Viime viikkojen seikkailuja

No niin, pitkästä aikaa.

Hammas tosiaan lähti ja Nuuk toipui siitä odotetusti oikein ripeästi, seuraavana päivänä se oli jo taas täydessä vedossa. Suuntasimme viikonlopuksi mummulaan, jossa Nuuk sai tutustua maaseudun hiljaisuuteen ja uskomattomaan määrään uskomattoman kiinnostavia pikkulintuja, joita vaarillani on tapana pihallaan ruokkia. Parasta maalla oli kuitenkin se, että pääsi juoksemaan vapaana ihan rajattomasti pitkin maita ja mantuja. Näin tehtiinkin ja pikkukelpi taisi aina illan tullen olla oikein tyytyväinen päästessään unille. Nukuttiin saunamökissä ja siellä olikin aika viileää, joten Nuuk pääsikin poikkeuksellisesti peiton alle sänkyyn nukkumaan ja vaikutti olevan oikein tyytyväinen tilanteeseen, kun sai painaa päänsä tyynylle. Tästä huolimatta kotiin palattuamme Nuuk nukkui yöt jälleen omalla paikallaan lattialla edes yrittämättä sänkyyn, vaikka muuta oletinkin.

Viime viikolla pentukurssi oli peruttu ohjaajan vatsataudin takia, toivottavasti tällä viikolla se taas jatkuu. Olemme treenailleet kotona erityisesti maahanmenoa, ja kestoa ylipäänsä. Nyt Nuuk jo kestää mun muutamia askelia istuessa ja maahanmenossa. Seistessä tämä tuntuu olevan hieman hankalampaa. Myös perusasento jo hienosti löytyy. Ja sitten tietenkin vielä paljon paljon paljon luoksetuloja vapaana ollessa. Hienosti pysyy kuulolla, vaikka muita ihmisiä tai koiria olisikin näköpiirissä ja tulee käskystä luokse. Olen muutaman kerran mennyt metsässä Nuukin omia touhottaessaan piiloon ja sitten palkannut isosti, kun Nuuk on mut piilosta löytänyt. Tästä on toivotusti seurannut se, että Nuuk pitää selvästi tarkemmin mua silmällä metsässä liikuttaessa, ja näin ollen pysyy myös paremmin mukana.

Vaikka ei pentukurssilla päästy muita koiruuksia tapaamaan, saimme järjesteltyä kuitenkin painihetken kahden parsonin Justuksen ja Myyryn kanssa. Parsoneista vanhempi, Myyry, tosin totesi, että pentujen touhut on pentuja varten ja antoi Justuksen, joka oli vielä alle vuoden,  hoitaa Nuukin kanssa painimisen. Justus oli juuri sopivan kokoinen Nuukin kanssa leikkimään ja koirat riekkuivatkin hangessa antaumuksella.

Käytiin viime lauantaina piipahtamassa Nuuksion metsissä. Kummallista kyllä koko aikana ei tullut ketään vastaan. Siellä suurimman ihmetyksen sai aikaan pulputtava puro. Eipä tiennyt miten päin olisi pikkukelpi ollut. Siis mitä!? VETTÄ!? Valtavat haukut huudeltiin purolle ja juostiin sillan yli toiselta puolelta toiselle. Minkäs sille voi, kun toinen ei ole koskaan nähnyt vettä luonnossa :D

Tänään mitattiin kotikutoisesti Nuukille (14 vko) korkeutta 40cm ja painoa 9-10kg (meidän vaaka ei ole turhan tarkka..!).