Ensimmäinen vuosi takana

Joulu on kohta täällä. Vuosi sitten jouluna jännitettiin niin pienten joulupakettien maailmaantuloa, ettei sitä oikein muuta taida siitä joulusta edes muistaa. Ja sieltähän ne syntyivät, Nuuk viiden sisaruksen kera. Kohta tämä kelpiherra on sisaruksineen kokonaisen vuoden ikäinen! Seuraavassa pientä yhteenvetoa meidän ensimmäisestä yhteisestä vuodesta.

Nuuk on sosiaalinen ja iloinen koirapoika, joka rakastaa kaikkea yhdessä tekemistä ja jolla vauhtia riittää. Panostimme aika lailla ensimmäiset puoli vuotta pennun itsetunnon ja -varmuuden kohottamiseen ja sitten seuraavat puoli vuotta onkin mennyt kertoessa, että hei et sä nyt kuitenkaan mikään itsevaltias tässä valtakunnassa ole ;) Kotona elämä on asettunut kuitenkin oikein mukavasti uomiinsa ja Nuuk tulee toimeen kissojenkin kanssa hienosti (kissatkin tulevat toimeen Nuukin kanssa, vaikka edelleen esittävätkin vastalauseita ajoittain...).  Nuuk oppi jo heti pienenä rauhoittumaan yksin ollessa, eikä se ole koko aikana tuhonnut kotona yksin ollessaankaan mitään. Aina kotiin töistä tullessa portin takana odottaa hyvin levännyt ja riemukas ristoreipas, joka on enemmän kuin heti valmis mihin vaan touhuiluun. Nuuk on kotona kuin mun ruskea varjo. Se tulee aina sinne missä muutkin on ja käy jalkoihin nukkumaan, jos mitään ei tapahdu. Haasteitakin arjessa on toki ollut, yksi suurimmista on hihnakäyttäytyminen. Edelleen. Sen kanssa painitaan joka päivä, joka lenkillä. Nyt ollaan kuitenkin siinä tilanteessa, ettei Nuuk hihnaillessa juurikaan vedä, ajoittaisia hihnankiristymisiä lukuunottamatta. Mutta namit saa olla kyllä aina mukana. Ja muiden koirien ohituksetkin ovat alkaneet sujua mukinoitta. Nuuk kyllä edelleen provosoituu herkästi toisen huutaessa, ellen tiukasti käskytä sitä ja joskus käskyistä huolimattakin. Ja sitten toinen on ne puput. Jänöjahtiin Nuuk lähtee, jos tilaisuus tulee. Rajana tuntuu kuitenkin olevan noin 100 metriä, jonka Nuuk ottaa etäisyyttä. Tämän jälkeen kääntyy yleensä ympäri ja tulee niin tohkeissaan takaisin, siis vähänkö oli hei siistii! Tän kanssa saa olla tarkkana, täälläpäin kun noita autoteitä ja pupuja riittää. Muuten vapaana lenkillä pysyy hyvin mukana ja aina tasaisesti tarkistelee, että onhan tiimi koossa. Sanoisin kuitenkin, että arki tämän pusupojan kanssa on helppoa. Jos ei ne tuhannet päivän aikana annetut pusut häiritse ;D

Eläinlääkärireissuja tuli ensimmäiselle vuodelle muutama ylimääräinen rokotuskäyntien lisäksi, tekevälle sattuu. Yksi katkennut maitohammas poistettiin, yksi ikävä haava paikattiin ja kerran skannailtiin maha pitkän oksentelujakson päätteeksi, mutta ei sieltä löytynyt kuin hiekkaa ;)

Harrastuspuolella aktiivisimmin ollaan treenailtu agilityä. Se on niin Nuukin laji. Tosin paljon on opittavaa, erityisesti mulla ohjaamisesta, mutta paljon on jo opittukin. Nuukilla on intoa ja vauhtia vaikka muille jakaa ja mun suurin haaste on pysyä mukana! Nuuk on aika kovapäinen tapaus heti kun kierrokset nousee. Sillä on hyvin saalisviettiä ja paras palkka tekemisen lisäksi agilityssä on ehdottomasti lelu, jota saa riepottaa ja jonka kanssa voidaan yhdessä leikkiä. Kyllä namitkin paremman puutteessa kelpaa, mutta erityisen ahneeksi en Nuukia sanoisi. Myös tokoa ollaan tasaisesti treenailtu. Tokoillessa namit ovat hyvä palkka, kun nupit eivät ole täysin kaakossa. Ollaan käyty kennelpiirin järjestämillä tokokursseilla ja viime viikolla saimme suosituksen seuraavalle Toko2-kurssille, joten siellä jatketaan ryhmätreenejä. Ne on loistavaa häiriöharjoitusta tällaisille muuten näillä keleillä lähinnä olohuoneessa treenaaville tyypeille.

Canicrossia silmällä pitäen ollaan vähitellen harjoiteltu vetämistä ja käyty juoksulenkeillä, kevättä kohti mentäessä on sitten tarkoitus lisätä lenkkien pituutta ja kehittää kestävyyttä. Ja mahtavasti on Nuuk oppinut, se vetää jo hyvin ilman apuhenkilöä edessä, se on oppinut säätelemään vauhtia käskystä ja kääntymiskäskytkin toimii. Myös lampaiden paimennukseen käytiin syksyllä tutustumassa pariin otteeseen. Nuukilta paimennusviettiä selkeästi löytyi ja paimennusta olisikin kivaa päästä taas jatkamaan.

Ja se jäljestys sitten vähän jäi tältä syksyltä, vaikka eihän tuolla vieläkään mitään lunta ole, että pellolle vaan! No, joka tapauksessa, ei oikein päästy niitä muutamaa makkararuutua pidemmälle ja ajattelinkin, että ensi keväänä paneudumme siihen sitten paremmin.

Näyttelyissä vierailtiin ensimmäisen vuoden aikana yllättävänkin paljon, ne olivat myös hyviä sosiaalistamisreissuja. Erkkarin lisäksi käytiin yhdessä pentunäyttelyssä, molemmista Nuuk sai KP:n, erkkarissa Nuuk oli VSP-pentu ja toisessa ROP-pentu. Junioreissa piipahdettiin sekä Jyväskylän KV-näyttelyssä että messarin HelsinkiWinner- ja Voittaja-näyttelyissä. Toisena päivänä Jyväskylässä Nuuk voitti junioriluokan SA:n kera, muuten EH:lla mentiin.

Nuuk on ollut juuri sitä mitä koiraltani toivoinkin ja paljon enemmän. Kiitos kasvattajalle mahtavasta karvakaverista!