Hei, me leikitään!

Vietimme nimittäin juhannuksen Turun saaristossa Nötön lähellä mökkeillen ja mökillä seikkaili myös 10-viikkoinen parsonin pentu Simo, josta tuli Nuukin kanssa ylimmät ystävykset. Koirat leikki lähes kaiken Simon hereilläoloajan. Alun tutustelun ja opettelun jälkeen Nuuk oli ihan mahtava leikkikaveri pienelle Simolle, niin taitavasti se oli pienen kanssa! Toki pari ylilyöntiäkin sattui, kun pienelle suurelle kelpille tuli hepulihetki. Se juoksi rallia pihaa ympäri korvat lintassa ja kieli poskella, niin Simo auttamatta jäi jalkoihin. Muuten meno näyttikin pääosin tältä.

Nuuk täytti juhannuksena 6 kk! Kakkua korvasi pala naudan sisäfilettä, mutta niin nopeasti se meni kurkusta alas, että mahtoikohan edes huomata herkkupalansa ainutlaatuisuutta :D

Uimisesta ei ainakaan vielä ole tullut erityistä huippujuttua, tosin vedetkin on vielä aika kylmät, ainakin meri. Kahlaus ja lelun hakeminen vedestä on silti parasta :)

Treenirintamalla ei ole ollut niin hiljaista kuin blogi on ehkä antanut olettaa. Agilityssä ollaan alettu treenata keppejä kujalla ja aika kivasti Nuuk jo kepit hakee. Tänään Ojangossa päästiin jo vähän kaventamaankin kujan loppupäätä ja hienosti meni. Asennetta Nuukilla riittää edelleen ja välillä mennäänkin ihan ylikierroksilla. Nyt onkin haasteena se iän ikuinen kääntyminen, joka vähän tuppaa unohtumaan, kun vauhti kasvaa. Erilaisissa kieputuskuvioissa Nuuk pysyy kyllä hyvin mukana, mutta jos väliin pääsee johonkin suoraan putkeen, niin helposti jää vauhtivaihde päälle. No, treeniä treeniä :)
Huvittavia tilanteita on tullut myös Ojangon pentupuomilla. Nuuk juoksee täysillä alastulokontaktille saakka, lyö jarrut pohjaan ja iskee nenän namille maahan, minkä seurauksena koko koiran takapää nousee taivasta kohti ja sieltä tullaan sitten jonkinnäköisellä puolivoltilla selälleen. Ainakin se yritti pysähtyä :D Suurinta päänvaivaa tuottaa kuitenkin ne omat ohjauskuviot. No, vähitellen.

Paikallaoloja ja malttiharjoituksia ollaan edelleen sitkeästi jatkettu ja vähitellen Nuuk pysyy paikallaan paremmin ja paremmin. Samoin luoksetulot ja lenkillä ohitukset (jopa koirien, tosin etäisyyttä pitää vielä olla ihan kunnolla) sujuvat jo aika hyvin. Harmina on lähinnä vain puistojen itsemurhaa hautovat rusakot, jotka saattavat pompata puskasta aivan koiran nenän eteen ja silloin luoksetulokäskyt kaikuvat kyllä kuuroille korville. Nuukin mielestä kun pikku pupujahti on aina välillä paikallaan :)

Jaahas, se olis sitten neljä työpäivää ja loma!