Hyppytekniikkaa

Me oltiin aluevalmennusporukalla Vappu Alatalo hyppytekniikkakurssilla koko sunnuntaipäivä Ojangossa. Heti alkuun Vappu totesi, että kai te kaikki olitte olleet luennolla, muuten hän ei yleensä harjoituksiin mukaan ota. No, ei olla oltu luennolla, mutta ei meitä silti pois potkittu, lupasin kyllä mennä heti kun tilaisuus tulee.

Ensimmäinen harjoitus oli perussarja, eli viiden hypyn sarja (kuuden askeleen välit), rimat 15cm. Tässä ensimmäisen kerran tehdessä hyppäsi viimeiset kaksi hyppyä kerralla, muuten oikein siistiä tekemistä. Siirrettiin palkkaa toiseksi viimeiseen väliin, sitten seuraavalla toistolla viimeiseen ja lopulta tehtiin taas koko sarjaa, nyt tarkemmin hypäten ja onnistuneesti.

Seuraavaksi tehtiin kasvavaa sarjaa, välit 6-7-8-9 askelta, rimat edelleen 15cm. Tässä teki heti hyvin, tehtiin vain kaksi toistoa ja sitten tauolle.

Kolmas harjoitus oli set point. Eli lähdettiin speed pumpin takaa ja yhden askeleen vauhdilla hypättiin okseri. Tässä käytti alkuun voimakkaasti niskaa, mutta tekniikka parani toistoilla.

Ruokatauolla Vappu näytti oman koiransa kanssa temppuja, joilla parannetaan koiran lähtöasentoa pystymmäksi, jolloin sillä paremmat edellytykset hypätä hyvin. Käytännössä ihan perinteinen käsikosketus, joka kohottaa koiraa istuma-asennossa ylöspäin toimii hyvin. Tämän Nuuk jo hyvin osasikin. Toinen oli sheippaamalla opetettava etujalkojen nosto. Olen opettanut Nuukille jo aiemmin 'pupu'-asennon, jossa se istuu etujalat ylhäällä, mutta nyt vaan täytyy opettaa se siihen, että laskee myös jalat nopeasti maahan. Eli siis hypähtää etujaloilla ja kohottautuu parempaan ryhtiin istuessa.

Neljäs harjoitus oli korkeuden arviointi, eli kolme hyppyä (väleissä kuusi askelta), yhdeksän askelen väli ja okseri, jonka korkeutta vähitellen toistoilla kasvatettiin. Nuukilla rima kävi korkeimmillaan 60cm, jonka jälkeen laskettiin jälleen vähitellen takaisin lähtökorkeuteen. Nuukin tekniikka parani, mitä korkeammalle hypyn korkeutta nostettiin. Ja kun alettiin korkeutta laskea, alkoi Nuuk roiskia menemään miten sattuu. Ei toki pudottanut rimoja, mutta ei keskittynyt enää yhtä hyvin, eikä työstänyt kropalla yhtä hyvin, vaan 'retkautti' kuulemma selkää 'kelpiemäisesti' hypyn päällä. Kommenttina tähän tulikin, että fiksuna koirana Nuuk 'tietää jo miten tää menee' eli ennakoi, ja siitä syystä olisikin tärkeää, että sillä harjoitteluun tulisi paljon vaihtelua, jotta tältä ilmiöltä vältyttäisiin. Samalla lähtöön tuli enemmän kyttäystä ja koko koira painui etukenoon, vaikka kuinka palkkailin sitä istuessa ylöspäin.

Viides ja viimeinen harjoitus sisälsi alkuun set pointin ja sen jälkeen kaksi hyppyä, välit 6-9-9. Tämä oli selvästi harjoituksista haastavin, erityisti kun koira oli jo aika väsynyt tässä vaiheessa päivää. Alkuun käytti taas niskaa voimakkaasti, eikä hypännyt okseria hyvin. Tuotiin taas palkkaa lähemmäs ja jaksoi kuin jaksoikin työstää myös okserin kuntoon. Hieno Nuuk!

Yleisesti Vappu kommentoi, että hän kyllä Nuukista tykkäsi ja Nuuk hyppää oikein kivasti kelpieksi, niillä kun kuulemma näkee aina välillä melkoisia hyppytekniikoita. Kaiken lisäksi Nuuk ei kuumunut niin paljon, ettei olisi pystynyt työskentelemään, vaikka menohaluja tyypilliseen tapaan riittikin. Itsenäisessä jatkoharjoittelussa saadaan tehdä kaikkia edellä mainittuja harjoitteita, erityisesti set pointtia. Vauhditta hypätessä riman korkeus max. 45cm ja vauhdilla huoletta aina 65cm saakka. Erityisesti kannattaa keskittyä siihen, että koira oikeasti kokoaa itsensä ja hyppää niin, että hyppy lähtee paino takajaloilla, ettei painu turhan etupainoiseksi. Oikein hyvä ja varmasti tarpeellinenkin koulutuspäivä, kiinnitän varmasti jatkossa enemmän huomiota siihen kuinka koira hyppää.

We love agility

Nyt on joku lamppu syttynyt mun ja Nuukin yhteistyön suhteen rataa tehdessä. En tiedä onko se syttynyt mun vai kelpin päässä, mutta tärkeintä on, että se palaa! Ollaan sekä Oreniuksen Juhan että Sannan treeneissä tehty parina viime viikkona niin hyvää radanpätkää, ettei ikinä! Ensimmäistä kertaa mulla on ollut sellainen fiilis, että ehdin ihan hyvin tehdä suunnitellut ohjaukset ja Nuuk kulkee kuin ajatus. Vitsi miten siistiä! Juhaltakin saatiin kehuja, että kyllä nyt on edistystä tapahtunut ja se on paljon se. Nuukin vauhti on kuulemma ihan huippuluokkaa, kun se pääsee kunnolla vauhtiin. Kyllähän mä sen oon huomannut, että Nuuk kulkee joo lujaa, kun itse ei millään meinaa ohjauksissa perässä pysyä, mutta että ihan niin lujaa?!

Mut että oujee ja vaikka kuinka mahtava fiilis!!!

Leirillä

Viime viikon viikonloppu vietettiin Maiskis-kelpieiden kanssa leireillen. Leiri alkoi jo torstaina, mutta me päästiin mukaan vasta perjantaina työpäivän ja aluevalmennuskoulutuksen jälkeen. Niinun treeneissä katsottiin miten kepit sujuu (sujui hyvin!) ja tehtiin takaaleikkaus- ja valssiharjoituksia. Takaaleikkaukset sujuivat hyvin kun vaan olin ajoissa, mutta valsseja sitten hinkatiinkin. Ohjauksen ajoitus vaan oli kokoajan myöhässä ja kun loppua kohti paransin ohjausta, paukutteli Nuuk henkseleitään ja pisteli menemään vanhaan malliin, eli jälleen tuli esiin Nuukin ennakointi, jonka ansiosta se ei pystynytkään muuttamaan liikettään ohjauksen mukaan, kun 'näinhän tää tehtiin'. Vaihtelee treeniä vaan ja oikein ajoitettuja ohjauksia. Illaksi ajettiin sitten Västerkvarngårdiin iltapalalle.

Lauantaina startattiin leiri Hilskan Kaisan vetämillä hakutreeneillä, tämä olikin meille sitten jotain ihan uutta. Tehtiin hajuhakuina kaikki neljä ukkoa, Nuuk oli niin pihalla alkuun. Ei tultukaan rai rai metsään juoksemaan, vaan availtiin nenää, josko se haju siltä löytyisi. Löytyihän se sitten lopulta, ja ukotkin löytyivät, tosin välissä motivaatio jo hieman laski, eikä Nuuk enää oikein mielellään leikkinyt kuin näön vuoksi vieraiden kanssa metsässä, kun oli niin kummallista kaikki. Tämä oli ihan täysin vastakkainen koulutustapa, millä me on Terhin ryhmässä tehty. Kaisa oli sitä mieltä, että koira täytyy ensiksi opettaa etsimään nenällä, josta sitten vähitellen syntyy voimistuva motivaatio maalimiehille, sillä väsyessään koira turvautuu aina lopulta siihen mitä on ensiksi oppinut ja haussa olisi tärkeää, että nenä käy. Tämän jälkeen on helppo alkaa suoristamaan pistoja, sillä kyllähän kelpie juosta osaa. Terhi taas on sitä mieltä, että alkuun luodaan koiralle voimakas maalimiesmotivaatio selkeillä avuilla (haamut, ääniavut), kyllä se nenä sieltä sitten aukeaa, kun harjoitukset muuttuu haastavammiksi ja avut häivytetään. No, niin tai näin, varmasti molemmilla tavoilla voi hakukoiraa kouluttaa. Me ollaan kuitenkin nyt Terhin ryhmässä, joten pääosin niillä opeilla mennään. Siitä huolimatta ajattelin ottaa kepon käyttöön ja pistää sen kuusen alle istumaan ja sitten tehdään Nuukin kanssa hajuhakuja ihan vaan tuosta noin ja huomaamatta. Jatketaan siis myös sitä nenän availua ja pyritään hakutreeneissä vähentämään apuja (erityisesti näköaistiin liittyviä) mahdollisuuksien mukaan, eikä ainakaan tehdä enää niitä peräänlähtöjä. Siinä sitä suunnitelmaa.

Sunnuntaina jäljestettiin Juha Korrin opissa pellolla. Tallasin Nuukille noin 50-60m namijäljen, jossa nameja joka askeleella. Alkuun oli Nuukin jäljestys vähän katkonaista, kun nameille oli kiipeillyt jotain ikäviä ötököitä, mutta kun edettiin pidemmälle, loppuivat ötökät ja Nuuk pääsikin paremmin rytmiin. Sain oikein kädestä pitäen opetusta Juhalta, kuinka ja missä vaiheessa mun tulee nypyttää liinaa, jotta Nuuk oppii tarkentamaan ja hitto vie, sehän onnistui. Nuukilla tuli jo monen askeleen pätkiä, joissa ei tarvinnut puuttua yhtään ja pienellä nypytyksellä tarkensi hienosti! Jes, se näytti ajoittain jo ihan jäljestykseltä :)

Kiitos taas Maijalle ja Lindalle ja muillekin leiriä järjestäneille oikein antoisasta leiristä, paljon tuli ajatuksia hauduteltaviksi ja oli niin kivaa nähdä kaikkia!

Kepit, kepit, kepit ja muitakin treenejä

Meidän keppiprojekti on ollut vireillä pitkän aikaa, mutta nyt, vihdoin ja viimein, ollaan saatu tulosta aikaiseksi, eli kokonaiset 12 keppiä suoritettua ilman mitään lisäapuja! Rakentelin meille kesän alussa verkot, kun silloin niitä ei vielä Ojangossa seuran puolesta ollut (tilanne on nyt korjattu) ja niillä lähdettiin kujan jälkeen helpottamaan pujottelua. Nuukin mielestä kun kujalla tehtiin kyllä, oli se kuinka kapea hyvänsä, mutta suorat kepit, ei vain tajuu. Verkoilla pujotteli aina hyvin ja pian saatiin pudotettua puolet verkoista pois. Mutta siinä sitten aika monta viikkoa tahkottiinkin, kun aina jos otti verkkoja välistä pois, juoksi Nuuk keppien vierellä. Höh. Viime viikonloppu toi kuitenkin tilanteeseen muutoksen, käytiin pe-la-su joka päivä keppejä tekemässä ja lauantaina tehtiin enää kolmella verkolla. Sunnuntaina ei sitten enää verkkoja viritelty, lähetin vain reippaasti kepeille ja sinnehän se meni! Ja uudestaan ja eri kulmistakin! Voi mahtavuutta :) Kyllä varmasti vielä lähitulevaisuudessa aina välillä verkoilla vahvistellaan, ettei tule takapakkia, mutta nyt ainakin näyttää tosi hyvältä.

Lisäksi ollaan tehty ihan hurjan kivoja agitreenejä muutenkin parin viime viikon aikana. Erityisesti viime tiistain Juhan treenit meni järjettömän hyvin, Nuuk kulki kuin juna. Lisäksi tuli ihan käsittämätön yllätys, itsekin osasin suunnilleen ohjata. Vau, olipa kiva fiilis :) Olin jopa päällejuoksussa oikeaan aikaan ja se on historiallista se!

Tokon ohjatuissa treeneissä sitten ei niin kivasti mennytkään, nimittäin meidän piti tehdä kokeenomaisesti muutama liike, mutta me häiriöiltiin oikein kunnolla. Luoksepäästävyys meni ihan hyvin, vähän nuoli tuomarin kättä, mutta ei noussut vastaan tms. Palkkasin. Paikkamakuu (1 min) meni ihan kivasti myös, mutta tässä alkoi jo pää pyöriä agikentän suuntaan ja kävinkin sitten välissä palkkaamassa, kun kuitenkin pysyi. Pudotti lonkalle vasta kun saavuin takaisin vierelle, tätä en ehtinyt korjata, otin sivulle liikkurin käskytyksen mukaan. Sitten tapahtui jotain mystistä, luulen että mua alkoi jännittää ja Nuuk sen jotenkin vaistosi. Tai mitään muuta mä en keksi, koska tätä ennen Nuuk oli ihan kuin aina treeneissä ja heti seuraavaksi ihan pihalla. Pää pyöri ja kontaktista ei ollut tietoakaan. Tehtiin yksilöliikkeistä liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo kokonaisena ja lopuksi pätkä seuruuta. Nää sit meni miten meni. Palautteeksi saatiin, että koira osaa, sen näkee kyllä, mutta nyt oli jotenkin vaan ihan pihalla ja kuikuili kokoajan muualle. Erityisen vaikea asia oli liikkuri-Tiinan läsnäolo. Treeniä siis vaan lisää niin, että joku 'arvostelee' vieressä, jotta me opitaan käyttäytymään normaalimmin myös tällaisissa tilanteissa. Heti 'arvostelun' jälkeen kun kaikki taas sujui ilman ongelmia. Ihme touhua.

Viime viikolla tehtiin myös parit namijäljet (n. 50-60m) nurmelle, ihan vaan noin niinkuin muistuttelun vuoksi. Tauko on tehnyt hyvää, sillä nyt tahti oli paljon rauhallisempi, hihna ei kiristynyt oikeastaan ollenkaan ja ilmekin oli aiempaa keskittyneempi. Näitä vaan lisää nyt niin, että vähennellään vähitellen namien määrää, niin eiköhän me jäljelläkin päästä vähitellen eteenpäin.

Eilen hakutreeneissä Nuukille otettiin ensimmäistä kertaa ukot haamuina. Eli etteivät vaan lähteneet keskilinjalta juoksemaan niin kuin aiemmin, vaan olivat jo valmiiksi metsässä ja näyttäytyivät ja sitten piiloutuivat. Hyvin sujui ja kaikki löytyivät helposti, myös lähetykset onnistuivat ok. Maalimiehet eivät vielä jääneet odottamaan ilmaisua, vaan palkkasivat heti. Keskilinjalla lopuksi haukutettiin ja lyhyen matkaa maalimies juoksi myös metsään, lähetin Nuukin perään ja ilmaisusta palkka. Oikein oli pätevä poika ja hyvät treenit taas!

Kaikkea sitä on näköjään ehditty, ja nyt jo innolla odotellaan ensi viikonlopun leiriä :)

Takaisin arkeen

...vaikkei sitä oikeastaan varsinaisesti lomalla oltukaan. Tai Nuuk oli :) Eli ohjatut treenit pyörähtävät taas vähitellen käyntiin ja pitävät meidän viikot edelleen kiireisinä. Maanantai on pitkästä aikaa 'vapaa' päivä, eli päästään joskus arkisinkin treenailemaan myös itsekseen, mutta tiistaina on sekä Markon tokotreenit Ojangossa että Oreniuksen agit illalla, keskiviikkoisin hakua ja torstaisin Sannan agitreenit Ojangossa. Viikonlopuille sitten ajoittuvat vielä agilityn aluevalmennustreenit silloin tällöin. Mietiskelin tuossa aiemmin kesällä, josko sitä olisi hakenut tokon tehotreeniryhmään, mutta päätin sitten kuitenkin, että olisi kivaa, että jäisi aikaa myös itsekseen treenaamiselle, sekä ehkä sitten myös vähän muullekin elämälle.

Tiistain tokotreeneissä katsottiin millä mallilla on askelsiirtymät ja seuruun käännökset. Ja ihan hyvällä mallilla! Askelsiirtymiä eri suuntiin ei olla vielä erityisen paljon treenailtu, ollaan keskitytty lähinnä siihen yhteen askeleeseen eteenpäin... Peruuttaessa Nuuk helposti hypähtää, samoin vasemmalle tehtävissä askelissa, mutta rauhallisesti tehtynä jo onnistuikin. Siirtymät oikealle onnistui parhaiten. Nuukin seuruu on edistynyt huimasti ja kontakti jo viikossa parantunut, kiitos Lindan viimeviikkoisten vinkkien. Enää Nuuk ei haekaan vasenta kättä vaan oikeasti katsekontaktia (nyt voi jo heilutella käsiä miten vaan ja kontakti pysyy, jee!). Seuruun käännöksiä ollaan viimeisen viikon aikana tehty ja se näkyi jopa moitteettomina käännöksinä treeneissä. Sekä käännös oikealle että vasemmalle. Täyskäännöksen olen toistaiseksi tehnyt kääntyen oikealle, mutta sain kuulla, että vasemmalle tehty täyskäännös on näyttävämpi ja että Nuukin kanssa kannattaa harjoitella molemmat, kun kuitenkin ihan kiitettävästi käyttää takapäätään. Loppuun tehtiin vielä luoksepäästävyys ja paikkamakuu 1min. Luoksepäästävyys meni hyvin, tosin käskytin juuri ennen. Paikkamakuussa meni lonkalleen ja pää kääntyili, kun ihmiset palkkailivat koiriaan ympärillä, mutta ei silti tehnyt elettäkään noustakseen. Eli ihan hyvä.

Oreniuksen agitreeneissä ei taas kerran päästy muutamaa estettä pidemmälle (how surprising!), mutta saatiin aikaiseksi erittäin hyvät ja niin tarpeelliset välistäveto-/ haltuunotto-/ puolivalssitreenit sekä ennen kaikkea se sydäntä lämmittävä onnistuminen loppuun. Nuuk on taitava ja se osaa jo paljon, se hakee esteitä ja sen liikkeisiin on tullut voimaa ja tahtoa mukaan enemmän kuin aiemmin. Se on radalla fyysisempi kuin ennen, jos niin voi sanoa. Olisko se jopa vähän aikuistunut? Ainakin keskittymiskyky on selvästi parantunut, joku voi jopa olla harjoittelemassa kentän toisessa päässä samaan aikaan, kun me tehdään rataa, eikä Nuuk siitä yleensä enää häiriötä ota. Mun sen sijaan täytyisi oikeasti keskittyä vihdoin siihen, että ohjaisin ajoissa ja menisin itse radalla eteenpäin. Nuuk kyllä tekee niin kuin ohjataan, jos vaan ohjaus tulee ajallaan. Tässä on mulle kyllä mietinnän paikka, sillä jotenkin en vieläkään ole sisäistänyt sitä, että mun täytyy ohjata jo seuraavaa estettä oikeasti ennen kuin koira ponnistaa edelliselle esteelle ja luottaa siihen, että koira osaa jo lukea ohjausta, sitä ei tarvitse jäädä varmistelemaan. Kun ei siihen varmisteluun ole mitenkään edes aikaa. Ja vähän tulisi kehittää sitä omaa koordinaatiokykyäkin... Nuuk olisi sen kyllä ansainnut, se antaa kaikkensa joka treeneissä, pitäisi siis ohjaajankin. On se vaan niin hieno!

Keskiviikkona oli hakutreenit pitkästä aikaa. Alkuun haukutettiin ja leikittiin keskilinjalla. Hyvin Nuuk lähti taas haukkumaan. Sitten otettiin pari ukkoa peräänjuoksuina. Tässä tapahtui pieni työtapaturma, sillä maalimiehet eivät kaikki tienneet, että Nuuk on vasta niin tuore tapaus, että ei olisi tarvinnut jäädä odottelemaan ilmaisua, vaan palkata saman tien. Seurauksena oli Nuukin selvä epäröinti ja ehti jo lähteä tulemaan maalimieheltä poispäin. Tästä kuitenkin lähti maalimies liikkeelle ja kun Nuuk lähti perään, niin palkkaus. Viimeinen tehtiin sitten vaan suoraan palkaten ja hyvin onnistui. Kivat treenit taas, vaikka alkuun olikin aika vaikea päästä treenipaikalle, sillä ajoin useita kymmeniä kilometrejä harhaan, kiitos Google Mapsin! No, ehdittiin onneksi kuitenkin vielä treeneihin :)

Tokoilua

Viikko sitten tokoiltiin yksi ilta Lindan opissa Heurekan nurmikoilla, mukana olivat myös Sari ja Kitty. Saatiin vinkkiä vähän joka juttuun, aloitettiin kontaktista ja jatkettiin seuruulla ja käännöksillä. Kontaktia tulisi Nuukin kanssa edelleen treenata ja palkkailla aktiivisesti, ettei laiskistu sen suhteen. Huomattiin jälleen, että Nuuk on pitkälti kiinni edelleen vasemmassa namittavassa kädessä ja kerroinkin, että olen palkkaillut välillä oikeasta, jotta pääsisi irti vasemmasta. No, se ei ole tuottanut toivottua tulosta, sillä herkästi Nuuk kiertyy eteen oikean käden puoleen ja sitä ei kannata tietenkään vahvistaa. Palattiin siis siihen, että palkka tulee vasemmasta kädestä, mutta kättä liikutetaan kauemmas, jolloin palkataan siitä, kun koira siirtää katseen kädestä edes vilkaisun verran kasvoihin. Tää oli aluksi vaikeaa, Nuuk jopa hyppi koskettaen nenällä kättä ennen kuin ymmärsi siirtää katseen kasvoihin. Mutta sitten se tuntuikin olevan helppoa. Näitä nyt vaan lisää.

Siirryttiin seuruuseen ja yllättäen saatiin kommenttia, että ihan kohtuullisen siistiltähän se näyttää. Tehtiin vain lyhyitä pätkiä, niinkuin tavallista. Käännöksiä otettiin ensin vain paikallaan ja nämä meni ihan ok, tehtiin neliötä, jossa aina käännöksen jälkeen pysähdys ja palkka. Ja mehän osattiin! Hienosti teki Nuuk hommia. Ekan setin loppuun tehtiin vielä vauhtiluoksetuloja ja sit tauolle.

Toisen setin alkuun tehtiin hyvässä häiriössä (vieressä oli toinen tokoporukka treenaamassa) vielä lisää seuruuta ja luoksetulon loppuosaa. Tämä oli vaikeaa, kun häiriö oli käydä ylivoimaiseksi, mutta onnistui kuitenkin. Loppuun jälleen vauhtiluoksetulo ja rallatteluleikit.

Mukavat treenit, kiitos Linda!

Uimamaisterin lomakuulumiset

Viime kesän perusteella en olisi ikinä uskonut, että Nuukista koskaan kuoriutuisi kovin innokasta vesipetoa, mutta ha, väärässäpä olin:

Kaislikossa suhisee :)

Tähän ei tarvittu kuin yksi kuuma viikonloppu heinäkuun lopussa, joka vietettiin mummulassa järven rannalla. Ainahan Nuuk on mielellään vedessä kahlaillut, mutta edes houkuteltuna ei oikein mielellään kovin syvälle ollut aiemmin rohjennut. Nyt sitten mummulan hiekkapohjaisessa tasaisesti syvenevässä rannassa kepin perässä ei muuta olisi tehnytkään kuin polskinut menemään. Piti pitää ihan huoli, ettei uiteta kerrasta liikaa, sillä Nuuk ei itse kyllä olisi hommaa lopettanut ollenkaan, niin riemukkaana se veteen päristeli :)

Puli puli!

Uimamaisteri <3

Ei kai me nyt jo lopeteta?!

Ollaan sittemmin käyty myös Munkkiniemessäkin uimassa, kun siellä sivummassa on myös hyvin rantaa, jota ihmiset ei käytä ja joka tosin on hyvin kivikkoista, mutta paremman puutteessa menettelee. Sinne alkoi kuitenkin kertyä sinilevää, niin nyt on uinnit ollut vähän tauolla.

Nuuk tähystää järvelle kesäyössä mummulan laiturilla, josko sitä vielä iltauinnille?

 Uimamaisterista Nuuk vaihtoi roolia suvereenisti laivakoiraksi, kesä ei tietenkään ole oikea kesä ilman purjehdusta :)

Johan kallistaa...

Matkantekotorkut

Ja vihdoin satamassa!