Alkuvuoden puuhastelut

Pitkästi tämän vuoden puolelle mentiin, ennen kuin sain aikaiseksi palailla tänne blogin pariin. Viime viikot on pidellyt vähän kiirettä, kun tulevat tapahtumat ovat vaatineet vähän järjestelyjä. Ja huomattu on, että se ei ole mikään pikkujuttu mennä naimisiin. Hurjasti hommaa, mutta plussan puolella aletaan jo olla. No, mutta asiaan, ei me Nuukin kanssa kuitenkaan treenaamatta ole jätetty.

Joululoma oli mahtava, se sisälsi paljon pitkiä lenkkejä, punaisia poskia, yhden punaisen kielen ja paljon iloista mieltä :D Uusi vuosi meni rakettien räiskyessä ja sieltä napattiin vähän huonoja muistoja liian lähellä räjähtäneen pommin muodossa, mutta nyt muutaman viikon jälkeen ollaan ne jo täysin unohdettu, eikä sotaleffakaan, jossa paukkui ja räiskyi kaksi tuntia putkeen saanut Nuukia sohvalla silmäänsä raottamaan.

Loppiaisena oli Sonjan vetämä M-pentujen agilitypäivä Liedossa. Paikalla olivat meidän lisäksi Noah, Cinta ja Q sekä Naxe. Aluksi tehtiin kontaktitreeniä puomilla, A:lla ja keinulla. Puomin kontaktit sujuivat Nuukilta tosi hyvin. Vinkiksi saatiin jatkoa ajatellen, että länget voisivat olla hyvä apu treenissä, kun Nuuk tulee alastulolle niin älyttömän lujaa, ettei oikein aina pysty pysähtymään vaikka yrittääkin. Längistä olisi apua myös ylösmenolle, jotta oppisi olemaan loikkaamatta, vaikka tällä hetkellä ylösmenossa ei mitään ongelmaa olekaan. A:ta tehtiin ensi kertaa ja hyvinhän Nuuk sen lopulta teki kontaktit myös sillä, nyt vaan toistoja, että myös A käy tutuksi. Keinulla sitten tehtiin paukuttelutreeniä, sillä sitä Nuuk vähän säpsähteli, totutettiin liikkeeseen syöttämällä namia liikkuvalla keinulla maatessa sekä tehtiin muutamia toistoja putken kautta liikkumattomalle keinulle. Nämä sujuivat kaikki lopulta ihan ok. Loppuun vedettiin sitten vielä pieni pätkä rataa ja sitten tauolle. Toisessa setissä oli ratatreeni. Tehtiin noin puolta siitä ja ihan kivalla asenteella. Alun paikallaolon ongelmat on edelleen olemassa, mustavalkoisuutta tähän. Jos valuu, ei saa päästää radalle. Tässä ehkä ajoittain olen lipsunut ja se näkyy, kun koira ei pysy vaan kokeilee joka kerta, että pääsiskö nopeammin, jos vähän hipsisi lähemmäksi. Hitto. Yleinen kommentti meidän radasta Sonjalta oli, että mun ei tarvitsisi viedä niin pitkälle aina koiraa, vaan opettaa se ennemminkin lukemaan ohjausta, koska mitenkään en ehdi sen vierellä juosta, mikä on täysin totta.Ja minkä aina huomaa treenien jälkeen, kun ohjaaja on niin paljon pahemmin hapoilla kuin koira. Siinä sen päivän anti, tosi hyvä mieli jäi treenistä ja taas tuli niin paljon lisää ajatuksia, että sen sulatteluun meneekin tovi. Mukavaa oli myös nähdä siskoja ja veljeä pitkästä aikaa!

Sonjan oppien mukaisesti ollaan treenailtu keinua eteenpäin ja nyt Nuuk ei tiedä mitään siistimpää kuin sen paukuttelu. Se tulee siihen niin voimalla, että mun pitää olla tarkkana ettei jää varpaat alle! Ja tarjoaa sitä salamana heti perään uudestaan, aina ei ehdi keinua edes nostaa. Okkokin oli avustamassa yksissä treeneissä ja saatiin tehtyä myös liikkeeseen totuttelua. Hyvin meni. Kyllä se siitä.

Oreniuksen agitreeneissä viimeksi keskityttiin niistoon, jota ei olla aiemmin oikeastaan tehtykään. Nuuk teki hyvin Juhan kanssa, mutta yllätys yllätys, itse en osannut ajoittaa liikettä ja pysähdystä oikein ja aina tuli kielto. Lopulta saatiin kuitenkin onnistumaan mekin, monien ei niin onnistuneiden toistojen jälkeen. Juhan kanssa tehtiin myös paikallaolotreeniä, joka alkoi jo sujua paremmin.

Torstain agitreeneissä tehtiin hyppyneliöllä ihan perus hyppy-takaakiertotreeniä. Kommenttina taas, että voisin seistä suorana, eikä tarvitsisi viedä aina niin pitkälle. Nuuk kun tekee hyvin vähemmälläkin. Jep.

Ai niin. HSKP:n toko 2 kurssi alkoi, tehtiin perusasentoa, seuruuta, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, noutokapulan pitoa sekä paikallaoloja. Seuruuta tehtiin ihan pienissä pätkissä, koiran kontakti ja paikka on kuulemma hyvä, ohjaajan asennossa olisi parantamisen varaa, ja käsien pitäisi liikkua enemmän. Ollaan kuitenkin Nuukin kanssa vasta päästy siitä kontaktittomuudesta namikäden avulla eroon, joten ihan heti en vielä omituisesti liikkuvasta namikädestä luovu. Kun kontakti ja paikkakin saadaan  varmemmaksi, niin sitten. Liikkeestä seisomisessa saattaa ottaa vielä askeleen käskyn jälkeenkin, mutta pysähtyy kuitenkin. Liikkeestä maahanmenot ok, voisivat olla vähän ripeämpiäkin. Noutokapulan nostot sujuivat hyvin, kunnes kivituhkaa tarttui kuolaiseen kapulaan, eikä siihen sitten voinut enää koskea :) Paikallaolot ok.

Loppuun vielä 1-vuotisposeeraukset:

Mutruhuuli <3