keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulu tulee

Tän päivän agitreenien jälkeen jäämmekin treeneistä joulutauolle, joten toivotetaan kaikille...

Ensimmäinen vuosi takana

Joulu on kohta täällä. Vuosi sitten jouluna jännitettiin niin pienten joulupakettien maailmaantuloa, ettei sitä oikein muuta taida siitä joulusta edes muistaa. Ja sieltähän ne syntyivät, Nuuk viiden sisaruksen kera. Kohta tämä kelpiherra on sisaruksineen kokonaisen vuoden ikäinen! Seuraavassa pientä yhteenvetoa meidän ensimmäisestä yhteisestä vuodesta.

Nuuk on sosiaalinen ja iloinen koirapoika, joka rakastaa kaikkea yhdessä tekemistä ja jolla vauhtia riittää. Panostimme aika lailla ensimmäiset puoli vuotta pennun itsetunnon ja -varmuuden kohottamiseen ja sitten seuraavat puoli vuotta onkin mennyt kertoessa, että hei et sä nyt kuitenkaan mikään itsevaltias tässä valtakunnassa ole ;) Kotona elämä on asettunut kuitenkin oikein mukavasti uomiinsa ja Nuuk tulee toimeen kissojenkin kanssa hienosti (kissatkin tulevat toimeen Nuukin kanssa, vaikka edelleen esittävätkin vastalauseita ajoittain...).  Nuuk oppi jo heti pienenä rauhoittumaan yksin ollessa, eikä se ole koko aikana tuhonnut kotona yksin ollessaankaan mitään. Aina kotiin töistä tullessa portin takana odottaa hyvin levännyt ja riemukas ristoreipas, joka on enemmän kuin heti valmis mihin vaan touhuiluun. Nuuk on kotona kuin mun ruskea varjo. Se tulee aina sinne missä muutkin on ja käy jalkoihin nukkumaan, jos mitään ei tapahdu. Haasteitakin arjessa on toki ollut, yksi suurimmista on hihnakäyttäytyminen. Edelleen. Sen kanssa painitaan joka päivä, joka lenkillä. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, ettei Nuuk hihnaillessa juurikaan vedä, ajoittaisia hihnankiristymisiä lukuunottamatta. Mutta namit saa olla kyllä aina mukana. Ja muiden koirien ohituksetkin ovat alkaneet sujua mukinoitta. Nuuk kyllä edelleen provosoituu herkästi toisen huutaessa, ellen tiukasti käskytä sitä ja joskus käskyistä huolimattakin. Ja sitten toinen on ne puput. Jänöjahtiin Nuuk lähtee, jos tilaisuus tulee. Rajana tuntuu kuitenkin olevan noin 100 metriä, jonka Nuuk ottaa etäisyyttä. Tämän jälkeen kääntyy yleensä ympäri ja tulee niin tohkeissaan takaisin, siis vähänkö oli hei siistii! Tän kanssa saa olla tarkkana, täälläpäin kun noita autoteitä ja pupuja riittää. Muuten vapaana lenkillä pysyy hyvin mukana ja aina tasaisesti tarkistelee, että onhan tiimi koossa. Sanoisin kuitenkin, että arki tämän pusupojan kanssa on helppoa. Jos ei ne tuhannet päivän aikana annetut pusut häiritse ;D

Eläinlääkärireissuja tuli ensimmäiselle vuodelle muutama ylimääräinen rokotuskäyntien lisäksi, tekevälle sattuu. Yksi katkennut maitohammas poistettiin, yksi ikävä haava paikattiin ja kerran skannailtiin maha pitkän oksentelujakson päätteeksi, mutta ei sieltä löytynyt kuin hiekkaa ;)

Harrastuspuolella aktiivisimmin ollaan treenailtu agilityä. Se on niin Nuukin laji. Tosin paljon on opittavaa, erityisesti mulla ohjaamisesta, mutta paljon on jo opittukin. Nuukilla on intoa ja vauhtia vaikka muille jakaa ja mun suurin haaste on pysyä mukana! Nuuk on aika kovapäinen tapaus heti kun kierrokset nousee. Sillä on hyvin saalisviettiä ja paras palkka tekemisen lisäksi agilityssä on ehdottomasti lelu, jota saa riepottaa ja jonka kanssa voidaan yhdessä leikkiä. Kyllä namitkin paremman puutteessa kelpaa, mutta erityisen ahneeksi en Nuukia sanoisi. Myös tokoa ollaan tasaisesti treenailtu. Tokoillessa namit ovat hyvä palkka, kun nupit eivät ole täysin kaakossa. Ollaan käyty kennelpiirin järjestämillä tokokursseilla ja viime viikolla saimme suosituksen seuraavalle Toko2-kurssille, joten siellä jatketaan ryhmätreenejä. Ne on loistavaa häiriöharjoitusta tällaisille muuten näillä keleillä lähinnä olohuoneessa treenaaville tyypeille.

Canicrossia silmällä pitäen ollaan vähitellen harjoiteltu vetämistä ja käyty juoksulenkeillä, kevättä kohti mentäessä on sitten tarkoitus lisätä lenkkien pituutta ja kehittää kestävyyttä. Ja mahtavasti on Nuuk oppinut, se vetää jo hyvin ilman apuhenkilöä edessä, se on oppinut säätelemään vauhtia käskystä ja kääntymiskäskytkin toimii. Myös lampaiden paimennukseen käytiin syksyllä tutustumassa pariin otteeseen. Nuukilta paimennusviettiä selkeästi löytyi ja paimennusta olisikin kivaa päästä taas jatkamaan.

Ja se jäljestys sitten vähän jäi tältä syksyltä, vaikka eihän tuolla vieläkään mitään lunta ole, että pellolle vaan! No, joka tapauksessa, ei oikein päästy niitä muutamaa makkararuutua pidemmälle ja ajattelinkin, että ensi keväänä paneudumme siihen sitten paremmin.

Näyttelyissä vierailtiin ensimmäisen vuoden aikana yllättävänkin paljon, ne olivat myös hyviä sosiaalistamisreissuja. Erkkarin lisäksi käytiin yhdessä pentunäyttelyssä, molemmista Nuuk sai KP:n, erkkarissa Nuuk oli VSP-pentu ja toisessa ROP-pentu. Junioreissa piipahdettiin sekä Jyväskylän KV-näyttelyssä että messarin HelsinkiWinner- ja Voittaja-näyttelyissä. Toisena päivänä Jyväskylässä Nuuk voitti junioriluokan SA:n kera, muuten EH:lla mentiin.

Nuuk on ollut juuri sitä mitä koiraltani toivoinkin ja paljon enemmän. Kiitos kasvattajalle mahtavasta karvakaverista!

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Agit

Eiliset agitreenit oli enemmän kuin kivat. Tuli taas todistettua se, että kun osaisi ohjata, tekisi Nuuk hienosti. Parasta oli silti ehkä se, että lopputreenistä lopulta myös ohjaaja onnistui ja saatiin radan pätkä onnistuneesti läpi! Joskus hyvin pienistä asioista voi olla niin onnellinen :)

Alkuun neljän esteen sarja (ei siis sen pidemmästä pätkästä ollut kyse) tuntui vaikealta, kun olin jatkuvasti myöhässä, kuten valitettavan usein saan huomata... Mutta tarkoitus oli valssata, lähettää Nuuk takaakiertoon ja päällejuosta siihen perään, niin ei vaan oma aivokapasiteetti tahtonut riittää tämän kaiken käsittelyyn, saati koordinaatiokyky toteutukseen oikea-aikaisesti. Juha sitten ihan kädestä pitäen näytti este kerrallaan, missä mun pitää milloinkin olla ja millä linjalla. Ja sen jälkeen kaikki toimikin hienosti! Paikalla oloihin tarvitaan edelleen lisää treeniä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.

torstai 8. joulukuuta 2011

Paluu treenikentille

... ja Oreniuksen oppiin! Meidän agiryhmä HSKH:ssa jäi talvitauolle, kun halli ei vielä ole valmis ja ajattelin, että useamman kuukauden tauko ohjatuissa treeneissä on... ei hyvä. Onneksi yhdessä Juhan valmennusryhmässä oli vielä tilaa ja päästiin mukaan. Tiistaina oli ensimmäiset treenit ja harjoittelimme Nuukin kanssa päällejuoksua (mahtoikohan olla oikea ohjauksen nimi?) ja sain apuja myös Nuukin paikalla pysymiseen. Muut ryhmässä ovat kisaavia koirakoita, joten me tehdään sitten aina vaan pienempää radan pätkää viimeisenä. Meni tosi kivasti, eikä hallissa meidän vuorolla ollut muita koiria, joten keskittyminenkin oli priimaa. Tästä eteenpäin!

Edellinen viikonloppu kului taas näyttelyiden merkeissä ja nyt täytyy sanoa, että näyttelyannostus on nyt hetkeksi täynnä. Melkoista hulinaa koko viikonloppu ja molemmilta päiviltä Nuukille EH, arvostelut olivat kuitenkin ihan ok. Ensimmäisenä päivänä EH tosin huijauksen kera niin, että saatiin punainen nauha ja hihkuttiin jo riemusta, että ERI tuli, mutta kehäsihteri ilmoittikin punaisen tarkoittavan erittäin hyvää. Jes. Maija kävi sitten vähän oikaisemassa kehäsihteeriä ja loput koirista saivat sitten oikean väriset nauhat.

Lauantaina tuomarina oli Maritha Östlund-Holmsten Ruotsista ja arvostelu seuraava (tosin aika haastavaa luettavaa, enkä oikein kaikesta saanut selvää, joten virheitä saattaa olla...):
11 månader. Bra storlek och många fina detaljer. Hund med utmärkt profil och goda proportioner. Runda ögön. Ögönfärgen stör utrycket. Välplacerade öron i största laget. Bett och käkar är okay, utmärkt hals och manke men välrer idag i ryggen och står och går överbyggd. Breda lår Bra benstomme. Välställda ben. Rör sig väl. En trevlig junior som behöver växa i sig. EH

Sunnuntaina tuomarina oli Johan Juslin ja arvostelu seuraava:
Sopivan kokoinen, vielä kapearunkoinen. Kallo ei riittävän leveä. Hyvä kaula, kapea etuosa. Vahvat käpälät. Lyhyt rintalasta. Kuroutunut vatsaviiva. Haluan enemmän tilavuutta takaosaan. Hyvä karvapeite, mutta lyhyt. Hyvät sivuliikkeet. EH

Lisäksi napattiin näyttelystä mukaan lämpötakki, jota Nuuk inhoaa, mutta muutaman päivän totuttelun jälkeen suostuu kuitenkin jopa kävelemään se päällä :)

perjantai 2. joulukuuta 2011

Treeniä!

Kuten tänne blogiinkin olen kirjoitellut, on Nuukilla päällä nyt jonkinmoista mörköilyä ja sitä myöten aikamoista häiriöherkkyyttä. Mistään ei oikein ole tullut mitään ja aika ajoin olen horjunut epätoivon partaalla... No, ei nyt sentään :) Mutta meillä on mennyt sitten muutamat agitreenit ihan vaan keskittyessä siihen, että koira pysyy kentällä mun kanssa ja eikä tempoile mihin sattuu. Eli keskittymistreeniä ja ihan pieniä parin esteen ohjauskuvioita.

Eilen sattui sitten niin, että Ojangossa ei ollut ketään viereisilläkään agilitykentillä ja mehän treenattiin! Olipa kivaa, kun pitkästä aikaa saattoi keskittyä täysin itse agilityn treenaamiseen, eikä tarvinnut olla jatkuvasti varpaillaan ja pelätä, että koira sinkoaa palkalta johonkin parin kentän päähän (näinkin kun on tapahtunut..!). Me tehtiin ensimmäistä kertaa onnistuneita(!) persjättöjä, jonka olen luullut olevan täysin mahdotonta, ja lisäksi takaakiertoja ja -leikkauksia erilaisilla variaatioilla. Rengasta ja keppejä tehtiin myös ja hienosti Nuuk haki kepit kohtalaisen vaikeistakin kulmista. Vielä ei olla kuitenkaan kavennettu kujaa kovin paljoa, hiljaa hyvä tulee. Mutta Nuukin keskittyminen oli jotain ihan mieletöntä, kun häiriötä ei käytännössä ollut lainkaan. Todellakin hyvän mielen treeni! Loppuun vedettiin vielä otsalampun valossa metsälenkki ja tyytyväinen parivaljakko matkasi kotiin :)

Sunnuntain tokotreenit meni kivasti, sain pidettyä Nuukin keskittyneenä tekemiseen ja 'käy siihen'-käskyllä myös rauhoituttiin kiitettävästi tekemisen välissä. Häiriötä kurssilla kun on enemmän kuin tarpeeksi. Tehtiin seuruuta, tempon vaihteluita ja käännöksiä. Temponvaihteluissa Nuuk pysyi hyvin mukana, mutta käännökset tuotti hankaluutta. Olen tehnyt toistaiseksi käännöksiä vain todella lyhyissä seuruupätkissä ja näin ollen Nuuk ei oikein osannut varautua käännöksiin pitemmän suoran jälkeen ja otti etäisyyttä käännöksissä. Nuuk tekee kuitenkin hyvin käännöksiä ja käyttää ihan ok takapäätäänkin (tosin paremminkin voisi), kun tehdään lyhyitä seuruita, joten treeniä vaan. Kontaktin kanssa on vielä tekemistä pidemmissä seuruupätkissä ja palkata saa tiheään. Ryhmässä ollaan tehty selvästi pidempiä seuruita kuin omissa treeneissä, jotka on kuitenkin vielä aika lyhyitä pätkiä, jotta kontakti ja into ei vahingossakaan lopahda. Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoa ja liikkeestä seisomista. Maahanmenoa ollaan treenailtu enemmän, ne menikin hienosti, mutta seisomista ihan liian vähän ja Nuuk jäi vähän epätietoiseksi, että ihanko tosi täytyy jäädä tähän seisomaan? Muutamat onnistuneet toistot kuitenkin. Hyppyäkin tehtiin, siinä toistaiseksi hankalinta se, että malttaisi pysyä perusasennossa ennen hyppyä ja lähteä vasta käskyllä. Yllätys sinänsä :)