Viime perjantaina oli viimeinen HSKP:n Toko 2-kurssikerta. Tehtiin taas seuruupätkiä, Nuuk pysyi vasemmalle käännöksissä paremmin mukana kuin ennen. Sekä myös luoksetuloa, tämä myös ihan hyvä, tosin voisi tulla tiivimminkin eteen. Ja mennä ripeämmin sivulle, edelleen. Lisäksi pitäisi päästä vähitellen siitä eteentulon paikkaa osoittavasta kädestä eroon. Tehtiin ensimmäista kertaa alustavia harjoituksia myös luoksetulon pysäytyksiä varten. Nuuk meni hienosti maahan, mutta seisomisessa otti aina pari askelta käskyn jälkeen. Loppuun vielä hyppyä. Nyt vaan jäädään jännityksellä odottamaan, josko me päästäisiin esim. kesäkaudelle mukaan tokolupauksiin, ryhmät ovat kuulemma todella täynnä.
Viikonloppuna otettiin hihnakäytössulkeisia Maijan kanssa. Voi voi. Tarttis varmaan tehrä jotain. Maija sai Nuukin ruotuun parilla murahduksella, minä en. Nuuk ei vaan selvästikään ota mua tosissaan tässä hommassa. Ikävämpi juttu, nyt sitten ollaan tiukkana oikein urakalla. Eli siis jämäkkyyttä vaatimiseen. Ehkä tämä on kuitenkin vielä käännettävissä parhain päin. Nimittäin nyt jo on huomattavissa muutosta ja Nuuk kulkee pitkällä hihnalla hihna löysällä. Mutta ne vastaantulevat koirat on edelleen keskustelun aihe, vaikka olisin kuinka tiukkana. Enää ei huudeta, mutta vähän kuitenkin yritetään äännellä, eli sitä tavoiteltua välinpitämättömyyttä ei olla vielä saavutettu. Eteenpäin.
Hei niin, meidät valittiin Learning to Train-aluevalmennusryhmään Nuukin kanssa! Jei! Mitä se sitten tarkoittaakaan, selvinnee myöhemmin :)
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
On se hieno!
Nuuk nimittäin. Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa puomin ja putken erottelua ja ihan mahdottoman vaikeasti vielä. Alkuun ei ollut mitään mahdollisuuttakaan, että Nuuk olisi mennyt puomille putken sijaan, niin paljon kelpi r r r a k a s t a a putkia. Mutta helpotettujen toistojen jälkeen lopulta onnistuttiin tiukoissa käännöksissä, kun ohjaajakin sai valssinsa ajoitettua toisen hypyn jälkeen kohdilleen ja mentiin lujaa (miten muuten aksakentällä voi mennä? kysyy Nuuk) puomille. Ja pysyttiin vielä lähdössä (varastamatta kertaakaan!) ja alastulokontaktillakin. Parhautta!
Ja huolimatta monista monista toistoista, ei Nuukilta motivaatio hiipunut, vaan aina tehtiin täysillä <3
maanantai 6. helmikuuta 2012
Entistä talvisempia treenejä
Pakkaset paukkuivat viime viikolla, onneksi kuitenkin nyt jo vähän helpottaa. Aksailtu ollaan kuitenkin keleistä huolimatta, tiistaina Oreniuksen treeneissä ja torstaina HSKH:n lämpimässä hallissa ryhmätreeneissä. Treenailtiin valsseja oikein urakalla, sillä tiistaina paneuduimme niihin Juhan kanssa, tai oikeastaan tiukkaan käännökseen heti hypyn jälkeen, mutta siis valssin ja suhinan kera. Jälleen kerran Nuuk teki hyvin Juhan kanssa ja mun kanssa kierteli kaarteli kaukaa. Ajoitus oli päivän sana, ja lopulta itsekin ymmärsin, että kuinka tosi aikaisin sitä pitääkin kelpiherralle kertoa, että mihin ollaan menossa seuraavaksi. Eli lopulta kääntyi kuin kääntyikin.
Torstaina oli sitten vuorossa valssisarjaa ja kyllähän me siitä selvittiin joo, takkuisesti kylläkin. Nuuk kaarsi välillä aika kaukaa, kun minä jälleen kerran vein sen liian pitkälle. Itsestä vaan jotenkin tuntuu, että se jättää hypyn hyppäämättä heti, jos jo aikaisemmassa vaiheessa muutan liikkeen suuntaa. Täytyisi opettaa Nuukia paremmin lukittamaan esteet niin, että se ymmärtäisi ensiksi suorittaa esteen ja vasta sitten kääntyä tiukasti mun liikkeen mukaan.
Perjantain tokoillassa (HSKP) tehtiin alkuun lyhyet paikkamakuut, nää sujui ok. Vieläkään ei kyllä olla edetty ajassa kovin pitkälle, ehkä 30 sekuntia pisimmillään. Kotona kyllä ruoan yhteydessä olen makuuttanut varmaan ylikin sen 2 minuuttia, mutta treeneissä en ole vielä rohjennut kovasti aikaa pidentää. Ehkä vähitellen pitäis. Seuruuta tehtiin ihan kivasti. Toivoisin Nuukin olevan edelleen vähän tiiviimpi, muuten paikka ok. Pysyi hyvin mukana myös käännöksissa oikealle ja täyskäännöksessa (oikealle). Vasemmalle kääntyminen on vaikeampaa ja helposti jättäytyy askeleen jälkeen, jonka ottaa kyllä heti kiinni käännöksen jälkeen. Tätä ei kyllä olla paljoa treenattukaan, pitäis varmaan. Vieläkään ei olla seuruuta tehty kovin pitkiä pätkiä, mutta niillä pätkillä mitä tehdään, pysyy kontakti heiluvasta ja välillä jopa namittomasta kädestä huolimatta (palkka toisesta kädestä). Loppuun tehtiin hyppyä ja luoksetulo. Hypyssä Nuukilta meni ihan pasmat sekaisin. Ensimmäinen hyppy tehtiin vielä hyvin, palkka heti pysäytyksestä. Toisella kertaa aluksi alkoi haukkumaan ja selkeästi keskittyminen herpaantui. Hypyltä jatkoikin sitten suoraan matkaa hallin toiseen päähän. Parempi olis ollut jättää tekemättä kokonaan. Läpijuoksuun kyllä vaikutti se, että edellä tehnyt porokoira otti ja karkasi juoksemaan. Siinä tilanteessa sain vielä Nuukin keskittymään, mutta sitten kun oma vuoro tuli, niin pakka hajosi. Loppuun vähän ponneton luoksetulo, koira oli tässä vaiheessa jo ihan valmis kotiin.
Lauantaina pakkaset olivat kovat, mutta käytiin kuitenkin taas paukuttelemassa keinua. Jälleen kerran paukuttelu oli kivaa ja liikkuvalla alustalla syöminen ihan jees, mutta sit se keinulle juokseminen taas jännitti ja sit himmailtiin. Ens kerralla tehdään taas liikkumattoman keinun kanssa, jotta himmailu unohtuu. Ei ole helppoa tämä.
Ai niin. Meidän keppitreenit ovat edenneet askeleen verran, eli aurauskepit seisovat eteisen nurkassa. Kyllä me niitä ehdittiin jo vähän kokeillakin, mutta eivät pysyneet vielä oikein kunnolla pehmeässä lumessa pystyssä. Naapurit saivat taas ajattelemisen aihetta, kun siellä pakkasessa pihan perällä eräs huhkii polven korkuisessa hangessa ja asettelee aurauskeppejä pystyyn. Sit tehtiin Nuukin kanssa muutamat toistot ja hukattiin lelu hankeen. Tän jälkeen kaiveltiin yhdessä hankea monta minuuttia ennen kuin lelu löytyi, ulkopuolisen näkökulmasta varmasti fiksun oloista porukkaa.
Torstaina oli sitten vuorossa valssisarjaa ja kyllähän me siitä selvittiin joo, takkuisesti kylläkin. Nuuk kaarsi välillä aika kaukaa, kun minä jälleen kerran vein sen liian pitkälle. Itsestä vaan jotenkin tuntuu, että se jättää hypyn hyppäämättä heti, jos jo aikaisemmassa vaiheessa muutan liikkeen suuntaa. Täytyisi opettaa Nuukia paremmin lukittamaan esteet niin, että se ymmärtäisi ensiksi suorittaa esteen ja vasta sitten kääntyä tiukasti mun liikkeen mukaan.
Perjantain tokoillassa (HSKP) tehtiin alkuun lyhyet paikkamakuut, nää sujui ok. Vieläkään ei kyllä olla edetty ajassa kovin pitkälle, ehkä 30 sekuntia pisimmillään. Kotona kyllä ruoan yhteydessä olen makuuttanut varmaan ylikin sen 2 minuuttia, mutta treeneissä en ole vielä rohjennut kovasti aikaa pidentää. Ehkä vähitellen pitäis. Seuruuta tehtiin ihan kivasti. Toivoisin Nuukin olevan edelleen vähän tiiviimpi, muuten paikka ok. Pysyi hyvin mukana myös käännöksissa oikealle ja täyskäännöksessa (oikealle). Vasemmalle kääntyminen on vaikeampaa ja helposti jättäytyy askeleen jälkeen, jonka ottaa kyllä heti kiinni käännöksen jälkeen. Tätä ei kyllä olla paljoa treenattukaan, pitäis varmaan. Vieläkään ei olla seuruuta tehty kovin pitkiä pätkiä, mutta niillä pätkillä mitä tehdään, pysyy kontakti heiluvasta ja välillä jopa namittomasta kädestä huolimatta (palkka toisesta kädestä). Loppuun tehtiin hyppyä ja luoksetulo. Hypyssä Nuukilta meni ihan pasmat sekaisin. Ensimmäinen hyppy tehtiin vielä hyvin, palkka heti pysäytyksestä. Toisella kertaa aluksi alkoi haukkumaan ja selkeästi keskittyminen herpaantui. Hypyltä jatkoikin sitten suoraan matkaa hallin toiseen päähän. Parempi olis ollut jättää tekemättä kokonaan. Läpijuoksuun kyllä vaikutti se, että edellä tehnyt porokoira otti ja karkasi juoksemaan. Siinä tilanteessa sain vielä Nuukin keskittymään, mutta sitten kun oma vuoro tuli, niin pakka hajosi. Loppuun vähän ponneton luoksetulo, koira oli tässä vaiheessa jo ihan valmis kotiin.
Lauantaina pakkaset olivat kovat, mutta käytiin kuitenkin taas paukuttelemassa keinua. Jälleen kerran paukuttelu oli kivaa ja liikkuvalla alustalla syöminen ihan jees, mutta sit se keinulle juokseminen taas jännitti ja sit himmailtiin. Ens kerralla tehdään taas liikkumattoman keinun kanssa, jotta himmailu unohtuu. Ei ole helppoa tämä.
Ai niin. Meidän keppitreenit ovat edenneet askeleen verran, eli aurauskepit seisovat eteisen nurkassa. Kyllä me niitä ehdittiin jo vähän kokeillakin, mutta eivät pysyneet vielä oikein kunnolla pehmeässä lumessa pystyssä. Naapurit saivat taas ajattelemisen aihetta, kun siellä pakkasessa pihan perällä eräs huhkii polven korkuisessa hangessa ja asettelee aurauskeppejä pystyyn. Sit tehtiin Nuukin kanssa muutamat toistot ja hukattiin lelu hankeen. Tän jälkeen kaiveltiin yhdessä hankea monta minuuttia ennen kuin lelu löytyi, ulkopuolisen näkökulmasta varmasti fiksun oloista porukkaa.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Mitäs sitten tehdään kun se hihnakäytös vaan on kamalaa?
Tasaisin väliajoin täällä vaikeroin hihnakäyttäytymisen vaikeudesta. Välillä se sujuu ihan mainiosti ja aina välillä ei sitten niin ollenkaan. Yksin liikuttaessa ongelmaa ei ole, Nuuk ei vedä ja käyttäytyy muutenkin esimerkillisesti. Ihmiset, autot, pyöräiljät, kaikki on ihan ok, mutta ongelmia ilmaantuu, kun jokin toinen nelijalkainen saapuu näköpiiriin. Jos toinen koira yhtään provosoi, räyhää Nuuk varmasti takaisin, ja vaikka ei provosoisikaan, niin välillä huudellaan silti. Eli siis klassinen ohitusongelma?
Olen muutamaankin otteeseen jo miettinyt ohituskurssille menemistä, mutta luulenpa, että siellä tuskin kuitenkaan saadaan tätä ongelmaa esille. Nuukhan tekee todella keskittyneesti mm. tokon ryhmätreeneissä töitä, vaikka samassa pienessä hallissa on kymmenen muuta koiraa. Olenkin tulkinnut, että lenkillä Nuukilla on täysin eri moodi, kuin koulutuskentälle tai -halliin mennessä. Tämä tuli esille mm. viimeksi kun oltiin lenkkipolun varrella olevalla kentällä, jolla ei olla koskaan aikaisemmin treenailtu ja yritimme tokoilla Iitun ja Valon kanssa. Nuuk ei aluksi osannut ollenkaan virittyä treenimoodiin, ja haukkui tauotta muutaman minuutin turhautumistaan, kun meidänhän piti olla lenkillä ja tuolla on vielä tuo leikkikaveri. Se, että lenkille lähdettäessä moodi on eri kuin treeneihin lähdettäessä on tietty siinä mielessä hyvä, että lenkillä koirakin voi ottaa rennommin kuin treeneissä, mutta se että Nuuk liittää siihen mahdollisuuden huudella muille ja olla kuuntelematta, on kerrassaan ikävää ja on monesti johtanut ikäviin tilanteisiin. Olenkin miettinyt, että olenko tietämättäni vahvistanut tätä käyttäytymismallia, vaikka tarkoitus on ollut päästä siitä eroon. Alun perin suhtauduin tähän toimintaan välinpitämättömästi, sanoin että höpö höpö ja nyt mennään ja kun Nuuk otti kontaktin, palkkasin. Kun kuitenkaan toimintamalli ei muuttunut mihinkään ja muille koirille huutelu vaan jatkui, otin ohitettaessa tavakseni lyhentää hihnaa ja jo ennalta sanoin tiukemmin. Jos huutelua esiintyi, kielsin. Nyt kun aikaa on jonkin verran kulunut, olen todennut, että tämä keino ei ainakaan ole ollut meille sopiva, sillä koira jännittyy jo siinä vaiheessa, kun lyhennän hihnaa ja sanon ’nätisti’, ja siis myös huutaa vastaantulijalle varmemmin. Toki Nuuk on nyt juuri ’siinä iässä’ ja kaikenlaisia pöhinöitä esiintyy ajoittain muutenkin, mutta tämä on sen verran rasittavaa, että asialle on tehtävä jotakin.
Näin ollen olemmekin palanneet ihan alkuun, pikkupentutreeneihin. Jokaisella lyhyellä pissakäynnilläkin mulla on namit ja naksu mukana, ja pienestäkin kontaktista tai muusta pyydetystä toiminnasta Nuuk saa palkkaa. Eli Nuuk saa aika paljon namia, käytännössä kaiken ruokansa tätä harjoitellessa. Tarkoituksena on siis pyrkiä sekoittamaan Nuukin treeni- ja lenkkimoodia niin, että se ei voi koskaan tietää milloin tehdään jotain kivaa, treenataan ja leikitään, vaikka lenkillä oltaisiinkin. Kuulolla siis kannattaa olla. Ja aina koiran tullessa näköpiiriin, siitä luovutaan ja tehdään jotain kivaa sille haukkumisen sijaan. Parasta tässä on se, että jotain edistystäkin on jo havaittavissa. Toisella puolen katua kulkevat koirat saavat mennä rauhassa ja vastaantulevistakin luopuminen onnistuu selvästi helpommin kuin aiemmin. Näihin tosin otetaan vielä reippaasti etäisyyttä. Ja toistaiseksi pupuista ei vielä puhuta ja hevoset on edelleen aika jänniä.
Eli jatketaan harjoituksia.
Agitreenit meni muuten eilen tosi kivasti!
Olen muutamaankin otteeseen jo miettinyt ohituskurssille menemistä, mutta luulenpa, että siellä tuskin kuitenkaan saadaan tätä ongelmaa esille. Nuukhan tekee todella keskittyneesti mm. tokon ryhmätreeneissä töitä, vaikka samassa pienessä hallissa on kymmenen muuta koiraa. Olenkin tulkinnut, että lenkillä Nuukilla on täysin eri moodi, kuin koulutuskentälle tai -halliin mennessä. Tämä tuli esille mm. viimeksi kun oltiin lenkkipolun varrella olevalla kentällä, jolla ei olla koskaan aikaisemmin treenailtu ja yritimme tokoilla Iitun ja Valon kanssa. Nuuk ei aluksi osannut ollenkaan virittyä treenimoodiin, ja haukkui tauotta muutaman minuutin turhautumistaan, kun meidänhän piti olla lenkillä ja tuolla on vielä tuo leikkikaveri. Se, että lenkille lähdettäessä moodi on eri kuin treeneihin lähdettäessä on tietty siinä mielessä hyvä, että lenkillä koirakin voi ottaa rennommin kuin treeneissä, mutta se että Nuuk liittää siihen mahdollisuuden huudella muille ja olla kuuntelematta, on kerrassaan ikävää ja on monesti johtanut ikäviin tilanteisiin. Olenkin miettinyt, että olenko tietämättäni vahvistanut tätä käyttäytymismallia, vaikka tarkoitus on ollut päästä siitä eroon. Alun perin suhtauduin tähän toimintaan välinpitämättömästi, sanoin että höpö höpö ja nyt mennään ja kun Nuuk otti kontaktin, palkkasin. Kun kuitenkaan toimintamalli ei muuttunut mihinkään ja muille koirille huutelu vaan jatkui, otin ohitettaessa tavakseni lyhentää hihnaa ja jo ennalta sanoin tiukemmin. Jos huutelua esiintyi, kielsin. Nyt kun aikaa on jonkin verran kulunut, olen todennut, että tämä keino ei ainakaan ole ollut meille sopiva, sillä koira jännittyy jo siinä vaiheessa, kun lyhennän hihnaa ja sanon ’nätisti’, ja siis myös huutaa vastaantulijalle varmemmin. Toki Nuuk on nyt juuri ’siinä iässä’ ja kaikenlaisia pöhinöitä esiintyy ajoittain muutenkin, mutta tämä on sen verran rasittavaa, että asialle on tehtävä jotakin.
Näin ollen olemmekin palanneet ihan alkuun, pikkupentutreeneihin. Jokaisella lyhyellä pissakäynnilläkin mulla on namit ja naksu mukana, ja pienestäkin kontaktista tai muusta pyydetystä toiminnasta Nuuk saa palkkaa. Eli Nuuk saa aika paljon namia, käytännössä kaiken ruokansa tätä harjoitellessa. Tarkoituksena on siis pyrkiä sekoittamaan Nuukin treeni- ja lenkkimoodia niin, että se ei voi koskaan tietää milloin tehdään jotain kivaa, treenataan ja leikitään, vaikka lenkillä oltaisiinkin. Kuulolla siis kannattaa olla. Ja aina koiran tullessa näköpiiriin, siitä luovutaan ja tehdään jotain kivaa sille haukkumisen sijaan. Parasta tässä on se, että jotain edistystäkin on jo havaittavissa. Toisella puolen katua kulkevat koirat saavat mennä rauhassa ja vastaantulevistakin luopuminen onnistuu selvästi helpommin kuin aiemmin. Näihin tosin otetaan vielä reippaasti etäisyyttä. Ja toistaiseksi pupuista ei vielä puhuta ja hevoset on edelleen aika jänniä.
Eli jatketaan harjoituksia.
Agitreenit meni muuten eilen tosi kivasti!
maanantai 30. tammikuuta 2012
Talvitreenejä
Viikko sitten tiistaina Oreniuksen ohjauksessa tehtiin jälleen pientä radan pätkää, joka päättyi puomiin. Alku meni hyvin (tehtiin jopa onnistunut niisto!), mutta kontaktille Nuuk tuli miljoonaa, eikä pystynyt pysähtymään kuin vasta neljä tassua maassa. Juha oli sitä mieltä, ettei Nuukin kanssa kannata vielä tehdä puomia radan osana, kun se ei ehkä kuitenkaan vielä ymmärrä mitä kontaktilla pitää tehdä. Itse ajattelen asiasta toisin, koska Nuuk kyllä aina y r i t t ä ä pysähtyä, mutta hurjan vauhdin kanssa ei aina onnistu. Yksittäisenä esteenä Nuuk kuitenkin tekee puomia ihan puhtaasti, eikä vielä kovin montaa kertaa puomia radan osana olla tehtykään. Eikä vielä toistaiseksi koskaan jatkettu rataa kontaktilta. Länget alastulokontaktilla auttaa varmasti tähän ongelmaan, mutta radalla ei tietty nyt niitä ollut, omissa treeneissä kyllä. Juha totesi myös, että kontaktille tullessaan Nuuk keskittyy liikaa siihen missä minä olen, ja on tämän vuoksi mahdollisesti epävarma. Eli tarkoituksena olisi saada luotua koiralle käsitys siitä, että tekee ensin sen kontaktin ja vasta sen jälkeen kiinnittää huomiota ohjaajaan. Tämä on kyllä totta, sillä liian usein ollaan tehty kontakteja samalla kaavalla, eli juoksen ohi ja olen tällöin vapauttamassa edestä. Nuuk kyllä teki kontaktin vaikka jäin jälkeen tms. mutta oli sitten ihan vinossa kontaktilla, kun yritti kääntyä siihen suuntaan missä itse olin.
Perjantain tokoiluissa tehtiin kivalla asenteella ja hyvällä mielellä. Tehtiin kaukoista maahan-istu-vaihtoja. Nyt ollaan vähitellen ryhdytty kasvattamaan etäisyyttä, ja huomattu, että tosi helposti Nuuk siirtää istumaan noustessa takapuolen etutassujen luo kun etäisyyttä tulee (tällä hetkellä n. 1,5m), vaikka tarkoitus olisi päinvastainen. Lähempää toimii kuitenkin hyvin. Olen korostanut käsimerkkiä hieman ja tämä tuntuu auttavan siihen, että Nuuk pomppaa varmemmin maasta etutassuilla taaksepäin. Harjoitellaan. Luoksetuloja tehtiin myös jo ihan kokeenomaisesti, ainakin melkein. Olen nyt vihdoin päättänyt, että Nuuk tulee luoksetulossa (ja noudoissa) aina ensin eteen ja vasta siitä sivulle suoraan sivulletulon sijaan. Pidetään siis ovi raollaan pk-puolta ajatellen, varmuuden vuoksi. Eteentulossa Nuuk on kuitenkin vielä kovasti kiinni mun kädessä ja näin ollen ei osaa tulla eteen ilman sitä merkkinä olevaa kättä. Näitä pitäisi nyt treenailla niin, että saadaan ne eteentulot onnistumaan ilman mitään käsiä. Hyppyäkin tehtiin ja Nuuk pysyi hienosti perusasennossa ja suoritti hypyn käskystä, ei nykinyt, ei mitään. Voi miten pienestä jutusta voikin olla niin iloinen! Leikkipalkka ja kivaa oli!
Viikonloppuna sain Okosta apua taas keinun treenaamiseen ja nyt ollaan menty hyvin eteenpäin. Paukutteluhan on jo ihan vanha juttu, jota tehdään ihan rutiinilla, mutta myös makaaminen ja syöminen liikkuvalla keinulla ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Niinpä sit tehtiin namialustan avulla keinua niin, että Okko pehmensi keinun laskua, kun Nuuk juoksi keinun päähän alustalle. Tehtiin lähetyksiä putken kautta ja yhtään ei himmaillut keinulle juostessa. Jes! Vapautusta täytyy sitten treenata erikseen, sillä Nuuk ihan omatoimisesti vapautti itsensä, kun keinu oli maassa ja namit syöty. Ollaan vähitellen nyt nostettu rimoja ja tällä hetkellä rimat on siellä 50-55cm. Ajoittain Nuuk hyppää hyvin, mutta joissain ohjauksissa (kuten vaikka niistoissa) iskee herkästi rimakauhu ja Nuuk sujahtaakin riman alta. Olen sitten vaan laskenut rimaa ja tehnyt matalammalta, kai se jää vähitellen pois, kun tottuu korkeampiin hyppyihin.
Viime viikolla saatiin umpihankimetsään lenkkikaveriksi pariinkiin otteeseen nuori kelpiherra ja sukulaismies Valo, joka asustaa meitä kohtalaisen lähellä. Kivasti pojat leikki keskenään, varsinkin toisella kerralla sujui jo mukavammin, kun Valokin oli jo selvästi rennompi. Nuukilta alkaa selvästi löytyä sellaista äijäasennetta ja muutamaan otteeseen sain huomauttaakin, mutta pääosin tosi riemulla pojat hangessa riekkuivat. Nämä yhteislenkit on myös meille hihnakäyttäytyjille (...) hyvää treeniä, kun osa lenkistä joudutaan kulkemaan hihnassa. Vähän tokoiltiinkin yhdessä, mistä ei kyllä aluksi meinannut tulla mitään, kun Nuukin keskittyminen oli ihan täysi nolla Valon ollessa lähettyvillä. Saatiin kuitenkin pitkän taistelun tuloksena jotain katsekontakti- ja perusasentoharjoitusta aikaiseksikin, mutta siihen se sitten oikeastaan jäikin. Näitä siis ehdottomasti lisää, ehkä meistä tulee vielä joskus yhteiskuntakelpoisia..!
Perjantain tokoiluissa tehtiin kivalla asenteella ja hyvällä mielellä. Tehtiin kaukoista maahan-istu-vaihtoja. Nyt ollaan vähitellen ryhdytty kasvattamaan etäisyyttä, ja huomattu, että tosi helposti Nuuk siirtää istumaan noustessa takapuolen etutassujen luo kun etäisyyttä tulee (tällä hetkellä n. 1,5m), vaikka tarkoitus olisi päinvastainen. Lähempää toimii kuitenkin hyvin. Olen korostanut käsimerkkiä hieman ja tämä tuntuu auttavan siihen, että Nuuk pomppaa varmemmin maasta etutassuilla taaksepäin. Harjoitellaan. Luoksetuloja tehtiin myös jo ihan kokeenomaisesti, ainakin melkein. Olen nyt vihdoin päättänyt, että Nuuk tulee luoksetulossa (ja noudoissa) aina ensin eteen ja vasta siitä sivulle suoraan sivulletulon sijaan. Pidetään siis ovi raollaan pk-puolta ajatellen, varmuuden vuoksi. Eteentulossa Nuuk on kuitenkin vielä kovasti kiinni mun kädessä ja näin ollen ei osaa tulla eteen ilman sitä merkkinä olevaa kättä. Näitä pitäisi nyt treenailla niin, että saadaan ne eteentulot onnistumaan ilman mitään käsiä. Hyppyäkin tehtiin ja Nuuk pysyi hienosti perusasennossa ja suoritti hypyn käskystä, ei nykinyt, ei mitään. Voi miten pienestä jutusta voikin olla niin iloinen! Leikkipalkka ja kivaa oli!
Viikonloppuna sain Okosta apua taas keinun treenaamiseen ja nyt ollaan menty hyvin eteenpäin. Paukutteluhan on jo ihan vanha juttu, jota tehdään ihan rutiinilla, mutta myös makaaminen ja syöminen liikkuvalla keinulla ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Niinpä sit tehtiin namialustan avulla keinua niin, että Okko pehmensi keinun laskua, kun Nuuk juoksi keinun päähän alustalle. Tehtiin lähetyksiä putken kautta ja yhtään ei himmaillut keinulle juostessa. Jes! Vapautusta täytyy sitten treenata erikseen, sillä Nuuk ihan omatoimisesti vapautti itsensä, kun keinu oli maassa ja namit syöty. Ollaan vähitellen nyt nostettu rimoja ja tällä hetkellä rimat on siellä 50-55cm. Ajoittain Nuuk hyppää hyvin, mutta joissain ohjauksissa (kuten vaikka niistoissa) iskee herkästi rimakauhu ja Nuuk sujahtaakin riman alta. Olen sitten vaan laskenut rimaa ja tehnyt matalammalta, kai se jää vähitellen pois, kun tottuu korkeampiin hyppyihin.
 |
| Seuruuta |
 |
tiistai 24. tammikuuta 2012
Perjantaitoko
Perjantaina päästiin taas illalla tokoilemaan HSKP:n kurssille ATD:n halliin. Alkuun Nuuk kävi jotenkin kovasti kierroksilla, mutta saatiin kuitenkin virettä laskettua sen verran, että pystyttiin tekemään. Tokoillessa tuntuu välillä, erityisesti ryhmätreeneissä, että on vaikeaa pitää Nuuk sopivassa vireessä, kun leikistä nostaa herkästi liikaa kierroksia ja sitten taas seuraavana hetkenä on siinä ja siinä riittääkö motivaatio. Ollaan otettu ihan pientä leikkiä sitten aina sopiviin väleihin ja näin selvitty eteenpäin ainakin toistaiseksi. Ja todettu, että lyhyet treenit on meitä varten ;)
Alkuun vähän leikittiin, otettiin perusasentoja ja sen jälkeen tehtiin pieniä seuruupätkiä. Ihan kivasti sujui, kouluttajan mielestä paikka oli nyt just hyvä, mun mielestä sais olla vähän tiiviimpi, mutta kontakti pysyi hyvin. Vinkkinä tulevaan oli, että muistan palkata joko suoraan ylhäältä tai jopa takaviistosta, sillä vaikka Nuuk ei vielä juurikaan edistä, on sen vaara olemassa, jos se oppii että palkka tulee aina edestä. Seuraavana tehtiin luoksepäästävyys, joka sujui namitellessa oikeinkin hyvin (Nuuk ei edes yrittänyt pusuttaa kouluttajaa!) ja sen jälkeen paikkamakuu. No niin, se ei sitten sujunutkaan ihan niin mahtavasti, sillä nousi monesti ja kerran lähti jopa perään. Agilityn lähtöongelma siirretty tokokentälle? Ehkä, mene ja tiedä, mutta me tehtiin sitten vaan ihan lyhyitä onnistuneita pätkiä useasti palkaten. Näitä nyt sitten lisää ja paljon. Ja se eri käsky pitäisi nyt viimeistään ottaa käyttöön, eli 'odota' on vaan agissa ja 'paikka' sitten tokossa. Ennen lopun luoksetuloja tehtiin kaukokäskyjen istu-maahan-vaihtoja, jotka sujuivat meiltä hyvin, etäisyyttä tosin ei vielä ole metriä enempää. Kotona treenaillessa myös seiso on mukana ja kaikki muut vaihdot menevät hyvin, paitsi seisomasta maahan mennessä siirtää mielellään takajalkoja alle ja liikkuu siis noin 10 senttiä eteenpäin, jos etäisyyttä on yhtään. Ihan lähellä edessä tekee myös tämän vaihdon hyvin. Joo, no loppuun sitten otettiin vielä luoksetulo ja yllätyksekseni tässä jätettäessä Nuuk sitten kuitenkin pysyi hyvin, ja tuli tuttuun tyyliinsä käskystä vauhdilla törmäten luokse. Törmäykseen pitäisi nyt alkaa puuttumaan, tähän asti kun olen keskittynyt tekemään koiralle vain vauhtia... Niin ja sitten edestä perusasentoon siirtymiseen saisi tulla ripeyttä. Nuuk tulee kyllä ja ihan nätisti, mutta niin liian hitaasti.
Alkuun vähän leikittiin, otettiin perusasentoja ja sen jälkeen tehtiin pieniä seuruupätkiä. Ihan kivasti sujui, kouluttajan mielestä paikka oli nyt just hyvä, mun mielestä sais olla vähän tiiviimpi, mutta kontakti pysyi hyvin. Vinkkinä tulevaan oli, että muistan palkata joko suoraan ylhäältä tai jopa takaviistosta, sillä vaikka Nuuk ei vielä juurikaan edistä, on sen vaara olemassa, jos se oppii että palkka tulee aina edestä. Seuraavana tehtiin luoksepäästävyys, joka sujui namitellessa oikeinkin hyvin (Nuuk ei edes yrittänyt pusuttaa kouluttajaa!) ja sen jälkeen paikkamakuu. No niin, se ei sitten sujunutkaan ihan niin mahtavasti, sillä nousi monesti ja kerran lähti jopa perään. Agilityn lähtöongelma siirretty tokokentälle? Ehkä, mene ja tiedä, mutta me tehtiin sitten vaan ihan lyhyitä onnistuneita pätkiä useasti palkaten. Näitä nyt sitten lisää ja paljon. Ja se eri käsky pitäisi nyt viimeistään ottaa käyttöön, eli 'odota' on vaan agissa ja 'paikka' sitten tokossa. Ennen lopun luoksetuloja tehtiin kaukokäskyjen istu-maahan-vaihtoja, jotka sujuivat meiltä hyvin, etäisyyttä tosin ei vielä ole metriä enempää. Kotona treenaillessa myös seiso on mukana ja kaikki muut vaihdot menevät hyvin, paitsi seisomasta maahan mennessä siirtää mielellään takajalkoja alle ja liikkuu siis noin 10 senttiä eteenpäin, jos etäisyyttä on yhtään. Ihan lähellä edessä tekee myös tämän vaihdon hyvin. Joo, no loppuun sitten otettiin vielä luoksetulo ja yllätyksekseni tässä jätettäessä Nuuk sitten kuitenkin pysyi hyvin, ja tuli tuttuun tyyliinsä käskystä vauhdilla törmäten luokse. Törmäykseen pitäisi nyt alkaa puuttumaan, tähän asti kun olen keskittynyt tekemään koiralle vain vauhtia... Niin ja sitten edestä perusasentoon siirtymiseen saisi tulla ripeyttä. Nuuk tulee kyllä ja ihan nätisti, mutta niin liian hitaasti.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Alkuvuoden puuhastelut
Pitkästi tämän vuoden puolelle mentiin, ennen kuin sain aikaiseksi palailla tänne blogin pariin. Viime viikot on pidellyt vähän kiirettä, kun tulevat tapahtumat ovat vaatineet vähän järjestelyjä. Ja huomattu on, että se ei ole mikään pikkujuttu mennä naimisiin. Hurjasti hommaa, mutta plussan puolella aletaan jo olla. No, mutta asiaan, ei me Nuukin kanssa kuitenkaan treenaamatta ole jätetty.
Joululoma oli mahtava, se sisälsi paljon pitkiä lenkkejä, punaisia poskia, yhden punaisen kielen ja paljon iloista mieltä :D Uusi vuosi meni rakettien räiskyessä ja sieltä napattiin vähän huonoja muistoja liian lähellä räjähtäneen pommin muodossa, mutta nyt muutaman viikon jälkeen ollaan ne jo täysin unohdettu, eikä sotaleffakaan, jossa paukkui ja räiskyi kaksi tuntia putkeen saanut Nuukia sohvalla silmäänsä raottamaan.
Loppiaisena oli Sonjan vetämä M-pentujen agilitypäivä Liedossa. Paikalla olivat meidän lisäksi Noah, Cinta ja Q sekä Naxe. Aluksi tehtiin kontaktitreeniä puomilla, A:lla ja keinulla. Puomin kontaktit sujuivat Nuukilta tosi hyvin. Vinkiksi saatiin jatkoa ajatellen, että länget voisivat olla hyvä apu treenissä, kun Nuuk tulee alastulolle niin älyttömän lujaa, ettei oikein aina pysty pysähtymään vaikka yrittääkin. Längistä olisi apua myös ylösmenolle, jotta oppisi olemaan loikkaamatta, vaikka tällä hetkellä ylösmenossa ei mitään ongelmaa olekaan. A:ta tehtiin ensi kertaa ja hyvinhän Nuuk sen lopulta teki kontaktit myös sillä, nyt vaan toistoja, että myös A käy tutuksi. Keinulla sitten tehtiin paukuttelutreeniä, sillä sitä Nuuk vähän säpsähteli, totutettiin liikkeeseen syöttämällä namia liikkuvalla keinulla maatessa sekä tehtiin muutamia toistoja putken kautta liikkumattomalle keinulle. Nämä sujuivat kaikki lopulta ihan ok. Loppuun vedettiin sitten vielä pieni pätkä rataa ja sitten tauolle. Toisessa setissä oli ratatreeni. Tehtiin noin puolta siitä ja ihan kivalla asenteella. Alun paikallaolon ongelmat on edelleen olemassa, mustavalkoisuutta tähän. Jos valuu, ei saa päästää radalle. Tässä ehkä ajoittain olen lipsunut ja se näkyy, kun koira ei pysy vaan kokeilee joka kerta, että pääsiskö nopeammin, jos vähän hipsisi lähemmäksi. Hitto. Yleinen kommentti meidän radasta Sonjalta oli, että mun ei tarvitsisi viedä niin pitkälle aina koiraa, vaan opettaa se ennemminkin lukemaan ohjausta, koska mitenkään en ehdi sen vierellä juosta, mikä on täysin totta.Ja minkä aina huomaa treenien jälkeen, kun ohjaaja on niin paljon pahemmin hapoilla kuin koira. Siinä sen päivän anti, tosi hyvä mieli jäi treenistä ja taas tuli niin paljon lisää ajatuksia, että sen sulatteluun meneekin tovi. Mukavaa oli myös nähdä siskoja ja veljeä pitkästä aikaa!
Sonjan oppien mukaisesti ollaan treenailtu keinua eteenpäin ja nyt Nuuk ei tiedä mitään siistimpää kuin sen paukuttelu. Se tulee siihen niin voimalla, että mun pitää olla tarkkana ettei jää varpaat alle! Ja tarjoaa sitä salamana heti perään uudestaan, aina ei ehdi keinua edes nostaa. Okkokin oli avustamassa yksissä treeneissä ja saatiin tehtyä myös liikkeeseen totuttelua. Hyvin meni. Kyllä se siitä.
Oreniuksen agitreeneissä viimeksi keskityttiin niistoon, jota ei olla aiemmin oikeastaan tehtykään. Nuuk teki hyvin Juhan kanssa, mutta yllätys yllätys, itse en osannut ajoittaa liikettä ja pysähdystä oikein ja aina tuli kielto. Lopulta saatiin kuitenkin onnistumaan mekin, monien ei niin onnistuneiden toistojen jälkeen. Juhan kanssa tehtiin myös paikallaolotreeniä, joka alkoi jo sujua paremmin.
Torstain agitreeneissä tehtiin hyppyneliöllä ihan perus hyppy-takaakiertotreeniä. Kommenttina taas, että voisin seistä suorana, eikä tarvitsisi viedä aina niin pitkälle. Nuuk kun tekee hyvin vähemmälläkin. Jep.
Ai niin. HSKP:n toko 2 kurssi alkoi, tehtiin perusasentoa, seuruuta, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, noutokapulan pitoa sekä paikallaoloja. Seuruuta tehtiin ihan pienissä pätkissä, koiran kontakti ja paikka on kuulemma hyvä, ohjaajan asennossa olisi parantamisen varaa, ja käsien pitäisi liikkua enemmän. Ollaan kuitenkin Nuukin kanssa vasta päästy siitä kontaktittomuudesta namikäden avulla eroon, joten ihan heti en vielä omituisesti liikkuvasta namikädestä luovu. Kun kontakti ja paikkakin saadaan varmemmaksi, niin sitten. Liikkeestä seisomisessa saattaa ottaa vielä askeleen käskyn jälkeenkin, mutta pysähtyy kuitenkin. Liikkeestä maahanmenot ok, voisivat olla vähän ripeämpiäkin. Noutokapulan nostot sujuivat hyvin, kunnes kivituhkaa tarttui kuolaiseen kapulaan, eikä siihen sitten voinut enää koskea :) Paikallaolot ok.
Joululoma oli mahtava, se sisälsi paljon pitkiä lenkkejä, punaisia poskia, yhden punaisen kielen ja paljon iloista mieltä :D Uusi vuosi meni rakettien räiskyessä ja sieltä napattiin vähän huonoja muistoja liian lähellä räjähtäneen pommin muodossa, mutta nyt muutaman viikon jälkeen ollaan ne jo täysin unohdettu, eikä sotaleffakaan, jossa paukkui ja räiskyi kaksi tuntia putkeen saanut Nuukia sohvalla silmäänsä raottamaan.
Loppiaisena oli Sonjan vetämä M-pentujen agilitypäivä Liedossa. Paikalla olivat meidän lisäksi Noah, Cinta ja Q sekä Naxe. Aluksi tehtiin kontaktitreeniä puomilla, A:lla ja keinulla. Puomin kontaktit sujuivat Nuukilta tosi hyvin. Vinkiksi saatiin jatkoa ajatellen, että länget voisivat olla hyvä apu treenissä, kun Nuuk tulee alastulolle niin älyttömän lujaa, ettei oikein aina pysty pysähtymään vaikka yrittääkin. Längistä olisi apua myös ylösmenolle, jotta oppisi olemaan loikkaamatta, vaikka tällä hetkellä ylösmenossa ei mitään ongelmaa olekaan. A:ta tehtiin ensi kertaa ja hyvinhän Nuuk sen lopulta teki kontaktit myös sillä, nyt vaan toistoja, että myös A käy tutuksi. Keinulla sitten tehtiin paukuttelutreeniä, sillä sitä Nuuk vähän säpsähteli, totutettiin liikkeeseen syöttämällä namia liikkuvalla keinulla maatessa sekä tehtiin muutamia toistoja putken kautta liikkumattomalle keinulle. Nämä sujuivat kaikki lopulta ihan ok. Loppuun vedettiin sitten vielä pieni pätkä rataa ja sitten tauolle. Toisessa setissä oli ratatreeni. Tehtiin noin puolta siitä ja ihan kivalla asenteella. Alun paikallaolon ongelmat on edelleen olemassa, mustavalkoisuutta tähän. Jos valuu, ei saa päästää radalle. Tässä ehkä ajoittain olen lipsunut ja se näkyy, kun koira ei pysy vaan kokeilee joka kerta, että pääsiskö nopeammin, jos vähän hipsisi lähemmäksi. Hitto. Yleinen kommentti meidän radasta Sonjalta oli, että mun ei tarvitsisi viedä niin pitkälle aina koiraa, vaan opettaa se ennemminkin lukemaan ohjausta, koska mitenkään en ehdi sen vierellä juosta, mikä on täysin totta.Ja minkä aina huomaa treenien jälkeen, kun ohjaaja on niin paljon pahemmin hapoilla kuin koira. Siinä sen päivän anti, tosi hyvä mieli jäi treenistä ja taas tuli niin paljon lisää ajatuksia, että sen sulatteluun meneekin tovi. Mukavaa oli myös nähdä siskoja ja veljeä pitkästä aikaa!
Sonjan oppien mukaisesti ollaan treenailtu keinua eteenpäin ja nyt Nuuk ei tiedä mitään siistimpää kuin sen paukuttelu. Se tulee siihen niin voimalla, että mun pitää olla tarkkana ettei jää varpaat alle! Ja tarjoaa sitä salamana heti perään uudestaan, aina ei ehdi keinua edes nostaa. Okkokin oli avustamassa yksissä treeneissä ja saatiin tehtyä myös liikkeeseen totuttelua. Hyvin meni. Kyllä se siitä.
Oreniuksen agitreeneissä viimeksi keskityttiin niistoon, jota ei olla aiemmin oikeastaan tehtykään. Nuuk teki hyvin Juhan kanssa, mutta yllätys yllätys, itse en osannut ajoittaa liikettä ja pysähdystä oikein ja aina tuli kielto. Lopulta saatiin kuitenkin onnistumaan mekin, monien ei niin onnistuneiden toistojen jälkeen. Juhan kanssa tehtiin myös paikallaolotreeniä, joka alkoi jo sujua paremmin.
Torstain agitreeneissä tehtiin hyppyneliöllä ihan perus hyppy-takaakiertotreeniä. Kommenttina taas, että voisin seistä suorana, eikä tarvitsisi viedä aina niin pitkälle. Nuuk kun tekee hyvin vähemmälläkin. Jep.
Ai niin. HSKP:n toko 2 kurssi alkoi, tehtiin perusasentoa, seuruuta, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, noutokapulan pitoa sekä paikallaoloja. Seuruuta tehtiin ihan pienissä pätkissä, koiran kontakti ja paikka on kuulemma hyvä, ohjaajan asennossa olisi parantamisen varaa, ja käsien pitäisi liikkua enemmän. Ollaan kuitenkin Nuukin kanssa vasta päästy siitä kontaktittomuudesta namikäden avulla eroon, joten ihan heti en vielä omituisesti liikkuvasta namikädestä luovu. Kun kontakti ja paikkakin saadaan varmemmaksi, niin sitten. Liikkeestä seisomisessa saattaa ottaa vielä askeleen käskyn jälkeenkin, mutta pysähtyy kuitenkin. Liikkeestä maahanmenot ok, voisivat olla vähän ripeämpiäkin. Noutokapulan nostot sujuivat hyvin, kunnes kivituhkaa tarttui kuolaiseen kapulaan, eikä siihen sitten voinut enää koskea :) Paikallaolot ok.
Loppuun vielä 1-vuotisposeeraukset:
 |
| Mutruhuuli <3 |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)