sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Ensimmäinen nollarata!

...tosin vasta treeneissä, mutta kuitenkin :) Voiko paremmin uusi vuosi alkaa! Taas kerran tuli todettua, että tauko aina silloin tällöin tekee hyvää meidän tiimin kummallekin osapuolelle. Nuuk luki ohjausta ja rataa tosi hyvin ja siinä me sit mentiin ja tehtiin. Jotenkin vaan oli tosi hyvä meno, sen fiiliksen kun sais aina treeneihin mukaan!

Juhan rata näytti kutakuinkin tältä

Viikko sitten viikonloppuna keskeytettiin meidän sukulointipainotteinen joululoma ja paineltiin kolmen tunnin automatka Jyväskylästä Helsinkiin Niinun aluevalmennustreeneihin. Kannatti, sillä hyvät oli nekin treenit. Harjoiteltiin erityisesti kääntymistä ja takaaleikkauksia. Totesin, että Nuuk kääntyy kyllä, kun minä vaan muistan kääntää. Takaaleikkaukset sujuivat kivasti, kun niitä oli radalla siellä täällä, mutta kolme peräkkäistä alkoi tuottaa mulle jo vaikeuksia ja olin väistämättä myöhässä. Nuuk seivasi kuitenkin tilanteet ja saatiin rämmittyä rata takaaleikkauksineen läpi, mutta kaunista se ei kyllä ollut!

Joululomalla me myös jonkun verran tokoiltiin ja saatiin viimein nouto kokonaiseksi liikkeeksi. Pitkään ja hartaasti ollaan luovutusta harjoiteltu ja kun se nyt alkoi olla mallillaan, uskallettiin vihdoin yhdistellä kaikki palaset yhteen. Työvoitto!

Joululomalla kokeiltiin ensi kertaa myös vetohiihtoa. Alun suksille haukkumisen jälkeen homma sujui kuin vanhalta tekijältä ja vauhtia riitti. Mehän ollaan canicrossailtu kyllä, joten vetäminen sinänsä ei ollut uusi juttu, ne perässä suhisevat sukset oli alkuun vaan vähän jännät. Tätä jatketaan!

Yhtenä joululoman välipäivistä käytiin myös vähän sattumalta ampumaradan lähettyvillä kahlataan-kaksi-tuntia-umpihangessa-metsässä-lenkillä. Kun ensimmäisen kerran laukauksia radalta kuului (aika kaukaa), reagoi Nuuk haukahtamalla, mutta sen jälkeen jatkoi touhujaan normaalisti ja myöhempiin laukaussarjoihin ei enää reagoinut. Hyvä paukkuharjoitus siis.

Uusi vuosi sujui myös rauhallisesti ja vaikka raketteja jonkin verran näkyi ja kuului, ei niihin pieniä haukkuja pahemmin reagoitu. Viime vuoden pahan luokan ilotulitussäikähdys oli siis jäänyt unholaan :)

2 kommenttia:

  1. wauuu, ja on haastavan näkönen rata!!! Hyvä, että raketit ei stressannu.:)
    Tuo vetohiihto olis niin pop, mutta meillä ei täällä kohtuu etäisyydellä ole koirille sallittuja latuja.:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, koiraladut on kyllä aika harvassa. Me kokeiltiin mummulassa peltotietä pitkin ja nyt ehkä uskaltaudutaan sit jo ihan koiraladullekin, joita onneksi Helsingistä löytyy ainakin yksi :)

      Poista