Talvitreenejä

Viikko sitten tiistaina Oreniuksen ohjauksessa tehtiin jälleen pientä radan pätkää, joka päättyi puomiin. Alku meni hyvin (tehtiin jopa onnistunut niisto!), mutta kontaktille Nuuk tuli miljoonaa, eikä pystynyt pysähtymään kuin vasta neljä tassua maassa. Juha oli sitä mieltä, ettei Nuukin kanssa kannata vielä tehdä puomia radan osana, kun se ei ehkä kuitenkaan vielä ymmärrä mitä kontaktilla pitää tehdä. Itse ajattelen asiasta toisin, koska Nuuk kyllä aina  y r i t t ä ä  pysähtyä, mutta hurjan vauhdin kanssa ei aina onnistu. Yksittäisenä esteenä Nuuk kuitenkin tekee puomia ihan puhtaasti, eikä vielä kovin montaa kertaa puomia radan osana olla tehtykään. Eikä vielä toistaiseksi koskaan jatkettu rataa kontaktilta. Länget alastulokontaktilla auttaa varmasti tähän ongelmaan, mutta radalla ei tietty nyt niitä ollut, omissa treeneissä kyllä. Juha totesi myös, että kontaktille tullessaan Nuuk keskittyy liikaa siihen missä minä olen, ja on tämän vuoksi mahdollisesti epävarma. Eli tarkoituksena olisi saada luotua koiralle käsitys siitä, että tekee ensin sen kontaktin ja vasta sen jälkeen kiinnittää huomiota ohjaajaan. Tämä on kyllä totta, sillä liian usein ollaan tehty kontakteja samalla kaavalla, eli juoksen ohi ja olen tällöin vapauttamassa edestä. Nuuk kyllä teki kontaktin vaikka jäin jälkeen tms. mutta oli sitten ihan vinossa kontaktilla, kun yritti kääntyä siihen suuntaan missä itse olin.

Perjantain tokoiluissa tehtiin kivalla asenteella ja hyvällä mielellä. Tehtiin kaukoista maahan-istu-vaihtoja. Nyt ollaan vähitellen ryhdytty kasvattamaan etäisyyttä, ja huomattu, että tosi helposti Nuuk siirtää istumaan noustessa takapuolen etutassujen luo kun etäisyyttä tulee (tällä hetkellä n. 1,5m), vaikka tarkoitus olisi päinvastainen. Lähempää toimii kuitenkin hyvin. Olen korostanut käsimerkkiä hieman ja tämä tuntuu auttavan siihen, että Nuuk pomppaa varmemmin maasta etutassuilla taaksepäin. Harjoitellaan. Luoksetuloja tehtiin myös jo ihan kokeenomaisesti, ainakin melkein. Olen nyt vihdoin päättänyt, että Nuuk tulee luoksetulossa (ja noudoissa) aina ensin eteen ja vasta siitä sivulle suoraan sivulletulon sijaan. Pidetään siis ovi raollaan pk-puolta ajatellen, varmuuden vuoksi. Eteentulossa Nuuk on kuitenkin vielä kovasti kiinni mun kädessä ja näin ollen ei osaa tulla eteen ilman sitä merkkinä olevaa kättä. Näitä pitäisi nyt treenailla niin, että saadaan ne eteentulot onnistumaan ilman mitään käsiä. Hyppyäkin tehtiin ja Nuuk pysyi hienosti perusasennossa ja suoritti hypyn käskystä, ei nykinyt, ei mitään. Voi miten pienestä jutusta voikin olla niin iloinen! Leikkipalkka ja kivaa oli!

Viikonloppuna sain Okosta apua taas keinun treenaamiseen ja nyt ollaan menty hyvin eteenpäin. Paukutteluhan on jo ihan vanha juttu, jota tehdään ihan rutiinilla, mutta myös makaaminen ja syöminen liikkuvalla keinulla ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Niinpä sit tehtiin namialustan avulla keinua niin, että Okko pehmensi keinun laskua, kun Nuuk juoksi keinun päähän alustalle. Tehtiin lähetyksiä putken kautta ja yhtään ei himmaillut keinulle juostessa. Jes! Vapautusta täytyy sitten treenata erikseen, sillä Nuuk ihan omatoimisesti vapautti itsensä, kun keinu oli maassa ja namit syöty. Ollaan vähitellen nyt nostettu rimoja ja tällä hetkellä rimat on siellä 50-55cm. Ajoittain Nuuk hyppää hyvin, mutta joissain ohjauksissa (kuten vaikka niistoissa) iskee herkästi rimakauhu ja Nuuk sujahtaakin riman alta. Olen sitten vaan laskenut rimaa ja tehnyt matalammalta, kai se jää vähitellen pois, kun tottuu korkeampiin hyppyihin.

Seuruuta

Viime viikolla saatiin umpihankimetsään lenkkikaveriksi pariinkiin otteeseen nuori kelpiherra ja sukulaismies Valo, joka asustaa meitä kohtalaisen lähellä. Kivasti pojat leikki keskenään, varsinkin toisella kerralla sujui jo mukavammin, kun Valokin oli jo selvästi rennompi. Nuukilta alkaa selvästi löytyä sellaista äijäasennetta ja muutamaan otteeseen sain huomauttaakin, mutta pääosin tosi riemulla pojat hangessa riekkuivat. Nämä yhteislenkit on myös meille hihnakäyttäytyjille (...) hyvää treeniä, kun osa lenkistä joudutaan kulkemaan hihnassa. Vähän tokoiltiinkin yhdessä, mistä ei kyllä aluksi meinannut tulla mitään, kun Nuukin keskittyminen oli ihan täysi nolla Valon ollessa lähettyvillä. Saatiin kuitenkin pitkän taistelun tuloksena jotain katsekontakti- ja perusasentoharjoitusta aikaiseksikin, mutta siihen se sitten oikeastaan jäikin. Näitä siis ehdottomasti lisää, ehkä meistä tulee vielä joskus yhteiskuntakelpoisia..!