Pakkaset paukkuivat viime viikolla, onneksi kuitenkin nyt jo vähän helpottaa. Aksailtu ollaan kuitenkin keleistä huolimatta, tiistaina Oreniuksen treeneissä ja torstaina HSKH:n lämpimässä hallissa ryhmätreeneissä. Treenailtiin valsseja oikein urakalla, sillä tiistaina paneuduimme niihin Juhan kanssa, tai oikeastaan tiukkaan käännökseen heti hypyn jälkeen, mutta siis valssin ja suhinan kera. Jälleen kerran Nuuk teki hyvin Juhan kanssa ja mun kanssa kierteli kaarteli kaukaa. Ajoitus oli päivän sana, ja lopulta itsekin ymmärsin, että kuinka tosi aikaisin sitä pitääkin kelpiherralle kertoa, että mihin ollaan menossa seuraavaksi. Eli lopulta kääntyi kuin kääntyikin.
Torstaina oli sitten vuorossa valssisarjaa ja kyllähän me siitä selvittiin joo, takkuisesti kylläkin. Nuuk kaarsi välillä aika kaukaa, kun minä jälleen kerran vein sen liian pitkälle. Itsestä vaan jotenkin tuntuu, että se jättää hypyn hyppäämättä heti, jos jo aikaisemmassa vaiheessa muutan liikkeen suuntaa. Täytyisi opettaa Nuukia paremmin lukittamaan esteet niin, että se ymmärtäisi ensiksi suorittaa esteen ja vasta sitten kääntyä tiukasti mun liikkeen mukaan.
Perjantain tokoillassa (HSKP) tehtiin alkuun lyhyet paikkamakuut, nää sujui ok. Vieläkään ei kyllä olla edetty ajassa kovin pitkälle, ehkä 30 sekuntia pisimmillään. Kotona kyllä ruoan yhteydessä olen makuuttanut varmaan ylikin sen 2 minuuttia, mutta treeneissä en ole vielä rohjennut kovasti aikaa pidentää. Ehkä vähitellen pitäis. Seuruuta tehtiin ihan kivasti. Toivoisin Nuukin olevan edelleen vähän tiiviimpi, muuten paikka ok. Pysyi hyvin mukana myös käännöksissa oikealle ja täyskäännöksessa (oikealle). Vasemmalle kääntyminen on vaikeampaa ja helposti jättäytyy askeleen jälkeen, jonka ottaa kyllä heti kiinni käännöksen jälkeen. Tätä ei kyllä olla paljoa treenattukaan, pitäis varmaan. Vieläkään ei olla seuruuta tehty kovin pitkiä pätkiä, mutta niillä pätkillä mitä tehdään, pysyy kontakti heiluvasta ja välillä jopa namittomasta kädestä huolimatta (palkka toisesta kädestä). Loppuun tehtiin hyppyä ja luoksetulo. Hypyssä Nuukilta meni ihan pasmat sekaisin. Ensimmäinen hyppy tehtiin vielä hyvin, palkka heti pysäytyksestä. Toisella kertaa aluksi alkoi haukkumaan ja selkeästi keskittyminen herpaantui. Hypyltä jatkoikin sitten suoraan matkaa hallin toiseen päähän. Parempi olis ollut jättää tekemättä kokonaan. Läpijuoksuun kyllä vaikutti se, että edellä tehnyt porokoira otti ja karkasi juoksemaan. Siinä tilanteessa sain vielä Nuukin keskittymään, mutta sitten kun oma vuoro tuli, niin pakka hajosi. Loppuun vähän ponneton luoksetulo, koira oli tässä vaiheessa jo ihan valmis kotiin.
Lauantaina pakkaset olivat kovat, mutta käytiin kuitenkin taas paukuttelemassa keinua. Jälleen kerran paukuttelu oli kivaa ja liikkuvalla alustalla syöminen ihan jees, mutta sit se keinulle juokseminen taas jännitti ja sit himmailtiin. Ens kerralla tehdään taas liikkumattoman keinun kanssa, jotta himmailu unohtuu. Ei ole helppoa tämä.
Ai niin. Meidän keppitreenit ovat edenneet askeleen verran, eli aurauskepit seisovat eteisen nurkassa. Kyllä me niitä ehdittiin jo vähän kokeillakin, mutta eivät pysyneet vielä oikein kunnolla pehmeässä lumessa pystyssä. Naapurit saivat taas ajattelemisen aihetta, kun siellä pakkasessa pihan perällä eräs huhkii polven korkuisessa hangessa ja asettelee aurauskeppejä pystyyn. Sit tehtiin Nuukin kanssa muutamat toistot ja hukattiin lelu hankeen. Tän jälkeen kaiveltiin yhdessä hankea monta minuuttia ennen kuin lelu löytyi, ulkopuolisen näkökulmasta varmasti fiksun oloista porukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti