainkaan. Tällä kertaa se keskittyminen siis tuli kotoa otettua mukaan :) Erityiskehut saatiin Nuukin hissitekniikasta seiso-maahan vaihdoissa. No, näitä ollaankin treenailtu.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Keskiviikosta torstaihin

Meidän agiryhmä vaihtui. Samalla vaihtui päivä ja kouluttaja, nyt käydään torstaisin treeneissä Ojangossa Sanna Lehtosen opastama ja ainakin eilisen treenin jäljiltä jäi kyllä todella hyvä mieli! Vaikkakin kaikki muut ryhmässä taitavat olla jo kisaavia koirakoita, eli me ollaan ehdottomasti pahnan pohjimmaisena. Nuukin kanssa otettiin kuitenkin ihan vain pientä meille sopivaa osaa radasta, jota muut tekivät kokonaisena. Hienoa oli, että itse pääsin tutustumaan koko rataan ja miettimään muiden mukana ohjauskuvioita ja kuulemaan Sannan ohjeita myös pidemmällä oleville koirakoille.

Nuukin kanssa teimme hyppykuviota, joka sisälsi takaaleikkausta ja poispäinkäännöstä. Yleisesti ottaen meni tosi hyvin ja poispäinkäännöksetkin onnistuivat hienosti, vaikkei niitä oikeastaan olla juurikaan aiemmin tehty. Alkuun menivät myös takaaleikkaukset, kunnes Nuuk ryhtyi oikomaan. Saatiinkin kotiläksyksi paljon palkattuja onnistuneita takaaleikkauksia yhdellä esteellä.

Suurin anti treenissä oli kuitenkin se, että tajusin vasta nyt miten Nuuk reagoi oikeasti mun rytmin vaihdoksiin. Ei se kaahota menemään, jos mä en kaahota ja hosu sen vieressä! Sehän hidasti ja oli tosi hyvin kuulolla, kunhan mä vaan maltoin tehdä rauhassa. Enkä tarkoita nyt sitä, että me radalla käveltiin, vaan silloin kun aikaa tarvittiin, saatoin sitä sen puoli sekuntia ottaa ja hyvin toimi. Ensimmäistä kertaa tuntui, että ehdin tehdä kaiken mitä pitikin ja koirakin ymmärsi, jes!

Lisäksi saatiin lähdössä varasteluun paljon vinkkejä. Kun jätän koiran, olen aina toiminut just eikä  melkein samalla tavalla ja niinpä koira ennakoi lähdön usein. Nyt vapautetaan mitä erilaisimmilla tavoilla eri paikoista ja liikkeessä ja paikallaan ja ja... Ja niitä toistoja paljon paljon, jottei Nuuk enää osaa ennakoida just sitä tiettyä liikettä ja katsetta. Näillä eteenpäin.

Saatiin kutsu myös kennelpiirin toko 1:seen, joka alkaa ensi sunnuntaina ja jatkuu sit seuraavat kuusi viikkoa. Kivaa.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Uusi vaaka, uusi ruoka ja uudet mitat

Nyt on Nuukia punnittu sitten uudemman kerran, kun hankittiin modernia teknologiaa edustava digitaalinen vaaka :D Uusi vaaka antaa hieman tarkemman painon kuin meidän edellinen noin kolmen(!) kilon tarkkuudella heiluva vaaka, eli painoa Nuukilla on tällä hetkellä siis 16,5kg. Korkeutta löytyy 51cm. Big lad.

Ruoan vaihdoimme jokin aika sitten Orijenin Adultiin ja sittemmin ei Nuukilla maha olekaan ollut enää löysällä. Huippujuttu, sillä aiemmin ongelmia mahan kanssa oli tasaisesti. Luistakaan ei maha ole mennyt enää sekaisin. Tällä siis jatketaan ainakin toistaiseksi.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Niina-Liina Linnan koulutuksessa

Torstai-iltana oltiin Nuukin kanssa Q:n agilitytreeniryhmässä paikkaamassa Q:ta Sporttikoirahallilla. Kouluttajana oli Niina-Liina Linna.

Tunnilla oli neljä koirakkoa ja tunti oli jaettu niin, että jokaiselle koiralle oli varattu 15min. Tämä oli ihan hyvä intensiivitreeni, mutta Nuukille ehkä vähän liian pitkä yhtämittainen keskittymisrutistus. Muutenkin Nuuk tuntui olevan alkuun ihan pihalla, kun saavuttiin paikalle. Haahuili miten sattui, varmaankin koska paikka ja tekonurmi alustana oli vieras. Kun meidän vuoro tuli, täytyi aluksi kertoa oikein pariinkin otteeseen kelpille, että mitä täällä oltiinkaan tekemässä. Muutaman putkenläpijuoksun jälkeen alkoi Nuukillakin sytyttämään...

Tunnin aiheena oli takaaleikkaukset, ja vaikka me ihan onnistuneesti ollaan takaaleikkauksia aiemminkin tehty, sain paljon tarkkoja ja selkeitä vinkkejä oman kropan liikkeeseen, jotta koiralle olisi varmasti tiedossa mitä siltä haluan. Olen kääntänyt yläkroppaa usein liian aikaisin, jolloin hartialinja ohjaa koiran esteen ohi (yllätyksekseni Nuuk luki hartialinjaa aika tarkasti). Kun sitten ohjeiden mukaan liikettä muutin, sain Nuukin kulkemaan just niinkuin pitikin, jes!

Lisäksi (taas kerran yllätyksekseni) Nuukille kelpasi kuollut lelupalkka, jota en ole aikoihin käyttänyt, kun joskus kauan aikaa sitten huomasin, ettei se ollut niin pop. No, nyt sekin kuitenkin taas on pop. Palkan sijainnista saatiin myöskin paljon neuvoja, ja sijaintia tulee aina miettiä tarkkaan. Takaaleikkauksissa (kun koira on tarkoitus saada esteen jälkeen ripeästi kääntymään) olisin sijoittanut itse palkan aivan liian kauas esteestä, jolloin olisi jäänyt vahvistamatta nimenomaan se mitä koiralta haluttiin, eli tiukka kääntyminen. Kun palkka oli oikeassa kohdassa, kääntyi Nuuk ihan superisti, nappasi lelun ja kiihdytti vielä vauhdilla mun perään takaisintulosuuntaan mun kanssa leikkimään <3

Oman vuoromme jälkeen teimme vielä hyvässä häiriössä kontaktitreeniä, ja esteen takana paikallaan pysymistä. Hyvin onnistui. Ja paljon hyvää treenimieltä ja -innostusta napattiin taas reppuun kotimatkalle.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Metsäilyä

Viikonloppu hurahti metsäillessä Isojärven kansallispuistossa. Kaksi päivää seikkailtiin upeissa maisemissa ja auringonpaisteessa. Kuvat kertonevat reissusta kaiken oleellisen. Ihanaa oli!


torstai 6. lokakuuta 2011

Canicrossia, agilitya ja päin puuta

Nuuk on vähitellen perehtynyt vetämisen ihmeelliseen maailmaan. Toki se on ollut tuttua jo ihan normaaleilta hihnalenkeiltä, joilta tietenkin sitä tasaisesti kitketään pois, hyvänä päivänä hyvällä ja huonona päivänä sitten vähän heikommalla menestyksellä. Idea on, että valjaissa saa vetää, pannan kanssa liikuttaessa ei.

Alkuun Nuuk hämmentyi siitä, että yritinkin kannustaa sitä kulkemaan mun edellä ja vetämään, yleensä kun tilanne on ollut päinvastainen. Vähitellen kuitenkin ollaan menty eteenpäin. Parilla lyhyellä juoksulenkillä ollaan käyty, muuten reippaita kävelylenkkejä. Nuuk vetää jo kohtalaisen tasaisesti ja pidemmällä lenkillä keskittyykin jo ihan kivasti. Mm. muiden koirien ohitukset ovat helpompia kuin normaalihihnalenkeillä, sillä kun ollaan hommissa niin ollaan hommissa :)

Jos saan Okon mukaan lenkille ja tämä voi mennä edellä, on vetäminen tasaisesti taattua, mutta myös yksinään olen jo Nuukin saanut ihan kivasti edellä kulkemaan. Kotiin päin tullaan aina hyvin. Lenkit (ja erityisesti juoksulenkit) pidetään kuitenkin edelleen lyhyinä ja iloisina, tarkoitus on vain totuttaa koira vedontunteeseen. Jos sitten ensi keväänä päästäisiin kunnolla treenailemaan.

Agilityssä ollaan keinun suhteen edistytty niin, että kun keinu on tuettuna Nuuk juoksee lujaa ylös ja menee maahan nenä alustalle napakasti odottamaan lisänamia. Kuitenkin jos annan keinun liikkua vähän (vaikka vain n.10 cm alaspäin) alkaa Nuukia epäilyttää ja se alkaa hidastaa vauhtia, vaikka alustalle reippaasti tuleekin. Toistaiseksi olen päättänyt vain vahvistella tuetun keinun kanssa ylös pysähtymistä, ehkä sit jossain vaiheessa liikkuva keinu ei enää haittaa, eihän se haitannut alun perinkään.

Kaikenlaisia pieniä ohjauskuvioita ollaan tehty ja jatkuvasti tarkemmin Nuuk seuraa ohjausta, ainoa ongelma lienee se, että ajoittain ohjaus on jotain ihan muuta kuin on tarkoitus. No, ehkä mä vielä joskus opin...

Jonkinlaiseksi ongelmaksi on muodostunut meillä kentällä esteen taakse jätettäessä paikallaan pysyminen, Nuuk tahtoo varastaa, eikä se takapuoli pysy maassa. Jätän sen yleensä maahan, silloin pysyy parhaiten. Olen vaikka kuinka tehnyt sellaisia harjoituksia, että vaan jätän odottamaan, kierrän esteen ja palkkaan. Ja yksinään kentällä ollessa yleensä toimiikin, mutta yhteistreeneissä ei sitten millään. Usein toki yhteistreeneissä tehdään vähän pidempää radanpätkää, joten joudun aikalailla keskittymään siihen eli ehkä fiilis on vähän toinen kuin yksinään treenaillessa. Tiedä sitten. Mutta tän kanssa nyt painitaan.

Syysfiilistelyjä kaahottajasta heinikossa...


Ja niin, sit se ikävä juttu. Kaahottajillehan sattuu ja tapahtuu, mites muutenkaan. Nuuk juoksi päin puuta. Ei onneksi pää edellä, vaan vasen lapa edellä. Leikittiin sen kanssa lenkkipolulla ja se sinkosi vauhdilla eteenpäin pois polulta katsoen mua ja bang. Siihen se sit jäi istumaan puun viereen ja huutamaan varmaan parin minuutin ajaksi. Ajattelin, että hitto vie, taas tuli eläinlääkärireissu, Nuuk kun ei laskenut painoa vasemmalle etujalalle ollenkaan. Kun se sitten vähän rauhoittui, tutkin jalkaa ja lapaa, eikä se ainakaan kosketukseen reagoinut niin että olisi vaikuttanut sattuvan. Ontumalla mentiin vähän matkaa, mutta sitten se onneksi loppui ja Nuuk juoksi taas niin kuin mitään ei olisi ollutkaan. Eli säikähdyksellä selvittiin. Mutta että päin puuta. Meidän kaahottaja.

Pahamaineinen vaikkakin kovin kaunis lenkkipolku

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Paimentamassa

Nuuk pääsi toista kertaa tutustumaan lampaisiin viime viikonloppuna Kaisan luona Paattisessa. Olimme reissussa yhdessä Saran ja Narrin kanssa.

Pennut aloittivat, kuten ensimmäiselläkin kerralla, tutustumalla lampaisiin liinassa. Kuljetettiin lampaita aitauksen ympäri ja kierroksen jälkeen meidän tuli irrottaa lauma aidasta ja siirtää se U:n muotoiseen pienempään aitaukseen isomman aitauksen keskellä, ja tuoda lopulta sieltä lauma pois. Ensimmäisestä kerrasta poiketen Nuuk ei juurikaan enää huudellut tai riekkunut lammasaitaukseen mentäessä ja se oli alusta pitäen selvästi keskittyneempi. Teimme harjoituksen kahdesti ja toisella kerralla sujui jo oikein mallikkaasti, eikä lampaatkaan päässeet karkaamaan.

Tämän jälkeen lampaat laitettiin pienempään aitaukseen ja tarkoitus oli saada pysäytettyä koira tasapainoon eli vastakkaiselle puolelle laumaa suhteessa ohjaajaan, sen juostessa aitausta ympäri. Huomattiin, että Nuukin oli tosi paljon vaikeampi juosta laumaa ympäri oikealta, vasemmalta se oli ihan helppo juttu. Niinpä sitten juostiin yhdessä ympäri oikealta uudestaan ja uudestaan. Ja kyllä se sitten alkoi sujumaan. Myös pysäytykset onnistuivat pari kertaa ok ja Nuuk jäi tasapainoon.

Viimeisessä harjoituksessa Nuuk päästettiin ilman liinaa isompaan lammasaitaukseen, tarkoitus oli kertoa Nuukille mikä on oikea etäisyys lampaisiin ja saada se jälleen löytämään tasapaino lauman toiselta puolen. Hienosti pikkumies toimi ja ymmärsi, mistä on kyse. Kaisa sanoi, että Nuukilla vietti alkaa jo kestää sen, että sille voidaan antaa ajoittain painetta ohjaajalta ja näin ollen oikeasti opettelemaan paimentamista. Toki suuri osa harjoituksista pitää myös olla niitä, joissa painetta koiralle ei juurikaan anneta, eli aiemmankaltaisia harjoituksia.

Kivaa oli ja paljon taas opittiin uutta. Ja molemmat sekä Nuuk että Narri olivat selvästi edistyneet ensimmäisestä kerrasta. Viettiä oli tullut lisää ja samoin työskentelymotivaatiota, enää ei tullut hetkiä, että Nuuk olisi unohtunut touhuilemaan omiaan, vaan katse oli tiukasti lampaissa. Vieläköhän sitä löytäisi jostain aikaa, että ehtisi ennen lumia kerran paimentamaan..?


Helsinkiin päästyämme ajeltiin vielä Saran ja Narrin luokse Tapanilaan ja päästettiin Nuuk ja Narri pellolle leikkimään. Vauhtia riitti. Kiitos Sara ja Narri kivasta päivästä :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Tokon täyteinen vauhtiviikonloppu

Viikonloppu kuluikin mukavasti tokon ja vähän aginkin parissa, sillä perjantaina kiiruhdin töiden jälkeen HSKH:n epävirallisiin alo- ja avo-luokkien tokokokeisiin työveloitetta täyttämään. Eipä ollut kovin paha rasti tämä, sillä se tarkoitti yhden hypyn kantamista kentälle ja vakuuttavan oloisena seisoskelua. Eli jee, pääsin seuraamaan koetta, ennen kun en ole tokokoetta katsomassa ollutkaan. Tämän jälkeen käytiin viereisellä agikentällä testailemassa vähän keinua uusin metodein ja hei, vaikuttaisi ehkä onnistuvan. Sonjan neuvoilla mennään, eli pyritään saamaan koira pysähtymään ja menemään maahan keinun päähän namialustan avulla, niin että keinu on vielä tuettuna, eikä siis liiku. Tämä ei ollutkaan kovin vaikeaa, kun namialusta on hyvinkin tuttu jo muilta kontakteilta. Tähän astihan Nuuk on temponut sellaisella vauhdilla keinulle ja siitä yli, että heikkohermoista hirvittää. Mutta siis nyt pysähtyi ihan nätisti!

Lauantaina ohjelmassa oli tokoa Maiskis-porukalla, kouluttajana oli Ansu Leiman. Alkuun oli teoriaosuus, joka sisälsi paljon asiaa kouluttamisesta, koiran vireen säätelystä, palkkauksesta, motivaation merkityksestä jne. Paljon mietintämyssyyn laitettavaa.
 
© Maija Henttonen
Kaikilla koirilla oli kaksi lyhyehköä pätkää kentällä, joista ensimmäisellä me käytiin läpi luoksepäästävyyttä ja siihen rauhoittumista sekä seuraamista. Seuraamista olen tehnyt pääasiassa imuttamalla ja huomattiinkin, että heti kun nami nousee liikaa nenästä, myös mielenkiinto hiipuu. Ansu totesi, että näyttää siltä, ettei Nuuk ole vain vielä tajunnut oikeasti, mistä seuraamisessa on kyse, vaan se on lähinnä vaan seurannut sitä namia. Joitain pätkiä teki kyllä ihan hienostikin. Vinkiksi saatiin imutusseuraamisten tilalle tehdä niin lyhyitä (ensin askel, sitten kaksi) seuruupätkiä perusasennosta, jolloin Nuuk ei vielä ehdi unohtaa kontaktia. Luulen, että tämä voisi sopia meille, katsotaan nyt. Perusasentojen pieniä siirtymiä Nuuk teki kivasti.

© Maija Henttonen
© Maija Henttonen
Toisella pätkällä tehtiin istu-seiso-maahan-erotteluja ja keskityttiin tekniikkaan. Nämä on ihan hyvällä mallilla, tosin jonkin verran Nuuk kyllä vielä liikkuu eteenpäin. Pyrkimys on pitää takajalat paikallaan kaikissa siirtymissä. Lisäksi saatiin vinkkiä vielä luoksetulon vauhtiin lelupalkan avulla. Käytännössä lelu laitetaan jalkoväliin ja päästetään se sieltä hyppäämällä haara-asentoon juuri ennen kuin koira tulee kohdalle, jolloin koira sujahtaa palkka suussa jalkojen välistä. Saatiin myös vinkkiä leikkimiseen, eli kahden lelun leikkiä aletaan tekemään nyt usein, pieniä settejä vaikka joka päivä, jotta Nuuk ei niinkään olisi innostunut lelun kanssa rallattelusta vaan ennemmin mun kanssa leikkimisestä. Muiden suorituksista saatiin paljon vinkkejä niin noutoihin kuin joskus tulevaisuudessa myös ruutuun yms.

Mukava päivä kaikenkaikkiaan, kiitokset kaikille, erityisesti tietysti Ansulle ja Maijalle! Lopuksi vielä kelpijengi juoksi ja riekkui niin, että kotiin oli lähdössä kohtalaisen väsynyttä porukkaa :)



Sunnuntaina oltiin jälleen heti aamusta Ojangossa, tällä kertaa HSKH:n järjestämissä agikisoissa ratatyöntekijänä, minkä jälkeen päästiin taas Nuukin kanssa pyörähtämään keinulla ja parin pienen ohjauskuvion parissa, ilomielitreeni :)

tiistai 13. syyskuuta 2011

Kontakteja

Eilen agilitytreeneissä päätin ottaa jälleen namialustan käyttöön puomin kontakteille, kun viime aikoina on ollut ilmassa sellaista ajoittaista himmailua riippuen mun omasta sijainnista, erityisesti jos jään koirasta jälkeen. Mehän oltiin jo vähän niinkuin irroittauduttu namialustasta.

No, eipä himmaillut enää ei, nopeus oli puomilla jotain ihan muuta luokkaa viimeisimpiin treeneihin nähden ja intoa riitti. Nuuk teki pysähdykset jämäkästi, kerran jopa iski nenänsä niin tiukasti maahan, että perä nousi ylös ja sieltä sitten tultiin ihan mukkelismakkelis maahan, nenä kuitenkin namialustalla ;) Paljon hyviä toistoja ja Nuuk jäi hienosti odottamaan lisäpalkkaa, vaikka kuinka liikuin edessä, sivuilla tai takana. Tehtiin myös putken pimeitä kulmia, ja suoran putken jälkeen kääntymisiä, nämä hienosti.

Oli siis iloiset maanantaiagit, viimeistä kertaa Q:n kanssa tänä kesänä. Lopuksi Nuuk ja Q vielä riehuivat itsensä kotiinlähtökuntoon läheisessä metsikössä.

Illalla mittailtiin Nuukia, korkeudeksi saatiin noin 50cm ja painoa noin 18kg (mittauslaitteisto ei ole kovin tarkka). Hui, kun se on jo iso!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Porvoon näyttely

Nuuk kävi viimeisillä hetkillä pyörähtämässä pentukehässä kokemusta kartuttamassa Porvoon näyttelyssä, 9 kuukautta kun tulee täyteen parin viikon päästä. Tuomarina oli John R Walsh Jr Irlannista. Hienosti sujui, Nuuk sai erin ja KP:n ja näin ollen ainoana osanottajana pentuluokassa oli Nuuk myös ROP-pentu. Kehässä Nuuk esiintyi oikein mallikkaasti.


Pitihän sitä sitten poseerauskuvat taas ottaa, tosin ruusukkeet on kyllä ihan miten sattuu. No, sopii tyyliin ;)


Arvostelu kuului seuraavasti:
"Nice young dog. Good size. Good proportions. Pleasing head. Correct bite. Nice eyes. Good ears. Clear topline, would prefer more laid back of shoulder. Little steep in croup. Moves OK."

Ja näyttelyn käännöspalvelun kääntämänä:
"Kaunis, nuori koira. Hyvä koko. Hyvät mittasuhteet. Miellyttävä pää. Oikea purenta. Kauniit silmät. Hyvät korvat. Puhdas ylälinja. Toivoisin parempaa olkakulmausta. Hieman pysty lantio. Liikkeet OK."

torstai 8. syyskuuta 2011

Urakointia

Me urakoidaan nykyisin Nuukin kanssa keskiviikkoisin, sillä ensin on tokotreenit ja puolen tunnin tauon jälkeen agitreenit. Onneksi tätä ei kestä enää montaa viikkoa, sillä vähän on väsyttäviä iltoja niin koiralle kuin ohjaajallekin nämä. Ollaan otettu sillä asenteella, että tokossa tehdään vaan ihan vähän juttuja, ne treenit on enemmän mua varten, jotta saan vinkkejä kuinka edetä. Näin Nuukille jää potkua agiinkin, kun saa aina välillä lepäillä autossa. Mutta joka keskiviikko kentällä ja sen laidalla vietetyn kolmen tunnin rupeaman jälkeen kaadutaan kyllä molemmat tyytyväisenä ja väsyneenä sänkyyn.

Tokokurssista on kyllä ollut hirmuisesti hyötyä tällaiselle noviisille, ja paljon ollaan näinä muutamana viikkona jo edistyttykin. Erityisesti paikkamakuut ja seuruut ovat parantuneet huomattavasti. Voin jo poistua treenikentälläkin, jossa on muita koiria samanaikaisesti, useita metrejä koirasta poispäin. Kotona voi jo huoletta mennä piiloonkin. Seuruun liikkeellelähdöissä Nuukilla on ollut tapana unohtaa kontakti, jos ei nami ole heti nenässä kiinni. Sitä ollaan saatu ihan kivasti jo korjattua ja muutenkin kontakti treenikentällä on tasaisesti parantunut. Tekemättömyyttä Nuuk ei tokotreeneissä oikein jaksa paikallaan, turhautuessaan alkaa mielellään haukkua tai keksii jotain muuta mielenkiintoista. Eilen tehtiin ensimmäisen kerran hyppyä namialustan kanssa. Tämä sujui oikein hyvin, tosin Nuuk ei meinannut malttaa pysyä perusasennossa ennen hyppyä, kun se veti niin kovasti puoleensa. Malttoi vähän voimakkaammalla äänenpainolla käskytettynä kuitenkin.

Agissa ollaan harjoiteltu erilaisia ohjauskuvioita edelleen, joista eilen takaaleikkausta ja ennakoivaa valssia. Nämä sujui tiukkoine käännöksineen hienosti! Ainoaksi ongelmaksi tuntui muodostuvan suora putki, jonka jälkeen täytyi tehdä tiukka käännös oikealle. Nuuk kun tuumasi, että suorasta putkesta juostaan aina lujaa ja suoraan. Näinpä se oli hyvinkin nopeasti putken jälkeen jo useita metrejä sivussa hypyltä. Sain kuitenkin loppuun pari onnistunuttakin toistoa ilmoittamalla kovalla äänellä koiralle jo likipitäen putkeen mentäessä, että hei mä liikun sit tänne oikealle, että voitko muistaa sen vielä nanosekunnin päästä ja kääntyä. Ja muistihan se sit :)

Suurinta hankaluutta meille edustaa tällä hetkellä keinu. Nuuk on oppinut tekemään jo hienosti ja vauhdilla puomia ja sille napakoita 2on2off-kontakteja. Nähtävästi se kuvittelee keinun olevan yksi vähän isompi puomin ylösmeno, koska sellaisella vauhdilla se sinne painelee, että jos ei ole avustajaa sitä keinun ylälaidalle stoppaamassa, niin sieltä tullaan kuin tykin suusta. Niinpä me tehdään keinua nyt toistaiseksi vain hihnassa, jotta sillä on edes jokin jarru olemassa ja niin, että keinu laskee noin puoliväliin penkille, jolla odottaa namialusta. Näin saatiin pari ihan onnistunutta toistoa eilen, mutta jotenkin tuntuu tosi hankalalta hihnan kanssa sählätä. Hyvä asia tässä kuitenkin on se, jos mietitään positiiviselta kannalta, että Nuuk ei ainakaan yhtään jännitä kallistuvaa alustaa.

Yhtenä viikonloppuna oltiin mökillä ja siellä oli niin mahtavia peltoja, että tehtiin muutamia makkararuutuja ja muutama lyhyt jälkikin. Tähän kyllä taidan tarvita lisäopastusta jostain, sillä kun ohjaaja ei oikein tiedä, mitä tehdään ja kun koirakaan ei tiedä, mitä tehdään, niin ei hyvä. Nuuk oli tosi innoissaan, ihan liiankin. Lähtökohtaisesti nenä pysyi kyllä alhaalla, mutta Nuuk ryysii sellaisella vauhdilla, että puolet nameista jäisi syömättä, ellen olisi jatkuvana jarruna. No, jatketaan harjoituksia.

torstai 11. elokuuta 2011

Agikentän laidalla

..istuu kelpi jo ihan kiltisti! Nuuk on keskiviikkotreeneissä oppinut hyvin olemaan rauhassa odottamassa omaa vuoroa kentän laidalla. Tai no ainakin pahemmin haukkumatta :) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sitten kun ollaan kentällä, oltaisiin jotenkin vaisuja. Eipä ei, intoa ja vauhtia riittää. Mitä tehtäis, mitä tehtäis, mitä tehtäis..? Kontakteja? Takaakiertoja? Pyöritään? Mennään maahan? JES, PUTKEEN!

Eilen treeneissä tsekkailtiin, missä vaiheessa kepit ja kontaktit onkaan. Todettiin seuraavaa. Kujakepit suoraan on ihan pro, samoin umpikulma, mutta avokulmasta juostaan vaan suoraan ensimmäisestä välistä... Saatiin kuitenkin muutama onnistunutkin toisto pienentämällä alkuun keppien väliä. Näitä siis lisää.

Kontaktit puomilla olivat eilen alkuun vähän niin ja näin. Tehtiin kokonaista puomia (matala pentupuomi). Ylösmeno oli ok (sitä ei kyllä koskaan ole erityisemmin treenattu), mutta alastulolla Nuuk alkoi himmailemaan, jos jään liikaa jälkeen. Mutta ei saanut olla liian edessäkään, koska sit tuli läpijuoksu. No, meillä on nyt ollut hetki taukoa kontaktien harjoittelusta, ja parin toiston jälkeen alkoi taas paremmin Nuukillekin muistumaan mieleen, miten se nyt taas menikään. Kokeiltiin vielä loivaa pentuA:ta, siinä teki oikein mallikkaasti sekä ylösmeno- että alastulokontaktit, vaikkei sitä koskaan aikaisemmin ollakaan tehty. Ei kyllä tehdä vielä hetkeen jatkossakaan, puomi saa riittää, ettei tule liikaa rasitusta etuosalle.

Tämän jälkeen otettiin vielä vähän takaaleikkauksia ja muita pieniä ohjauskuvioita, jotka meni ihan ok. Hyvä treeni, parempi mieli :)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Paimenpoika

Lauantaina oltiin Hilskan Kaisan luona tutustumassa paimentamiseen Noahia lukuunottamatta koko pentueen voimin ja isoveli Naxen täydentäessä porukkaa. Kaisa näytti aluksi hieman omien koiriensa avulla miten paimenkoira toimii ja kertoi paimentamisesta ja australiankelpiestä paimenena noin yleensä. Sitten ryhdyttiinkin jo tositoimiin ja Cintan ja Narrin jälkeen päästiin Nuukin kanssa lammasaitaukseen.

Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena oli pyrkiä kuljettamaan rauhallisesti lampaita aitauksen reunaa pitkin ympäri. Nuuk oli tapansa mukaan aika lailla innoissaan, silmissä kiilsi vain lampaat ja korvat oli missä oli ja haukku raikasi. Eli en oikein alkuun saanut koiraa työskentelemään yhdessä mun kanssa, mutta Kaisan opastuksella se yhteinen sävel lopulta löytyi, pienen herättelyn jälkeen. Tämän jälkeen alkoi Nuukin olemuskin muuttua, kun riekkumisen ja huutamisen sijaan se alkoi keskittyä. Välillä kuulemma koiralla näytti heräävän ajatuksia jo paimentamisestakin. Loppuun pysäytettiin lampaat ja pidettiin niitä hetki aloillaan ja kehuttiin vuolaasti koiraa.

Toisessa harjoituksessa Kaisa piti koiraa liinassa ja itse kuljin lampaiden edellä, harjoiteltiin tasapainossa kuljetusta. Nyt Nuuk kuunteli mun ohjeita jo paljon paremmin ja keskittyi selkeästi ensimmäistä harjoitusta enemmän. Tämän jälkeen pysäytettiin lampaat, itse pyrin hajaannuttamaan laumaa ja Nuuk sai pitää huolta, etteivät lampaat kuitenkaan erkane laumasta. Lopuksi meidän tuli Nuukin kanssa saada lampaat kuljetettua ja pysäytettyä merkkikartioilla rajatulle n.4x4m neliön alueelle 10 sekunnin ajaksi. Tämä ei ollutkaan ihan helppo juttu, lampaat kun liikkuivat herkästi liikaa. Pienen taistelunja taktikoinnin jälkeen kuitenkin onnistuttiin ja lampaat pysyivät ne vaaditut 10 sekuntia neliön sisällä!

© Sara Salmio

Kolmas harjoitus tehtiin pienemmässä pyöreässä aitauksessa, jossa harjoiteltiin flankkeja, eli pyrittiin saamaan koira kiertämään lampaita ympäri tarkoituksena koota lauma. Aluksi mentiin liinassa, mutta pian jo päästettiin koira vapaaksi, kun se oli keksinyt idean. Nuuk toimi hienosti ja ahtaan paikan tullen käytti silmää tehdäkseen itselleen tilaa. Lopuksi vielä itse liikuttiin aitauksessa niin, että koira saattoi itse tarjota tasapainoa, mikä onnistui myös.

© Sara Salmio

Yhteenvetona voisi todeta, että oli mielettömän hienoa nähdä koiran vaistojen heräävän ja nähdä omasta koirastaan ihan uusi puoli! Nuuk selkeästi harjoitus toisen perään keskittyi aina paremmin ja paremmin ja vähitellen ilme muuttui; häntä putosi alemmas ja korvat levähti sivuille, niin kuin kunnon kelpiepaimenella kuulemma kuuluukin. Nuukilla riitti hyvin myös itsetunto ja rohkeus lampaiden kanssa toimimiseen, mistä olen erityisen iloinen. Itsetuntoa kun on koko pentuaika yritetty tukea ja vahvistaa, hmm, ehkä sitten sen hallinnan kustannuksella. Nyt varmaan voisi kuitenkin vähitellen alkaa keskittyä myös siihen hallintaan, ettei lähde ihan lapasesta pieni iso kelpi... Kiitokset kaikille hienosta päivästä, erityisesti Maijalle ja Kaisalle, jotka päivän järjestivät!

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Elämää lomalla ja vähän loman jälkeenkin

Jaahas, it's been a while. Blogi on elänyt hiljaiseloa koko loman, mutta nyt on lomat vietetty ja palattu takaisin arkirutiineihin. Lomallapa sitä sattui ja tapahtui.

Miltei loman alussa oli kauan odotettu kelpieiden Maiskis-leiri, joka kuitenkin, kuten arvata jo saattaakin, päättyi meidän osalta sitten hiukan köpelösti. Nimittäin hetki sen jälkeen kun saavuimme Nuukin kanssa leiripaikalle, onnistui Nuuk livahtaa leikkimään Visan kanssa ja jokin, ehkä taluttimen lukko tms. repäisi vasempaan takareiteen ikävän haavan, josta lihas paistoi. Jes. No siinä aikani pohdittuani päätin katsoa tilannetta seuraavaan aamuun, oltiinhan me sentään vasta tultu ja kaikkea. No, suihkuista ja puhdistuksista huolimatta aamulla tilanne näytti entistä ikävämmältä, kun haava oli päässyt tulehtumaan. Lähin päivystävä eläinlääkäri kun oli Turussa, päätimme jättää leikin kesken ja lähdimme saman tien kotiin Mevetin kautta. Todettiin kuitenkin, että enää on turha lähteä haavaa tuoreistamaan, kun sen koko tuplaantuisi, joten avohaavana suihkutellen hoidetaan antibioottikuurin kera. Että näin. Kyllä me perjantai-iltana ehdittiin Lehtisen Lotalle näyttää meidän seuruuta, joka kyllä oli kamalaa laahustelua, Nuuk taisi olla aika poikki lämmöstä, matkasta, kaikkien kelpien seurasta ja ei se haavakaan varmaan mukavalta tuntunut. Todettiin, että tokossa kannattaa kiinnittää jatkossa paljon huomiota Nuukin viretilaan.


No, masennuksen partaalla päätettiin kotiin jouduttuamme, että hitto vie, mehän ei tänne jäädä murehtimaan, vaan lähdettiin hetimmiten kohti Päijänteen aaltoja. Loman paras päätös! Neljän päivän reissu vesillä sujui Nuukilta jo mahtavasti, se oli veneessä jo ihan kotonaan. Päivän paikallaan olo purkautui aina valtavana riemurallina satamaan päästyämme. Vesillä tuuli viilensi mukavasti, vaikka ilma oli kuuma, eikä koirankaan olo ollut tukala. Tuulta oli välillä aika paljonkin ja puuskissa vene kallisteli oikein kunnolla, mutta Nuuk ei tainnut kallistelua luun pureskelulta edes huomata! Loppulomasta piipahdimme myös Suomenlahdella, eli Nuuk alkaa olla jo aika kokenut merenkävijä. Ja erityisen kokenut sylikoira reilusta 15kg:stään huolimatta :)

Haava lähti paranemaan hienosti, ja jo viikon jälkeen se oli lähes ummessa. Kävimme mummulassakin, jossa Nuuk pääsi viettämään todellista vapaaherran elämää. Se juoksenteli pitkin tonttia ja aina kun tuli nälkä, saattoi mennä mummun helmoihin ja 100% varmuudella sai mahaan täytettä. Oi että! Siinä olikin pikkukelpille sitten vähän kertomista, kun palattiin kotiin, että mitenkäs se homma jos toinen menikään. Nuuk kun nautti vapaaherran elämästään niin, että yritti jo ryhtyä Munkkiniemen kreiviksi. No, pienten keskustelutuokioiden jälkeen Nuukillekin alkoivat vanhat käytöstavat muistua mieleen...

Ollaan me kaikista menoista huolimatta ehditty vähän treenaillakin. Agilityn alkeiskurssi loppui ennen lomia ja agista pidimmekin ihan reippaasti muutaman viikon taukoa. Nyt ollaan taas palailtu viimeisen parin viikon aikana kentälle muutamaan otteeseen ja tänään alkoivat taas ohjatut treenitkin. Paljon on kelpi kehittynyt kuukaudessa, ja ennen kaikkea, vauhtia on tullut taas lisää. Tosi hieno juttu muuten, mutta mun alkaa olla ajoittain aika haasteellista ehtiä mukaan suunniteltuihin ohjauskuvioihin, kun mun ollessa ensimmäisellä esteellä Nuuk on jo kolmannella... Sen hinku esteille on mieletön. Tänään tehtiin valsseja, persjättöä ja takaaleikkausta samalla radan pätkällä ja toisinaan meni jo ihan hyvin, kunhan en itse sähläisi ja olisi jatkuvasti myöhässä. Ollaan otettu hyppyihin rimat mukaan alimpaan korkeuteen ja hienosti Nuuk hyppää, rimoja ei juuri ole pudoteltu. Puomia ollaan tehty jo kokonaisenakin, mutta mun ohijuoksua Nuuk ei vieläkään kontaktilla oikein kestä, muuten kyllä pysähtyy hyvin. Keppejä ollaan edelleen tehty kujalla, mutta vähitellen pitänee siirtyä vinokeppeihin, sillä kujan Nuuk hakee jo varmasti.


Kävimme heinäkuussa kennelpiirin järjestämällä pentutokokurssilla ja harjoitukset sujuivat tosi hyvin. Tosin lähes kaikki liikkeet olivat Nuukille jo tuttuja, että mitään uutta sinänsä siellä ei tullut, mutta häiriötreenistä oli varmasti hyötyä. Pääosinhan me ollaan pyöritty tokon parissa läheisellä koulun kentällä ihan keskenämme. Istu-maahan-seiso-vaihdot menee jo tosi hienosti, eikä takajalat (parhaimmillaan) liiku yhtään. Hip hip! Paikallaoloja ollaan myös tehty. Kotikentällä sujuu jo ok, mutta vierailla mailla onkin vähän vaikeampaa. Ja agikentällä sitten lähes mahdotonta! Olen tullut siihen tulokseen, että jätän Nuukin agikentällä aina maahan, koska istumaan se ei toistaiseksi esteen taakse yksinkertaisesti jää. Ei. Maahan mennessäkin se huutaa ja mun pitää sitä tauotta muistuttaa odottamaan poispäin kävellessä, mutta se sentään jotenkin onnistuu. Tätä täytyy treenata lisää.
Perusasentoharjoituksia ollaan tehty myöskin paljon paljon paljon riehakkaan leikin säestyksellä ja nyt siihen on saatukin parempaa asennetta ja intoa. Ja vauhtia. Myös seuraamista ollaan tehty pieniä pätkiä perusasentojen lomassa ja ihan hyvin pysyy paikka ja kontakti. Riemuasennetta löytyy erityisesti aamuilakointituokiossa ennen työpäivää :)
Noutokapulan nostamista ja pitoa ollaan naksuteltu. Pitäminen ei vielä oikein onnistu, Nuuk mielummin heittää kapulan sen nostettuaan. No, tästä ei tietty palkkaa heru, mutta silti on kiva välillä viskaista. Ja metalli on ällö.


Kuumista ilmoista huolimatta Nuukista ei kuoriutunut ainakaan vielä mitään suurta vesipetoa. Kahlailu on kyllä kivaa, mutta uiminen on aika hirveetä hommaa. Loma oli silti ihana varmasti myös Nuukin mielestä, kun oli vaikka mitä puuhaa, se vaan meni ihan liian nopeasti!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Hei, me leikitään!

Vietimme nimittäin juhannuksen Turun saaristossa Nötön lähellä mökkeillen ja mökillä seikkaili myös 10-viikkoinen parsonin pentu Simo, josta tuli Nuukin kanssa ylimmät ystävykset. Koirat leikki lähes kaiken Simon hereilläoloajan. Alun tutustelun ja opettelun jälkeen Nuuk oli ihan mahtava leikkikaveri pienelle Simolle, niin taitavasti se oli pienen kanssa! Toki pari ylilyöntiäkin sattui, kun pienelle suurelle kelpille tuli hepulihetki. Se juoksi rallia pihaa ympäri korvat lintassa ja kieli poskella, niin Simo auttamatta jäi jalkoihin. Muuten meno näyttikin pääosin tältä.


Nuuk täytti juhannuksena 6 kk! Kakkua korvasi pala naudan sisäfilettä, mutta niin nopeasti se meni kurkusta alas, että mahtoikohan edes huomata herkkupalansa ainutlaatuisuutta :D


Uimisesta ei ainakaan vielä ole tullut erityistä huippujuttua, tosin vedetkin on vielä aika kylmät, ainakin meri. Kahlaus ja lelun hakeminen vedestä on silti parasta :)


Treenirintamalla ei ole ollut niin hiljaista kuin blogi on ehkä antanut olettaa. Agilityssä ollaan alettu treenata keppejä kujalla ja aika kivasti Nuuk jo kepit hakee. Tänään Ojangossa päästiin jo vähän kaventamaankin kujan loppupäätä ja hienosti meni. Asennetta Nuukilla riittää edelleen ja välillä mennäänkin ihan ylikierroksilla. Nyt onkin haasteena se iän ikuinen kääntyminen, joka vähän tuppaa unohtumaan, kun vauhti kasvaa. Erilaisissa kieputuskuvioissa Nuuk pysyy kyllä hyvin mukana, mutta jos väliin pääsee johonkin suoraan putkeen, niin helposti jää vauhtivaihde päälle. No, treeniä treeniä :)
Huvittavia tilanteita on tullut myös Ojangon pentupuomilla. Nuuk juoksee täysillä alastulokontaktille saakka, lyö jarrut pohjaan ja iskee nenän namille maahan, minkä seurauksena koko koiran takapää nousee taivasta kohti ja sieltä tullaan sitten jonkinnäköisellä puolivoltilla selälleen. Ainakin se yritti pysähtyä :D Suurinta päänvaivaa tuottaa kuitenkin ne omat ohjauskuviot. No, vähitellen.

Paikallaoloja ja malttiharjoituksia ollaan edelleen sitkeästi jatkettu ja vähitellen Nuuk pysyy paikallaan paremmin ja paremmin. Samoin luoksetulot ja lenkillä ohitukset (jopa koirien, tosin etäisyyttä pitää vielä olla ihan kunnolla) sujuvat jo aika hyvin. Harmina on lähinnä vain puistojen itsemurhaa hautovat rusakot, jotka saattavat pompata puskasta aivan koiran nenän eteen ja silloin luoksetulokäskyt kaikuvat kyllä kuuroille korville. Nuukin mielestä kun pikku pupujahti on aina välillä paikallaan :)


Jaahas, se olis sitten neljä työpäivää ja loma!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Erikoisnäyttely

Tänään vietettiin kuuma kesäpäivä Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla SBCAK:in erikoisnäyttelyssä, seurana olivat myös siskot Cinta, Q ja Narri, sekä mamma Jilla ja Nemi. Nuuk oli ensimmäinen kelpie kehässä ja handleria hieman jännitti. Onneksi Kaisu antoi meille viime hetken neuvot, joilla selvittiinkin hienosti. Nuuk juoksi ja seisoi oikein mallikkaasti.

Kotiintuomisina tuli handlerin palaneiden olkapäiden lisäksi luokkavoitto (tosin Nuuk oli ainoa uros pentuluokassa) ja kunniapalkinto, jonka seurauksena Nuuk oli vielä vsp-pentu!

Nuuk ja ROP-pentu

Arvostelu kuului näin:
"Excellent breed type. Could have a little more stop. Good length of neck. Good proportions though a little short in croup. Good coat texture. Needs time to mature." (tuomari Leonie Darling, Australia)

Ruusuke-pose :)
Jilla korjasikin sitten iltapäivällä suurimman potin ollen ROP, BIS1 ja SUPER-BIS1! Hieno mamma! Kiitokset kaikille kivasta päivästä, aika paljon tuli oppia näyttelytoiminnasta yhden päivän aikana! Uintireissu oli pop kaiken sen auringon jälkeen :)

Loppuun vielä viralliset poseeraukset, yksin ja yhdessä.

Nuuk
Q, Narri, Cinta ja Nuuk

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kesä!

No nyt se sitten on. Kesä :) Sen kunniaksi lähdettiinkin viikonloppuna Päijänteelle purjehtimaan ja Nuuk pääsi ensimmäistä kertaa veneeseen. Otettiin pehmeä lasku ja perjantaina matkattiin vain pari tuntia veneellä. Vähän Nuukia jännitti ja heti jos toinen meistä meni keulaan tms. alkoi Nuuk hermoilla ja lopulta pomppasi sitten veteen just ennen kun oltiin tulossa satamaan. H-veneessä kun ei ole kaiteita... Tulipahan testattua uudet liivit saman tien. Poika vaan kahvasta veneeseen ja ripeästi kuivattavaksi. Kun päästiin maihin, Nuuk veti sellaisen puolen tunnin riemurallin ympäri metsää, ettei mitään rajaa.. Taisi olla tyytyväinen, kun oli kiinteää maata jalkojen alla :)

Hiiohoi!
Katseet kohti ulappaa...
Seuraavana päivänä purjehdittiin sellainen neljä tuntia ja Nuuk oli selvästi tajunnut, että jaahas, eipä tämä ole automatkustusta kummempaa ja nukkui lähes koko matkan. Aina välillä Nuuk kyllä katseli maisemia tomerana, ja vaikutti siltä kuin olisi aina ollut veneessä! Illaksi mentiin vielä mökille saunomaan ja isoäidin ruokapöydästä nauttimaan. Ihan mahtava viikonloppu, tuntui ihan lomalta :)

Joko lähdetään?
Matkaunet

Agilityn saralla ollaan lähinnä treenattu erilaisia suunnan muutoksia ja mukana pysymistä. Keskiviikon treeneissä tehtiin erilaisia putkikulmia, pussia sekä takaakiertoja. Täytyy sanoa, että putkeen Nuuk kyllä hakee hyvin, lähes mistä kulmasta ja miltä etäisyydeltä hyvänsä. Tästä varmaan tulee vielä joskus ongelma, että putki on niin siisti juttu, mutta nyt se on vaan hienoa :) Myös pari kertaa tehtiin kujakeppejä.

Vihdoin ja viimein ja ihan oikeastaan yhtäkkiä, Nuuk on oppinut pysymään paikallaan. Okei, puhutaan muutamasta askeleesta, mutta se on jo paljon se, kun se pysyy sen myös treenikentällä. Malttiharjoitukset ruokakupilla, kynnyksen takana odottelut sekä kaikki muut paikallaanoloharjoitukset ovat tuottaneet tulosta. On se vaan niin hieno pieni kelpi!

Strategiset mitat ovat tällä hetkellä noin 12,5kg ja 47cm.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Tilannekatsaus

Viikko sitten viikonloppuna olimme oikein toiminnallisia. Heti perjantaina lähdimme Porkkalanniemeen kevään (ja Nuukin!) ensimmäiselle telttaretkelle. Ilma oli kaunis ja aika lämminkin, joten yökin sujui oikein mukavasti. Nuuk nukkui peittojen välissä meidän jalkopäässä, tosin johonkin aikaan aamuyöstä se kömpi kainaloon.

Rantakallioilla
Teltassa
Lauantaina aamupäivällä tehtiin vielä pieni metsäkävely Porkkalanniemessä,  ennen kuin lähdettiin iltapäiväksi Lietoon Sonjan agilityoppiin. Ensi kertaa sitten pikkupentuiän oli koko pentue koolla. Kaikenkaikkiaan mahtava päivä, saatiin paljon hyviä ajatuksia ja vinkkejä harjoitteluun, erityisesti kontakteihin, joita sittemmin ollaankin paljon järjestelmällisemmin alettu Nuukin kanssa työstämään.

Lauantaina jo ihmettelin, kun Nuuk oli jotenkin hieman vetämätön, ei ihan oma riemukas itsensä agikentällä. Seuraavana yönäpä tuo sitten oksensi. Ja sit se oksensi. Nuuk vaikutti muuten olevan ihan ok, ehkä vähän tavallista vähemmän vauhtia, mutta useana päivänä peräkkäin se oksensi. Ruokaa meni ja tuli, mutta aina välissä mahanesteitä tuli ylös. Lopulta veimme pennun eläinlääkäriin, joka ihmetteli kovin, kun ei pennussa tuntunut olevan oikein mitään vikaa. Hyvin lievä tulehdus mahdollisesti vatsassa, joka sitten oksentelun aiheutti. Saatiin kaoliinipektiiniä rauhoittamaan vatsaa sekä myös oksennuksenestolääkettä. Siihen loppui, onneksi.

Viime viikolla jäi sitten treenailu aika vähälle, välillä käytiin juoksentelemassa metsässä ja sen semmoista. Löysimme myös sopivan kannon aamulenkin varrelta kontaktien opetteluun :)


Lisäbonuksena viime viikon saldoon itse ajoin pyörällä perjantaina kohtalaisen kovasta vauhdista toisen pyörän kanssa kolarin, kun olin matkalla töistä kotiin ja kiireessä Oreniuksen kurssille. No, siinä sitten vaihtui agikenttä ensiapuun. Uh, selvittiin shokilla ja lievällä aivotärähdyksellä. Ihan kiva. Toivottavasti ensi viikko olisi vähän tavanomaisempi ja sisältäisi huomattavasti vähemmän lääkärikäyntejä... Kummallekin osapuolelle!

Tänään kuitenkin päästiin pitkästä aikaa piipahtamaan Ojankoon, jossa tehtiin takaakiertoja liitettynä putkeen ja muita kieputuksia. Alussa oli vähän sähläyksen makua, kentän maa tuntui olevan niin tuoksuja täynnä, että keskittyminen lähinnä leijui toiveena ilmassa. Vaihdettiin kenttää ja saatiinkin ihan kivoja toistoja aikaiseksi. Myös kontakteja treenailtiin.


Ja tänään aloitettiin vihdoin myös jäljestyksen alkeet, eli ensimmäinen makkararuutu on tehty! Huomenna lisää :)