Tapahtuu, tapahtuu!

Meillä kävi Nuukin kanssa tuuri ja pääsimme yllättäin HSKH:n järjestämälle agin alkeiskurssille Ojankoon. Hieno juttu! Kurssi kestää kymmenen viikkoa ja siellä on mukana kymmenen koiraa, joista yksi vielä Nuukiakin nuorempi. Ensimmäinen kerta olikin jo viime viikon keskiviikkona. Aloitettiin suoralla putkella yhdistettynä yhteen tai kahteen hyppyyn. Nuuk teki hyvin ja jaksoi keskittyä kohtalaisesti. Alussa oli vähän vaikeaa, kun jengiä oli aika paljon ympärillä, joten keskittyminen oli melkein se hankalin juttu. Nimittäin putkeenhan pieni kelpie sujahtaa enemmän kuin mielellään, ohjauksella tai ilman ;) Sitten tehtiin omatoimisesti takaakiertoja sillä välin kun vanhemmat koirat treenasivat hyppytekniikkaa. Lopuksi oli toiselle kentälle rakennettu temppurata, jonka tarkoituksena oli esitellä kuinka agilityn alkeita voi treenata lähes missä vaan, ainoastaan mielikuvitus on rajana. Rata sisälsi mm. takaakiertoja, renkaan, vaikeakulkuista maastoa (keppejä ristiin rastiin maassa, jolloin koira joutuu tarkemmin katsomaan mihin tassunsa asettaa), putken, pöydän ja kontaktien alkeita, kujakepit ja keinulle valmistavan keikkuvan alustan. Nuuk teki innokkaasti, niin kuin aina agikentällä ;)

Tarkkaavaisena.

Oreniuksen kurssilla perjantaisin olemme treenailleet lisää ohjauskuvioita ja tehneet jopa viiden esteen sarjaa, hip hip! Nuuk kyllä ohjautuu hienosti, kun vaan osaisin/muistaisin kaikkia vinkkejä noudattaa. Ja kun ehtisin aina sinne minne pitäisi..! Viimeksi kentällä yllättäin puski Nuukille päälle sellainen "hei kivaa, mä karkaan kaikkien muiden koirien luokse, enkä kuuntele sua yhtään"-vaihde. Tämä jatkui myös maanantaina, kun oltiin Q:n kanssa kentällä. Nuuk ei kestänyt ollenkaan, jos Q teki samaan aikaan jotain toisella puolen hallia. Olimme sitten ulkona sen ajan, kun taas oli meidän vuoro. Tätä on vähän ilmennyt myös lenkeillä vapaana juostessa, eli Nuuk pinkaisee kasvattaen etäisyyttä, eikä sitten olekaan muka kuulolla. Aina on kyllä hetken huutelun jälkeen riemukkaasti takaisin tullut, mutta pitäisi kyllä tulla heti. Tähän kiinnitetään nyt erityistä huomiota, ettei lähde ihan lapasesta koko kelpi!

Ai minä?

Kotona olemme tehneet paljon malttiharjoituksia. Vasta luvalla kuljetaan ovista, hypätään autoon tai autosta pois, päästään ruokakupille jne. Vähitellen malttaa paremmin ja paremmin. Ennen kaikkea kissojen kanssa malttiharjoitukset ovat edenneet vihdoin siihen pisteeseen, ettei jahtitilanteita sisällä enää juurikaan tule. Jes. Kyllä se välillä hermoille ottikin. Nykyään Nuuk ja Uma molemmat myös nukkuvat öisin meidän makuuhuoneessa. Vasta aamulla saattaa alkaa jonkinlainen kähinä, jolloin kissa useimmiten poistuu makuuhuoneesta. Amos sen sijaan nukkuu päivät ja yöt tyytyväisenä kirjahyllyssä :)

Meillä on nyt myös ollut jo jonkin aikaa käytännössä sisäsiisti pentu. Pissoja ei ole aikoihin tullut sisälle iltaisinkaan, työpäivän Nuuk on jaksanutkin oikeastaan alusta alkaen pidättää. Koputetaan nyt puuta, mutta hyvältä vaikuttaa.

Loppukevennyksenä säälipisteitä keräävä ilme :D