Ykköset pakettiin ja muuta puuhastelua

Jaahas, sitä on sitten hetki edellisestä postauksesta jo vierähtänytkin! Ei hätää, ei me näin kauan olla lomailtu, vaikka blogissa hiljaista on ollutkin. Agilityn saralla on itse asiassa tapahtunut paljonkin, Nuuk on noussut kakkosiin ja me päästiin mukaan oman seuramme agilityn Tehoryhmään. Kyllä siellä ykkösissä muutama startti tahkottiinkin (jos tarkkoja ollaan, niin ei enempää tai vähempää kuin 18 starttia, hui!), ja aina välillä meinasi usko loppua, että tehdäänkö me niitä nollia ikinä. Moni rata oli kyllä niiiiin lähellä, mutta aina jotain pientä kämmiä onnistuttiin sinne aikaan saamaan. Sieltä ne kuitenkin vaan lopulta tuli! Ja startattiin saman tien myös kakkosten radalla, eikä se mitenkään liian haastavalta meille tuntunut, päinvastoin. Aika mukavaa, kun oli vihdoin pari käännöstäkin matkassa. Hylky siltä tosin otettiin, käänsin turhaan rintamasuuntaa väärää estettä kohti ja siellähän se Nuuk jo sitten viiletti väärällä hypyllä. No mut muuten oli kivaa tekemistä!

Tehoryhmä aloitti treenit elokuun puolivälissä ja ne on joka toinen viikko. Nyt syyspuolella valmentajina on Janne Karstunen ja Sami Oksa. Treenit on ollut tähän asti ihan perusteisiin keskittyvää, on kellotettu kontakteja, keppejä ja erilaisia ohjauksia. Hyvä niin, on tullut huomattua monia niin vähälle treenille jääneitä juttuja, kuten vaikka kontaktien häiriötreeni. Nuuk tekee kivat ja ripeät kontaktit, mutta ei kestä vielä(kään) juurikaan erilaisia liikehäiriöitä, erityisesti jos jään taakse Nuuk helposti himmaa tai jopa pysähtyy tai jos mä pysähdyn ja lähden liikkeelle, lähtee Nuuk 100% varmuudella kontaktilta. Jep. Mutta nää on nyt treenin alla ja kävin tuossa viime viikonloppuna Janita Leinosen Agilityn perusteet-luennolla ja sieltä sain paljon hyviä ideoita erilaisten häiriötreenien toteutukseen. Eli intoa on tullut nyt myös omatoimitreeneihin ja oon ihan ajatellut laatia jonkinlaisen pidemmän tähtäimen treenisuunnitelmankin, jottei enää jää joitain asioita treenaamatta ihan vaan siksi koska ei ole muistanut niitä treenata.

Tokoa ollaan tehty ihan itseksemme koko kesä ja nyt viime viikonloppuna käytiin kisaharkassa vähän katsastamassa miten se avoimen luokan kokonaisuus etenee. Lopputulema vähän harmittaa, sillä ollaan kyllä taas niin perusasioiden äärellä myös tässä. Meillä on klassinen 'kyllä se kotona osaa'-ongelma. Tai no, itse asiassa se ongelma on mun vielä toistaiseksi heikko taito motivoida Nuukia koetilanteessa, kun muuta kuin sosiaalista palkkaa ei ole tarjolla. Teknisesti Nuuk kyllä osaa kaikki liikkeet, mutta intoa ja iloa saisi olla rutkasti lisää. Ja se seuruu on kyllä kamalaa. Paikka on hyvä, mutta kontaktia Nuuk ei pidä, ei sit niin millään. Alunperin lähdin opettamaan seuruuta imuttamalla ja siinä namikädessä Nuuk on kiinni edelleen. Jos nami on, ei ole mitään ongelmaa, heti kun se puuttuu, pudottaa Nuuk kontaktin. Olenkin etsinyt tähän uusia keinoja ja viimeisimpänä on lelu kainalossa-menetelmä ja se ehkä on jo ihan parilla treenillä vienyt ajatusta eteenpäin. Saa nyt nähdä. Mutta syksy näyttää tokonkin osalta kivalta, koska päästiin kivaan treeniryhmään, ja saadaan nyt sitten muitakin katsastamaan meidän tekemistä. Ettei ole ainaista yksinään puurtamista tämä toko.

Hakumetsässäkin ollaan käyty, Nuukille on selvästi tullut itsevarmuutta lisää, vauhtia riittää ja rulla tulee jo kivasti mulle, vaikka joutuisi jo oikeasti etsimäänkin. Pitkään me tehtiin pelkkää rullantuontikuviota metsässä, jotta saatiin varmuutta Nuukin tekemiseen ja sitten huomattiinkin, että kun maalimies meni piiloon, etsi Nuuk nenän sijasta selvästi silmillään. No siitä on sitten vähitellen edetty lisäämällä haastetta niin, että maalimiehet ovat ihan oikeasti piilossa, eikä ne enää löydy silmillä, ja samalla tästä ongelmasta ollaan aika hyvin päästy.

Alun perin oli tarkoitus johonkin näyttelyynkin tässä loppukesästä mennä pyörähtämään, mutta eihän sitä kaikkea vaan yksinkertaisesti ehdi. Sitten joskus taas.

0-voitto!

Lähdettiin tänään Purinalle kisaamaan sillä ajatuksella, että haetaan hyvää fiilistä ja katsotaan josko ne kepitkin siinä sivussa onnistuis. No nehän onnistu! Muutenkin Minna Räsäsen rata oli kivan suoraviivainen, tuntui helpolta ohjata, vaikka yksi valssi siellä vähän myöhässä olikin... Joka tapauksessa lujaa mentiin, Nuukin etenemä oli 4,99m/s, alitettiin ihanneaika 15,37s ja 56 muutakin koirakkoa radan teki, joten ei voi olla kuin tyytyväinen!

Nyt on hyvä jäädä pienelle kesätauolle, ainakin pariksi viikoksi, lomailla ja ottaa irtiotto arjesta ja sitten palata keppisulkeisten muodossa takaisin treenikentille. Toiselta radalta otettiin nimittäin jälleen kepeiltä sisäänmeno- tai pikemminkin -menemättömyysvirhe ja näin ollen täytyy ryhtyä tekemään nyt korkean vireen keppitreenejä, jotta ongelmaan päästään puuttumaan myös treeneissä. Toiselta radalta tuli vielä se viimeinen rimakin alas, mutta sen otan ihan omaan piikkiin huonon linjauksen vuoksi. Harmi, kun tän päivän ratoja ei tullut otettua videolle. Kisaamista en liian pitkäksi aikaa kepeistä huolimattakaan jätä, sillä kisoista saadaan molemmat hyvää kokemusta ja myös rutiinia kisatilanteisiin. Nyt me lähdetään kuitenkin lomille, moido!

Voihan kesä ja kepit!

Jaahas, blogi on ollut kinosten alla, vaikka kesä on jo pitkällä. Mitään erityistä ei tässä välissä ole juuri tapahtunutkaan, treenit rullailee normaaliin tahtiin ja vasta tällä viikolla pitkästä aikaa sain lähdettyä Nuukin kanssa agikisoihin. Maanantaina käytiin Purinalla iltakisoissa ja tuomisina oli kaksi hylkyä, yksi huono ja toinen hyvä. Ensimmäinen startti meni ihan penkin alle Nuukin tullessa toisen esteen ohi ja saaden samalla mun rytmin ihan sekaisin. Se startti siis rämmittiin vaan sitten joten kuten loppuun. Erityishuomiona, ei hakenut kepeille, vaikka tilaa olisi ollut. Tästä videota ei kannata edes julkaista. Toinen startti sen sijaan meni aika kivasti nollana loppusuoralle asti, jolla kuitenkin tapahtui jonkunlainen työtapaturma ja Nuuk hyppäsi toiseksi viimeisenä esteenä olleen renkaan ohi. Siis täh?! Ei koskaan treeneissä! Noh näitä sattuu, vai miten se meni..?

Tänään oltiin Järvenpäässä kisoissa, ohjelmassa kolme starttia, joista jokainen rata oli enemmän kuin tehtävissä, mutta kuinkas sitten kävikään, tuloksena oli 5, 10 ja 10. Jokaisella radalla ongelmana oli kepit, jälleen. Kahdella viimeisellä Nuuk päätti skipata ne kokonaan, ensimmäisellä rytmi meni kovavauhtisen sisääntulon takia sekaisin. Toisella yrittämällä teki tietenkin kaikilla radoilla ihan puhtaasti. Ja niin, näinkään ei käy koskaan treeneissä..! Lisäksi kahdella viimeisellä radalla pudotti yhden riman, toisella radalla vielä ensimmäisen esteen riman. Että huh huh. Musta tuntuu, että Nuuk on kisoissa niin paljon enemmän kierroksilla, että ei vaan malta mennä kepeille ja koko ajan on vähän liian kiire, mikä näkyy sitten alastulleina rimoina. En tiedä auttaisiko kepeille, jos vaan lopettais homman sitten siihen, jos ei mene ensimmäisellä, niin sitten ei mennä ollenkaan. Nyt täytyy tätä vähän mietiskellä, mutta se on selvää, että tää peli ei vetele, varsinkaan kun kyse ei ole siitä, etteikö Nuuk sinne kepeille osaisi hakea, kunhan kaahaa ohi. Oli niissä radoissa toki paljon hyvääkin, mutta jotenkin mielessä on nyt vaan ne kepit...

Jos agilityn suhteen ei kisoissa nyt oikein ole onnistanut, niin jotain hyvää kuitenkin, sillä päästiin HSKH:n HaastajaTehoryhmään ensi kaudeksi. Tehiksen kouluttajina toimivat Sami Oksa ja Janne Karstunen. Mielenkiinnolla odotan elokuussa alkavia treenejä!

Muuten me ollaankin ehditty nautiskelemaan kesästä purjehtien ja mökkeillen jo nyt, vaikka lomatkin on vasta edessäpäin. Kuvat kertoo kaiken oleellisen :)

Toukokuussa piipahdettiin myös sateisessa erkkarissa Jämsässä ja EH taskussa tultiin pois. Mitään kovin negatiivista ei arvostelussa ollut, mutta australialaistuomari taisi tykätä hieman raskaammasta tyypistä. Eilen oltiin Järvenpäässä jälleen näyttelyssä, tuomarina oli Päivi Eerola, joka arvioi Nuukin seuraavasti: ' Tyypillinen. Koon ylärajoilla. Erinomainen sukupuolileima. Hyvät mittasuhteet, Karkea pää. Hieman lyhyt lantio. Keskipitkä askel. Tilava rintakehä. Erinomainen eturinta. Kauniisti esitetty.' ERI SA AVK2 PU4

© Kaisu Henttonen

© Kaisu Henttonen

Tokokoe alokasluokka 5.5.

Nuukin kanssa vihdoin ja viimein uskaltauduttiin 5.5. tokokokeeseen. Pitkään Nuuk on alokkaan liikkeet jo osannut, mutta se paikkamakuu on aiheuttanut päänvaivaa niin etten aiemmin ole kokeeseen lähtenyt. Mitään suuria tulostavoitteita kokeeseen mennessä ei ollut, kunhan saataisiin kivalla fiiliksellä tehty koe. Tuomarina oli Pirkko Bellaoui, joka aiemmin seuraamieni ylempien luokkien perusteella oli aika tiukka arvosteluissaan.

1. Luoksepäästävyys 10
Oho! Treeni on tuottanut tulosta, vähän piti tuomarin kättä lipaista, mutta siinä se istui paikallaan perusasennossa.

2. Paikkamakuu 10
Toinen oho! Ihan täpäkkänä kaikki 2 min korvat pystyssä. Vähän ehkä siirsi painoa puolivälin tienoolla, mutta ihan suorassa se kuitenkin oli, kun palasin koiran viereen.

3. Seuraaminen kytkettynä 7,5
Treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä. Tuomarin kommentti oli, että silloin kun keskittyy, tekee tosi hyvää seuruuta, mutta loppua kohti kontakti herpaantuu, Nuuk haahuilee ja perusasennotkin olivat ajoittain tosi hitaat. Eli vire laski ihan liikaa. Seuruut oli pidemmät mitä me ollaan ikinä koskaan tehty, ja palkattomuustreeniä olisi pitänyt tehdä alle paljon enemmän.

4. Seuraaminen vapaana 7,5
Ihan sama tilanne kuin kytkettynäkin seuraamisessa.

5. Liikkeestä maahanmeno 9
Olisi voinut mennä nopeamminkin maahan. Ja vähän taisin itse kurkkia.

6. Luoksetulo 9,5
Nuuk painui etupainoiseksi odottaessaan lähtölupaa. Mutta muuten tosi priima, eteentulokin ilman törmäystä!

7. Liikkeestä seisominen 9
Nuuk teki ihan hyvin, seuruu nyt oli mitä oli. Itse vilkaisin tottumuksesta, että jäihän se varmasti, tästä pistemenetys.

8. Hyppy 8
Kopautti takatassuilla estettä, rontti. Muuten hyvä.

9. Kokonaisvaikutus 8
Tuomarin kommentti oli, että vähän levottomuutta oli ilmassa, mutta liikkeet on teknisesti hyvin hallussa ja nyt vaan lisää kokemusta hankkimaan, niin hyvä sitä tulee :)

Kokonaispisteet 173,5 1-tulos, sijoitus 3/11

Sekä ohjaajan että koiran ihka ensimmäinen tokokoe siis takana ja superhyvä mieli kuitenkin jäi! Samalla me sanottiin heiheit alokkaalle ja ryhdytään keskittymään avoimen keskeneräisiin liikkeisiin ja siihen seuruun pidempään kestoon ja parempaan intensiteettiin.

Viime viikkojen puuhastelut

Viime viikot ollaan tehty paljon pientä tokotreeniä tähtäimenä ensimmäinen koe. Erityisesti ollaan keskitytty paikkamakuuseen erilaisissa häiriöissä, sekä liikkeiden ketjuttamiseen ja palkattomuuteen. Nyt näin kokeen käyneenä olisi voinut keskittyä myös pidentämään sitä seuruuta...

Agilityä ollaan treenattu tietysti myös, kuinkas muuten. Onnistuin jotenkin ensimmäisillä kisakäynneillä pistämään pirstaleiksi meidän puomin alastulokontaktin (no näkeehän sen videoltakin, että kannattaisi vaatia se kunnollinen kontakti kisoissakin, eikä vapautella miten sattuu...), eli siihen ollaan etsitty nyt sitä korjaussarjaa jo usemmankin treenin verran. Ongelmahan oli, että Nuuk alkoi himmailla alastuloja, mutta hyvin on alkanut homma taas muistua mieleen ja vauhti on palannut jo miltei ennalleen. Kontaktitehotreenit jatkuvat kuitenkin siis tulevaisuudessakin. Samoin keppien avokulmat on ollut erityistreenissä, sillä niissä Nuuk usein menee vasta toiseen väliin. Näitä ollaan treenailtu verkkoavusteisesti. Muita juttuja, joihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota on vastaiseen käteen paremmin reagoiminen ja vedot, joihin Nuuk tietyissä tilanteissa aika huonosti lähtee mukaan. Ai niin, ja se ainainen kääntyminen! Treenattavaa siis riittää :D Mutta kuitenkin viime  Juhan treeneissä tehtiin taas hyvällä menolla lopulta nollarata, että kyllä se tästä. Josko me kohta taas joihinkin kisoihinkin ilmottauduttais... 

Vietettiin Nuukin kanssa eilen mukava helatorstai agilityn ja muiden pentuesisarusten kanssa Liedossa. Sonjan koutsaamana tehtiin rataa, joka osoittautui samaksi kuin mitä Juhalla oltiin aiemmin tehty, mutta vähän eri estekulmilla ja välimatkoilla siinä oli enemmän kuin tarpeeksi tekemistä. Jälleen saatiin vinkkiä kääntymisiin ja samoin myös keppitreeniin. 'Jälleen' siis siksi, että ollaan oltu tässä kevään mittaan Sonjan valmennusryhmässäkin ja saatu joka treenissä käännöksiin vinkkejä, ne kun meillä eniten menoa hidastavat. Vähitellen näissäkin edistytään, varsinkin kun muistaisin kehuilla merkitä Nuukille ne radalla hyvin tehdyt tiukat käännökset.

Hakutreeneissä ollaan oltu vasta parit treenit metsässä. Sitä ennen tehtiin aika monet ilmaisutreenit kentällä (ja Okkokin lähti maalimieheksi!). Nyt siis ollaan siirretty sama rullantuontikuvio kentältä metsään ja hyvin toimii! Itse olen sählännyt kerran jos toisenkin, mutta Nuukilla ei ollut häivähdystäkään niistä viime syksyisistä epävarmuuksista, jee!

Paimentamassakin käväistiin Maiskis-porukalla Hilskan Kaisan luona, tällä kertaa mukana oli meidän lisäksi Lasse ja Lassen ja Nemin lapset Kalle, Bria, Paavo ja Tore, pieni Musca-bortsu sekä kelpiet Aulis ja Onni ja bortsu Safira. Hienoa oli taas nähdä eritasoisia koiria työskentelemässä lampailla. Mikä parasta, Nuukillakin se tasapaino sieltä alkoi löytymään ja vähän jo oikea etäisyyskin pyöröaitauksessa lampaita ympäri juostessa :) 

Käytiin tuossa huhtikuun loppupuolella viettämässä myöhäistä hiihtolomaa Pallaksen hienoissa maisemissa. Nuuk pääsi nauttimaan tunturien erämaaladuista sekä vetohiihtäen että ihan vaan vapaana juosten. Mahtavaa oli myös se, että kun lähdettiin kotia kohti, huomattiin, että mitä etelämmäs päästiin, sitä vähemmän näkyi lunta enää missään. Kevät oli tullut! Kauhean kivaa on ollut sittemmin siirtyä ulos treenailemaan pitkän hallikauden jälkeen. Jotenkin tuntuu, että virtaa treenaamiseen riittää taas myös itsellä vaikka kuinka! Nuukillahan meno näyttää yhtä vauhdikkaalta, on vuodenaika mikä hyvänsä :D

Pääsiäiskisat

Piipahdettiin pääsiäisenä ATD:n kisoissa Purinalla. Tehtiin kolme rataa, mutta tällä kertaa nolla jäi vain haaveeksi, vaikka lähellä se kahdella viimeisellä radalla olikin. Uusi paikka toi selvästi vähän jännitystä sekä ohjaajan että koiran puntteihin ja ekalle radalle mennessä Nuuk kävikin erityisen kuumana. Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että jouduttiin odotuskarsinassa katselemaan edellisen koirakon menoa. Seuraaville kahdelle radalle odoteltiinkin sitten ulkona ja tultiin aivan juuri ennen meidän vuoroa vasta sisään.

Ensimmäinen rata vaikutti kaikin puolin kivalta tutustuessa, mutta jotenkin multa jäi kuitenkin huomaamatta se kuinka sivuun kolmantena esteenä ollut putki syötti ja näin ollen sitä seuraavan renkaan Nuuk roiskaisikin sitten miten sattuu, kun tuli esteelle niin vinossa kulmassa. No sen jälkeisille kepeille ei sitten suorilta rytmiä löytynyt, tokalla yrittämällä ok. Muuten loppurata meni ihan jees, mutta toiseksi viimeisen esteen rima tuli alas vielä päälle päätteeksi. Höh. Tuloksena 15vp. Kontaktit oli superit ja lähtöön 'jääminen' aivan kamala.

Toinenkin rata vaikutti mukavan selkeältä, mutta joku klikki ohjaajan aivoissa sai vetämään koiran ihan vaan väkisin kepeillä sinne toiseen väliin. Nuuk teki just niinkuin pitikin, mun pitäis vaan osata ohjata. Muuten ihan tosi hyvää tekemistä. Niin, paitsi se lähtö... No, tältä radalta siis 5 vp.

Kolmannelle radalle vaihtui tuomari Nybergistä Wütrichiksi, mutta rata oli edelleen mukavan oloinen. Pieni lipsahdus sinnekin piti kuitenkin aikaiseksi saada, olin vaan totaalisen myöhässä ohjauksessa ja Nuuk syöksyi esteen ohi. Tästä siis kielto, muuten puhdas rata ja radan nopein aika pienestä lisälenkistä huolimatta, mutta tästäkin siis se 5vp.

Lähdöt olivat selvästi vaikeat vieraassa paikassa, kuten videoista näkee. Nuuk hiippailee tai pikemminkin reippailee ihan kunnolla. Tästä täytyy taas erikseen muistutella treeneissä. Toinen asia, mikä jäi päällimmäiseksi vaivaamaan oli kepit. Mulla itsellä ei vielä ole varmuutta siitä, että Nuuk ne hyvin hakee ja siitä sitten johtunee nää kaikki ihme säädöt. Heti kun viimeisellä radalla annoin Nuukille tilaa itse hakea kepeille, hyvin sujui. Että lisätreeniä kepeille kaivataan, erityisesti ohjaajalle, mutta toki myös koiralle. Kaikesta huolimatta, hyvä mieli jäi kisoista. Ohjaus sujui ajoittain ihan hyvinkin ja tehtiin kuitenkin periaatteessa ehjiä ratoja, tosin pienillä lisämausteilla ;)

Hieno päivä!

Tässä yksi päivä aurinko paistoi ja tuntui ihan keväältä, vaikka pakkasta oli ihan kunnolla. Aurinko sai myös erään koiraeläimen mielen iloiseksi ja se juoksi ja pomppi päättömästi pitkin poikin lumikasoja ylös ja alas. Pyysin kauniisti, josko tämä hepuloitseva kengurun sukulaissielu malttaisi hetkeksi seisahtaa, jotta kuvaan saataisiin jotain muutakin kuin pelkkä ohi viuhahtava häntä. No Nuukhan otti sitten ihan asiaksi sen seisomisen ja poseerauksen.

Mä meen eka ylös ja sit mä meen alas ja sit mä meen ylös ja sit mä...

Okei okei, paikka paikka, onks tää hyvä?

Vai olisko istuen parempi?

Jos mä vaan vähän niinku chillailen tässä? 

Toinen kylki vielä. Ja katse kaukaisuuteen. Valmis!

Vähän leikkimielisyyttä vielä kehiin. Jep jep. Alkaisko nää olla nyt purkissa?

No okei, vielä yks yhteiskuva joo. 

Joko saa mennä? Saaks jo mennä?

'No mee nyt sit.' Jiihaa! On tässä nimittäin vähän muutakin puuhaa!
Esimerkiks juosta eka ylös ja sit juosta alas ja sit... 

Voi kun tällaisia päiviä olis enemmän!