Tilannekatsaus

Viikko sitten viikonloppuna olimme oikein toiminnallisia. Heti perjantaina lähdimme Porkkalanniemeen kevään (ja Nuukin!) ensimmäiselle telttaretkelle. Ilma oli kaunis ja aika lämminkin, joten yökin sujui oikein mukavasti. Nuuk nukkui peittojen välissä meidän jalkopäässä, tosin johonkin aikaan aamuyöstä se kömpi kainaloon.

Rantakallioilla

Teltassa

Lauantaina aamupäivällä tehtiin vielä pieni metsäkävely Porkkalanniemessä,  ennen kuin lähdettiin iltapäiväksi Lietoon Sonjan agilityoppiin. Ensi kertaa sitten pikkupentuiän oli koko pentue koolla. Kaikenkaikkiaan mahtava päivä, saatiin paljon hyviä ajatuksia ja vinkkejä harjoitteluun, erityisesti kontakteihin, joita sittemmin ollaankin paljon järjestelmällisemmin alettu Nuukin kanssa työstämään.

Lauantaina jo ihmettelin, kun Nuuk oli jotenkin hieman vetämätön, ei ihan oma riemukas itsensä agikentällä. Seuraavana yönäpä tuo sitten oksensi. Ja sit se oksensi. Nuuk vaikutti muuten olevan ihan ok, ehkä vähän tavallista vähemmän vauhtia, mutta useana päivänä peräkkäin se oksensi. Ruokaa meni ja tuli, mutta aina välissä mahanesteitä tuli ylös. Lopulta veimme pennun eläinlääkäriin, joka ihmetteli kovin, kun ei pennussa tuntunut olevan oikein mitään vikaa. Hyvin lievä tulehdus mahdollisesti vatsassa, joka sitten oksentelun aiheutti. Saatiin kaoliinipektiiniä rauhoittamaan vatsaa sekä myös oksennuksenestolääkettä. Siihen loppui, onneksi.

Viime viikolla jäi sitten treenailu aika vähälle, välillä käytiin juoksentelemassa metsässä ja sen semmoista. Löysimme myös sopivan kannon aamulenkin varrelta kontaktien opetteluun :)

Lisäbonuksena viime viikon saldoon itse ajoin pyörällä perjantaina kohtalaisen kovasta vauhdista toisen pyörän kanssa kolarin, kun olin matkalla töistä kotiin ja kiireessä Oreniuksen kurssille. No, siinä sitten vaihtui agikenttä ensiapuun. Uh, selvittiin shokilla ja lievällä aivotärähdyksellä. Ihan kiva. Toivottavasti ensi viikko olisi vähän tavanomaisempi ja sisältäisi huomattavasti vähemmän lääkärikäyntejä... Kummallekin osapuolelle!

Tänään kuitenkin päästiin pitkästä aikaa piipahtamaan Ojankoon, jossa tehtiin takaakiertoja liitettynä putkeen ja muita kieputuksia. Alussa oli vähän sähläyksen makua, kentän maa tuntui olevan niin tuoksuja täynnä, että keskittyminen lähinnä leijui toiveena ilmassa. Vaihdettiin kenttää ja saatiinkin ihan kivoja toistoja aikaiseksi. Myös kontakteja treenailtiin.

Ja tänään aloitettiin vihdoin myös jäljestyksen alkeet, eli ensimmäinen makkararuutu on tehty! Huomenna lisää :)

Tapahtuu, tapahtuu!

Meillä kävi Nuukin kanssa tuuri ja pääsimme yllättäin HSKH:n järjestämälle agin alkeiskurssille Ojankoon. Hieno juttu! Kurssi kestää kymmenen viikkoa ja siellä on mukana kymmenen koiraa, joista yksi vielä Nuukiakin nuorempi. Ensimmäinen kerta olikin jo viime viikon keskiviikkona. Aloitettiin suoralla putkella yhdistettynä yhteen tai kahteen hyppyyn. Nuuk teki hyvin ja jaksoi keskittyä kohtalaisesti. Alussa oli vähän vaikeaa, kun jengiä oli aika paljon ympärillä, joten keskittyminen oli melkein se hankalin juttu. Nimittäin putkeenhan pieni kelpie sujahtaa enemmän kuin mielellään, ohjauksella tai ilman ;) Sitten tehtiin omatoimisesti takaakiertoja sillä välin kun vanhemmat koirat treenasivat hyppytekniikkaa. Lopuksi oli toiselle kentälle rakennettu temppurata, jonka tarkoituksena oli esitellä kuinka agilityn alkeita voi treenata lähes missä vaan, ainoastaan mielikuvitus on rajana. Rata sisälsi mm. takaakiertoja, renkaan, vaikeakulkuista maastoa (keppejä ristiin rastiin maassa, jolloin koira joutuu tarkemmin katsomaan mihin tassunsa asettaa), putken, pöydän ja kontaktien alkeita, kujakepit ja keinulle valmistavan keikkuvan alustan. Nuuk teki innokkaasti, niin kuin aina agikentällä ;)

Tarkkaavaisena.

Oreniuksen kurssilla perjantaisin olemme treenailleet lisää ohjauskuvioita ja tehneet jopa viiden esteen sarjaa, hip hip! Nuuk kyllä ohjautuu hienosti, kun vaan osaisin/muistaisin kaikkia vinkkejä noudattaa. Ja kun ehtisin aina sinne minne pitäisi..! Viimeksi kentällä yllättäin puski Nuukille päälle sellainen "hei kivaa, mä karkaan kaikkien muiden koirien luokse, enkä kuuntele sua yhtään"-vaihde. Tämä jatkui myös maanantaina, kun oltiin Q:n kanssa kentällä. Nuuk ei kestänyt ollenkaan, jos Q teki samaan aikaan jotain toisella puolen hallia. Olimme sitten ulkona sen ajan, kun taas oli meidän vuoro. Tätä on vähän ilmennyt myös lenkeillä vapaana juostessa, eli Nuuk pinkaisee kasvattaen etäisyyttä, eikä sitten olekaan muka kuulolla. Aina on kyllä hetken huutelun jälkeen riemukkaasti takaisin tullut, mutta pitäisi kyllä tulla heti. Tähän kiinnitetään nyt erityistä huomiota, ettei lähde ihan lapasesta koko kelpi!

Ai minä?

Kotona olemme tehneet paljon malttiharjoituksia. Vasta luvalla kuljetaan ovista, hypätään autoon tai autosta pois, päästään ruokakupille jne. Vähitellen malttaa paremmin ja paremmin. Ennen kaikkea kissojen kanssa malttiharjoitukset ovat edenneet vihdoin siihen pisteeseen, ettei jahtitilanteita sisällä enää juurikaan tule. Jes. Kyllä se välillä hermoille ottikin. Nykyään Nuuk ja Uma molemmat myös nukkuvat öisin meidän makuuhuoneessa. Vasta aamulla saattaa alkaa jonkinlainen kähinä, jolloin kissa useimmiten poistuu makuuhuoneesta. Amos sen sijaan nukkuu päivät ja yöt tyytyväisenä kirjahyllyssä :)

Meillä on nyt myös ollut jo jonkin aikaa käytännössä sisäsiisti pentu. Pissoja ei ole aikoihin tullut sisälle iltaisinkaan, työpäivän Nuuk on jaksanutkin oikeastaan alusta alkaen pidättää. Koputetaan nyt puuta, mutta hyvältä vaikuttaa.

Loppukevennyksenä säälipisteitä keräävä ilme :D

Kexin ja kumppaneiden luonnetesti, Sastamala

Viime lauantaina lähdimme ajelemaan aikaisin aamulla Maijan kanssa kohti Sastamalaa, jotta ehdittiin kello 10ksi katsomaan Kexin luonnetestiä. Matkaan ei mutkia tullut, monttuja sitten sitäkin enemmän, varsinkin lähestyttäessä määränpäätä. Pääsimme kuitenkin ajoissa perille ja ehdittiin napata ravitsevat eväätkin matkalta mukaan (karkkia ja sipsejä...).

Videot Kexin luonnetestistä:

 Leikkiminen

Kelkka

Uhka, ohjaajan kanssa

Haalari ja tynnyri

Uhka, ilman ohjaajaa

Laukaukset

Kexin pisteet:

I toimintakyky +1 (kohtuullinen)
II terävyys +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
III puolustushalu +3 (kohtuullinen, hillitty)
IV taisteluhalu + 2 (kohtuullinen)
V hermorakenne +1 (hieman rauhaton)
VI temperementti +1 (erittäin vilkas)
VII kovuus +1 (hieman pehmeä)
VIII luoksepäästävyys +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: Laukausvarma
Yhteispisteet +142, hyväksytty

Myös kolme muuta kelpietä (Skipper, Musnat Cashew ja Musnat Cardemum) luonnetestattiin samalla kerralla ja kaikki menivät hienosti läpi.

Saimme myös täydennystä eväisiimme Jannalta, kiitos vielä niistä. Kaiken karkin syönnin jälkeen feta-tomaattipiirakka maistui taivaalliselta :) Myös Nuuk tuli Okon mukana mua hakemaan, ja samalla se pääsi painimaan ja juoksemaan autoja ympäri Visan kanssa. Hieno päivä!

Agia Ojangossa ja ihme!

Liityin HSKH:n jäseneksi jo aiemmin keväällä ja tänään lähdimme ensimmäistä kertaa katsastamaan Ojangon agikenttiä. Mahtavasti tuntui olevan ainakin näin illalla tilaa, kun koulutusryhmät olivat jo tältä päivältä ohi. Tehtiin vähän putkea ja muutamia siivekkeiden kiertoja sekä kontaktiharjoituksia. Viereisellä kentällä oli muitakin treenaamassa ja välillä piti Nuukin sinnekin yrittää kuikuilla, kun ohjaajien kehuhuudot kaikuivat korviin. Hyvää keskittymisharjoitusta siis samalla. Ohessa pieni videonpätkä, kun oli kuvaajakin mukana :)
 

Ja eilen tehtiin historiaa! Nuuk kapusi illalla syliin sohvalle nukkumaan ja jonkin ajan päästä Uma kiipesi perässä ja asettui siihen ihan Nuukin viereen. Oli sit syli täynnä karvakavereita :) Jospa Uman rooli Nuukin puruleluna olisi vähitellen ohi..? No, ehkei sentään, mutta oikeaan suuntaan ollaan ainakin menossa.

Karvakaverit :)

Tokoiluja

Tänään alkoi kennelpiirin järjestämä pentutokokurssi, jolla pentuja oli noin 20. Ennen kurssin alkua Nuuk sähelsi tyypilliseen tapaansa ja huuteli, mutta rauhoittui kuitenkin pian ja pystyi keskittymään tilanteen huomioon ottaen hyvin ja teki tosi innokkaasti. Erityiset pisteet siitä, että viereinen koira haukkui tauotta lähes koko tunnin, eikä Nuuk sille alkua lukuunottamatta sen enempää korvaansa lotkauttanut.

Aluksi tehtiin luoksepäästävyyttä ja hieman yllätyin Nuukin reaktiosta, kun se ei hyppinyt ja pusuttanutkaan kouluttajaa innoissaan, vaan piti tiukasti kontaktia muhun, eikä välittänyt kouluttajasta oikeastaan ollenkaan. Antoi hyvin kouluttajan silitellä ja kosketella, eikä väistänyt yhtään, mutta tuijotti vaan mua. Tavallisesti kun kaikki ihmiset, jotka tulevat rapsuttelemaan, ovat Nuukin mielestä niin ihania...!

Sitten harjoiteltiin kontaktia. Nuuk ottaa aktiivisesti kontaktia ja saatiin kehotus vaikeuttaa harjoitusta niin, että Nuukin täytyy oikeasti hakea kontaktia, kun itse liikun. Tämä olikin jo paljon haasteellisempaa. Istumisia ja maahanmenoja tehtiin myös. Nämä sujuivat hyvin. Liikkeestä maahanmenoja emme olleet aiemmin kokeilleet, mutta hyvin Nuuk teki niitäkin, tosin vielä aika hitaasti.

Harjoiteltiin myös ohituksia ja luoksetuloja. Nuuk oli jo tottunut muiden koirien läsnäoloon, eikä ohitukset, jotka joskus lenkillä ovat vaikeita, olleet yhtäkkiä ollenkaan hankalia. Hyvä hyvä :) Luoksetulossa ei ollut mitään ongelmaa, Nuuk juoksi innokkaasti suoraan luokse, jonka jälkeen otettiin hurjat leikit lelulla. Hieno pikkukelpi!

Pentupainit ja vappu

Viime viikon sunnuntaina pääsimme katsomaan Milon suojelutreenejä ja pennut saivat riekkua keskenään sydämensä kyllyydestä. Vauhtia riitti :) Paikalla olivat Nuukin lisäksi Narri, Cinta ja Noah. Tuli hyvin treenailtua sitä kontaktin ottoa, vaikka muita pentuja pyörikin ympärillä. Vähän paremmin sujui kuin edellisellä kerralla. Vähitellen. Lopuksi Maija opasti näyttelyseisonnan saloja ja otettiin pennuista seisomiskuviakin. Oli kyllä kaikin puolin mielenkiintoinen päivä!

Keesittelyä...

...rallia...

... ja paripainia!

Perjantaina oltiin pitkästä aikaa Oreniuksen kurssilla, taukoa oli pari viikkoa pääsiäisen takia, mutta eipä se menoa haitannut, päinvastoin. Hienosti oli putki muistissa ja kepitkin ohjuriverkoilla meni paljon nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Aloitettiin kontaktien harjoittelu, tavoitteena nenäkosketus maahan kun takajalat on kontaktilla. Ihan hyvin onnistui, välillä piti pitää Nuukista kiinni, ettei syöksähdä kontaktilta pois. Kontakteja treenaillaan nyt sitten säännöllisesti kotona takajalat kenkälaatikon päällä :)

Ollaan myös aamulenkeillä harjoiteltu puiden kiertoa ja yleisesti mukana pysymistä. Ja ensimmäinen rusakkojahtikin on saatu aamutuimiin aikaiseksi. Hieman huolestuttavaa oli se, että pikkukelpin korvat menivät samalla hetkellä kiinni 'plop' ja se oli sitten ihan sama kuinka hypin ja pompin ja kutsuin, pikkukelpi paineli menemään pupun perässä. Pupu oli oikein kiltti ja juoksi laajaa ympyrää mun ympärillä, joten kovin kauaksi ei kelpikään päässyt. Tilanne päättyi lopulta mun (ja pupun) voittoon, kun lähdin juoksemaan suuntaan x samalla kiljuen kovaa ja korkealta. Olkaa hyvät naapurusto, kellohan oli noin 6.20... Joka tapauksessa Nuuk totesi, että ei hyvänen aika, eihän tota kestä katsella ja lähti suosiolla mukaan :D Pitänee kuitenkin olla vastedes tarkkana pupujen tai muiden metsäneläinten suhteen. Myös linnut kiinnostavat pikkukelpiä kovasti, mutta ne yleensä lähtevät kohti taivasta, joten jahti jää usein lyhyeksi.

Vappu sujui hienosti, kävimme aattona lenkkeilemässä uuden koirakaverin, sekarotuisen Papu-neidin kanssa. Papu vähän ärhenteli välillä, eikä oikein aina suostunut leikkiin, siispä Nuuk päätyi juoksemaan ympäri ja ympäri ja ympäri Papu-parkaa. Saatiin hyvää treeniä hihnassa kulkemiseen toisten koirien kanssa, ajoittain meni jo tosi hienosti vetämättä pitkiäkin pätkiä, olin kyllä positiivisesti yllättynyt! Vappupäivänä lähdimme piknikille Kaivopuistoon. Mahtavasti matkustettiin täydessä ratikassa ja käveltiin ihmisvilinässä. Ihmisten ohitukset hihnassa ovat jo niin arkipäivää, että harvoin Nuuk reagoi lainkaan, ellei vastaantuleva ihminen lähesty kädet ojossa. Kaivopuistossa olikin aika meininki, musiikki raikasi ja ihmisiä oli kylmästä säästä huolimatta todella paljon, mutta kun Nuuk sai puruluun nenänsä eteen, oli ihan sama mitä ympärillä tapahtui, Nuukhan söi puruluuta! Paljon ihailevia katseita sai hieno pieni kelpi! Lopulta Nuuk nukahti syliin :)

Vappumeiningeissä!

Tänään pyörimme ATD:n hallilla Q:n kanssa ja treenailtiin vähän putkea ja "hyppy"suoraa. Saimme hyviä neuvoja paljon, kun vaan muistaisi kaiken! Kivasti saatiin onnistuneita toistoja ja innokkaasti Nuuk kyllä tekee. Saatiin vinkkiä, että Nuukilla kannattaisi käyttää palkkaukseen usein namia lelun sijasta, kun Nuuk kuumenee niin kovasti leikkimisestä ja keskittyminen heikkenee. Toisaalta Oreniuksen kurssilla taas on suosittu lelua, sillä kun nimenomaan saa fiiliksen kattoon :) No, ainakin kaiken uuden opetteluun käytetään namia ja sit myöhemmin voidaan ottaa palkkaukseen lelua, kun idea on sisäistetty.