Tilannekatsaus

Viikko sitten viikonloppuna olimme oikein toiminnallisia. Heti perjantaina lähdimme Porkkalanniemeen kevään (ja Nuukin!) ensimmäiselle telttaretkelle. Ilma oli kaunis ja aika lämminkin, joten yökin sujui oikein mukavasti. Nuuk nukkui peittojen välissä meidän jalkopäässä, tosin johonkin aikaan aamuyöstä se kömpi kainaloon.

Rantakallioilla

Teltassa

Lauantaina aamupäivällä tehtiin vielä pieni metsäkävely Porkkalanniemessä,  ennen kuin lähdettiin iltapäiväksi Lietoon Sonjan agilityoppiin. Ensi kertaa sitten pikkupentuiän oli koko pentue koolla. Kaikenkaikkiaan mahtava päivä, saatiin paljon hyviä ajatuksia ja vinkkejä harjoitteluun, erityisesti kontakteihin, joita sittemmin ollaankin paljon järjestelmällisemmin alettu Nuukin kanssa työstämään.

Lauantaina jo ihmettelin, kun Nuuk oli jotenkin hieman vetämätön, ei ihan oma riemukas itsensä agikentällä. Seuraavana yönäpä tuo sitten oksensi. Ja sit se oksensi. Nuuk vaikutti muuten olevan ihan ok, ehkä vähän tavallista vähemmän vauhtia, mutta useana päivänä peräkkäin se oksensi. Ruokaa meni ja tuli, mutta aina välissä mahanesteitä tuli ylös. Lopulta veimme pennun eläinlääkäriin, joka ihmetteli kovin, kun ei pennussa tuntunut olevan oikein mitään vikaa. Hyvin lievä tulehdus mahdollisesti vatsassa, joka sitten oksentelun aiheutti. Saatiin kaoliinipektiiniä rauhoittamaan vatsaa sekä myös oksennuksenestolääkettä. Siihen loppui, onneksi.

Viime viikolla jäi sitten treenailu aika vähälle, välillä käytiin juoksentelemassa metsässä ja sen semmoista. Löysimme myös sopivan kannon aamulenkin varrelta kontaktien opetteluun :)

Lisäbonuksena viime viikon saldoon itse ajoin pyörällä perjantaina kohtalaisen kovasta vauhdista toisen pyörän kanssa kolarin, kun olin matkalla töistä kotiin ja kiireessä Oreniuksen kurssille. No, siinä sitten vaihtui agikenttä ensiapuun. Uh, selvittiin shokilla ja lievällä aivotärähdyksellä. Ihan kiva. Toivottavasti ensi viikko olisi vähän tavanomaisempi ja sisältäisi huomattavasti vähemmän lääkärikäyntejä... Kummallekin osapuolelle!

Tänään kuitenkin päästiin pitkästä aikaa piipahtamaan Ojankoon, jossa tehtiin takaakiertoja liitettynä putkeen ja muita kieputuksia. Alussa oli vähän sähläyksen makua, kentän maa tuntui olevan niin tuoksuja täynnä, että keskittyminen lähinnä leijui toiveena ilmassa. Vaihdettiin kenttää ja saatiinkin ihan kivoja toistoja aikaiseksi. Myös kontakteja treenailtiin.

Ja tänään aloitettiin vihdoin myös jäljestyksen alkeet, eli ensimmäinen makkararuutu on tehty! Huomenna lisää :)