Paimenpoika

Lauantaina oltiin Hilskan Kaisan luona tutustumassa paimentamiseen Noahia lukuunottamatta koko pentueen voimin ja isoveli Naxen täydentäessä porukkaa. Kaisa näytti aluksi hieman omien koiriensa avulla miten paimenkoira toimii ja kertoi paimentamisesta ja australiankelpiestä paimenena noin yleensä. Sitten ryhdyttiinkin jo tositoimiin ja Cintan ja Narrin jälkeen päästiin Nuukin kanssa lammasaitaukseen.

Ensimmäisen harjoituksen tarkoituksena oli pyrkiä kuljettamaan rauhallisesti lampaita aitauksen reunaa pitkin ympäri. Nuuk oli tapansa mukaan aika lailla innoissaan, silmissä kiilsi vain lampaat ja korvat oli missä oli ja haukku raikasi. Eli en oikein alkuun saanut koiraa työskentelemään yhdessä mun kanssa, mutta Kaisan opastuksella se yhteinen sävel lopulta löytyi, pienen herättelyn jälkeen. Tämän jälkeen alkoi Nuukin olemuskin muuttua, kun riekkumisen ja huutamisen sijaan se alkoi keskittyä. Välillä kuulemma koiralla näytti heräävän ajatuksia jo paimentamisestakin. Loppuun pysäytettiin lampaat ja pidettiin niitä hetki aloillaan ja kehuttiin vuolaasti koiraa.

Toisessa harjoituksessa Kaisa piti koiraa liinassa ja itse kuljin lampaiden edellä, harjoiteltiin tasapainossa kuljetusta. Nyt Nuuk kuunteli mun ohjeita jo paljon paremmin ja keskittyi selkeästi ensimmäistä harjoitusta enemmän. Tämän jälkeen pysäytettiin lampaat, itse pyrin hajaannuttamaan laumaa ja Nuuk sai pitää huolta, etteivät lampaat kuitenkaan erkane laumasta. Lopuksi meidän tuli Nuukin kanssa saada lampaat kuljetettua ja pysäytettyä merkkikartioilla rajatulle n.4x4m neliön alueelle 10 sekunnin ajaksi. Tämä ei ollutkaan ihan helppo juttu, lampaat kun liikkuivat herkästi liikaa. Pienen taistelunja taktikoinnin jälkeen kuitenkin onnistuttiin ja lampaat pysyivät ne vaaditut 10 sekuntia neliön sisällä!

© Sara Salmio

Kolmas harjoitus tehtiin pienemmässä pyöreässä aitauksessa, jossa harjoiteltiin flankkeja, eli pyrittiin saamaan koira kiertämään lampaita ympäri tarkoituksena koota lauma. Aluksi mentiin liinassa, mutta pian jo päästettiin koira vapaaksi, kun se oli keksinyt idean. Nuuk toimi hienosti ja ahtaan paikan tullen käytti silmää tehdäkseen itselleen tilaa. Lopuksi vielä itse liikuttiin aitauksessa niin, että koira saattoi itse tarjota tasapainoa, mikä onnistui myös.

© Sara Salmio

Yhteenvetona voisi todeta, että oli mielettömän hienoa nähdä koiran vaistojen heräävän ja nähdä omasta koirastaan ihan uusi puoli! Nuuk selkeästi harjoitus toisen perään keskittyi aina paremmin ja paremmin ja vähitellen ilme muuttui; häntä putosi alemmas ja korvat levähti sivuille, niin kuin kunnon kelpiepaimenella kuulemma kuuluukin. Nuukilla riitti hyvin myös itsetunto ja rohkeus lampaiden kanssa toimimiseen, mistä olen erityisen iloinen. Itsetuntoa kun on koko pentuaika yritetty tukea ja vahvistaa, hmm, ehkä sitten sen hallinnan kustannuksella. Nyt varmaan voisi kuitenkin vähitellen alkaa keskittyä myös siihen hallintaan, ettei lähde ihan lapasesta pieni iso kelpi... Kiitokset kaikille hienosta päivästä, erityisesti Maijalle ja Kaisalle, jotka päivän järjestivät!