Tokoilua kelpieporukalla Lahdessa

Vaikka me ollaankin yritetty ottaa vähän niin kuin loman kannalta tässä pari viikkoa, kun erinäiset ohjatut treenit on kesätauolla, niin huristelimme kuitenkin Nuukin kanssa viime lauantaina Lahteen tokoilemaan kelpieporukalla. Mukana olivat kelpeistä Nuukin lisäksi Ken (Cefeus Genius Ken), Kipinä (Ahmakulman Boogie Woogie), Ama (Ahmakulman Amalia) ja Pipa (Ahmakulman Bepop), Yello (Kelmi Hervoton Hepuli) ja Yarra (Cefeus Great Yarra) sekä lisävahvistuksena nahkacollie Tara (Tanning Ultra Bra).

Me tehtiin Nuukin kanssa kaikkea pientä ja kertoilin meidän tekemisestä ja ajoittaisesta motivaation tai oikean asenteen puutteesta. Nuukhan tekee kotona tai tutulla treenikentällä yksin ollessaan todella hyvin keskittyen, mutta vieraalla kentällä vieraiden läsnäollessa hömmäilee helposti omiaan, haistelee tms. Saatiinkin Ansulta sekä myös Terhiltä, joka paikalla piipahti, monia hyviä vinkkejä, millä voidaan viedä hommaa eteenpäin. Ehkä tärkeimpänä huomiona on pilkkoa liikkeet entistä pienempiin palasiin ja suunnitella tarkkaan treenit, ettei Nuuk edes mitenkään ehdi puuhailla muuta. Nuuk on oppinut hömmäilemään kentällä omiaan, koska minäkin teen niin, kun en aina ihan ole ollut selvillä että mitäs nyt treenattaisiin. Eli jatkossa lyhyitä etukäteen tarkkaan mietittyjä treenejä ja paljon onnistumisia. Nuuk tulee kentälle ainoastaan tekemään ne parit suunnitellut liikkeet ja sitten kokonaan kentältä pois tai kiinni kentän reunalle. Joka tapauksessa selkeä ero tekemisen ja tekemättömyyden välillä. Tähän samaan olin itsekin päätynyt jo aiemmin, mutta toteutus on edelleen ontunut.

Ja se mustavalkoisuus, on vain yksi oikea suoritustapa, josta palkataan. Vaihtoehtona ei ole 'suunnilleen' tai 'sinnepäin', se on oltava just eikä melkein. Tämä tietty vaatii sen, että treenit on suunniteltava niin, että koiran on mahdollista onnistua. Me ollaan ehkä liian nopeasti harpattu liikkeissä eteenpäin, kun olen itse sokeutunut sille mitä koira osaa ja mitä ei. Nuukhan älyää nopeasti juttuja ja omaksuu, mistä se palkka tulee, toisin sanoen se vaikuttaa siltä, että se osaa enemmän kuin se ehkä oikeasti osaakaan. Kuitenkin se, että saadaan varmuutta vaatii paljon enemmän toistoja ja paljon enemmän palkkauksia. Ja kun pilkotaan liikkeet entistä pienempiin palasiin, saadaan enemmän palkattua koiraa ja senkin mielestä tää homma alkaa olla aika kivaa muulloinkin kuin silloin kun on ihan jäätävä nälkä.

Joo, ja sittenhän on vielä se vire. Eli pitäisi lukea tarkemmin koiraa ja sen viretilaa, jotta saadaan onnistumisia ja jotta koirakin jaksaa treenata. Ja pitää osata lopettaa treenit ajoissa.

Tästä nyt tuli tällainen saarna itselle, mutta hyvähän se on laittaa asioita muistiin ;)

Tehtiin siis vähän seuruuta, johon tarvittaisiin hiukan iloista asennetta lisää, erityisesti liikkeellelähtöihin, joissa Nuuk herkästi pudottaa kontaktin. Se ottaa kontaktin jälleen kyllä parin askeleen jälkeen, mutta haluaisin, että pitäisi kontaktin tietysti myös liikkeellelähdöissä. Tähän vinkkinä: enemmän seuruita niin, että kutsun seuruuseen jo itse liikkeellä ollessani tai kutsun perusasentoon, mutta lähdenkin liikkeelle ennen kuin Nuuk ehtii asennon ottaa. Tällöin Nuuk on aktiivisempi kontaktin suhteen. Ja oikea-aikainen palkkaus. Jääviä myös otettiin, sillä liikkeestä seisominen on meille ollut selkeästi hankala juttu. Joko valuu tai ei pysähdy lainkaan. Ollaan treenattu tätä niin, että liikkeestä käännyn Nuukin eteen pysäyttämään sen. Mutta mutta, Ansun idea liikkeen harjoittamiseen kuulosti kivemmalta, eli ensin haetaan oikeaa reaktiota ihan sillä, että liikutaan takaperin koiran edellä (etäisyyttä koiraan pari metriä) ja käskysanalla 'seis(o)' lentää pallo koiran taakse. Tästä koira oppii pysähtymisreaktion. Vähitellen voi pidentää aikaa ennen kuin pallo lentää ja koira odottaa seisten. Sitten voidaankin siirtää sama toiminto seuruuseen. Tämä otettiin nyt sit työn alle. Liikkeestä maahanmeno oli ihan hyvä, mutta tähänkin saatiin muistutuksena, että palkataan sitä koiraa myös vaan ihan siitä maahanmenosta välillä, ettei aina tarvitse tehdä kokonaista liikettä, vaikka Nuuk sen jo aika hyvin osaakin. Niinpä.

Oli tosi kiva ja aurinkoinen päivä (huomasin vasta illalla, kuinka järjettömän pahasti olkapääni poltinkaan!), kivaa oli nähdä myös erilaisia kelpejä ohjaajineen. Ja ennen kaikkea kivaa oli saada paljon hyviä neuvoja ja ajattelemisen aihetta tulevia treenejä silmällä pitäen.

Kuvat © Sirpa Virtanen, Ahmakulma

Kesä on aina kesä

Sieltä se vain tuli. Kesä. Nyt on jo parit aksatreenitkin vedelty niin kuumissa olosuhteissa, että huh huh. Tänä vuonna ei kesällä lomailla ei, mutta ei se mitään, öisinhän sitä muutenkin helteillä treenataan ;) Syksyn reissu Balille siintää silmissä, se mielessä jaksaa istua yksinään toimistolla.

Kesämies ja sen kieli

Viikko sitten pidettiin pikaiset sisarustreffit Cintan ja Narrin kanssa. Maija ja Kallion Maria olivat myös mukana ja Maria katsasti vähän, että millä mallilla meidän toko on ja opasti eteenpäin. Nuuk keskittyi ihan kivasti, mutta jälleen kerran uusi paikka ja ihmiset toivat selkeää epävarmuutta, sillä se ei mm. leikkinyt oikein kunnolla, vaikka leluun tarrasikin kiinni. Täytyy vaan lisätä leikki- ja treenipaikkoja, ettei se että treenataan tarkoita aina automaattisesti Ojangon treenikenttiä, vaan missä tahansa voidaan treenailla. Lähdettiin tokoilujen jälkeen lenkille pellolle ja kuinkas ollakaan, autoille palatessa ei löytynyt mun taskusta auton avainta! Sinne se oli peltoon pudonnut, eikä löytynyt, vaikka etsijäkoira-Riinakin sitä sieltä oli etsimässä. Aika loppui, kun Miran täytyi lähteä, mutta hienosti Riina kyllä teki töitä. No, onneksi Saralla oli aikaa meitä heittää edestakaisin ja saatiin kotoa haettua vara-avain. Kiitos Sara ja kaikki muutkin etsijät!

Tiistaina Juhan agitreeneissä puuhailtiin jälleen kerran rataa pätkissä, Nuuk teki jotenkin erityisen kivalla asenteella ja Juhakin kommentoi, että draivia tuntuu löytyvän. Kontakteja tulisi vahvistaa edelleen, aina välillä osana rataa kun tuppaa unohtumaan, miten se nyt kuuluikaan tehdä. A:lta siis juoksi ensimmäisellä kerralla maahan asti ennenkuin pysähtyi, loput toistot ok. Treenailtiin putkijarrutusta, jota ei Nuukin kanssa ennen ole oikeastaan tehtykään. Eli just ennen kuin koira syöksyy putkeen tehdään pieni oman liikkeen hidastus ja suhina-äänellä voi vielä tehostaa jarrutusta, jolloin koira kääntyy näppärästi putken jälkeen. Nuuk tajusi homman juonen nopeasti ja kääntyi sähäkästi seuraavalle hypylle, jes :)

Tän viikon hakutreeneissä maalimiehet leikitti Nuukia alkuun ja sitten otettiin pari ukkoa niin, että Nuuk näki kun maalimiehet juoksivat piiloon ja kun Nuuk rauhoittui, lähetin sen etsimään. Hienosti juoksi suoraan maalimiehille ja leikki hyvin, kivaa oli! Oli aika lämmintä, joten pidettiin treenit kohtuullisen lyhyinä.

Torstaina aksailtiin viimeistä kertaa ennen kesätaukoa Sannan treeneissä Ojangossa, vuorossa oli putki-puomierottelua ja pakkovalssia. Onnistuttiinkin ajoittain, vaikka taas välillä tuntui, että kiire on järjetön, vaikkei se kai sit kuitenkaan edes niin ole, kun malttais vaan tehdä kaiken sen söheltämisen sijasta vain sen olennaisen... Mutta hyvillä mielin kesätauolle, nyt vois keskittyä hetken ihan estetreeniin, eli meidän tapauksessa keinuun ja keppeihin. Ja kontakteihin.

Nyt viikonloppuna tuli verkot askarreltua kepeille. Totesin, että kujaa on nyt tehty niin kauan ja niin kapeana, että jotenkin pitäisi siitä päästä eteenpäin. Pujotteluideaa suorille kepeille kun Nuuk ei oikein ole kuitenkaan vielä tajunnut ja millään en haluaisi mennä kädellä sille pujottelua keppi kerrallaan näyttämään. No tänään päästiin kokeilemaan ja jätin jo parin toiston jälkeen muutamat verkot välistä pois ja hyvin pujotteli edelleen! Tää on nyt meidän tapa, vähitellen poistetaan verkkoja yksi kerrallaan ja toivottavasti meillä on lopputuloksena itsenäinen suoritus kepeillä.

Tässä vielä kuvakooste Nuukin alkukesän telttaretkestä.

Hei hyvää kesää kaikille, se on nyt!

Harrastuksia, juhannus ja hakutreenit!

Ennen juhannusta oli viimeinen aluevalmennuskerta nyt hetkeen, heinäkuussa kun ei Niinun treeneihin päästä. Olipa kyllä kiva treeni, alkuun otettiin rengasta. Ei tehty vielä ihan täyskorkeana, kun ei olla hetkeen sitä taas tehty. Nuuk teki ihan mahtavasti, ei tullut kertaakaan ohi tai välistä tai mitään. Edes erilaiset lähestymiskulmat eivät vaikuttaneet, vaan hyvin haki aina ponnistuspaikan. Loppuaika tehtiinkin sit ratatreeniä, testailtiin koiran radanlukutaitoa ja aika kivasti me tästäkin selvittiin. Alkuun vähän räpellettiin, kun en millään ehtinyt ohjaamaan viidettä estettä, kun jäin turhaan odottelemaan matkalle, lopuksi kokeiltiin myös putkelle (3) irtoaminen leijeröitynä niin, että itse tulinkin puomin oikeaa puolta ja hyvin toimi myös tämä. Viidettä hyppyä jouduttiin hetki palkkailemaan, sillä se sijaitsi aika lähellä seinää ja itse kiireessä herkästi suuntasin juoksulinjani jo kohti kuudetta, jolloin Nuuk tuli viidennestä ohi. Saatiin kuitenkin toimimaan ja lopulta saatiin myös päällejuoksu kuudennellekin esteelle onnistumaan! Jee, tyytyväisiä oltiin :)

Juhannus kului leppoisissa merkeissä mökkeillen Rymättylässä. Nuuk kirmaili innoissaan veteen, kahlasi ja kurlasi, mutta edelleenkään se ei kyllä ainakaan oma-aloitteisesti ui. Kepin perässä kyllä menee, jos itsekin kahlaa sen mukana vähän syvemmälle. Ja kateushan on tunnetusti kantava voima, toisen koiran perässä menee kuin meneekin, vaikka vähän taitaa jännittää. Myös viime vuonna hankitut pelastusliivit otettiin käyttöön veneretkelle ja hyvin mahtuivat edelleen, vaikka on se poika vuodessa kasvanut aika lailla kun vertasi viime syksyn liivien säätöihin, iso mies :)

Tiistaina missattiin Juhan agitreenit mun työkiireiden takia ja siispä alkuviikko ollaankin otettu aika rauhallisesti, lenkkeilty ja leikitty, tehty muutamat namijäljet. Jäljillä edelleen yritti ajoittain hötkyillä, vaikka liina oli todella lyhyellä ja käytännössä itse olin ihan koiran vieressä.

Eilen oltiinkin sitten ensimmäistä kertaa hakutreeneissä. Päästiin Saran avustuksella Multamäen Terhin hakuryhmään, missä Sara ja Narrikin treenaa ja olipahan taas paljon uutta ja jännää. Nuuk pääsi heti alkuun mukaan tallaamaan aluetta ja juoksemaan suursnautseri Paavon ja bordercollie Coxin kanssa, hyvin tulivat pojat juttuun keskenään. Muut koirat treenailtiin ensiksi ja itsekin pääsin maalimieheksi. Ryhmässä on hyvin eritasoisia koirakoita, toiset on vasta ihan aloittelijoita ja toiset jo ihan konkareita. Olikin mielenkiintoista seurata, miten harjoitukset eri tasoisille koirille rakennettiin ja mitä asioita painotettiin. Narrille tehtiin muutamat haamut ja se oli oikein pätevä pieni kelpie-eläin, vaikka vähän kuumuikin lähtölupaa odotellessa.

Nuuk oli jengin viimeinen ja sen kanssa lähinnä testailtiin, että miten se vieraiden ihmisten kanssa toimii ja toimihan se! Kovasti ennalta mietin, että mitenkähän se lähtee vieraiden kanssa leikkimään, mutta tässä ei ollut mitään ongelmaa. Nuuk leikki ihan kaikkien kanssa vetoleluilla ja oikein riehakkaastikin, jopa murisi. Kahden lelun leikki toimi myös hyvin. Samoin myös namit kelpasivat kaikilta tietysti. Ainoa mitä se vähän jännitti oli tuo pelottava tapaus Sara sadeviitan kanssa. Viittaa se siis heti alkuun vähän säpsähti, mutta se unohtui nopeasti leikin tiimellyksessä. Tästä todettiin, että kannattaa kuitenkin huomioida, että näin alkuun kun maalimies tulee esiin viittansa alta, niin ei turhaan säikytä Nuukia, vaan tulee iloisesti ja reippaasti ja alkaa heti leikkiä. Testailtiin myös Nuukin haukkua ja tosi nopeasti se tajusi idean, että haukkumalla se lelu lentää vieraaltakin. Olen haukuttanut Nuukia joskus 'sano, sano'-käskyllä, joten ihan uudesta asiasta ei ollut kyse. Kauhean mukavaa oli Nuukin mielestä, se oli ihan tohkeissaan leikeistä vieraiden kanssa :) Lopuksi mentiin vielä kelpie-mudi-jengillä metsään lenkille, niin olihan kiva reissu! Ensi viikolla uudestaan. Ja kiitos vielä Sara, että päästiin mukaan!

Jäljestämässä! Ja vähän erkkarissa ja tokotreeneissäkin

Aurinkoisena lauantaiaamuna lähdettiin Nuukin kanssa Luukkiin tekemään jälkeä pitkästä aikaa. Ensimmäistä kertaa muiden kanssa, nimittäin Reinon saksanpaimenet Dino ja Ape sekä myös Mian bortsu Elli olivat mukana treenaamassa. Sainkin oikein perusteellisen opetuksen Reinolta jäljen tekemisestä, sillä tallasin Apelle jäljen pitkähköksi kasvaneelle pellolle. Nuukille tehtiin vajaa satametrinen namijälki lyhyelle nurmelle, jonka keskivaiheilla oli parin askeleen namittomiakin pätkiä. Nuuk teki kyllä innolla töitä, namit maistui hyvin, mutta vauhtia on edelleen liikaa, myös Reinon mielestä. Reino kauhisteli Nuukin reaktionopeutta, eli helposti käy niin, että olen aina vähän liian myöhässä ohjaamassa, pitäisi pystyä paremmin ennakoimaan ohjaamalla sen sijaan että jatkuvasti rankaisee liinalla ja pahimmillaan keskeyttää jäljestyksen. Tähän vinkiksi sainkin, että tehdään alkuun vielä lyhyitä namijälkiä ihan lyhyellä liinalla (käsi kiinni liinassa jopa koiran alla, kuitenkaan paineistamatta), jolloin ainakin teoriassa mun pitäis ehtiä paremmin ohjaamaan ja rauhoittamaan koiraa jäljelle. Paras pätkä Nuukilla jäljellä oli siinä keskivaiheella, kun nameja ei ollutkaan joka askeleella. Siinä se työskenteli selvästi tarkemmin. Ja sitten todettiin, että esineitä voisi ottaa jo aika nopeasti jäljelle mukaan, jotta Nuuk saisi aina välillä lepohetken namipurkin muodossa. Eikä Nuukin kuulemma välttämättä tarvitse vielä edes osata esinettä ilmaista, vaan voin ihan hyvin ohjata Nuukin lempeällä käskyllä maahan, jonka jälkeen palkka ja hetken lepo, mistä jatketaan taas jälkeä. Kuitenkin on hyvä muistaa, että liian pitkiä jälkiä ei vielä tässä vaiheessa kannata tehdä ja joskus jäljen voi jättää keskenkin, jos on mennyt erityisen hyvin ja haluaa siitä koiran palkita. Paljon hyviä ajatuksia tuli ja mukavaa oli, kiitos Reino ja Mia!

Sunnuntaina auto starttasi klo 5.30 kohti Lappeenrantaa, eli piipahdettiin siis erkkarissa. Annan itselleni ja Nuukille täyden kympin käyttäytymisestä ennen kehää, Nuuk rauhoittui kaikista edestakaisin juoksentelevista koirista huolimatta ja oli kivasti kuulolla. Tehtiin muutamat juoksu- ja seisotustreenit vielä ennen kehää, mahtavasti meni. Todella hyvällä mielellä oltiin menossa kehään ja jo seistiinkin siinä rivissä, mutta kuin taikaiskusta, kun Nuukin taakse tuli seuraava uros vähän turhan lähelle, niin se iloinen ja keskittynyt fiilis oli sit siinä. Se yritti nykiä taaksepäin, sanoin painavan sanan ja sain sen kyllä juoksemaan, mutta jotenkin tosi apaattisesti, se jäi musta jälkeen ja arvostelussakin luki, että 'needs more drive'. Just se juoksuhan on Nuukin paras puoli. Se jotenkin otti paineita ihan älyttömästi yksilöarvostelussakin, seisoi huonosti ja korvat liimattuna takaraivoon. EH:han sieltä sit tuli. Vähän harmitti, olisi ollut varmaankin ihan hyvät mahdollisuudet ERI:in, jos olisin sen saanut paremmin esiintymään, sillä arvostelu oli taas ihan hyvä. Mentiin kuitenkin vielä sit kilpailuluokkaan ja olin jo vähän sillä asenteella, että nyt ei sit oo mitään väliä, kunhan seisot, niin siinähän se oli oikeinkin jämäkästi ja juoksikin hyvin. Just. Nuuk taitaa reagoida aika voimakkaasti mun mielentiloihin, sillä yritin ihan tietoisesti olla jännittämättä tai ainakaan välittämättä sitä jännitysfiilistä koiralle, mutta taisi se sen silti bongata... Mutta hauskaa oli muuten, eikä edes kastuttu sateessa, kun päästiin kotimatkalle ajoissa. Kiitos siskolle matkaseurasta!

Maanantaina oli viimeiset Heidin vetämät tokotreenit, tehtiin alkuun taas luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta. Luoksepäästävyys ihan ok, vähän nousi. Paikkamakuussa rohkenin pitää vähän pidempiä palkattomia pätkiä (tehtiin koko 2min) ja hyvin sujui! Lonkalleen se valui kyllä jossain vaiheessa, tämän kävin korjaamassa. Sit tehtiin muutamat ohitusharjoitukset, ei mitään reaktioita saatu taaskaan esiin, Nuuk piti tiukasti kontaktia koko ajan. Tällä viimeisellä kerralla jokainen sai omaa aikaa noin 10min kouluttajan kanssa, että voitiin käydä läpi mahdollisia haasteita ja vaikeita juttuja. Itse otin esiin seuruun ja vapaanaolon epävarmuuden (yleisestikin, mutta myös seuruussa). Nyt on nimittäin tullut selvästi esiin, että hihnassa seuraa paremmin kuin vapaana. Olennaisin syy tähän on se, että itse olen epävarma ja jännitän, että tekeeköhän se nyt hyvin vai ei. Eli pitäisi harjoitella itse sitä rentoutta ja myös hakea koiralle sitä fiilistä, ettei se kontrolli ole siitä hihnasta kiinni. Heidi ehdotti myös katkaistua lyhyttä näyttelyhihnaa tms, minkä avulla voisi vähitellen häivyttää hihnakontrollia. Tärkeimpänä pointtina ehkä kuitenkin oli se, että tehdään lyhyitä ja iloisia seuruita niin hihnassa kuin vapaanakin ja lelupalkalla. Jokainen seuruupätkä voi olla erilainen, eri tempoja, käännöksiä, yhdistävänä tekijänä iloinen mieli ja harjoituksen lyhyys. Näillä eväillä siis eteenpäin.

Ollaan edistytty hurjan paljon viimeisen kuuden viikon aikana tokossa, kun ollaan oltu Heidin kurssilla, joten harmi, että se nyt päättyi. Täytyy yrittää päästä syksylle johonkin ryhmään, joka mahdollisesti jatkaisi vähän pidempään yhdessä. Katsotaan.

Aluevalmennustreenit

Keskiviikkona oli kolmannet Niinun vetämät aluevalmennustreenit. Tällä kertaa tehtiin rataa, jolla tehtiin pakkovalssia, takaaleikkausta ja lopuksi takaakiertoa yhdistettynä valssiin. Ja meidän tapauksessa myös hypylle irtoamista, sillä en vaan mitenkään ehtinyt juosta niin pitkälle kuin kuvittelin (esteellä 5). Mutta eihän mun siis tarvinnutkaan, koska Nuuk kävi hienosti suorittamassa hypyn ja luki mun takaaleikkauksenkin hyvin, vaikka ohjaus olikin aina vähän myöhässä. Erityisesti Niinu sanoi, että mun pitäisi rohkeammin vaan lähteä ohjauksista liikkeelle, eikä jäädä odottamaan koiraa. Kyllä se koira mut nimittäin kiinni ottaa. Yleensä tämä johtaa vaan siihen, että olen seuraavalla esteellä auttamattomasti myöhässä. Tää kommentti on nyt saatu jo niin monelta taholta ja blogiinkin olen tästä kirjoittanut useampaan otteeseen, että olisikohan aika uskoa..? Nuukille on selvästi tullut enemmän varmuutta ja se osaa oikeasti jo lukea ohjausta ja suorittaa esteitä itsenäisemmin, eli nyt vaan ohjaaja on hyvä ja ottaa ne jalat alleen vähän reippaammin.

Aluksi siis kakkoselle pakkovalssia. Merkkausharjoitukset sujuivat meiltä tosi huonosti, Nuuk oli taas aluksi vähän pihalla, mutta sitten kun päästiin siitä jatkamaan eteenpäin, meni se pakkovalssikin matkalla tosi hyvin. Kunhan muistin lähteä ajoissa liikkeelle. Vaihtoehtoisesti tähän tehtiin myös takaakierto-valssi-yhdistelmää, tosin tämä tuntui meille (mulle) selvästi hankalammalta, kun helposti jäin koiran tielle. Oma juoksulinja oli tärkeä välillä 3-5, sillä pari kertaa työnsin omalla linjallani Nuukin muurin oikealta puolen. Viidennellä esteellä sitten se takaaleikkaus, tää sujui muuten hyvin, Nuuk luki ohjausta ja kaikkea, mutta usein ohjaus oli usein vähän myöhässä. Hyvin Nuuk kuitenkin irtosi esteelle, vaikka se oli aika lähellä seinää. 6-9, ei mitään ihmeellistä, kiire tuli välillä juosta tekemään pakkovalssia ysille, joten seiska jäi ohjaamatta kunnolla. Loppua kohden alkoi Nuukskin jo väsyä, ja tuli seiskalta ohi vaikka kuinka ohjasin. Loppuun onnistumiset ja se oli siinä.

Vaihteeksi hyvää mieltä treenikentillä

No nyt on hymyilty poskilihakset kipeiksi viimeisten parin päivän aikana, niin kivoja treenejä on ollut! Maanantaina tokotreeneissä tehtiin alkuun jälleen kehään meno, luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Oikeastaan tää oli ihan viime viikon toisinto, kehään mentäessä yritti antaa pusuja Heidille, uusi yritys ja namit ja onnistui paremmin. Luoksepäästävyydessä malttoi kuin malttoikin, toki namit oli lähellä. Paikkamakuun kesto oli koko 2min. Heti alkuun vierestä lähti koira haukkuen(?) juoksemaan ja Nuuk nousi, mutta ei kuitenkaan lähtenyt mukaan, mikä oli mieltä ylentävää :) Palautin takaisin ja välipalkkailin aika tiheästi. Jälleen korjasin pari kertaa lonkalta takaisin. Muuten ei käännellyt juurikaan päätään tai haistellut tms.

Tämän jälkeen harjoiteltiin liikkeestä seisomista ja liikkeestä maahanmenoa. Seisomiseen on edelleen varmuus hakusessa, koska välillä menee istumaan tai valuu askeleen tai pari. Mutta yleisesti ottaen ihan hyvä, lisää vaan toistoja. Ollaan tehty myös niin, että jätän Nuukin seisomaan (ei liikkeestä) ja kierrän itse koiran ympäri ja hyvin pysyy näissä. Liikkeestä maahanmenot voisivat olla nopeampia ja tässä mietittiinkin, että myös tekniikka voisi olla toisenlainen ja ehkä käskykin. Olen opettanut Nuukille maahanmenon ainoastaan hissitekniikalla kaukoja silmällä pitäen. Liikkeestä maahanmenossa voisi kuitenkin olla parempi, jos tekisi maahanmenon 'syöksymällä eteenpäin'. Ja tähän voisi ottaa myös uuden käskyn, koska tekniikka on erilainen. Samoin huomasin omituisuuden perusasennosta maahanmenossa, Nuuk siirtää mielellään takapäätään taaksepäin sen sijaan, että siirtäisi etujalkoja eteenpäin. Hmm, pureksitaan tätä nyt vähän aikaa, jospa niihin maahanmenoihin saataisiin jotain järkeä.

Loppuun tehtiin vielä hyppyä, Nuuk irtoaa hyvin ja kääntyy heti hypättyään nenä tulosuuntaan. Nyt seuraava askel on oma siirtyminen koiran vierelle, toistaiseksi Nuuk ei malta rauhassa odottaa, vaan mielellään hyppäisi takaisin, mutta käsiavulla saatiin onnistumaan.

Kaikenkaikkiaan oli hyvä treeni ja tosi hyvää keskittymistä Nuukilta. Ylipäätään tokoillessa on nyt löytynyt jonkinlainen rauha myös niihin toimettomiin hetkiin, mistä olen iloinen. Enää ei haukuta, pyöritä ja haistella ympäriinsä, jes!

Eilen oli sitten taas ihan MAHTAVAT agitreenit Juhan luona! Ja me tehtiin onnistunut välistäveto! WUHUU!!! Tää ei oo onnistunut niinkuin ikinä! Muutenkin oli jotenkin hyvä meininki kaikin puolin. Tehtiin pätkissä 1-5, 7-10, 12-16, 17-21 ja 18-24. Ekalla pätkällä suurin haaste oli saada Nuuk kääntymään kolmannen esteen jälkeen napakasti neljännelle. Mutta siis onnistui! Ja välistäveto vitoselle onnistui! Tuuletin :) 7-10 ei mitään ihmeellistä, 12-16 aluksi takaaleikkasin 14:sta liian tiukasti ja Nuuk kääntyi ennen muuria jo puomille, toisella yrityksellä onnistui. Muurin palikat pysyi ylhäällä ja puomin kontakti oli napakka. Välillä 18-21 sai juosta aika lujaa, mutta hyvin Nuuk irtosi parin palkkauksen jälkeen 21:lle, vaikka vähän jälkeen jäinkin. 23:lla Nuuk kaarsi vähän turhan kaukaa ennen kuin kääntyi, mutta muuten hyvin. Takaaleikkauksia vois treenata enemmänkin.

Tässä rata

 Treenin loputtua tehtiin vielä reilun puolen tunnin lenkki kaatosateessa aivan mielettömältä tuoksuvassa metsässä, kukkia oli ihan kaikkialla. Kumpikin hymyili, minä ja koira!

Viime viikon treenit pakettiin

Tässä ollaan viime viikko pistetty elämää uuteen järjestykseen uusien työkuvioiden myötä ja niinpä blogissa on ollut hiljaista.

Viime viikon maanantaitokot sujui ihan mukavasti, aloitettiin kehään menolla, luoksepäästävyydellä ja paikkamakuulla. Kehään tai kentälle menoa pitäisi harjoitella enemmän, ei riekkumista tai ylimääräistä sähläämistä, vaan jostakin täytyisi löytyä se rauhallinen mielentila. Ensimmäisen pusukohtauksen jälkeen siinä sitten hetki odoteltiin ja otettiin uusiksi. Paremmin onnistui, eikä hihnakaan enää kiristynyt. Mun pitäisi nyt vihdoin oppia vaatimaan, sillä kyllähän Nuuk osaa käyttäytyä, varsinkin jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Luoksepäästävyydessä namit oli kädessä, eikä pahemmin hötkyillyt, halunnut olisi kyllä. Paikkamakuuta tehtiin koko 2min. mutta välipalkkailin ja pari kertaa korjasin lonkaltakin. Nuuk löpsähtää lonkalle tosi helposti kun aikaa pidennetään. Ehkä sitä sitten on pidennetty liian nopeasti. Etäisyyden olen pitänyt edelleen aika lyhyenä, kun ryhmässä tehdään, ihan muutamassa askeleessa. Mutta siis pysyy kuitenkin hyvin, vähän pitäisi saada asenne skarpimmaksi tähänkin, niin ettei ihan nukahda ja unohda, että ollaan töitäkin tekemässä... Tehtiin myös luoksetulon tekniikkaa ja vauhtiluoksetuloja. Nyt eteentulot hyviä, avut ovat jo aika minimaaliset, samoin sivulletulot. Vauhtiluoksetuloissa Heidi piti kiinni Nuukista ja siitähän Nuuk kuumui, kun itse juoksin poispäin. Tästä siis järjetön huuto, joka ei ottanut loppuakseen, vaikka varmaan minuutin olin jo vain paikallani seissyt. Kun viimein hetken hengähdystauko tuli, kutsuin ja yllätys yllätys, tuli vauhdilla...

Juhan agitreeneissä tiistaina tehtiin jo vähän pidempää pätkää (jopa seitsemän estettä, joka on meille siellä paljon!). Nuuk ohjautui hyvin ja haki esteitä paremmin kuin varmaan koskaan ennen. Itsekin taisin saada onnistuneita ajoituksia ohjausten suhteen. Täyskorkea muuri osana rataa oli meille vaikea, kun muutenkaan ei olla muuria niin paljon tehty ja kulmakin oli aika haastava, tältä pudotti herkästi. Siitäkin selvittiin sekä tiukista käännöksistä, vaikka putkensuu siellä kovasti kelpiä houkuttikin. Tosi hyvän mielen intensiivitreeni, Nuuk oli ihan loppu treenin jälkeen.

Torstaina Ojangossa puuhailtiin jälleen pientä radan pätkää. Erityisesti keskityttiin taas siihen, että askeltakaan ei oteta, kun esteen taakse jätetään. Laitettiin hihna merkiksi etujalkojen eteen ja aika hyvin toimi. Nuuk haki hyvin jälleen esteitä, mun pitäis vaan itse olla rohkeampi eikä viedä kädestä pitäen joka esteelle, koska ei Nuuk sitä oikeasti tarvitse. Ja koska tästä useimmiten seuraa se, että seuraavalla esteellä ollaan sitten auttamattomasti myöhässä...

Näissä treeneissä sitten tuli myöskin jälleen eteen se, mistä ollaan yritetty sitkeästi päästä eroon, mutta näköjään ei edelleenkään onnistuttu. Palkalta Nuuk näki kentän laidalla toisten koirien temmeltävän ja syöksyi sinne. Mua niin turhauttaa tää, koska kutsut kuuluu kyllä niin kuuroille korville tämän jälkeen, eikä mun auta kun hakea se sieltä pois. Mä en kertakaikkiaan tiedä, miten mun pitäis toimia erilailla, sillä tilanne tulee niin nopeasti, että oma reaktionopeus ei yksinkertaisesti riitä. Tähän päivään mennessä en ole keksinyt mitään palkkaa tai houkutinta, mikä voittais sen, että pääsee toisten koirien kanssa temmeltämään. Ja kun joka kerta kun se karkaa, se myös pääsee temmeltämään ja siis palkkautuu, samalla tää toiminta vaan vahvistuu kerta toisensa jälkeen. Ja nyt musta tuntuu, että siitä on tullut jo jonkinlainen tapa. Jos jollain on tähän joku idea, millä tän toiminnan saa oikeasti keskeytettyä, niin kertokaa ihmeessä. Ja siis kyse ei ole siitä, että Nuuk menisi rähjäämään, onneksi, vaan vain moikkaamaan, leikkimään, haistelemaan tai muuten vaan sekoilemaan. Koskaan se ei ole vielä keneltäkään nenilleen saanut, mutta olen ihan varma, että sekin päivä koittaa, jos tää toiminta ei lopu. Kaikki muut koirat kun eivät välttämättä siedä tuollaista yltiösosiaalista iholletunkijaa. Varsinkaan agilitykentällä.