torstai 8. syyskuuta 2011

Urakointia

Me urakoidaan nykyisin Nuukin kanssa keskiviikkoisin, sillä ensin on tokotreenit ja puolen tunnin tauon jälkeen agitreenit. Onneksi tätä ei kestä enää montaa viikkoa, sillä vähän on väsyttäviä iltoja niin koiralle kuin ohjaajallekin nämä. Ollaan otettu sillä asenteella, että tokossa tehdään vaan ihan vähän juttuja, ne treenit on enemmän mua varten, jotta saan vinkkejä kuinka edetä. Näin Nuukille jää potkua agiinkin, kun saa aina välillä lepäillä autossa. Mutta joka keskiviikko kentällä ja sen laidalla vietetyn kolmen tunnin rupeaman jälkeen kaadutaan kyllä molemmat tyytyväisenä ja väsyneenä sänkyyn.

Tokokurssista on kyllä ollut hirmuisesti hyötyä tällaiselle noviisille, ja paljon ollaan näinä muutamana viikkona jo edistyttykin. Erityisesti paikkamakuut ja seuruut ovat parantuneet huomattavasti. Voin jo poistua treenikentälläkin, jossa on muita koiria samanaikaisesti, useita metrejä koirasta poispäin. Kotona voi jo huoletta mennä piiloonkin. Seuruun liikkeellelähdöissä Nuukilla on ollut tapana unohtaa kontakti, jos ei nami ole heti nenässä kiinni. Sitä ollaan saatu ihan kivasti jo korjattua ja muutenkin kontakti treenikentällä on tasaisesti parantunut. Tekemättömyyttä Nuuk ei tokotreeneissä oikein jaksa paikallaan, turhautuessaan alkaa mielellään haukkua tai keksii jotain muuta mielenkiintoista. Eilen tehtiin ensimmäisen kerran hyppyä namialustan kanssa. Tämä sujui oikein hyvin, tosin Nuuk ei meinannut malttaa pysyä perusasennossa ennen hyppyä, kun se veti niin kovasti puoleensa. Malttoi vähän voimakkaammalla äänenpainolla käskytettynä kuitenkin.

Agissa ollaan harjoiteltu erilaisia ohjauskuvioita edelleen, joista eilen takaaleikkausta ja ennakoivaa valssia. Nämä sujui tiukkoine käännöksineen hienosti! Ainoaksi ongelmaksi tuntui muodostuvan suora putki, jonka jälkeen täytyi tehdä tiukka käännös oikealle. Nuuk kun tuumasi, että suorasta putkesta juostaan aina lujaa ja suoraan. Näinpä se oli hyvinkin nopeasti putken jälkeen jo useita metrejä sivussa hypyltä. Sain kuitenkin loppuun pari onnistunuttakin toistoa ilmoittamalla kovalla äänellä koiralle jo likipitäen putkeen mentäessä, että hei mä liikun sit tänne oikealle, että voitko muistaa sen vielä nanosekunnin päästä ja kääntyä. Ja muistihan se sit :)

Suurinta hankaluutta meille edustaa tällä hetkellä keinu. Nuuk on oppinut tekemään jo hienosti ja vauhdilla puomia ja sille napakoita 2on2off-kontakteja. Nähtävästi se kuvittelee keinun olevan yksi vähän isompi puomin ylösmeno, koska sellaisella vauhdilla se sinne painelee, että jos ei ole avustajaa sitä keinun ylälaidalle stoppaamassa, niin sieltä tullaan kuin tykin suusta. Niinpä me tehdään keinua nyt toistaiseksi vain hihnassa, jotta sillä on edes jokin jarru olemassa ja niin, että keinu laskee noin puoliväliin penkille, jolla odottaa namialusta. Näin saatiin pari ihan onnistunutta toistoa eilen, mutta jotenkin tuntuu tosi hankalalta hihnan kanssa sählätä. Hyvä asia tässä kuitenkin on se, jos mietitään positiiviselta kannalta, että Nuuk ei ainakaan yhtään jännitä kallistuvaa alustaa.

Yhtenä viikonloppuna oltiin mökillä ja siellä oli niin mahtavia peltoja, että tehtiin muutamia makkararuutuja ja muutama lyhyt jälkikin. Tähän kyllä taidan tarvita lisäopastusta jostain, sillä kun ohjaaja ei oikein tiedä, mitä tehdään ja kun koirakaan ei tiedä, mitä tehdään, niin ei hyvä. Nuuk oli tosi innoissaan, ihan liiankin. Lähtökohtaisesti nenä pysyi kyllä alhaalla, mutta Nuuk ryysii sellaisella vauhdilla, että puolet nameista jäisi syömättä, ellen olisi jatkuvana jarruna. No, jatketaan harjoituksia.

10 kommenttia:

  1. Olette edistyneet valtavasti - mukava lueskella täällä teidän treeneistä.
    Kaikista ´ammattitermeistä´ kun ei ihan selvää saa, niin sitäkin tehokkaammalta kuulostaa :)
    Mutta hyvää jatkoa syksytreeneihin vain!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta, vaikkakin se valtavasti on ehkä liioiteltua, mutta vähitellen eteenpäin mennään :)

    VastaaPoista
  3. Me ollaan Noahn kanssa aloitettu nyt myös keinun treenaaminen ja aloitan sen niin, että keinun päässä on näkyvillä namialusta, joka toimii kohde targettina. Sinne saa/täytyy mennä satalasissa, sen jälkeen alustalle tulee lisää nameja kun on mennyt maahan keinun pinnalla. Keinun alla siis tässä vaiheessa siiveke pitämässä sitä ylhäällä.

    Tavoitteena siis tehdä koiralle ajatus juosta keinun päähän täysillä ja matalana. Keinua aletaan laskea vasta sen jälkeen kun osaa mennä alustalle maata ja odottaa lisänameja. Päädyssä olevasta alustasta vierottaudutaan sen jälkeen kun keinu alkaa olla jo maassa ja maassa odottaa seuraava namialusta ja pikkuhiljaa siirrettän palkka maassa olevaan. Ymmärrätkö?

    Alustan voi vaikka kiinnittää keinun pintaan sinitarralla tai teipillä :)

    Muuten on kiva kuulla teistä pitkästä aikaa!! Oletko jatkanut puomin opetusta samalla metodilla mitä käytiin läpi keväällä?


    -Sonja & Milo + Noah-

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sonja vinkeistä keinun treenaamiseen! Se on tuntunut jotenkin tosi hankalalta, joten vinkit tulivat kyllä tarpeeseen.

    Sun metodeilla ollaan puomia opeteltu joo ja hyvin sujuu, tosin aika ajoin kokonaista puomia tehdessä Nuuk saattaa alkaa himmailemaan, jos jään siitä selkeästi jälkeen, ei kylläkään aina. Tätä ollaan yritetty korjata namialustan avulla, vaikka siitä jo muuten irti ollaan päästykin. Eiköhän se siitä.

    VastaaPoista
  5. Ok. Me ei kyllä olla irtoamassa namialustasta pitkään, pitkään aikaan, ehkä ensi keväänä. Miksi niin nopea vieroittaminen?

    VastaaPoista
  6. Meidän koulutusohjaaja antoi jotenkin ymmärtää, että mitä nopeammin namialustasta eroon pääsisi sen parempi, ettei siihen turhaan jää kiinni. Mutta nyt voidaan sit hyvillä mielin ottaa sitä taas enemmän käyttöön, kun teidänkin strategia on vieroittautua siitä vasta paljon myöhemmin :)

    VastaaPoista
  7. No ei sentään vielä puolivuotiaalla koiralla... Tärkeämpää on mun mielestä, että vähintään vuoden ikään asti koiralla on kontakteilla ajatus vain ja ainoastaan eteen maahan alustalle. Ja samalla pystyy itse rauhassa opettelemaan erilaisia ohjausliikkeitä kontaktin jälkeen ja myös koira tottuu ohjaajan liikkeisiin ja silti pysyy puomilla. Kontaktin päästä täytyy tehdä koiralle ehdottoman vahva paikka, eikä kontakteilta kannata jatkaa rataa vielä pitkään aikaan. Ensin otetaan kontaktit ratapätkille, niin että rata päättyy kontaktille ja juuri ennen kisavalmiutta voi kontakteilta alkaa jatkamaan rataa. Tämä on nyt mun ajatus asiasta, mutta ollut erittäinkin toimiva tähän asti :) Ja vieroittaminen tosiaankin aloitetaan niin, että puomin päässä on alusta, mutta se on tyhjä ja sinne sitten viedään palkka pysähtymisen jälkeen, näin tehden alusta menettää pikkuhiljaa merktyksentä ja jäljelle jää puomin päähän juokseminen.

    VastaaPoista
  8. Jokaisella koulutusohjaajalla on omat mielipiteensä siihen, miten kontaktit (ja mikä este hyvänsä) opetetaan. Pitää itse valita oma linja, ja pitää se. Itse kallistuisin Sonjan neuvoihin, ne kun näyttävät toimivan sekä teoriassa että käytännössä :) Toki monilla muillakin koulutustavoilla pääsee samaan päämäärään!

    VastaaPoista
  9. Tämä on Maija ihan tosi :)
    Oikeastaan haasteellisinta ei olekaan opettaa koiralle nopeat pysäytykontaktit, suurempi haaste on säilyttää ne samanlaisina vuodesta toiseen kaiken kisaamisen keskellä :)

    VastaaPoista
  10. Sonja, tuosta kontaktien säilyttämisestä pitkällä tähtäimellä, otatko Milolle ja Takulle alustan aina messiin treeneissä/epiksissä vai ovatko ne pelanneet ilman sen vieroittamisen jälkeen? Eli mikä on sun korjaussarja tässä systeemissä jos alkaa lipsua? Jotenkin tuntuu että monella menee pieleen juuri silloin kun korjaussarjaa tarvitaan tai ollaan siinä pisteessä kun sarjaa kohtapuoliin tarvii kaivaa esiin. Oli systeemi sitten mikä tahansa :).

    VastaaPoista